Olen henkisesti aika turta tällä hetkellä. Isäni äiti, mummini, kuoli 1,5vkoa sitten. Kaikki vastoinkäymiset, mitä elämässäni on ollut tänä vuonna, tuntuvat vain saavan lumipalloefektimäisen nosteen. Kuolema tuli yllätyksenä meille kaikille todella nopealla aikataululla. Tällä hetkellä päässä pyörii vain se, että isotätini, joka on halunnut kuolla jo pitkään, ei kuole, mutta sitten mummini, joka olisi halunnut elää ja nauttia vielä meidän kanssamme, niin kuolee. Sama juttu appiukon kanssa, joka ei ole enää pitkään aikaan ollut enää tässä maailmassa, pelkkä kuori, niin ei pääse pois vaan vieläkin tallaa täällä? En tiedä onko tuolla yläkerran tyypillä tai jollain, kuka nyt ikinä onkaan olemassa (en kaipaa kenenkään ateistin tai kenenkään kettuilukommentteja kiitos) niin Mordorin kieroutunut huumorintaju, että on pakko tehdä tällaista? Kieltämättä olen ihan totaalisen rikki. Kaikki vaan paisuu ja paisuu. Milloin tämä kääntyy taas positiivisempaan suuntaan?
Hautajaisia tässä järjestellään ja kieltämättä olen jo pääni miettinyt puhki, miten hiivatin epäreilua tämä on, kuka lähtee ja milloin. Tiedän, jokaisella on tarkoituksensa ja kohtalolla on näppinsä pelissä, mutta nyt on vaikea nähdä, miksi tämä kaikki tapahtuu.