Ensin luvun nimestä: Barrels out of bond on Lohikäärmevuoressa suomennettu "Tynnyrit takavarikosta", sisällysluettelossa virheellisesti "Tynnyrit ja takavarikosta". Tämä ei ole aivan nappikäännös, Kersti Juvan "Tynnyrikyydillä tyrmästä" välittää sanan bond merkityksen 'vankeus' mukavan allitteraation säilyttämisen kera. Mutta aivan kaikkea ei voi kääntää. Luin Word Reference Forumilta ilmausta "out of bond" käsittelevän keskustelun, jossa nimimerkki Andgyc esittää terävän huomion (tätä ennen on jo keskusteltu ja vähän riideltykin luvun nimen merkityksestä) koskien mahdollista sanaleikkiä:
I suggest that it is a gentle play on words. Barrels of alcoholic drinks are kept "in bond" until duty has been paid. Glenfarclas's definition in post #6 is spot on; the travellers are "in bond" meaning "in captivity". They escape from captivity and make no payment (real or figurative) so their escape is doubly out of bond, and in barrels.
Tolkienin tuntien Andgyc voi hyvinkin olla oikeassa. Ilmaus "out of bond" ei välttämättä ole enää aivan helposti aukeava natiivienglanninkielisillekään. Ja jos meidän on uskominen Andgyciä, Pitkänen ja Juva ovat suomentaneet kumpikin suunnilleen toisen puolen tästä sanaleikistä.
Edessä on Suuri Pakoseikkailu ja vinha siirtyminen Synkmetsän hämärästä avarammille maille.
Jos ken kaipaa tiivistelmää luvun tapahtumista, se löytyy Kontuwikistä. Siirryn suoraan luvusta tekemiini huomioihin ja sen herättämiin kysymyksiin.
Luodessaan Haltiakuninkaan linnaa Tolkien on selvästi ajatellut jo olemassa ollutta Menegrothia, johon (todennäköisesti) viitattiin jo edellisen luvun historiallisessa katsauksessa Nauglamírin aiheuttamaan kääpiöiden ja haltioiden kahnaukseen. Tämä linna on kuin Tuhannen luolaa pienoiskoossa (ainakin luulen sitä pienemmäksi, olihan Doriath mahtavampi valtakunta), sinne johtaa silta joen yli (jotenkin se näyttää puiselta Tolkienin piirroksessa -- kerrankin puolustuksen kannalta järkevä, hädän tullen nopeasti purettava silta!) ja sen jälkeen astutaan sisään luolaan, jonka kääpiöt olivat ilmeisesti louhineet, vaikka totuuden nimissä täytyy sanoa, että sitä ei tässä erikseen mainita. (Huom. Edellisessä luvussa sanottiin myös, että suurin osa Haltiakuninkaan alamaisista eli ja asui metsään rakennetuissa taloissaan, joista ei kyllä nähdä vilaustakaan.)
Haltiakuninkaan kruunu on syksyn vuoksi "marjoista ja punaisista lehvistä sidottu". Metsässä aiemmin nähdyn metsänkuninkaan kruunua ei aivan näin tarkasti kuvailtu, se oli vain "lehväkruunu" ja hiuksiin oli "punottu kukkia". Jäänee kunkin lukijan päätettäväksi, oliko metsänkuningas sama henkilö kuin Haltiakuningas. Joka tapauksessa Haltiakuningas sanoo kääpiöille "Ettekö kolmasti vainonneet ja kiusanneet väkeäni metsässä", ikään kuin puhuisi tapahtumista, joissa ei itse ollut osallisena. Minä itse olen päättänyt, että metsänkuningas oli joku muu, pitomestariksi valittu haltia, joka esitti metsänkuninkaan roolia syysjuhlan perinteiden mukaan.
Haltiakuningas on muuten äärimmäisen epäluuloinen kääpiöitä kohtaan. Mitä hän oikein kuvittelee heidän puuhaavan, kun niin innokkaasti ja ankarasti pyrkii saamaan totuuden selville? Tietysti tällaisen retkikunnan löytäminen on aivan poikkeuksellinen tapaus, joten eipä kuitenkaan ihme, että uteliaisuus herää.
Bilbo alkaa nyt osoittaa toden teolla voron ammattitaitoa puikkelehtiessaan näkymättömänä linnan käytävillä ja välillä ulkonakin. Haltiakuninkaan ovista muuten mainitaan, että ne "toimivat taialla". Lienevätköhän olleet samaa mallia kuin Morian Länsiportti? Ainakaan Bilbo ei oppinut käyttämään (tai ei uskaltanut käyttää) tuota taikaa, sillä hän tyytyi vilahtamaan ovesta muiden kulkijoiden mukana.
Portista kulkemisen yhteydessä muuten mainitaan muuan Sormuksen voiman rajoitus: Bilbo heittää näkymättömänäkin varjon, tosin soihtujen valossa häälyvän ja hailean. Edellisessä luvussa hänen miekkansa näkyi Sormuksesta huolimatta. Sormusten herrassa ei muistaakseni näin suurta puutetta sormusvoimassa esiintynyt, varjontapainen kenties mainittiin jossakin.
Viimein koittaa Bilbon suuri hetki: kolmentoista kääpiön paon organisoiminen ei ollut mikään pikkujuttu, vaan se vaati rautaisia hermoja, päättäväisyyttä ja hyvää suunnittelua. Siinä olisi ollut jo kylliksi urotekoa kenelle tahansa hobitille, suurikokoisemmankin kansan jäsenelle.
Paon kuvauksen yhteydssä mainitaan muutama kiinnostava yksityiskohta: Haltiakuninkaan viinin kerrotaan tulevan paitsi "ihmisten viinitarhoista kaukaisilta mailta", myös "etelästä heidän sukulaistensa asuinsijoilta". Jos tämä ei tarkoita Lothlórienia, jonka viininviljelystä ei tietääkseni puhuta missään, en kyllä ymmärrä, missäpäin Etelää olisi vielä haltioita asunut. Uskokaamme siis, että tässä tarkoitetaan Galadrielin ja Celebornin viinitiloja. Vai kuinka? Ihmisten viinitarhat ovat ilmeisimmin Dorwinion, joka mainitaan myöhemmin myös nimeltä. Se ei nyt niin kovin kaukaisilla mailla sijainnut, Rhûnin järven tietämillä, jos Tolkienin Pauline Baynesin karttaan tekemää lisäystä on uskominen, ja miksi ei olisi? Tosin aiemmissa (siis Tolkienin 1920-luvulla ja sitä ennen, muistaakseni) runoissa puhutaan Dorwinionista, joka on huomattavasti etelämpänä, kenties. No, siitä on keskusteltu Vihreässä Lohikäärmeessä erikseenkin.
Tässä välissä täytyy avautua eräästä lapsuuden traumasta. Tove Janssonin mainio kuva, jossa haltiat työntävät tynnyreitä virtaan, aiheutti sen, että pidin pitkään haltioita sarvipäisinä. Ehkä jossakin välissä aloin aprikoida, että heillä oli samanlaiset feikki-sarvikypärät kuin kuvittelin viikingeillä olevan. Se ei tosin muuttanut käsitystäni haltioiden olemuksesta ainakaan yhtään keijukaismaiseen suuntaan, jonne se oli metsänkuninkaan kukkahepenien ansiosta juuri ehtinyt luiskahtaa. Oli siinä paljon lastia pienen mielikuvitukselle jättimäisen Klonkun lisäksi...
Hovimestari ja hänen ystävänsä vanginvartija todellakin ryyppäävät niin rankasti, että kumpikin sammuu pöydän ääreen. Tätäkään en muuten pitänyt mitenkään kauhistuttavana pikkuisena kirjaa ahmiessani. Nykysaduissa moista ei kenties suvaittaisi kaiken sen piipunpössyttelyn lisäksi.
Ja vielä pari yksittäishuomiota:
Ai niin, kyllähän tässä kuvaillaan luolan ulkopuolella asuvien haltioiden asumuksia, "mökkejä" siis, jotka muodostavat kokonaisen kylän. Tästä näkymästä, Bilbon tulosta lautturihaltiain kylään, on myös olemassa Tolkienin akvarelli, jossa näkyy pitkänomaisia puutaloja vasemmassa reunassa. (Ja jälleen huomataan, ettei Sormus ole takuuvarma keino pysytellä piilossa. Bilbon aivastukset kuullaan ja hänen jättämänsä märät jäljet nähdään.)
Luvun lopussa Bilbo on putkahamassa ulos Synkmetsästä tynnyrilautan kyydissä mutta mitä sitten tapahtuu ja mitä hän näkee, jää seuraavan luvun huomaan. Me päätämme hajanaiset ajatelmamme tähän. Avatkaatten kaikki muut sanainen arkkunne!
I suggest that it is a gentle play on words. Barrels of alcoholic drinks are kept "in bond" until duty has been paid. Glenfarclas's definition in post #6 is spot on; the travellers are "in bond" meaning "in captivity". They escape from captivity and make no payment (real or figurative) so their escape is doubly out of bond, and in barrels.
Tolkienin tuntien Andgyc voi hyvinkin olla oikeassa. Ilmaus "out of bond" ei välttämättä ole enää aivan helposti aukeava natiivienglanninkielisillekään. Ja jos meidän on uskominen Andgyciä, Pitkänen ja Juva ovat suomentaneet kumpikin suunnilleen toisen puolen tästä sanaleikistä.
* * *
Edessä on Suuri Pakoseikkailu ja vinha siirtyminen Synkmetsän hämärästä avarammille maille.
Jos ken kaipaa tiivistelmää luvun tapahtumista, se löytyy Kontuwikistä. Siirryn suoraan luvusta tekemiini huomioihin ja sen herättämiin kysymyksiin.
Luodessaan Haltiakuninkaan linnaa Tolkien on selvästi ajatellut jo olemassa ollutta Menegrothia, johon (todennäköisesti) viitattiin jo edellisen luvun historiallisessa katsauksessa Nauglamírin aiheuttamaan kääpiöiden ja haltioiden kahnaukseen. Tämä linna on kuin Tuhannen luolaa pienoiskoossa (ainakin luulen sitä pienemmäksi, olihan Doriath mahtavampi valtakunta), sinne johtaa silta joen yli (jotenkin se näyttää puiselta Tolkienin piirroksessa -- kerrankin puolustuksen kannalta järkevä, hädän tullen nopeasti purettava silta!) ja sen jälkeen astutaan sisään luolaan, jonka kääpiöt olivat ilmeisesti louhineet, vaikka totuuden nimissä täytyy sanoa, että sitä ei tässä erikseen mainita. (Huom. Edellisessä luvussa sanottiin myös, että suurin osa Haltiakuninkaan alamaisista eli ja asui metsään rakennetuissa taloissaan, joista ei kyllä nähdä vilaustakaan.)
Haltiakuninkaan kruunu on syksyn vuoksi "marjoista ja punaisista lehvistä sidottu". Metsässä aiemmin nähdyn metsänkuninkaan kruunua ei aivan näin tarkasti kuvailtu, se oli vain "lehväkruunu" ja hiuksiin oli "punottu kukkia". Jäänee kunkin lukijan päätettäväksi, oliko metsänkuningas sama henkilö kuin Haltiakuningas. Joka tapauksessa Haltiakuningas sanoo kääpiöille "Ettekö kolmasti vainonneet ja kiusanneet väkeäni metsässä", ikään kuin puhuisi tapahtumista, joissa ei itse ollut osallisena. Minä itse olen päättänyt, että metsänkuningas oli joku muu, pitomestariksi valittu haltia, joka esitti metsänkuninkaan roolia syysjuhlan perinteiden mukaan.
Haltiakuningas on muuten äärimmäisen epäluuloinen kääpiöitä kohtaan. Mitä hän oikein kuvittelee heidän puuhaavan, kun niin innokkaasti ja ankarasti pyrkii saamaan totuuden selville? Tietysti tällaisen retkikunnan löytäminen on aivan poikkeuksellinen tapaus, joten eipä kuitenkaan ihme, että uteliaisuus herää.
Bilbo alkaa nyt osoittaa toden teolla voron ammattitaitoa puikkelehtiessaan näkymättömänä linnan käytävillä ja välillä ulkonakin. Haltiakuninkaan ovista muuten mainitaan, että ne "toimivat taialla". Lienevätköhän olleet samaa mallia kuin Morian Länsiportti? Ainakaan Bilbo ei oppinut käyttämään (tai ei uskaltanut käyttää) tuota taikaa, sillä hän tyytyi vilahtamaan ovesta muiden kulkijoiden mukana.
Portista kulkemisen yhteydessä muuten mainitaan muuan Sormuksen voiman rajoitus: Bilbo heittää näkymättömänäkin varjon, tosin soihtujen valossa häälyvän ja hailean. Edellisessä luvussa hänen miekkansa näkyi Sormuksesta huolimatta. Sormusten herrassa ei muistaakseni näin suurta puutetta sormusvoimassa esiintynyt, varjontapainen kenties mainittiin jossakin.
Viimein koittaa Bilbon suuri hetki: kolmentoista kääpiön paon organisoiminen ei ollut mikään pikkujuttu, vaan se vaati rautaisia hermoja, päättäväisyyttä ja hyvää suunnittelua. Siinä olisi ollut jo kylliksi urotekoa kenelle tahansa hobitille, suurikokoisemmankin kansan jäsenelle.
Paon kuvauksen yhteydssä mainitaan muutama kiinnostava yksityiskohta: Haltiakuninkaan viinin kerrotaan tulevan paitsi "ihmisten viinitarhoista kaukaisilta mailta", myös "etelästä heidän sukulaistensa asuinsijoilta". Jos tämä ei tarkoita Lothlórienia, jonka viininviljelystä ei tietääkseni puhuta missään, en kyllä ymmärrä, missäpäin Etelää olisi vielä haltioita asunut. Uskokaamme siis, että tässä tarkoitetaan Galadrielin ja Celebornin viinitiloja. Vai kuinka? Ihmisten viinitarhat ovat ilmeisimmin Dorwinion, joka mainitaan myöhemmin myös nimeltä. Se ei nyt niin kovin kaukaisilla mailla sijainnut, Rhûnin järven tietämillä, jos Tolkienin Pauline Baynesin karttaan tekemää lisäystä on uskominen, ja miksi ei olisi? Tosin aiemmissa (siis Tolkienin 1920-luvulla ja sitä ennen, muistaakseni) runoissa puhutaan Dorwinionista, joka on huomattavasti etelämpänä, kenties. No, siitä on keskusteltu Vihreässä Lohikäärmeessä erikseenkin.
Tässä välissä täytyy avautua eräästä lapsuuden traumasta. Tove Janssonin mainio kuva, jossa haltiat työntävät tynnyreitä virtaan, aiheutti sen, että pidin pitkään haltioita sarvipäisinä. Ehkä jossakin välissä aloin aprikoida, että heillä oli samanlaiset feikki-sarvikypärät kuin kuvittelin viikingeillä olevan. Se ei tosin muuttanut käsitystäni haltioiden olemuksesta ainakaan yhtään keijukaismaiseen suuntaan, jonne se oli metsänkuninkaan kukkahepenien ansiosta juuri ehtinyt luiskahtaa. Oli siinä paljon lastia pienen mielikuvitukselle jättimäisen Klonkun lisäksi...
Hovimestari ja hänen ystävänsä vanginvartija todellakin ryyppäävät niin rankasti, että kumpikin sammuu pöydän ääreen. Tätäkään en muuten pitänyt mitenkään kauhistuttavana pikkuisena kirjaa ahmiessani. Nykysaduissa moista ei kenties suvaittaisi kaiken sen piipunpössyttelyn lisäksi.
Ja vielä pari yksittäishuomiota:
- Mielestäni Bilbon tokaisu Balinille kesken kiireisen etenemisen kohti tynnyreitä on aivan mainio: "Älä pane vastaan niin olet kiltti kääpiö." Se on suomeksi jotenkin mainiompi kuin alkutekstin Don't argue, there's a good fellow.
- Thorin tulee puhuneeksi Bilbolle liikaa kiitollisuudenpuuskassaan: "Me olemme ikuisesti palveluksessasi, mitä ikinä tämän jälkeen tapahtuukaan." Ilman tätä lipsahdusta hän olisi saattanut myöhemmin vääntää niskat nurin voroltaan. Hänen jatkonsa on taas aika hauska: "Mutta mitä tapahtuu nyt seuraavaksi?" Bilbolla on koko tilanne hyppysissään. Onneksi hän onnistuu pitämään siitä kiinni ja sulkee ikuisesti marisevien kääpiöiden suut ennen kuin nämä ehtivät hankkia itsensä uudestaan vangeiksi.
Ai niin, kyllähän tässä kuvaillaan luolan ulkopuolella asuvien haltioiden asumuksia, "mökkejä" siis, jotka muodostavat kokonaisen kylän. Tästä näkymästä, Bilbon tulosta lautturihaltiain kylään, on myös olemassa Tolkienin akvarelli, jossa näkyy pitkänomaisia puutaloja vasemmassa reunassa. (Ja jälleen huomataan, ettei Sormus ole takuuvarma keino pysytellä piilossa. Bilbon aivastukset kuullaan ja hänen jättämänsä märät jäljet nähdään.)
Luvun lopussa Bilbo on putkahamassa ulos Synkmetsästä tynnyrilautan kyydissä mutta mitä sitten tapahtuu ja mitä hän näkee, jää seuraavan luvun huomaan. Me päätämme hajanaiset ajatelmamme tähän. Avatkaatten kaikki muut sanainen arkkunne!