Ärsyttää!

Profiiliviesti
Keskustelu on suljettu.
Ärsyttää, kun kesällä löysin sattumalta Petäjäveden S-marketista vegaanisia Jokaiselle-eineksiä (tai no, vain yhden tuotteen mutta se oli todella hyvää) ja ostin niitä jatkuvasti työmatkalla lounaaksi, mutta en ole vielä löytänyt niitä niistä Jyväskylän marketeistä, joissa itse yleensä asioin.

Ärsyttää, että on niin paljon stressinaiheita ja paljon sellaista, mistä tuntea syyllisyyttä sekä asioita, joista ei olisi syytä tuntea syyllisyyttä, mutta joista silti tunnen syyllisyyttä suunnilleen koko ajan.
 
Sain pari päivää sitten sähköpostia yhden uuden tv-sarjan tuottajalta. Liitteenä oli sivun mittainen monologi, joka piti opetella, kuvata ja lähettää, jos halusi pyrkiä erääseen rooliin. Satun olemaan erinomainen ulkoa oppija, joten opettelin sen saman päivänä, kuvasin ja lähetin sen tänään. Ja olin hetken hirveän iloinen siitä, että olin saanut moisen sähköpostin. Minä! Ja sitten, kun olin lähettänyt videoni, selailin lähetettyjen kansiota sähköpostissani ja tajusin, kuinka monta samanmoista hakemusta siellä on. Videoita, tekstejä, kuvia, taiteellisia omaelämänkertoja. Suurimpaan osaan ei oltu koskaan edes vastattu. Jos vastattiin, oli se yleensä "valitettavasti valintamme ei tällä kertaa osunut sinuun". Eipä tietenkään. Ja aina, kun teen uutta hakemusta, yritän samaan aikaan kuvitella, että minulla on mahdollisuus ja muistaa, että en varmasti kuitenkaan pääse edes koekuvauksiin. Ihan sama montako kertaa törmään siihen, en opi koskaan pitämään pettymyksestä. En halua edes kuvitella onnistuvani, koska sitten, kun tulee seuraava "valitettavasti"-alkuinen sähköposti, en halua tuntea yhtään mitään. Enkä halua hakata päätäni seinään ja hokea olleeni typerä, kun edes yritin. Tämäkin olisi ihan oikea työ, palkallinen. Ja ihan mahtava roolihahmo ainakin monologista päätellen. Eikös kuulostakin ihan liian hyvältä. Se ei vain koskaan ole minä.
 
Sori nyt tuplapostaus, mutta tämä https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005448363.html?share=c67cd1503cbf1d436465ee11924a26c9 uutinen yliopistojen pääsykokeiden vähentämisestä/lakkauttamisesta ja totaalisesta yo-koetuloksiin nojaamisesta, joka alkaa vuodesta 2020, jolloin TOTTAKAI minä kirjoitan ylioppilaaksi. Väliinputoajana aina parempi. Varsinkin tuo pitkän matikan järkyttävä painotus ilmeisesti lähes joka alalla. Jos olet vähän turhan tyhmä, niin se on hei hei ja hellät tunteet ja sinut tiputetaan yhteiskunnan kärrystä. Ei minua edes niinkään ärsytä omasta puolestani, kun en ole todennäköisesti yliopistoon menemässä, mutta kaverini ja koko ikäryhmäni stressitasot nousivat noin sadalla prosentilla sen kolmen minuutin aikana, jonka he lukivat tuota uutista. Kirvoitti mm. seuraavia totuudenmukaisia kommentteja:

"Kiitos, voinko hirttäytyä"
"Voin vuokrata mun katuojaa sitten kolmen vuoden päästä."
"Montako narua tarviitte, voin alkaa tekeen solmuja."
"Tuleva ammatti: työtön"
"LUKIO KAHTEEN VUOTEEN, VIELÄ EHTII POIJJAAT"
"Teen kansalaisaloitteen, että prostituutiosta tulee ala amikseen, koska sinne olisin hakenut."
"Tiedättekö kun ei saada vielä ajaa autoa, juoda alkoholia tai pidellä tähtisädetikkua, mutta pitäs jo tietää, mitä haluaa elämältään."
"Matikasta 6, elämästä 0"
 
Sori nyt tuplapostaus, mutta tämä https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005448363.html?share=c67cd1503cbf1d436465ee11924a26c9 uutinen yliopistojen pääsykokeiden vähentämisestä/lakkauttamisesta ja totaalisesta yo-koetuloksiin nojaamisesta,

Viestisi saa ainakin minun sympatiat.
Lukiossa ollessa tähdätään aika pitkälle siihen, että jatketaan yliopistossa. Minä rämmin pitkän tien YAMK-tutkintoon ja lukio on monille kuitenkin se ponnahduslauta mihin vain. Pikkuveljeni vältti aikanaan pääsykokeet ah, niin ihanalla pitkällä matikalla ja meni yliopistoon matematiikkaa lukemaan. Itse en olisi pärjännyt missään jos laaja-alaista tietämystä olisi katsottu. Mutta "elämä" alkaakin vasta lukion jälkeen.
Näinä vuosina ja aikakausina voi melkein millä tahansa koulu- ja opintohistorialla olla jossain vaiheessa työtön. Mutta mitäs tässä jauhaamaan, viestisi herätti paljon ajatuksia.
 
Pyykinpesukoneen poistopumppu meni viime vuoden elokuun lopulla rikki ja sen sai silloin vielä korjautettua, mistä iloitsin suuresti. Nyt taisi hajota se uusittu pumppu :x. Kone piti tyhjentää poistoletkun kautta. Ja tuo manööveri (siis kone käyntiin ja odotella, missä vaiheessa se tilttaa taas) piti tietenkin varmuuden vuoksi toistaa pari kertaa. Sen jälkeen mies yritti selvittää vikaa, mutta kun se ei toimi, niin ei se toimi.

Nyt ei sitten auta muu kuin hommata uusi kone, koska ei tuota melkein 22 vuotta hyvin toiminutta konetta kannata enää korjata. Tuo vähän yli vuosi sitten tehty korjaus oli ensimmäinen laatuan.
 
Se on palvellut hyvän iän verran ja ansaitsee nyt päästä lepäämään :) Ärsyttäväksi muodostuu se että nykyään ei enää tehdä laitteita jotka kestäisivät yhtä kauan (paitsi juuri meille myytiin jääkaappi joka kuulemma kestää, että se siitä yleistyksestä...).
 
Palaan ketjussa käsiteltyyn koulutuspolitiikkaan katsottuani Yleltä eilen tulleen A-Studion, johon tässä Ylen tekstissä viitataan. Lyhyesti olen sitä mieltä, ettei lähtökohdan pidä olla alaikäisten saaminen mahdollisimman hyvään koulumenestykseen, vaan heidän tukemisensa innostumaan omasta elämästään ja vastuun ottamiseen siitä. Itse selvisin lukion matemaattisista aineista aika lailla niinkuin nykyään toivotaan, ja jatkoin yliopistoon sähkötekniikkaa lukemaan, kunnes tajusin joillakin olevan motivaatiotakin sähkötekniikan opiskeluun; itse olin vain valunut siihen suuntaan. En tiedä, olisiko nykyinen alennustilani ollut jotenkin vältettävissä, mutta ei siihen kuri ja pakko olisi mitenkään auttanut. Positiivisen kautta, nuoriso!
 
Nyt alkoi kasvaa sarvet päähän. Te-toimiston toiminta ei ole kotoisin muualta kuin Morgothin hanurista ja Ungoliantin ulosteista.
 
Ensimmäinen nykyisessä asunnossani tapaamani sokeritoukka löytyi kylpyhuoneesta. Ehdin jo toivoa, ettei noita tänne tulisi.
 
Meillä näitä on alakerran kylppärissä. Yleensä tervehdin niitä ja juttelen niille jos saun törmäämään niihin. Ovat oikeastaan aika sympaattisia otuksia minun mielestäni eivätkä ole meillä aiheuttaneet harmia. Pikemminkin kiitän niitä kun auttavat siivouksessa ;)
wikipedia sanoi:
Ihmisestä pudonneet hiukset, ihokarvat, ihosolukko ja lika ovat sokeritoukkien ruokaa kylpyhuoneissa. Sokeritoukkien runsaus voi olla merkki huoneiston kosteusvauriosta, koska sokeritoukat syövät myös homesientenrihmastoa ja itiöitä.[10] Sokeritoukat käyttävät usein proteiinilähteinään muiden kuolleiden hyönteisten raatoja.[1] Ne voivat syödä myös oman lajinsa tyhjiä kuoria tai jopa toisia vahingoittuneita lajitovereitaan.[5] Yksilö voi selvitä jopa vuoden ilman ravintoa.[2]
Tosin hiukan huolestuin tuosta kosteusvauriomahdollisuudesta, mutta tämä talo on tyypiltään sellainen että ovat kuulemma yleensä varsin terveitä rakennuksia ja lisäksi isäni on kerran käynyt mittaamassa kylppärin seinien kosteutta ja kaikki oli ok.
 
Olen yliopistolla eräässä pienemmässä mikroluokassa, koska täällä on yleensä hiljaisempaa ja tyhjempää kuin esimerkiksi kirjastolla ja tietokoneet ovat ehkä vähän paremmassa kunnossa... Oikein kiva paikka tehdä hommia, mutta täällä on aika usein eräs opiskelija, joka hakkaa enteriä todella voimakkaasti. Olen viimeisen vuoden aikana ollut monesti hänen kanssaan samaan aikaan täällä ja aina minua alkaa nyppiä, kuinka kovaa hän näppäilee, ja etenkin, kuinka suurella voimalla hän aina painaa enteriä.
Napunapunapunapunapunapunapunapu-PAM!
Aaaaaargh.
 
Samaistun niin tähän :D Minulle on ala-asteikäisestä asti hoettu että älä hakkaa näppistä ja se on iskostunut niin hyvin tajuntaan että minun on todella hankala olla lainaamatta äitini sanoja jos joku käyttää turhaa voimaa näppäimistöjä kohtaan.
 
Ei kuitenkaan ikäluokkaa, joka oppi näpyttelyn mekaanisella kirjoituskoneella? Sitähän paukutettiin kuilt colt nelivitosta.
 
Olen yliopistolla eräässä pienemmässä mikroluokassa, koska täällä on yleensä hiljaisempaa ja tyhjempää kuin esimerkiksi kirjastolla ja tietokoneet ovat ehkä vähän paremmassa kunnossa... Oikein kiva paikka tehdä hommia, mutta täällä on aika usein eräs opiskelija, joka hakkaa enteriä todella voimakkaasti.

Ikinä ei ole hyvä. Nyt olen kirjastolla hiljaisessa tilassa tietokoneella, ja tämän hiljaisen huoneen oven vieressä istuu joku puhumassa puhelimessa. Teknisesti ottaen ei kai ole kiellettyä puhua hiljaisen tilan ulkopuolella, mutta käytännössä hiljainen tila ei silloin pysy kovin hiljaisena. Käyn vähän väliä sulkemassa ovea, mutta se ei peitä ääntä kokonaan ja aina joku menijä tai tulija jättää sen raolleen tai auki.

En ymmärrä niitä, jotka tekevät töitä esimerkiksi kahvilassa tai ryhmätyötilassa täydessä ihmishälinässä.
 
Last edited:
En ymmärrä niitä, jotka tekevät töitä esimerkiksi kahvilassa tai ryhmätyötilassa täydessä ihmishälinässä.

Kuulostaa äärirasittavalta tuollainen työskentely, että yrittää löytää hiljaisen paikan ja sitten ei kuitenkaan ole hiljaista. Todella monessa firmassa ja julkisella puolella ollaan siirrytty ja siirtymässä avokonttorityöskentelyyn. Kun se on muotia ja olevinaan hienoa ja tehokasta. Asiasta on tämänkin vuoden puolella ollut kirjoituksia ja kymmenen vuoden tutkimusta, että se ei ole ihanteellinen eikä tehokas tapa ja paikka työskennellä.

Silti omalla työpaikallani ollaan kovasti menossa tuohon suuntaan ja suurta osaa hirvittää tuo melutason nousu. Olemme saaneet kuulla terveisiä niiltä, jotka ovat joutuneet siirtymään sellaiseen työympäristöön, eikä sellainen ole saanut muuta kuin haukkuja. Minäkään en ymmärrä niitä, jotka voivat työskennellä kovan hälinän tai vaikka yhden puhelimessa pälisevän ihmisen vieressä.
 
Toisalta hiljaisuudellakin on rajansa. Menin aikoinaan johonkin yliopiston lukusaliin (muistaakseni Kielikeskuksen tienoilla sijainneeseen) lukemaan tenttiin, ja siellä oli niin hiljaista, että lukemiseen keskittymisen sijaan aloin keskittyä olemaan liikkumatta ja jopa hengittämättä liian kovaa, etten häritsisi muita haudanhiljaisessa tilassa kirjojensa ääressä istuvia =D
 
Väsymys huonoista yöunista johtuen. Luentoa kului ensimmäinen vartti ja nukuin siitä viisi minuuttia. En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa vai koisata vähän lisää, kun en tästä estetiikasta tunnu ymmärtävän oikein mitään.
 
Olisihan se ollut hienoa viettää näitä pyöreitä synttäreitä iloisesti ja asiaankuuluvalla hartaudella kun sääkin oli ihan täydellinen ja luonto ohuen lumivaipan alla. Onnistuin pääsemään tunnelmaan peräti muutamaksi tunniksi. Muuten tämä on ollut yhtä Kalmansoilla tarpomista. Olen jo pitkään ollut aina viikonlopun ensimmäisenä päivänä, joka on meillä tällä hetkellä perjantai, todella pahalla päällä. Tänään keksin mistä se johtuu ja sama pätee näköjään myös arkipyhiin. Lataan päivään odotuksia siitä miten kivaa meillä on ja miten ulkoillaan paljon ja saan lopulta pyykättyä jne. Jostain syystä se menee joka kerta siihen että ulos oltaisiin lähdössä vasta siihen aikaan kun pitäisi jo alkaa laittaa ruokaa ja jos sinne todella mennään niin juuri kun saadaan hyvät touhut alulle pitää jonkun kähteä sisään kokkaamaan (ruoka-ajat, ruuan laitto ja jopa syöminen tuntuvat tällä hetkellä vain turhilta stressin ja mielipahan aiheuttajilta). Pelkästään tästä johtuen olen jo aika räjähdysaltis, mutta lisätään päälle se että meillä on olohuone pois käytöstä ja isompi lapsi pyörii siksi jatkuvasti leluineen jaloissa, meillä on niin paljon kamaa joka paikassa etten uskalla laittaa kynttilöitä ja vielä se että menin tilaamaan jotain amerikkalaisesta verkkokaupasta kun oletin sen olevan brittiläinen. Miksi pitää olla tällainen idiootti. Hyvää itsenäisyyspäivää vaan per...
 
Minulla piti vuorolistan mukaan olla tänään oppivuorolainen, ja olen siitä johtuvan stressin takia nukkunut tavallistakin huonommin. Nyt sitten mitään oppivuorolaista ei ilmaantunutkaan, ja vaikka olenkin toisaalta helpottunut (en tykkää yhtään, että pitää kököttää jonkun uppo-oudon ihmisen kanssa koko kahdeksantuntinen päivä ja yrittää väkisin olla sosiaalinen samalla kun koittaa yhtä aikaa saada päivän työt hoidettua ja opettaa niitä toiselle - varsinkin kun pari oppivuorolaista on ollut kertakaikkisen vastenmielisiä ihmisiä), toisaalta ärsyttää, että olen nyt tavallistakin väsyneempi ja ahdistuneempi tyhjän takia.
 
Profiiliviesti
Keskustelu on suljettu.
Ylös