Tämä onkin kiinnostava luku, sillä tähän asti tarina on kulkenut eteenpäin sattumuksesta toiseen. Kuistilla oli jo hetki, jolloin kääpiöt miettivät takaisin kääntymistä, mutta nyt he ovat päättäneet lujasti jäädä paikoilleen. Bilbo taas on miettinyt takaisin kääntymistä pitkin matkaa, mutta hänellä ei yksin ole ollut tilaisuutta. Hänen kohtalonsa on ollut tiukasti sidottu kääpiöihin, mutta nyt hänellä on viimein tilaisuus tehdä omia valintoja.
Vuoren jouduttua piiritykseen Bilbo huomaa jälleen olevansa pulassa, sillä kaikki näyttää huonolta hänen kannaltaan. Hänellä ei sinällään ole aikomusta luopua aarteesta, mutta hän ei ole joutunut sen lumoihin, ja pelkää kuolevansa nälkään tai miekkaan kääpiöiden jääräpäisyyden tähden. Arkkikivi on mitä oivallisin aarre mukaan otettavaksi. Hän voisi antaa sen Bardille ja vaatia vastineeksi huomattavan paljon (ei toki kohtuuttomasti, koska Bard voisi viedä kiven myös väkisin). Näin hän saisi ehkä pienemmän osan aarteesta, mutta säilyttäisi henkensä ja pääsisi ehkä varojen turvin kotimatkalle.
Parasta arkkikivessä on kuitenkin se, että se on neuvotteluvaltti Bardille, joten Bilbolla on tilaisuus saada hänen luottamuksensa. Vielä kirjan alkupuolella Bilbo olisi saattanutkin tarttua tällaiseen tarjoukseen, mutta nyt hän ei enää halua pettää ystäviään, vaan luopuu Bardin ja haltiakuninkaan lupaamasta turvallisesta asemasta ja palaa vaaranalaiseen vuoreen.
Vaikka Bilbo arvostaakin kumppaneitaan niin paljon, ettei halua hylätä heitä, luopuu hän perjaatteistaan ja ryhtyy voroksi, ja vie vieläpä arvokkaimman osan aarteesta, pelastaakseen ystävänsä ja välttääkseen kaiken verenvuodatuksen. Hän tekee selvästi vaikean ja epävarman valinnan ja on ehkä liiankin toiveikas rauhallisen lopputuloksen suhteen. Hän selvästi kokee kuitenkin tekevänsä oikein ja luottaa muidenkin lopulta arvostavan tekemisiään.
Vuoren jouduttua piiritykseen Bilbo huomaa jälleen olevansa pulassa, sillä kaikki näyttää huonolta hänen kannaltaan. Hänellä ei sinällään ole aikomusta luopua aarteesta, mutta hän ei ole joutunut sen lumoihin, ja pelkää kuolevansa nälkään tai miekkaan kääpiöiden jääräpäisyyden tähden. Arkkikivi on mitä oivallisin aarre mukaan otettavaksi. Hän voisi antaa sen Bardille ja vaatia vastineeksi huomattavan paljon (ei toki kohtuuttomasti, koska Bard voisi viedä kiven myös väkisin). Näin hän saisi ehkä pienemmän osan aarteesta, mutta säilyttäisi henkensä ja pääsisi ehkä varojen turvin kotimatkalle.
Parasta arkkikivessä on kuitenkin se, että se on neuvotteluvaltti Bardille, joten Bilbolla on tilaisuus saada hänen luottamuksensa. Vielä kirjan alkupuolella Bilbo olisi saattanutkin tarttua tällaiseen tarjoukseen, mutta nyt hän ei enää halua pettää ystäviään, vaan luopuu Bardin ja haltiakuninkaan lupaamasta turvallisesta asemasta ja palaa vaaranalaiseen vuoreen.
Vaikka Bilbo arvostaakin kumppaneitaan niin paljon, ettei halua hylätä heitä, luopuu hän perjaatteistaan ja ryhtyy voroksi, ja vie vieläpä arvokkaimman osan aarteesta, pelastaakseen ystävänsä ja välttääkseen kaiken verenvuodatuksen. Hän tekee selvästi vaikean ja epävarman valinnan ja on ehkä liiankin toiveikas rauhallisen lopputuloksen suhteen. Hän selvästi kokee kuitenkin tekevänsä oikein ja luottaa muidenkin lopulta arvostavan tekemisiään.
