Elämäntapamuutokset, ruokavaliot ja liikunta

Turussa on kevät suurin piirtein alkanut ja sitä myöten fillarikausi. Viime vuonna koetti taas addiktoitua tästä opiskeluaikojen välttämättömyydestä. Täällä riittää kyllä pyöräteitä koluttavaksi edelleen. Kehittelin jopa reitin jolla on mittaa kotoa aika tasan 42.195km mutta tämä jäi lopulta kiertämättä kun Kakskerran kierros (47) ja Naantalin reissu (Raision kautta kotia (45) osuivat hyviin säihin. Piikkiöön/Paimioon asti ei viime kesänä ehtinyt mutta ehkä tänä vuonna.
 
Itse annan polkupyörän vielä olla varastossa. Olen kokemuksesta huomannut että maaliskuiset fillaroinnit kostautuvat sillä, että loppupäivänä on kylmä (vaikka olisi hyvin pukeutunutkin). Suunnittelen parhaillaan Latuyhdistyksen pyöräretkeä Ruissaloon toukokuun alulle ja sen pitäisi olla samalla opintojeni viimeinen näyttö. Ruissalossa muuten linnut lauloivat jo kovin menneenä sunnuntaina.

Ja ainahan voi polkea "virtuaalisia matkoja" kuten itse tein viime kesänä. Kun sahaa samoja pyöräteitä päivästä toiseen, keräsin sen verran kilometrejä, että sain täyteen 1204km, mikä riitti kotiovelta Raisiosta Kilpisjärven kyläkeskukselle. Jospa tulevana kesänä yrittäisi "polkea Hangosta Nuorgamiin" tai jotain vastaavaa. Odotan kyllä jo pyöräilykautta, mutta sitä ennen pitäisi vielä mennä vetämään ahkiotakin tuonne lumille.

Pitää vielä hiukan hehkuttaa. En tehnyt mitään uudenvuodenlupauksia, mutta en ole tämän vuoden puolella syönyt vielä yhtään karkkia tai suklaapalaa. Kun alkuvuodesta oli karkkimitta täynnä ja ruokahalukin oli aika lailla tiessään, oli helppo olla ilman karkkia. Ruokahalu on kyllä jo palannut ja se on kyltymätön. Hobitti minussa elää ja voi hyvin.
 
Ostin kesällä halvan käytetyn pyörän (kylläkin ihan pyöräliikkeestä, joten sen pitäisi olla kohtuullisen hyvässä kunnossa), ja tänään työmatkapyöräilin jo toisen kerran. Koska olen aivan rapakunnossa, vaatimaton viiden kilometrin matkakin saa minut rauhallisesta tahdista huolimatta ihan hikiseksi ja puuskuttavaksi. Osasyyllinen on toki myös kumpuileva maasto, joka pakottaa pinnistelemään ylös jyrkän mäen toisensa jälkeen. Välissä olevien alamäkien hyötykin vähän kärsii siitä, että niiden alapäässä on yleensä risteävä tie, jolle ei näe ennen kuin on melkein kohdalla. Kovin kovaa ei siis niissäkään voi porhaltaa menemään saadakseen alkuvauhtia seuraavaan ylämäkeen.

Olen jo vähän lueskellut talvipyöräilystä, mutta toistaiseksi suhtaudun ajatukseen hieman skeptisesti. Koetan kuitenkin jaksaa sotkea työmatkani fillarilla niin pitkään kuin sää ei siitä aivan äärettömän vastenmielistä puuhaa tee.
 
Last edited:
Tänään aktiivisuusranneke näytti huippulukemat: 578% päivän tavoiteaktiivisuudesta saavutettu. Tosin ilman eksymistä kansallispuistossa ei olisi ollut noin komeat prosentit :D Eikä vaatinut kuin yhdestä risteävästä polusta väärään suuntaan kääntymisen!
 
Varmaan lähinnä tämän topikin aihetta. Kaveri kaipailee apua ja vastauksia. Teksti poimittu Facebookista.

Hei, hieman aiheen vierestä, mutta uskoisin kohdeyleisöä löytyvän myös täältä!

Teen Turun yliopiston folkloristiikan oppiaineeseen pro gradu -tutkielmaa terveyteen tähtäävistä ja kokonaisvaltaista hyvinvointia edistävistä ruokavalioista. Olen kiinnostunut ruokavalioihin liittyvistä valinnoista sekä ajatuksista, joita terveyttä edistäviin ruokavalioihin liitetään (esim. elävä ravinto, paleo, superfoodit). Tulen gradussani tarkastelemaan ruokavalioihin liittyvää kokemuskerrontaa ja terveyspuheen diskursseja ja tutkimukseni aineisto tulee koostumaan kirjoitusvastauksista, joita toivoisin tavoittavani tätä kautta!

Tulen käsittelemään työssäni kaikki vastaukset anonyymeinä, joten voit vastata joko omalla nimellä tai nimimerkillä. Vastaukset tullaan tallentamaan tutkimuskäyttöä varten Turun yliopiston kulttuurien tutkimuksen laitoksen arkistoon, joten vastaamalla annat myös luvan kirjoituksen arkistointiin. Jos olet halukas vastaamaan mahdollisiin jatko- tai lisäkysymyksiin, voit liittää tekstin yhteyteen yhteystietosi (esimerkiksi sähköpostiosoite käy hyvin). Voit vastata joko webropolin kautta https://www.webropolsurveys.com/S/CB4E95E3894923EA.par tai lähettämällä vastaukset osoitteeseen Iida Räty/Folkloristiikka, 20014 Turun yliopisto. Vastauksia kerätään 1.12.2017 asti.

Kirjoituspyyntöä saa myös jakaa!

Valoa syksyyn!
 
Yllätin tänä syksynä itseni ostamalla korkeakoululiikunnan lukukausimaksun. Yleensä olen karttanut kaikkea ryhmäliikuntaa todella huolellisesti. Mutta nyt ajattelin, että tämä on ehkä kuitenkin paras tapa saada itsensä joogaamaan useammin. Olen viime vuosina toisinaan joogannut kotonakin Youtube-videoiden ohjaamana ja olen pitänyt sitä hyvänä ja kivana lajina minulle, mutta siitä ei ole silti tullut kovin säännöllistä harrastusta. Liikunta ei ole koskaan ollut sellainen asia, johon luontaisesti muistaisin (tai edes haluaisin) käyttää vapaa-aikaani. Iso osa liikunnasta minulla on sitä paitsi hyötyliikuntaa, ja jos jostain syystä on esimerkiksi vähemmän matkoja keskustaan, en tule korvanneeksi sitä millään omaehtoisella. Toisaalta halusin ulkoistaa kaiken päätöksenteon koskien sekä liikkumisen aikaa että tapaa.

Nyt olen pyrkinyt käymään kahdesti viikossa joogassa yliopistolla. Se on ollut paljon parempi päätös kuin ajattelinkaan. Tämä syksy on ollut todella rankka (stressaavuudessaan arviolta koko elämäni top 2 -listalla) ja ahdistusoireet ovat vaivanneet tavallistakin enemmän, mutta joogamatolla kaikki se kuristava ja musertava epätoivoinen myllerrys mystisesti katoaa. Ja nimenomaan noissa ryhmäliikuntatuntien joogailuissa, ei yhtä tehokkaasti kotona joogatessa. En tiedä miksi, mutta en pääse samaan mindfullness-tilaan kotona, vaikka tekisin ihan samoja asioita.

Tykkään joogassa siitä, että se ei ole suoritus- tai tyylikeskeinen laji. Sillä ei ole tuolla hirveästi väliä, taipuuko johonkin asentoon tai pystyykö samaan kuin ohjaaja tai kukaan muukaan sillä tunnilla, vaan kaikki tehdään sen mukaan, mikä tuntuu omassa kehossa hyvältä juuri sinä päivänä, ja seurataan omaa hengitystä. Minulla ei ole edes mitään erityisempiä tavoitteita (kuten liikkuvuuden tai lihasvoiman lisääminen), niin siellä saa todellakin olla rauhassa ja nauttia siitä meditatiivisesta tilasta, jossa kaupan päälle saa venyteltyä kroppaa hereille ja rennoksi.

Lisäksi, vaikka siellä ollaan ryhmässä, ei ole vielä kertaakaan tarvinnut ottaa kontaktia muihin joogaajiin tai ohjaajiin (paitsi kerran pukkarissa vaihdoin pari sanaa viereisen naulakon ottaneen naisen kanssa, jolla oli samanlainen kangaskassi kuin minulla). Ei tarvitsisi kotona Youtuben kanssa joogatessakaan, mutta kuten sanottua, sillä ei ole ollut yhtä tekohasta vaikutusta minuun.
 
Laihduin hitaasti kesästä joulukuun alkuun, mutta joulukuun loppupuolella paino lähtikin nousuun, eikä sydäntalven juhla suinkaan helpottanut tilannetta. Olen yrittänyt lisätä kasvisten määrää ruokavaliossani ja syödä paljon kaurapuuroa, jotta vitamiineja ja kuituja tulisi tarpeeksi, mutta ottanut myös purkista D-vitamiinia talven pimeyteen. Nyt pitäisi sitten saada uudenvuodenlupaukseni mukaan liikuntaa aloitelluksi. Syksyn painonpudotus antaa toiveita siitä, ettei minun tarvitsisi kärsiä koko ajan kiljuvaa nälkää tai rääkätä lihaksiani kohtuuttomasti, mutta paino voisi silti laskea. Ja ainakin terveydentilani ja kuntoni kohenisivat; kolesterolit ja verensokerit ovat olleet vähän koholla.
 
Samikset @Kointähti : sain juuri työterveyden rutiinilabran tulokset, ja kolesteroli on vähän koholla, samoin joku maksa-arvo. Sain terkkarilta jo sähköpostitse ohjeita ja kuulemma tulee vielä kotiinkin jonkun lehtisnn ruokavalion rukkaamisesta terveellisempään suuntaan, samoin sain kehotuksen pudottaa vähän painoa, josko se vaikka auttaisi maksa-arvon korjaamisessa.
 
Pitihän se arvata, että ajaudun ensimmäisenä tänne. Liikunta-, ruokavalio- ja terveysasiat kiinnostavat työn puolesta ja muutenkin (huom! En kyllä itse ole mikään mallioppilas!)

Ei ole tarvetta "rääkätä" itseään. Viime aikoina on ollut julkisuudessakin puhetta siitä, että osalla kuntoilijoista on aivan väärä tapa treenata - vedetään täysillä koko ajan ajatellen, että mitä enemmän ja kovempaa sen parempi. Ja tämä kaikki muiden velvollisuuksien (opiskelu, työ, perhe jne) lisäksi. Seurauksena on stressi ja autonomisen hermoston "yliviritystila" (urheilijat puhuvat ylikunnosta - yhä enemmän tätä on alkanut esiintyä myös tavallisten kuntoilijoiden parissa). Itse asiassa suurin osa liikunnasta tulisi olla ns. peruskestävyysliikuntaa. Tarkoittaa maallikolle sitä, että liikkuessa "pitää pystyä puhumaan".

Terveyden kannalta riittävä määrä on 2,5 tuntia liikuntaa viikossa, ja sen voi koota useammasta pätkästä (ja mieluusti kannattaa tehdäkin niin, sillä kroppa kiittää kun se saa liikettä mahdollisimman usein). Ja tärkeintä on tehdä sitä mistä nauttii - on se sitten tanssia, kävelyä, joogaa, työmatkapyöräilyä... Uskallan väittää, että hampaat irvessä SUORITETUSTA liikunnasta harvoin tulee elämänmittainen tapa!

Kannattaa suhtautua varauksella ruokavalioihin, joihin kuuluu olennaisena osana "hyvät" ja "pahat" ruuat ja tiukat rajoitukset. Oikeasti, ellei terveydellistä estettä ole, kaikkea voi syödä - kohtuudella. Tutkimusten mukaan suurin vaikutus (painonhallintaan, terveyteen) on kasvisten lisäämisellä. Jos niitä onnistuu pikkuhiljaa ujuttamaan lisää ruokavalioonsa, niin loppu sujuu usein melkein itsestään. Nykyään voi kyllä olla vaikeaa tietää mihin uskoa, kun netti ja lehdet pursuilevat kaikenlaisia (ristiriitaisia) ravinto-ohjeita. Tämän hetken (tieteeseen perustuva) ymmärrys on se, että terveyden kannalta on edullista suosia kasviksia, täysjyvää, kalaa, (vähärasvaisia) maitotuotteita ja kasvirasvoja. Lihan ja eläinrasvojen kulutusta meillä suomalaisilla on varaa vähentää reilusti (mutta kuten sanottu, kaikkea voi nauttia kohtuudella, kunhan ruokavalion perusta on kunnossa).

Sitten pitäisi vielä muistaa riittävä lepo. Vasta viime vuosina on alkanut valjeta kuinka tärkeää uni meille on (sanoo hän joka roikkuu taas netissä puolenyön aikaan :grin:) Vaikutusta on ainakin mm. sokeriaineenvaihduntaan ja painonhallintaan.

Anteeksi luento, tulipa taas tekstiä (sitä tahtoo tulla kun pääsen vauhtiin tietyissä aiheissa).
 
Terveyden kannalta riittävä määrä on 2,5 tuntia liikuntaa viikossa, ja sen voi koota useammasta pätkästä (ja mieluusti kannattaa tehdäkin niin, sillä kroppa kiittää kun se saa liikettä mahdollisimman usein). Ja tärkeintä on tehdä sitä mistä nauttii - on se sitten tanssia, kävelyä, joogaa, työmatkapyöräilyä... Uskallan väittää, että hampaat irvessä SUORITETUSTA liikunnasta harvoin tulee elämänmittainen tapa!

Niinpä, kunpa saisikin ruhonsa jokaisena vuodenaikana liikeelle tuon vähintään 2,5 tuntia viikossa. Minun toistuvaan talviseen elämäntapaani näyttää kuuluvan sisälle ja sohvalle jumitus. Elämäntapa kai sekin. Mutta on siinä suuri ero siihen aktiivisuuteen mitä muina vuodenaikoina saa aikaiseksi. Usein talven passiivikauden jälkeen havahdun vähintään sisällä kuntopyöräilemään, mutta nyt ei kiinnosta pätkääkään. Odotan todella, että se keväinen liikkumisen kipinä sieltä tulisi niinkuin muinakin vuosina. Toisaalta olen huomannut että on helpompi aktivoitua jokaisen kevään tullen, kun se toistuu niin monena vuonna.

Toisessa keskustelussa jo kerroin, kuinka monen vuoden kesäkauden pyöräily ei vain yhtäkkiä enää ollutkaan kivaa. Vähän jänskättää miten tässä mahtaa käydä. Miten ihmeessä voi löytää innostuksen johonkin lajiin uudelleen, jos se on hävinnyt? Näin on käynyt minulla uimisen kanssa ja kuntosalin kanssa. En soisi niin käyvän pyöräilynkin kanssa. Olen aina kummastellut lukiessani artikkeleita esim. kuntosalilla käynnistä kuinka niissä neuvotaan käymään salilla vähintään kolme kertaa viikossa, jotta siitä voisi saada "maksimihyödyn irti". Varmasti niin. En itse kestä ajatusta että junttaisin jonkun yhden ja saman lajin kanssa monta kertaa viikossa, vaan mieluummin monta eri lajia viikon aikana, jolloin mielenkiinto ja innostus säilyy. Pyöräilyssä on vähän se vika, että monta kertaa viikossa toistettuna suht samoja reittejä sahaillen alkaa olla tylsää. Ei ole sitä vaihtoehtoa että töihin voisi vaikka soutaa.
 
Minä pyöräilen töihin kesät talvet. Ennen kävelin talvisin, mutta sitten jalkateräni alkoivat protestoida ja siirryin talvipyöräilyyn. Työmatkaa on alle kaksi kilometriä. Viime aikoina olen huomannut palaavani kotiin aivan eri reittiä, koska töiden jälkeen tapaan pelata AR-peliä Draconius Go. Paikkakuntani melkein ainoana pelaajana pidän hallussani suurta määrää areenoita, joita pitää ajan mittaan valloittaa uudelleen, jotta pelirahaa virtaisi tasaisesti älypuhelimeen. Pelin vuoksi käyn paikoissa, joissa en ollut koskaan käynyt, vaikka olen asunut paikkakunnalla jo 11 vuotta. Pelkän kuntoilun takia en ikinä olisi lähtenyt niihin paikkoihin enkä uteliaisuudenkaan vuoksi, koska niissä ei sinällään ole mitään ihmeellistä; eri asuinalueita vain.
 
Pyöräilyyn olen yhdistänyt semmoisen että yritän tsiigailla rakennustyömaita etc. muutoksia kaupunkiympäristössä. Samoin ne pari maastoreittiä joita pystyn menemään muuttuvat vuosien mittaan ainakin hiukan. Sitten kun lisätään se että muisti ei ole enää niin hyvä kuin ennen tulee ylläreitä väkisinkin vastaan. Pitäisi kai joskus tehdä kartta kaikista teistä ja pyörätiestä jotka on pyöräillyt. Turun seudulla on takuulla vielä joitakin joita en ole ajanut. Mutta talvipyöräilyn olen kyllä jättänyt.
 
Last edited:
Minä pyöräilen töihin kesät talvet. Ennen kävelin talvisin, mutta sitten jalkateräni alkoivat protestoida ja siirryin talvipyöräilyyn. Työmatkaa on alle kaksi kilometriä. Viime aikoina olen huomannut palaavani kotiin aivan eri reittiä, koska töiden jälkeen tapaan pelata AR-peliä Draconius Go. Paikkakuntani melkein ainoana pelaajana pidän hallussani suurta määrää areenoita, joita pitää ajan mittaan valloittaa uudelleen, jotta pelirahaa virtaisi tasaisesti älypuhelimeen. Pelin vuoksi käyn paikoissa, joissa en ollut koskaan käynyt, vaikka olen asunut paikkakunnalla jo 11 vuotta. Pelkän kuntoilun takia en ikinä olisi lähtenyt niihin paikkoihin enkä uteliaisuudenkaan vuoksi, koska niissä ei sinällään ole mitään ihmeellistä; eri asuinalueita vain.

Me käydään perheen kanssa geokätköilemässä. Siinäkin tulee mentyä paikkoihin mihin ei muuten menisi. Usein tulee käveltyä tuntikaupalla ihan huomaamatta hakeakseen "vielä yhden". Kätkön löytäminen on tietysti riemastuttavaa - varsinkin silloin kun kätkö on hienosti toteutettu ja/tai siihen käsiksi päästäkseen pitää oivaltaa jotain.
 
Niinpä, kunpa saisikin ruhonsa jokaisena vuodenaikana liikeelle tuon vähintään 2,5 tuntia viikossa. Minun toistuvaan talviseen elämäntapaani näyttää kuuluvan sisälle ja sohvalle jumitus. Elämäntapa kai sekin. Mutta on siinä suuri ero siihen aktiivisuuteen mitä muina vuodenaikoina saa aikaiseksi. Usein talven passiivikauden jälkeen havahdun vähintään sisällä kuntopyöräilemään, mutta nyt ei kiinnosta pätkääkään. Odotan todella, että se keväinen liikkumisen kipinä sieltä tulisi niinkuin muinakin vuosina. Toisaalta olen huomannut että on helpompi aktivoitua jokaisen kevään tullen, kun se toistuu niin monena vuonna.

Toisessa keskustelussa jo kerroin, kuinka monen vuoden kesäkauden pyöräily ei vain yhtäkkiä enää ollutkaan kivaa. Vähän jänskättää miten tässä mahtaa käydä. Miten ihmeessä voi löytää innostuksen johonkin lajiin uudelleen, jos se on hävinnyt? Näin on käynyt minulla uimisen kanssa ja kuntosalin kanssa. En soisi niin käyvän pyöräilynkin kanssa. Olen aina kummastellut lukiessani artikkeleita esim. kuntosalilla käynnistä kuinka niissä neuvotaan käymään salilla vähintään kolme kertaa viikossa, jotta siitä voisi saada "maksimihyödyn irti". Varmasti niin. En itse kestä ajatusta että junttaisin jonkun yhden ja saman lajin kanssa monta kertaa viikossa, vaan mieluummin monta eri lajia viikon aikana, jolloin mielenkiinto ja innostus säilyy. Pyöräilyssä on vähän se vika, että monta kertaa viikossa toistettuna suht samoja reittejä sahaillen alkaa olla tylsää. Ei ole sitä vaihtoehtoa että töihin voisi vaikka soutaa.

Ymmärrän hyvin, että talvella tekee mieli vetäytyä sisälle lämpimään! Talvet täällä Etelä-Suomessa ovat nykyään sellaisia, että ulkona liikkuminen ei todellakaan houkuttele. Kunpa pääsisi lumiseen metsään hiihtämään!

Minäkin tykkään vaihdella lajeja. Luonnossa liikkuminen on varmaan ainoa mihin en kyllästy koskaan. Kuntosalista en ole koskaan osannut innostua (lihaskuntoaan voi onneksi pitää yllä muutenkin).
 
Iskä piti minulle eilen aika pitkän luennon siitä, miten on huolissaan kunnostani. Ikävä myöntää, mutta oikeassahan tuo on, en elä mitään terveellisintä elämää ja siihen täytyy kyllä tulla muutos. Sitten kun vain keksisi jonkin harrastuksen.

Tanssimisen aloitin tosiaan vasta vähän aikaa sitten ja sen lisäksi olen lenkkeillyt jo pitkään. Kesäisin olen käynyt jopa kymmenien kilometrien lenkeillä, ja lisäksi telttaillut ja retkeillyt. Viime vuonna kävin päivittäin kuuden kilometrin lenkin, mutta nyt energian puutteen takia se on pudonnut vain yhteen kilometriin. Täällä Lapissahan hiihtäminen ei olisi ainakaan lumen puutteen takia mikään ongelma, mutta se ei ole ainakaan tähän asti oikein tuntunut omalta. Korvessa kun asun, harrastusmahdollisuudet kaikenlaisissa ryhmissä ja kerhoissa ovat aika niukat, ja minä olen muutenkin tosi ujo, niin ei sekään ole kunnollinen vaihtoehto minulle. Voimaa ja itsepuolustusta (sitä harjoittelin kyllä lapsena kavereiden kanssa ihan nyrkeillä, mutta taitaa olla vähän eri asia:lol:) haluaisin kyllä harjoitella mutten oikein tiedä, että miten se sitten ylipäätään pitäisi tehdä. Itsepuolustukselle olisi myös ollut tarvetta jo aika kauan. Jos jollain olisi näihin liittyen joitain vinkkejä, ottaisin niitä mielelläni vastaan.:)

Henkinen puoli pitäisi varmaan kylläkin saada ensin kuntoon, sillä vähän tuntuu että se olisi osasyynä tuohon energian puutteeseen ja ei se ruokavalion muuttaminen olisi myöskään pahitteeksi.
 
Voimaa ja itsepuolustusta (sitä harjoittelin kyllä lapsena kavereiden kanssa ihan nyrkeillä, mutta taitaa olla vähän eri asia:lol:) haluaisin kyllä harjoitella mutten oikein tiedä, että miten se sitten ylipäätään pitäisi tehdä. Itsepuolustukselle olisi myös ollut tarvetta jo aika kauan. Jos jollain olisi näihin liittyen joitain vinkkejä, ottaisin niitä mielelläni vastaan.:)

Perusvoimailuun kahvakuula on mielestäni aika hyvä. Kuulailu kannattaa aloittaa ihan kevyellä, vaikka nelikiloisella pallolla. Sellaisen saa yleensä alle kahdella kympillä, joten alkusatsaus ei ole hirmuisen suuri - eikä siis rahallinen menetyskään, jos kokeiltua käy ilmi, ettei kahvakuula ole se itselle passeli voimailuväline. Netistä löytyy hyviä aloittelijoille räätälöityjä liikesarjoja, joilla pääsee hyvin alkuun.

Mitä itsepuolustukseen tulee, on vaikea sanoa mitään täsmällistä, kun Lappi asuinalueena on aika laaja käsite. Harjoittelen itse tappelutaitoja sellaisen lajin kuin Bujinkan Budo Taijutsu parissa, ja seuramme sivujen mukaan myös Rovaniemellä on Bujinkan-dojo. Sen omat sivut tosin eivät näytä tällä hetkellä toimivan, mutta yhteystiedot löytyvät kuitenkin. Bujinkan on siitä kiva laji, että se on tosi monipuolinen (aseettomien tekniikoiden lisäksi harjoitellaan kaikenlaisilla aseilla, ja tekniikoita on yhdeksästä eri koulukunnasta), siinä ei kisata (suurmestarimme on sanonut, ettei opeta voittamista vaan selviytymistä) ja kukin saa rauhassa treenata omista lähtökohdistaan ja omassa tahdissaan ilman mitään hoputusta tai painostusta seuraavan vyöarvon hankkimiseen.
 
Korvessa kun asun, harrastusmahdollisuudet kaikenlaisissa ryhmissä ja kerhoissa ovat aika niukat, ja minä olen muutenkin tosi ujo, niin ei sekään ole kunnollinen vaihtoehto minulle. Voimaa ja itsepuolustusta (sitä harjoittelin kyllä lapsena kavereiden kanssa ihan nyrkeillä, mutta taitaa olla vähän eri asia:lol:) haluaisin kyllä harjoitella mutten oikein tiedä, että miten se sitten ylipäätään pitäisi tehdä. Itsepuolustukselle olisi myös ollut tarvetta jo aika kauan. Jos jollain olisi näihin liittyen joitain vinkkejä, ottaisin niitä mielelläni vastaan.:)

Mites olisi kotona Youtube-videoiden kanssa jumppaaminen? Itsepuolustuslajeja niin ei tietenkään voi kunnolla harjoitella, mutta ainakin peruskuntoa voisi saada parannettua. Ehkä potkunyrkkeilyä? Lihaskuntoa? Varmasti löytyy paljon tanssillistakin ohjelmaa (muutakin kuin zumbaa, vaikka ei siinäkään mitään vikaa ole).
Toki itsenäinen videojumppaaminen edellyttää sitä, että on itsekuria ja motivaatiota järjestää niitä jumppahetkiä. Jos on maksanut kurssista, joka on aina tiettyyn aikaan viikosta, sinne voi olla helpompi lähteä.
Isilmírën ehdottama kahvakuulailukin vaikuttaa hyvältä vaihtoehdolta.
 
Yksi mikä ei ole voimailulaji vaan ainakin minulle enemmän mielenhuollon laji joka kuitenkin kehittää myös kehonhallintaa on Asahi. Siihen löytyy ihan nettivideoita. Tosin se maksaa vähän, mutta summa ei ole järin suuri siihen hyötyyn nähden mitä minä saan tuosta. Jos hidas ja keskittymistä vaativa liikunta ei ole yhtään se oma juttu niin ei ehkä tuokaan, mutta kun nostit esille mielen saamisen ojennukseen niin uskallan suositella tätä nimenomaan siihen tarkoitukseen. Ei se ole mikään ihmeparannuskeino eikä sillä ratkaista isoja mielenterveysongelmia, mutta minä saan sillä hetkellisesti mieleni parempaan tasapainoon ja saan siitä hurjan energiabuustin loppupäivään. Sen voimalla jaksaa sitten tehdä ihan liikuntasuorituksiakin. Youtubesta löytyy videoita joista näkee millaisia liikkeitä tuohon kuuluu, mutta suosittelen silti Asahi health -sivustoa jos haluat ihan tosissaan kokeilla. Siellä on paremmat ohjeet keskittymiseen ja hengittämiseen. Youtubesta löytyy lähinnä liikkeitä joita matkia.

Mietin samaa kuin Isilmírë, että on hankala suositella mitään kun ei yhtään tiedä missä päin asut ja mitä tarjontaa siellä on. Veljeni harrasti ainakin jossain vaiheessa Krav Magaa, josta wikipedia kertoo seuraavaa.
Krav Maga (hepr.‏קרב מגע‎, 'kontaktitaistelu') on israelilainen lähitaistelu- ja itsepuolustusjärjestelmä, joka perustuu ihmisen luontaisiin reaktioihin stressitilanteessa. Krav Maga on kehitetty ainoastaan itsepuolustusta varten, ja siksi siinä ei järjestetä kilpailuja tai näytöksiä eikä siinä ole sääntöjä, vaikka lajissa onkin tasojärjestelmä. Krav Magan kantavana ajatuksena on perustajansa Imrich Lichtenfeldin unelma "Jotta voisit kulkea rauhassa".
En ole itse kokeillut, joten en voi varsinaisesti suositella, mutta heitän nyt ainakin nimen sinulle jos kiinnostaa tutustua lähemmin.

Jos lenkkeily itsessään tökkii niin kokeilepa ottaa potkuri matkaan. Toisiko se lisää mielenkiintoa kulkemiseen?
 
Täältä komppaus Jaamarin asahi-suositukselle. Vaikkei se olekaan sen paremmin voimailua kuin itsepuolustustakaan, se on lempeänä notkeutta, tasapainoa ja keskittymiskykyä edesauttavana lajina mainio tuki molemmille. Olen itse opetellut sitä ihan kirjastosta lainaamastani kirjasta Asahi - tietoisen liikkeen taito, ja aloitan nykyään jokaisen arkiaamun tekemällä puolikkaaksi lyhennetyn asahi-sarjan, johon olen poiminut itselleni tärkeimmät liikkeet. Kirja oli mielestäni siitä hyvä opastaja, että siinä on joka liikkeestä sekä perusohje, jonka avulla on helppo päästä alkuun, että edistyneempien ohje, jossa keskitytään enemmän hengitykseen, henkiseen puoleen ja siihen, miten liikkeitä voi muunnella ja tehostaa.
 
Ylös