Hobitin 80-vuotisjuhlaluenta XIX: Viimeinen vaihe / Viimeiset vaiheet

Isilmírë

Kuukivi
Viimeinen luku tarjoaa heti alkuun vielä yhden näytteen rytmiltään ja tunnelmaltaan varsin poikkeavista runokäännöksistä, kun haltiat toivottavat Kalvan/Bilbon ja Gandalfin tervetulleiksi takaisin Laaksojoen/Rivendellin laaksoon. Lohikäärmevuoriset haltiat laulavat edelleen lyhyesti ja ytimekkäästi

Lohikäärmeen tuho,
jo luunsa nyt maatuu;
on pirstoina ruho,
niin kunnia kaatuu!
Niin miekat ne ruostuu
ja kruunuista multaa,
kun voimaan vain suostuu
ja kumartaa kultaa

kun taas hobittiset rinnakkaiseläjät riimittelevät laveammin

Lohikäärme tuhottiin
siltä murskattiin luutkin,
sen panssari murrettiin
ja riistettiin mahdit muutkin!
Vaikka miekka on ruostunut,
ei ole kuningasta, ei prinssiä enää,
kun mies on matkaan suostunut,
ei mikään enää tee tenää.

Kuolleittenmanaajan/Noidan kokemasta karkotuksesta puhuttaessa Pitkäsen Gandalf arvelee Mörkkimetsän muuttuvan nyt hiukan terveellisemmäksi, kun taas Juvan Gandalfin ajatuksissa siintää miellyttävämpi Synkmetsä. Kun Kalvan/Bilbon ja Gandalfin matkakertomus on kuultu, kerrotaan Pitkäsen mukaan eri aikakausista kertovia tarinoita, kun Juvan käännöksessä itse tarinat ovat eri ajoilta.

Kotimatkalla Rivendellistä/Laaksojoelta huomionarvoinen seikka on se, että Kalvan muistellessa jokeen pudonnutta ponia Bilbolla on mielessään jokeen hukkunut poni. Muistaakseni elikko kuitenkin saatiin ongittua kuville ihan elossa, vain lastinsa menettäneenä.

Huutokauppahärdellin pitkään kestäneistä jälkiharmeista kerrottaessa Juva toteaa, että kesti kauan, ennen kuin herra Reppulille annettiin lupa elää, mikä kuulostaa minun korvaani paljon uhkaavammalta kuin Pitkäsen toteamus siitä, miten kesti kauan ennen kuin herra Kassisen myönnettiin olevan itse asiassa elossa. Kalvan kirjan nimeksi puolestaan oli suunnitteilla ”Sinne ja takaisin, hoppelin loma”, kun Bilbo ajatteli nimetä omansa ”Sinne ja takaisin, hobitin huviretki”. Hiukan eri merkitys, mutta kumpikin yhtä viehättävän kepeä suhtautumisessaan hukkiin, peikkoihin, jättiläishämähäkkeihin ja lohikäärmeeseen.

Pidän tässä luvussa siitä, miten Kalvan asettuminen takaisin omaan yhteisöönsä kuvataan. Hän sujahtaa vanhalle paikalleen sujuvasti kuin käsi hansikkaaseen ja jatkaa rauhallista eloaan, mutta koska hän itse on muuttunut seikkailunsa myötä, se elo on nyt sisällöltään kuitenkin aika erilaista. Hänestä on tullut avarakatseisempi, luovempi, haaveilevampi ja mielikuvituksekkaampi siinä määrin, että konservatiivisemmat kanssaeläjät pitävät häntä vähän päästään vialla olevana – mikä ei todellakaan estä häntä viettämästä hyvin onnellista elämää, kuten tekstissä korostetaan. Tämän voisi ehkä lukea jopa pienimuotisena ylistyksenä nörteille/geekeille – olkoonkin ettei moisia termejä Tolkienin opustaan kirjaillessa kai ollut vielä olemassakaan – sillä samalla laillahan kaikenlaiset fantasia-, scifi-, histel- yms. harrastajat tuppaavat olemaan ympäröivän yhteiskunnan silmissä vähän omituisia, vaikka kuinka itse olisivat onnellisia kiinnostuksenkohteidensa parissa.
 
Last edited:
En ole koskaan lukenut tuota alkuperäistä suomennosta. Kuulostaa äkkiseltään aika erikoiselta!

Ihan sattumalta meillä oli lapsen kanssa Hobitin lukuprojekti meneillään nyt samaan aikaan ja pääsimme juuri loppuun.

Oma suosikkikohtani on se, kun Bilbo näkee etäällä oman Kukkulansa ja heittäytyy vallan runolliseksi (taas yksi kohta mitä en pysty kuivin silmin lukemaan). Gandalf kuitenkin palauttaa Bilbon (ja minut) maan pinnalle huudahtamalla: "Bilbo hyvä! Mikä sinua vaivaa?"

Heti seuraavassa kappaleessa saa puolestaan nauraa: "... monet kulkivat sisään ja ulos - pyyhkimättä edes jalkojaan mattoon minkä Bilbo harmikseen pani merkille." Oi voi, pystyn niin hyvin samaistumaan Bilbon harmituksen tunteeseen!
 
Tässä luvussa on monta kohtaa, jotka jatkuvat jollain tavalla Tarussa: Noidan karkottaminen, Elrondin talon parantava voima, runo Tiet vain jatkuvat jatkumistaan, ja tietenkin se, että Bilbo oli menettänyt maineensa Konnussa ja kävi tapaamassa haltioita. Yllätyin hieman siitä, että The Annotated Hobbitin perusteella kaikki nämä olivat jo Tarua edeltäneessä Hobitin ensimmäisessä painoksessa. Pienenä erona tosin, että Gandalf sanoi Noidasta Sopii toivoa että pohjoinen on vapaa siitä kauhusta monet vuodet, mutta ensimmäisessä painoksessa Gandalf sanoi varmemmin The North is freed from that horror for many an age.

Tarinan lopusta muistan joskus ihmetelleeni sitä, että Järvikaupunki perustettiin uudelleen: alun perinhän kaupunki rakennettiin työläästi järveen lohikäärmeen vuoksi, ja nyt järvikaupunkilaiset olisivat voineet myös muuttaa rannalle tai takaisin Laaksoon, niin kuin osa tekikin. Ehkäpä he olivat alkaneet pitää järven päällä asumisesta.
samalla laillahan kaikenlaiset fantasia-, scifi-, histel- yms. harrastajat tuppaavat olemaan ympäröivän yhteiskunnan silmissä vähän omituisia, vaikka kuinka itse olisivat onnellisia kiinnostuksenkohteidensa parissa.
Totta. Varmaankin Tolkienilla oli omiakin kokemuksia siitä, että jotkut pitivät omituisena englannin kielen professorin ammattia tai kuolleilla kielillä kirjoitettujen myyttien lukemista.
 
Tarinan lopusta muistan joskus ihmetelleeni sitä, että Järvikaupunki perustettiin uudelleen: alun perinhän kaupunki rakennettiin työläästi järveen lohikäärmeen vuoksi, ja nyt järvikaupunkilaiset olisivat voineet myös muuttaa rannalle tai takaisin Laaksoon, niin kuin osa tekikin. Ehkäpä he olivat alkaneet pitää järven päällä asumisesta.

Tai ehkä järven päälle rakennettu kaupunki oli yksinkertaisesti osoittautunut loistavaksi kauppapaikaksi vesistöjen solmukohdassa? Paljon hankalampihan haltioiden kanssa on käydä kauppaa Laaksosta kuin suoraan heidän saleilleen johtavan joen suulta, ja uudelleen rakennettu kaupunki lienee saanut myös Laakson tavarat välittääkseen. Se siis kävi vesiä myöten kauppaa pohjoiseen, länteen ja etelään, mikä lienee taannut kohtalaisen vaurauden sen asukkaille.
 
Tarinan lopusta muistan joskus ihmetelleeni sitä, että Järvikaupunki perustettiin uudelleen: alun perinhän kaupunki rakennettiin työläästi järveen lohikäärmeen vuoksi,

"Tynnyrikyydillä tyrmästä" -luvusta voisi tosiaan saada sen kuvan että järvikaupunki oli rakennettu veden päälle nimenomaan lohikäärmeen takia.
[Haltioiden puheita salakuunteleva Bilbo]
sai sen käsityksen että siellä oli menestyvä ihmisten kaupunki joka oli rakennettu paaluille veden päälle kaikenlaisten vihollisten varalle, erityisesti Vuoren lohikäärmeen vuoksi.

Kuitenkin "Lämmin vastaanotto" -luvussa kerrotaan järvikaupungin asukkaista
Heidän elinkeinonaan oli edelleen kauppa...mutta maineikkaina entisinä aikoina, kun Laakson kaupunki pohjoisessa oli vauras ja kukoistava, heillä oli ollut valtaa ja rikkautta...kuivina aikoina kun järven pinta laski, tuli näkyviin nykyistä suuremman kaupungin lahoavia paaluja.
(Hobitti, kolmas laitos, 2009, s.208)

Sekä järvikaupungin sijainnilla että rakennustavalla oli epäilemättä etuja. "Tarussa" todetaan että Sormusten sodassa idästä tulleet joukot hyökkäsivät Laakson ja Vuoren kimppuun, mutta järvikaupungin sensijaan ei kerrota joutuneen hyökkäyksen kohteeksi. (Ja ehkä siellä oli tuolloin puolueettomuuspolitiikkaa harjoittava Mestari.)
 
Last edited:
Kas vain - kiitokset molemmille! Näköjään vielä näinkin monen lukukerran jälkeen voi oppia jotain uutta Hobitista... Esgarothilla oli siis tosiaankin aikoinaan (ja nyt uudelleen) kaksi ihmisten kaupunkia.
 
Ylös