Hobitin 80-vuotisluenta luku XVIII: Paluumatka

Sidhiel

Rajatapaus
Vastuuhenkilö
Suomen Tolkien-seura
Hobitin kahdeksannessatoista luvussa Bilbo herää ensin kiven aiheuttamasta tajuttomuustilastaan, suree sitten kaatuneita ja lähtee lopulta kotiin.

Luvun alussa Bilbo tajuaa ensimmäiseksi olevansa yksin. Hänellä oli kylmä, paitsi päähän sattuu. Hän pohtii tapahtumien kulkua, näkee muuria purettavan, ilmassa "tuntuu suuri suru" ja hän toteaakin lopuksi: "Voitto siitä kai sitten tuli loppujen lopuksi!". Häntä lähestyy mies, joka ei ensin tajua häntä Sormuksen ollessa yhä Bilbon sormessa. Sormuksen poistettua Bilbo kuulee mieheltä että Gandalf kaipailee häntä jo. Bilbon ollessa heikko ja haavoitettu, mies kantaa hänet alas leiriin. Gandalfilla on käsi kantositeessä ja hän on varsin iloinen tavatessaan Bilbon elävien kirjoissa.

Sitten vellho vihjaa mystisiin uutisiin ja käskee Bilbon peräänsä, Thorinin vuoteen vierelle. Kääpiön kerrotaan haavoittuneen monesta kohtaa ja tämä pyytää anteeksi Bilbolta aikaisempia rumia puheitaan.Thorin heittää lusikan nurkkaan ja Bilbo käpertyy vollottamaan: "Hän oli kiltti pikku olento.". Tämä kuvaus kuvaa Bilboa varsin hyvin, sillä hän alkaa syyttää itseään taistelun syttymisestä vaikka se ei tietenkään ole hänen syynsä.

Luku siirtyy kertomaan siitä, miten taistelu oli lopulta mennyt Bilbon ollessa poissa pelistä.
Beorn oli liittynyt taisteluun kotkien jälkeen, hakenut Thorinin pois taistelusta ja siirtynyt sitten raivoamaan hiisille ja tappanut niistä monia ja lopulta Bolgin. Tämän jälkeen taistelussa oli saatu voitto. Hiisiä lähtivät ajamaan takaa kaikki paitsi "vaikeasti haavoittuneet", ja tämän takia Bilbo ei nähnyt juuri ketään herätessään.

Bilbo ja Gandalf keskustelevat kotkista ja Bilbo tuo esille, että olisi halunnut tavata ne uudelleen, joten niiden lähtö tuntuu hänestä erityisen ikävältä. Hobitti alkaa pohtia sitä, milloin pääsee kotiin. Gandalf vastaa tähän "Niin pian kuin tahdot.", mutta kestää kuitenkin "muutamia päiviä" ennen kuin hän todella on lähdössä.

Thorin haudataan näiden kahden päivän aikana. Kiistakapula Arkkikivi lasketaan Thorinin rinnalle ja hänet hyvästellään, minkä jälkeen mainitaan Filin ja Kilin kuolemasta ja että muut seurueesta jäävät Dainin luo, josta tulee uusi Vuorenalainen Kuningas. Vuoren aarre jaetaan, Bardille annetaan kultaa ja hopeaa ja Haltiakuninkaalle Girionin smaragdit. Bilbo kieltäytyy omasta osastaan, mutta lopulta hän "suostuu ottamaanvain kaksi pientä arkkua" hopeaa ja kultaa. Bilbo eroaa kääpiöistä ja menee sitten hyvästelemään haltiat. Hobitti antaa Thranduilille erolahjaksi "hopeisen kaulanauhan, johon oli upotettu helmiä", tämän hän oli saanut Dainilta lahjaksi. Kiitokseksi Haltiakuningas nimittää Bilbon "haltiamieleksi ja siunatuksi", varsin mielenkiintoinen vaihtokauppa ainakin minun mielestäni.

Sitten kerrotaan, että Bilbo "sai kokea monia vaivoja ja seikkailuja" ennen kotiinpääsyä. Bilbo äityy runollikseksi luodessaan viimeistä silmäystä Yksinäiseen vuoreen: "Niin tulee lumi tulen jälkeen ja lohikäärmeetkin kohtaavat loppunsa.". Luku loppuu toteamukseen siitä, että Bilbon tukilainen puoli oli uupumassa ja Reppulipuoli vahvistumassa. Bilbo toteaa tahtovansa omaan nojatuoliinsa ja luku loppuu siihen.


Omasta mielestäni luvussa oli paljonkin kaikenlaista mielenkiintoista. Mainitaanko noita Bilbon matkan vaaroja ja vaivoja missään? Aikajänne on myös aika hämmentävä; kuukausi, kaksi kuukautta vai kenties useampia? Huomioin myös sen, kuinka aarteesta ei enää kiinnostuta sen jälkeen, kun tiedetään sen vaatimat uhrit: oivallista psykologista silmää arvon Professorilta.
 
mainitaan Filin ja Kilin kuolemasta

Kääpiöille eräät asia olivat itsestäänselvyyksiä, joita ei tarvinnut sen kummemmin hehkuttaa:
Thorinin kahdestatoista toverista oli jäljellä kymmenen. Fili ja Kili olivat kaatuneet puolustaessaan häntä omalla ruumiillaan, sillä hän oli heidän äitinsä vanhin veli.
(Alkutekstissä muuten "...defending him with shield and body...")

Tämä on Silmarillionin tyyliä. Sormusten herrassa vastaavaan ylletään lähinnä eräissä liitteissä, nimenomaan kääpiöistä ja rohirrimista kertovissa.
 
  • Like
Reaktiot: Tik
Kiitokseksi Haltiakuningas nimittää Bilbon "haltiamieleksi ja siunatuksi", varsin mielenkiintoinen vaihtokauppa ainakin minun mielestäni.

Tällainen nimittäminen saattoi olla jokin vakiintunut instituutio, johon ehkä liittyi jonkinlaisen reaalisen, ainakin toisten haltioiden havaittavissa olevan kvaliteetin välittyminen. Gildor Frodolle Sormuksen ritareissa:
I name you Elf-friend; and may the stars shine upon the end of your road!

Haltiakuningas Bilbolle:
And I name you elf-friend and blessed. May your shadow never grow less (or stealing would be too easy)! Farewell!

Aivan pelkästään Hobittia lukemalla jää ehkä nykylukijalle mysteeriksi, miksi haltiat ovat Bilbon mielestä niin ihania. Jackson ei näytä myöskään tätä ihailtavuutta huomanneen tai ei ainakaan pyri sitä elokuvissaan välittämään.
 
Hobitti antaa Thranduilille erolahjaksi "hopeisen kaulanauhan, johon oli upotettu helmiä", tämän hän oli saanut Dainilta lahjaksi. Kiitokseksi Haltiakuningas nimittää Bilbon "haltiamieleksi ja siunatuksi", varsin mielenkiintoinen vaihtokauppa ainakin minun mielestäni.
Aina kun puhutaan haltiakuninkaasta ja kaulanauhasta, minulle tulee mieleen Thingol ja Nauglamír. Mahtoikohan Bilbo tuntea tarinan? Olen mielessäni kuvitellut myös Girionin smaragdit kaulanauhaksi, mutta sitä ei taideta sanoa missään.

Luulen, että Haltiakuningas oli jo päättänyt nimittää Bilbon haltiamieleksi heidän erotessaan, ja lahjan vastaanottamisesta tuli vain sopiva tilanne siihen.
Mainitaanko noita Bilbon matkan vaaroja ja vaivoja missään?
Eipä kai. Niistähän saisi uuden elokuvan Hobitti takaisin eli The Hobbit: Back Again, ellei edellinen elokuva olisi venynyt kolmen mittaiseksi. :)
Aikajänne on myös aika hämmentävä; kuukausi, kaksi kuukautta vai kenties useampia?
Talvihan oli vasta tulossa, kun haltiat ja ihmiset saapuivat Vuorelle. Seuraavassa luvussa kerrotaan, että Bilbo palasi kotiin kesäkuun 20. päivä, joten paluumatkaan taisi mennä yli puoli vuotta. Lisävahvistusta antaa Tarun Vuosien kirja, jossa Dáinista tulee Vuorenalainen kuningas vuonna 2941 (K.A.) ja Bilbo palaa Kontuun vuonna 2942.
 
Laakson tapahtumia vasta päättyneestä tajuttomuudestaan pökkyräisenä seuraava Bilbo miettii, ettei voitto näytä "kovin kummoiselta", Kalpa puolestaan toteaa suoraan, että "hyvin synkältä hommalta se näyttää". Hänet kivikosta löytänyt mies teitittelee Bilboa kohteliaasti, Kalpa puolestaan saa osakseen tuttavallisempaa sinuttelua.

Ukonnuolen viereen Kalpa polvistuu muitta mutkitta, kun Bilbo laskeutuu vain toiselle polvelle Thorinin viereen. Siinä missä Bilbo oli yrittänyt ostaa Arkkikivellä sopua ja rauhaa, Kalvan tavoitteena olivat lepo ja rauha - vaikka aikalailla sama asiahan ne ovat.

Kotkat ovat Pitkäselle "he", Juvalle "ne". Otson/Beornin ääntä ensinmainittu vertaa rumpujen lisäksi tykkeihin, toinen pyssyihin. Itse rannkkotykistössä palvelleena väittäisin, että tykeissä on huomattavasti mahtavampi ääni, mutten tiedä, mitä Tolkien tässä kohtaa tarinaa sanoi. Kääpiöiden sanoo Pitkänen pitäneen Otson tullessa yhä puoliaan ruhtinaansa ympärillä, Juva taas kertoo heidän yhä puolustaneen ruhtinaitaan, ilmeisesti siis sekä Dainia että Thorinia. Beornin sanotaan vain surmanneen Bolgin, mutta Otso kerrassaan musersi Polkin. Taistelun uhrien lukumäärästä suomentajilla on aivan eri käistys, sillä Pitkänen sanoo kolmasosan Pohjoisen peikkosotureista kuolleen sinä päivänä, kun taas Juva kertoo kerrassaan kolmen neljäsosan pohjoisen hiisisotureista saaneen surmansa. Vilistä ja Kilistä Pitkänen mainitsee - tämän keskustelun aiemmista puheenvuoroista päätelleen alkutekstille uskollisemmin - heidän puolustaneen Ukonnuolta "kilvillään ja ruumiillaan" Juvan mainitessa puolustusvälineistä vain ruumiit.

Aarretta jaettaessa Pitkänen kertoo Runoniekan antaneen Haltiakuninkaalle Kirionin smaragdit ja jalokivet, joista tämä piti eniten ja jotka Tanska oli antanut takaisin hänelle. Juva puolestaan kertoo osuuden koostuneen vain smaragdeista, jotka Dain oli varannut Bardille.

Juvan Gandalf ja haltiakunigas sanovat toisilleen näkemiin teidensä erotessa, Pitkäsen Gandalf ja Haltiakuningas sen sijaan hyvästelevät. Bilbon teititellessä viimeksimainittua Kalpa sinuttelee leppoisasti, ja siinä missä Bilbo saa haltiakuninkaalta lisänimen Mahtava, Kalpaa Haltiakuningas kutsuu nimellä Suurenmoinen.

Beornin/Otson talossa vietetty jule/jouluaika kuulostaa todella viihtyisältä. Olisipa aika ihanaa kokea itsekin moinen talvipäivänseisauksen tienoon juhla. Koko talvenseudun asuminen siellä kuulostaa kyllä vähän pitkäpiimäiseltä, mutta kun vaihtoehtona on Sumuvuorten ylitys talvisaikaan, niin lekottelu lämpimässä salissa tulen ääressä hunajaa ja maitoa nauttien alkaa kyllä kummasti tuntua houkuttelevammalta.
 
Otson/Beornin ääntä ensinmainittu vertaa rumpujen lisäksi tykkeihin, toinen pyssyihin.

The roar of his voice was like drums and guns; and he tossed wolves and goblins from his path...
"Gun" voi tietysti olla isompi tai pienempi tuliase.

Pitkänen sanoo kolmasosan Pohjoisen peikkosotureista kuolleen sinä päivänä, kun taas Juva kertoo kerrassaan kolmen neljäsosan pohjoisen hiisisotureista saaneen surmansa.

Songs have said that three parts of the goblin warriors of the North perished on that day, and the mountains had peace for many a year.

Mitä tämä "three parts of" tosiaan tarkoittaa?
 
Last edited:
Alkutekstistä puuttuu selkeästi kokonaisresepti: Tolkien ei kerro, kuinka monesta osasta kaikkiaan pohjoisen hiisioturijoukot oli kokoonpantu. Tämä on vähän kuin drinkkiresepti, jossa sanottaisiin vain "kolme osaa rommia" ja jätettäisiin loput kertomatta. Sekoittele siinä sitten drinksua...
 
Drums and guns on tietty yksi Hobitin anakronismeista, käänsi sen pyssyksi
tahi tykiksi. Tulee mieleen tunnettu sodanvastainen irlantilainen laulu Johnny I hardly knew yea, jossa veisataan mm. näin:

With your guns and drums and drums and guns, hurroo, hurroo
Songs have said that three parts of the goblin warriors of the North perished on that day, and the mountains had peace for many a year.

Mitä tämä "three parts of" tosiaan tarkoittaa?

Tässä se kyllä tarkoittaa kolmea neljäsosaa. Jos taas olisi kyse jonkin sekoituksen tekemisestä, esimerkiksi three parts of mandrake leaves olisi "kolme osaa alruunanlehtiä".
 
Last edited:
Tässä se kyllä tarkoittaa kolmea neljäsosaa.

Vaikuttaa uskottavalta, mutta onko tämä nyt jokin hyvinkin tunnettu ilmaisutapa? Tarkoittaako "two parts of" sitten kahta kolmasosaa, "four parts of" neljää viidesosaa jne?
 
Pikagooglauksella löytyi viite Shakespearen Julius Caesariin, jossa "three parts" tarkoittaa juurikin kolmea neljäsosaa. Lienee vanha sanontatapa.

Original Text
Come, Casca, you and I will yet ere day See Brutus at his house. Three parts of him Is ours already, and the man entire Upon the next encounter yields him ours.


Modern Text
Come on, Casca, you and I will go see Brutus at his house before sunrise. He’s three-quarters on our side already, and we’ll win him over entirely at this meeting.

Bertrand Russell käyttää samaa sanontaa.
 
Vaikuttaa uskottavalta, mutta onko tämä nyt jokin hyvinkin tunnettu ilmaisutapa? Tarkoittaako "two parts of" sitten kahta kolmasosaa, "four parts of" neljää viidesosaa jne?

Neljäsosailmaisuna käytetään (tai ainakin on käytetty) nähdäkseni vain tuota "three parts of smth". Two parts of smth tarkoittaa lähinnä 'jnk molempia päitä' ja four parts of smth enimmäkseen 'jnk neljää osaa'.
 
Loppujen lopuksi hän suostui ottamaan vain kaksi pientä arkkua joista toisessa oli hopeaa ja toisessa kultaa, sen verran kuin yksi vahva poni pystyi kantamaan. "Tämän enempää en mitenkään voi ottaa", hän sanoi.

Näin internetissä allaolevan kuvan, jossa on esitetty $5000 arvosta kultaa ja hopeaa vierekkäin.

goldandsilver.jpeg

goldandsilver.jpeg

Siitä tuli mieleeni kohdat, joissa mainitaan – tai huhutaan – Bilbon kuljettaneen yhden arkullisen kultaa ja yhden hopeaa. Mikähän on kullan ja hopean arvojen suhde, ja miksi (syyt sekä tarinan sisällä että Tolkienin ajatuksissa); Ovatko harvinaisia – ja yhtälailla molemmat? Tolkienin ajatteluun vaikuttaneet jotkin keskiaikaiset kuvaukset niiden arvosta?

Jos toinen olisi paljon arvokkaampaa, miksi Bilbo ei olisi ottanut vain sitä, niin olisi saanut enemmän samalla kuljetuksella tai saman arvon helpommalla kuljetuksella? Ehkä tarvittiin vähemmän arvokasta maksuvälinettä myös, että saattoi maksaa myös pienempiä summia jauhamatta sitä parempaa aivan atomeiksi saakka.. Tai sitten sillä oli jotakin toisenlaista arvoa, vaikkei maksuvälineenä niin hyödyllistä olisikaan. Entä voisiko hopealla olla välillisesti jokin suhden mithriliin (aitohopeaan) jota kullalla ei ole?

Voisin myös uskoa mahdollisuuteen, että Bilbo täytti arkut ihan vain puhtaasti sillä ajatuksella, että mikä miellyttää omaa silmää eniten; Olihan hänellä kuitenkin arvoltaan koko Konnun yhteenlasketun omaisuuden ylittävä mithrilpaita – jonka senkin saattoi noin vain antaa sinne jonnekin mathom näyttelyyn. :knockout:
 
Ehkä tarvittiin vähemmän arvokasta maksuvälinettä myös, että saattoi maksaa myös pienempiä summia jauhamatta sitä parempaa aivan atomeiksi saakka

Minäkin ajattelisin että hopea oli päivittäisiä ostoksia varten. Kullan avoin käsittely olisi joissakin karheammissa mestoissa voinut olla jopa vaarallista.
Mutta tämä kuvaus Bilbon itselleen hyväksymästä osuudesta voi kuvastaa myös tämän kohtuullisuutta. Aarteenhimo ei ollut tarttunut Bilboon, vaan hän otti arvoltaan vähäisemmän osuuden (hopean alhaisemman hinnan takia) kuin mitä olisi ollut kuljetettavissa. Bilbo luovutti myös Dainilta saamansa helmikaulakorun haltiakuninkaalle.
 
Tuli mieleeni sellainen kysymys, että pidettiinkö kultaa edes arvokkaampana kuin hopeaa, eritoten haltioiden parissa. Vastausta en vain kysymykseen löytänyt, ainakaan tyydyttävää sellaista. Kulta ja hopea mainitaan usein yhdessä, kun puhutaan aarteista ja arvomalmeista. Telperion ja Laurelin olivat hopea- ja kultapuu, Telperion niistä vanhempi. Monet arvokkaat esineet, jotka olisivat meidän maailmassamme luultavasti olleet kultaisia, olivat hopeasta, kuten Nargothrondin kruunu (Silm. 18, s. 167), mutta ainakin kerran ne pannaan selvästi keskinäiseen arvojärjestykseen:

sillä teleri pitivät hopeaa kultaakin arvokkaampana ja​
jopa noldor ihailivat heidän taitojaan hopeaseppinä (KTK 2.IV., s. 309).​

Ja mitä tulee ainuriin, heillä oli aivan oma arvojärjestyksensä:

Ja he havaitsivat ilman tuulet, ja aineet joista Arda oli tehty; se oli tehty raudasta ja kivestä ja hopeasta ja kullasta ja monista aineista; mutta kaikista näistä he ylistivät eniten vettä. (Silm., Ain., s. 6)​

Mutta jättäkäämme Lännen valtiaat läträämään lätäköissään; tuosta ensimmäisestä sitaatista voisi ehkä johtaa sen ajatuksen, että merihaltioiden mieltymys hopeaan mainitaan erikseen siksi, että se poikkesi normiquendin käsityksistä. Joten kaiken kaikkiaan lienee todennäköisempää, että Keski-Maassa kulta oli hopeaa arvokkaampaa. Näiden varsin puutteellisten ja häthätää koottujen lähteiden perusteella ainakin.

Toinen ja vielä vaikeammin selvitettävä kysymys on se, oliko niiden keskinäinen arvoero yhtä suuri kuin tuossa Lagrangianin löytämässä erinomaisen havainnollisessa kuvassa. Kysymys vaatisi lisäselvittelyjä.
 
Se voi myös olla ihan puhdas satukirjatyylinen tehokeino. Saduissahan usein mainitaan aarteiden yhteydessä sekä kulta että hopea, ja nimenomaan vielä niin, että jossain huoneessa/arkussa on hopeaa ja toisessa kultaa.
 
Toinen ja vielä vaikeammin selvitettävä kysymys on se, oliko niiden keskinäinen arvoero yhtä suuri kuin tuossa@ Lagrangianin löytämässä erinomaisen havainnollisessa kuvassa. Kysymys vaatisi lisäselvittelyjä.

"The Appendix on Languages" (PoME, 45) mainitsee Gondorin rahayksiköiden nimiä. Tharni (viittasi "neljännekseen"), oli nimenä hopeakolikolle, joka oli arvoltaan neljäsosa arvokkaammasta, castar -nimisestä kolikosta. Ikävä kyllä tässä kohdassa ei mainita, mitä metallia castar oli. Jos oletetaan, että se oli kultaa ja että nämäkolikot olivat samanpainoisia, niin silloin hintasuhde olisi ollut 1:4 kullan hyväksi. (in Noldorin the canath or fourth part of the mirian.)
Kullasta ja hopeasta vielä, Sormusten herrassahan Bill Imarteen vaatima hinta nälkiintyneestä ponista oli 12 hopeapenniä (kolminkertainen normaalihintatasoon verrattuna), kun taas Reppulista kysellyt musta ratsastaja oli luvannut tuoda Magotille palkkioksi tiedosta kultaa. Tästä ainakin minä sain sen vaikutelman että kulta oli jotain normaalia arvokkaampaa.
 
  • Like
Reaktiot: Tik
Pikainen googlaus toi esiin artikkelin kullan historiallisesta arvosta. Sen mukaan kullan ja hopean suhde vaihteli esiteollisella ajalla 10 ja 15 välillä, mutta muinaisessa Egyptissä oli vain 2,5. Alla olevasta kuvasta näkyy, että nykyinen suhde on huomattavasti suurempi, noin 80. Lisäksi kulta on noin kaksin verroin painavampaa, mikä entisestään korostaa Lagrangian kuvan eroa.

1701007784842.png
Lähde: A Historical Guide to the Gold-Silver Ratio
 
Ylös