Hobitin kahdeksannessatoista luvussa Bilbo herää ensin kiven aiheuttamasta tajuttomuustilastaan, suree sitten kaatuneita ja lähtee lopulta kotiin.
Luvun alussa Bilbo tajuaa ensimmäiseksi olevansa yksin. Hänellä oli kylmä, paitsi päähän sattuu. Hän pohtii tapahtumien kulkua, näkee muuria purettavan, ilmassa "tuntuu suuri suru" ja hän toteaakin lopuksi: "Voitto siitä kai sitten tuli loppujen lopuksi!". Häntä lähestyy mies, joka ei ensin tajua häntä Sormuksen ollessa yhä Bilbon sormessa. Sormuksen poistettua Bilbo kuulee mieheltä että Gandalf kaipailee häntä jo. Bilbon ollessa heikko ja haavoitettu, mies kantaa hänet alas leiriin. Gandalfilla on käsi kantositeessä ja hän on varsin iloinen tavatessaan Bilbon elävien kirjoissa.
Sitten vellho vihjaa mystisiin uutisiin ja käskee Bilbon peräänsä, Thorinin vuoteen vierelle. Kääpiön kerrotaan haavoittuneen monesta kohtaa ja tämä pyytää anteeksi Bilbolta aikaisempia rumia puheitaan.Thorin heittää lusikan nurkkaan ja Bilbo käpertyy vollottamaan: "Hän oli kiltti pikku olento.". Tämä kuvaus kuvaa Bilboa varsin hyvin, sillä hän alkaa syyttää itseään taistelun syttymisestä vaikka se ei tietenkään ole hänen syynsä.
Luku siirtyy kertomaan siitä, miten taistelu oli lopulta mennyt Bilbon ollessa poissa pelistä.
Beorn oli liittynyt taisteluun kotkien jälkeen, hakenut Thorinin pois taistelusta ja siirtynyt sitten raivoamaan hiisille ja tappanut niistä monia ja lopulta Bolgin. Tämän jälkeen taistelussa oli saatu voitto. Hiisiä lähtivät ajamaan takaa kaikki paitsi "vaikeasti haavoittuneet", ja tämän takia Bilbo ei nähnyt juuri ketään herätessään.
Bilbo ja Gandalf keskustelevat kotkista ja Bilbo tuo esille, että olisi halunnut tavata ne uudelleen, joten niiden lähtö tuntuu hänestä erityisen ikävältä. Hobitti alkaa pohtia sitä, milloin pääsee kotiin. Gandalf vastaa tähän "Niin pian kuin tahdot.", mutta kestää kuitenkin "muutamia päiviä" ennen kuin hän todella on lähdössä.
Thorin haudataan näiden kahden päivän aikana. Kiistakapula Arkkikivi lasketaan Thorinin rinnalle ja hänet hyvästellään, minkä jälkeen mainitaan Filin ja Kilin kuolemasta ja että muut seurueesta jäävät Dainin luo, josta tulee uusi Vuorenalainen Kuningas. Vuoren aarre jaetaan, Bardille annetaan kultaa ja hopeaa ja Haltiakuninkaalle Girionin smaragdit. Bilbo kieltäytyy omasta osastaan, mutta lopulta hän "suostuu ottamaanvain kaksi pientä arkkua" hopeaa ja kultaa. Bilbo eroaa kääpiöistä ja menee sitten hyvästelemään haltiat. Hobitti antaa Thranduilille erolahjaksi "hopeisen kaulanauhan, johon oli upotettu helmiä", tämän hän oli saanut Dainilta lahjaksi. Kiitokseksi Haltiakuningas nimittää Bilbon "haltiamieleksi ja siunatuksi", varsin mielenkiintoinen vaihtokauppa ainakin minun mielestäni.
Sitten kerrotaan, että Bilbo "sai kokea monia vaivoja ja seikkailuja" ennen kotiinpääsyä. Bilbo äityy runollikseksi luodessaan viimeistä silmäystä Yksinäiseen vuoreen: "Niin tulee lumi tulen jälkeen ja lohikäärmeetkin kohtaavat loppunsa.". Luku loppuu toteamukseen siitä, että Bilbon tukilainen puoli oli uupumassa ja Reppulipuoli vahvistumassa. Bilbo toteaa tahtovansa omaan nojatuoliinsa ja luku loppuu siihen.
Omasta mielestäni luvussa oli paljonkin kaikenlaista mielenkiintoista. Mainitaanko noita Bilbon matkan vaaroja ja vaivoja missään? Aikajänne on myös aika hämmentävä; kuukausi, kaksi kuukautta vai kenties useampia? Huomioin myös sen, kuinka aarteesta ei enää kiinnostuta sen jälkeen, kun tiedetään sen vaatimat uhrit: oivallista psykologista silmää arvon Professorilta.
Luvun alussa Bilbo tajuaa ensimmäiseksi olevansa yksin. Hänellä oli kylmä, paitsi päähän sattuu. Hän pohtii tapahtumien kulkua, näkee muuria purettavan, ilmassa "tuntuu suuri suru" ja hän toteaakin lopuksi: "Voitto siitä kai sitten tuli loppujen lopuksi!". Häntä lähestyy mies, joka ei ensin tajua häntä Sormuksen ollessa yhä Bilbon sormessa. Sormuksen poistettua Bilbo kuulee mieheltä että Gandalf kaipailee häntä jo. Bilbon ollessa heikko ja haavoitettu, mies kantaa hänet alas leiriin. Gandalfilla on käsi kantositeessä ja hän on varsin iloinen tavatessaan Bilbon elävien kirjoissa.
Sitten vellho vihjaa mystisiin uutisiin ja käskee Bilbon peräänsä, Thorinin vuoteen vierelle. Kääpiön kerrotaan haavoittuneen monesta kohtaa ja tämä pyytää anteeksi Bilbolta aikaisempia rumia puheitaan.Thorin heittää lusikan nurkkaan ja Bilbo käpertyy vollottamaan: "Hän oli kiltti pikku olento.". Tämä kuvaus kuvaa Bilboa varsin hyvin, sillä hän alkaa syyttää itseään taistelun syttymisestä vaikka se ei tietenkään ole hänen syynsä.
Luku siirtyy kertomaan siitä, miten taistelu oli lopulta mennyt Bilbon ollessa poissa pelistä.
Beorn oli liittynyt taisteluun kotkien jälkeen, hakenut Thorinin pois taistelusta ja siirtynyt sitten raivoamaan hiisille ja tappanut niistä monia ja lopulta Bolgin. Tämän jälkeen taistelussa oli saatu voitto. Hiisiä lähtivät ajamaan takaa kaikki paitsi "vaikeasti haavoittuneet", ja tämän takia Bilbo ei nähnyt juuri ketään herätessään.
Bilbo ja Gandalf keskustelevat kotkista ja Bilbo tuo esille, että olisi halunnut tavata ne uudelleen, joten niiden lähtö tuntuu hänestä erityisen ikävältä. Hobitti alkaa pohtia sitä, milloin pääsee kotiin. Gandalf vastaa tähän "Niin pian kuin tahdot.", mutta kestää kuitenkin "muutamia päiviä" ennen kuin hän todella on lähdössä.
Thorin haudataan näiden kahden päivän aikana. Kiistakapula Arkkikivi lasketaan Thorinin rinnalle ja hänet hyvästellään, minkä jälkeen mainitaan Filin ja Kilin kuolemasta ja että muut seurueesta jäävät Dainin luo, josta tulee uusi Vuorenalainen Kuningas. Vuoren aarre jaetaan, Bardille annetaan kultaa ja hopeaa ja Haltiakuninkaalle Girionin smaragdit. Bilbo kieltäytyy omasta osastaan, mutta lopulta hän "suostuu ottamaanvain kaksi pientä arkkua" hopeaa ja kultaa. Bilbo eroaa kääpiöistä ja menee sitten hyvästelemään haltiat. Hobitti antaa Thranduilille erolahjaksi "hopeisen kaulanauhan, johon oli upotettu helmiä", tämän hän oli saanut Dainilta lahjaksi. Kiitokseksi Haltiakuningas nimittää Bilbon "haltiamieleksi ja siunatuksi", varsin mielenkiintoinen vaihtokauppa ainakin minun mielestäni.
Sitten kerrotaan, että Bilbo "sai kokea monia vaivoja ja seikkailuja" ennen kotiinpääsyä. Bilbo äityy runollikseksi luodessaan viimeistä silmäystä Yksinäiseen vuoreen: "Niin tulee lumi tulen jälkeen ja lohikäärmeetkin kohtaavat loppunsa.". Luku loppuu toteamukseen siitä, että Bilbon tukilainen puoli oli uupumassa ja Reppulipuoli vahvistumassa. Bilbo toteaa tahtovansa omaan nojatuoliinsa ja luku loppuu siihen.
Omasta mielestäni luvussa oli paljonkin kaikenlaista mielenkiintoista. Mainitaanko noita Bilbon matkan vaaroja ja vaivoja missään? Aikajänne on myös aika hämmentävä; kuukausi, kaksi kuukautta vai kenties useampia? Huomioin myös sen, kuinka aarteesta ei enää kiinnostuta sen jälkeen, kun tiedetään sen vaatimat uhrit: oivallista psykologista silmää arvon Professorilta.