Valvojat -esikoisromaani vaihtoehtotodellisuuden Suomessa

Valvojat
Olen julkaissut esikoisromaanini nimellä ”Valvojat” ja haluaisin vähän tiedustella ihmisten mielipiteitä sen konseptista ja maailmasta. Olen saanut paljon hyvää palautetta ja kritiikkiä, mutta ne ovat tulleet pääasiassa omilta kavereilta ja sukulaisilta, jotka eivät välttämättä osaa olla täysin rehellisiä mielipiteineen (vaikka kuinka yrittäisivät). Minua kiinnostaisi kuulla täysin ulkopuolisten mielipiteitä (eli henkilöiden, jotka eivät tunne minua laisinkaan).

Maailman luominen
Tarinan perustana on maailma, jota johtavat mystisin kyvyin varustetut ihmiset. Näitä ihmisiä kutsutaan ”valvojiksi”. Nimi itsessään on oikeastaan kaksijakoinen: kirjaimellinen merkitys on se, että nämä eivät käytännössä tarvitse kovin paljoa unta, ja hienojakoisempi merkitys on se, että nämä valvovat ihmiskuntaa ja omalla tavallaan pitävät ihmisistä huolta.

Valvojien maailma sijoittuu meidän maailmaamme, mutta vaihtoehtoiseen todellisuuteen, jossa n. 400 vuotta sitten valvojat ottivat vallan. Rus (silloinen Venäjä) teki kokeita eräänlaisilla pedoilla, mutta nämä pedot pääsivät vapaaksi ja tuhosivat käytännössä Rusin valtiona. Valvojat päättivät sitten ottaa vallan ja tekivät sen käytännössä yhden yön aikana tappamalla kaikkien Euroopan valtioiden johtajiston.

Ja sitten siihen itse mielenkiintoiseen osioon: maailmassa ei ole mitään mustavalkoista. Tarkoituksena on ollut luoda maailma, jossa ei ole selkeitä hyviksiä tai pahiksia. Uuden maailman luomisessa kirjaa, videopeliä yms. varten on oikeastaan helppo luoda tavanomaisia, tylsiä pahiksia. Jos esim. tarinan toinen osapuoli muodostuu natseista, ei kukaan kyseenalaista sitä, että nämä ovat ”pahoja”. Olen tämän maailman luomisessa yrittänyt välttää tällaista Tolkieenista ”me vastaan he” jaottelua. Vaikka valvojat ottivat maailman haltuunsa väkivalloin, eivät he ole selkeästi pahoja eivätkä heitä vastustavat kapinalliset täysin hyviä.

Valvojat
Valvojat ovat kiistämättä vallassa, sillä kaikki korkeimmat arvot Itämaassa (sen todellisuuden Suomi) ovat täysin valvojien hallussa. Ihmisiä ei varsinaisesti sorreta (valvojien lait kieltävät ihmisten vahingoittamisen muussa kuin puolustustarkoituksessa), mutta heillä ei ole täysin samoja oikeuksia kuin valvojilla. Valvojan katsotaan aina olevan korkeammassa asemassa kuin ihmisen.

Tarinan päähenkilö on tavallinen ihminen ja työskentelee valvojien armeijassa. Mutta hänen mielestään valvojat eivät ole millään tasolla pahoja. Valvojien aikana ei esim. ole ollut laisinkaan sotia ja teknologinen kehitys on ottanut huimia harppauksia valvoja -tiedemiesten ansiosta.

Vaikka päähenkilön oma sotilasura on hidastanut (koska ihmisen on vaikeampi saavuttaa korkeita sotilasarvoja kuin valvojien), ei hän näe tätä välttämättä pahana asiana. Hänellä on näin ollen mahdollisuus todistaa, että ihmiset voivat olla korkeiden sotilasarvojen arvoisia. Jos hän ihmisenä pääsee sellaiseen asemaan, on se oikeastaan suurempi saavutus kuin jos hän saisi vastaavan arvon valvojana.

Kapinalliset
Valvojia vastustavat kapinallisiksi leimatut ihmiset, jotka haluavat ihmisille samat oikeudet kuin valvojilla. Itseään nämä henkilöt kutsuvat nimellä ”vapaat”, millä kuvastavat sitä, että ovat ainoat oikeasti vapaat ihmiset Itämaassa.

Mutta kapinalliset harjoittavat mm. räjähdeiskuja, joissa on vahingoittunut ja jopa kuollut jonkin verran myös siviilejä. Eli he ovat käytännössä terroristeja. Mutta toisaalta heillä on täysin hyväksyttävä tarkoitus sillä, että ihmiset eivät tosiaankaan ole samanarvoisia kuin valvojat. Heidän metodinsa vain ovat kyseenalaisia.

Kysymyksiä?
Jos tästä herää kysymyksiä (mikä on toivottavaa), niin vastaan niihin mielelläni. Yritän kuitenkin vastata asioihin riittävän ympäripyöreästi, etten vahingossa spoilaa itse kirjaa, jos joku sen vaikka haluaisi lukea. Olen piilottanut tarinaan erilaisia ”koukkuja”, joista kukin lukija on poiminut eri osan. Näin aloittelevana kirjailijana on aina kiinnostavaa kuulla, mitä lukija on tarinasta saanut irti ja mitä mieltä hän on maailmasta.

Tästä tuli hieman pidempi viesti kuin alun perin oli tarkoitus, mutta toivottavasti ainakin joku jaksoi lukea tämän loppuun saakka.
 
Ensi alkuun muutama tarkentava kysymys. Ilmeisesti (Itämaassa vallitsevan tietämyksen mukaan) valvojat pitävät hallussaan vain osaa maapallon alueista, sillä vaikkei sotia olekaan käyty vuosisatoihin, on yhä olemassa armeija. Mitä muita valtiollisia muodostelmia väitetään olevan olemassa, vai onko armeija vain kapinallisia vastaan rakennettu? Sitten historiaan. Miten tuo 400 vuotta sitten tapahtunut Euroopan johtajien surmaaminen johti valvojien valtaan? Tappoihan Lee Harvey Oswaldkin (väitteiden mukaan) John F. Kennedyn, eikä hänestä silti tehty Yhdysvaltain uutta presidenttiä.

Kaikkea ei tietenkään tarvitse paljastaa, mutta vaihtoehtosuomalaisten näkemyksistä näihin asioihin voisi kenties jotain kertoa.
 
Vallan ottaminen
Tarinassa käsitellään tosiaankin vain Itämaan asioita, enkä (tarkoituksella) kerro tässä vaiheessa vielä muusta maailmasta kuin ohimennen Euroopasta. Itämaalaiset tietävät sen, että Eurooppa on kokonaan valvojien hallinnassa, mutta tietoa muusta maailmasta ei juuri ole (esim. internetiä ei ole vielä kehitetty tuossa todellisuudessa).

Valvojat eivät siis tappaneet pelkästään sitä yhtä ylimmäistä johtajaa vaan koko hallintojärjestelmän; aateliset ja armeijoiden korkea-arvoiset henkilöt mukaan lukien. Ja kaikki tämä yhden yön aikana. Euroopassa ei siis ollut jäljellä minkäänlaista johtajistoa, joten valvojien oli helppo (supervoimineen) ilmoittaa olevansa johdossa. Valtioilla oli vielä toki olemassa omat armeijansa, mutta ei ollut enää ketään, joka olisi osannut keskittää niitä vastavoimaksi valvojille.

Armeija
Valvojien nousun jälkeen Eurooppa jaettiin omiksi valtioikseen, joista Itämaa on yksi. Mutta koska aikaa on kulunut jo lähes 400 vuotta, eri valtioiden intressit saattavat poiketa toisistaan hyvinkin paljon. Eivätkä kaikki valvojat suinkaan ole hyviä kavereita keskenään. Armeija on siis luotu potentiaalisia sotatoimia vastaan (sama idea kuin ydinaseissa).

Kapinallisia vastaan armeijaan luotiin oma erikoisyksikkö nimeltä Suojajoukko, johon päähenkilökin kuuluu.
 
Tampereen kirjastoihin näyttää olevan hankinnassa kaksi kappaletta tätä kirjaa. Tein varauksen, mutta saas nähdä, ehdinkö lukea sitä. Minulla kun on vanhastaan suuri kasa lukemattomia kirjoja hyllyssä...
 
VÄÄRINYMMÄRRYS
Aion nyt tarkoituksella väärinymmärtää tehtävänannon ja jakaa mielipiteeni keskustelun luonteesta sen sijaan että kommentoisin keskustelun aihetta.

Lähtökohta on hieman hankala, kun oletettavasti juuri kukaan kohdeyleisöstä ei ole (ainakaan vielä) lukenut teosta, josta pitäisi antaa palautetta.
Viestiketjun aloituksessa annettiin suppea kuvaus, mutta lisätietoja on kysyessä saanut hyvin sensuroidusti "spoilaantumista" peläten.

Tämän koko foorumin yksi perusfunktio on yhdessä tarkastella ja tutkia Tolkienin teoksissa esitettyä maailmaa.
Näistä yhteisistä tutkimusretkistä on mm. koottu Kontuwiki, jota kuvataan seuraavasti:
"Kontuwiki on suomenkielinen hakuteos Keski-Maasta, J.R.R. Tolkienista, hänen teoksistaan, sekä kaikesta muusta, joka pohjautuu hänen töihinsä. Kontuwikissä on 5 151 artikkelia."

Yksi yhteisöllisistä lukutavoista ovat lukutuvat, joissa osanottajat yhdessä lukevat samasta kirjasta saman osuuden ja sitten keskustelevat lukemastaan.

Monet tämän yhteisön jäsenet lukevat samoja teoksia yhä uudelleen ja sanojensa mukaan kykenevät silti löytämään yhä uusia asioita lukemistaan teksteistä.

Oletan että tämä yhdistys vielä toivoo että tulevaisuudessakin ihmiset lukevat Tolkienin teoksia ensimmäistä kertaa.
Siitä huolimatta en usko että kukaan meistä on huolissaan siitä että tämä foorumi "spoilaisi" näiden ihmisten lukukokemuksen.


VALLANKUMOUS
Omaksun nyt vapaan ihmisen (ehkä jonkun mielstä jopa kapinallisen) identiteetin ja vaadin että salaisuuden verhot revitään auki.
Herkkähipiäisimpiä varten, ennen ja jälkeen salaisuuksia voidaan merkata spoiler alert ja itse salaisuus voidaan ilmoittaa pienellä ja hailakalla fontilla.
!!! SPOILER ALERT !!! !!! LUKUKOKEMUKSESI ON VAARASSA!!!
Hei. Olen salaisuus.
!!! SPOILER ALERT !!! !!! LUKUKOKEMUKSESI ON VAARASSA!!!

Jos kirja on hyvä niin sen jaksaa lukea "spoilattunakin".
Jos kirjan maailmaa on mielenkiintoista tarkastella yhdessä niin oletettavasti siitä kirjotetaan esim. tähän viestiketjuun.
Jos joku toinen lukija on löytänyt kirjan maailmasta jonkin sellaisen näkökulman, jota itse ei ole tullut ajatelleeksi, niin kirja tulee luettua uudelleen.
Jos kirja kiehtoo suurta joukkoa ihmisiä, jotka yhä uudelleen palaavat sitä tutkimaan, niin ehkä tämä vuosia kestävä iterointi eskaloituu tuhansien artikkeleiden wikin rakentamiseen.
 
Last edited:
Lukijalla ja kirjoittajalla on eronsa

Minä (kirjoittaja) tiedän tarinasta ja maailmasta asioita, joita lukijoiden ei ole edes mahdollista tietää, koska ne sijaitsevat vain minun päässäni. Vaikka julkaisisin kuinka monta teosta tästä maailmasta, lukijat eivät tule koskaan saamaan tietää kaikkea mitä olen maailmaan miettinyt (koska todennäköisesti keksin koko ajan lisää yksityiskohtia).

Maailman luojana minä voisin kertoa maailmasta vaikka mitä kiinnostavaa faktaa ja poistaa käytännössä kokonaan lukijalta hoksaamisen ilon. Vastaan kyllä kysymyksiin, jos jotakuta kiinnostaa tietää enemmän, mutta yritän olla liikkumatta liikaa ns. ”koskemattomille vesille”.

Se, että lukija löytää asioita tarinasta ja maailmasta, joita toinen lukija ei ole löytänyt, on juuri se, mitä haluan.

Se on hyvin eri asia, että minä Tolkienin lukijana kerron oman mielipiteeni ja tulkintani herran teoksista kuin että Tolkien itse saapuisi paikalle kertomaan Ainoan Oikean Totuuden.
 
Eihän tässä jätetä pienelle ihmiselle muuta vaihtoehtoa kuin käydä tutustumassa omatoimisesti kirjallisiin lähteisiin.
Omankin alueeni kirjastossa näyttäisi olevan kaksikin kopiota.
Eri asia on löytyykö tästä aika-avaruudesta sellaista kohtaa, jossa kirja ja minä voisimme olla kontaktissa riittävän pitkään, jotta ehtisin tarkastella kirjan sivuille painettuijen symbolien järjestyksestä emergoituvia merkityssisältöjä.

Kirjoittajan kannattaa harkita tarkkaan kannattaako omaa psyykettä myöhemmin altistaa esim. minun ja Kointähden ylitulkinnoille, joissa luultavasti luodaan vaihtoehtomaailman vaihtoehtomaailma, jossa puuttuvat palaset on keksitty yleisön toimesta.
 
En ymmärrä, miksi haluat väen vängällä tehdä minusta tämän tarinan pahiksen. Ainoa syy, miksi kirjoitin romaanin on se, että haluan sen viihdyttävän ihmisiä. Suomessa on erittäin vaikea elää kirjailijana, joten en edes haaveile kirjailijan ammatista. Teen tätä harrastuspohjalta ja huvikseni.

En siis suinkaan halua kuulostaa ylimieliseltä. Omalla kohdallani ongelma on se, että kaikki mitä minä sanon, on automaattisesti totta ja kaanonia. Joku saattaisi esittää kysymyksen siitä, mikä on Ruotsin tilanne tässä kyseisessä maailmassa. Vastaisin siihen, että Ruotsi on ainoa valtio, jossa valvojat eivät ole vallassa (tämä on siis vain puhdas esimerkki, ei valvojien maailman todellinen tapahtuma). Ongelmaksi tämä muodostuu siinä vaiheessa, jos ryhdyn tekemään jatko-osia yms. kirjaan. Minulle saattaisi tulla parempi idea siitä, mitä voisin Ruotsilla tehdä, mutta olen jumissa julkisesti kertomani faktan kanssa. Voisin tietysti olla välittämättä siitä, mitä täällä kerron, mutta en halua lähteä sellaiselle linjalle.

Kysyin etukäteen tämän foorumin ylläpitäjältä, miten voin kertoa kirjasta ja sen maailmasta ilman, että se rikkoo foorumin sääntöjä (koska varsinainen tuotteen mainostaminen on kiellettyä). En yritä myydä kirjaa täällä, vaan haluaisin yksinkertaisesti saada palautetta. Se olisi luonnollisesti helpompaa, jos teoksen on lukenut, mutta en halua pakottaa ketään edes siihen. Siksi kirjoitin (omasta mielestäni) foorumimittapuulla pitkän aloitustekstin, missä kerroin maailman taustat kohtalaisen tyhjentävästi. Ja sanoin kertovani kysyttäessä lisää (minkä teinkin).

Henkilökohtaisesti myös vihaan sitä, jos minulle spoilataan asioita. Ihmiset tekevät sitä myös täysin huomaamattaan ja ilman pahantahtoisuutta, mutta oma hoksaamisen iloni on tällöin kadonnut. En halua tehdä sitä toisille edes vahingossa.

Tarkoitukseni on siis viihdyttää, ei muuta. Jos joku haluaa tietää maailmasta enemmän, yritän kertoa siitä parhaani mukaan poistamatta tätä hoksaamisen iloa ja tekemättä tilannetta vaikeaksi tulevaisuuden minälleni.
 
Elä nyt henkilökohtaisesti ota kaiken maailman nettitrollien sanomisia. :D


Omalla kohdallani ongelma on se, että kaikki mitä minä sanon, on automaattisesti totta ja kaanonia. ... Ongelmaksi tämä muodostuu siinä vaiheessa, jos ryhdyn tekemään jatko-osia yms. kirjaan. Minulle saattaisi tulla parempi idea siitä ... mutta olen jumissa julkisesti kertomani faktan kanssa.
Tuo selitys minun on helpompi ymmärtää kuin spoilaantumisen vaara.
Peruuttamattoman vahingon vaaran vallitessa on syytä noudattaa varovaisuusperiaatetta.
Utilitaristina näen että useiden ihmisten lukukokemukseen vaikuttavan loren eheyden vaaliminen ajaa myöskin yhden ihmisen uteliaisuuden tyydyttämisen ohi.


Q:
haluaisin vähän tiedustella ihmisten mielipiteitä sen konseptista ja maailmasta.
A:
Lyhyen kuvauksen perusteella minulle tuli mieleen mm. seuraavia ajatuksia:
- Pistänpä kirjan luettavien listalle.
- Tuosta maailmasta saisi näyttävän filmatisoinnin tai PC-pelin.
- Rus:in petotesteistä tuli mieleen Witcher ja Stalker kirjat ja pelit.
- Valvojien asemasta tuli mieleen antiikin "vapaat miehet" eli pieni eliitti, jolla oli äänioikeus ja joiden kesken vallitsi demokratia ja laki.
- Valvojien (ainakin osittaisesta) maailmanvallankaappauksesta tuli mieleen illuminati. Illuminatista olen joskus ajatellut että miksi kukaan vastustaisi sitä että yksi taho alkaisi hallinnoimaan koko planeettaa. Parempi sekin kai olisi kuin jatkuva sotiminen eri valtioiden välillä.
 
Yritän tässä vain pitää keskustelun sivistyneenä ja aiheessa.

Mutta tarkoitukseni on kyllä luoda valvojista yhtenäinen jaettu maailma, jossa olisi useita eri medioilla esitettyjä osia. Ensimmäinen otanta on tämä nyt julkaistu romaani, mutta olen miettinyt kaikenlaista muutakin oheiskamaa siihen. Esimerkkeinä voin mainita perinteisen pöytäroolipelin, mobiili- ja PC-pelit sekä sarjakuvat. Näiden luomiseen vaikuttaa se, miten saan hankittua osaavia henkilöitä avuksi. Olen itse ohjelmoija koulutukseltani, joten mobiili- ja tietokonepelejä pystyn luomaan itse tiettyyn pisteeseen asti, mutta esim. sarjakuvaa varten tarvitsisin pätevän graafikon. Elokuvan toteuttaminen olisi oikea unelmaprojekti, mutta oma budjetti tai yleinen krediitti ei taida sellaiseen vielä riittää.

Stalker-pelit ovat olleet omia suosikkeja jo pitkään ja ne ovat hieman vaikuttaneet Rusin historiaan. Ja olen käyttänyt paljon aikaa etsiäkseni historiallisia yhtymäkohtia ja esimerkkejä valvojien toimintaan, joten tuo ”vapaat miehet” tulkinta menee aika läheltä totuutta.

Omalta kohdaltani yksi koko maailmaa hallitseva porukka on siitä vaarallinen, että sen kohdalla pitäisi jotenkin kyetä estämään totalitarismin ja diktatuurin toteutuminen. Siitä tulee helposti sellainen hyväveli-verkosto, jossa johtajien tutut ovat selkeästi paremmassa asemassa kuin muut. Ja tämä on se pohjimmainen ongelma valvojien maailmassa. Jos et ole valvoja, olet toisen luokan kansalainen.
 
Valvojat

Tarinan perustana on maailma, jota johtavat mystisin kyvyin varustetut ihmiset. Näitä ihmisiä kutsutaan ”valvojiksi”. [ ... ]
Ihmisiä ei varsinaisesti sorreta (valvojien lait kieltävät ihmisten vahingoittamisen muussa kuin puolustustarkoituksessa), mutta heillä ei ole täysin samoja oikeuksia kuin valvojilla. Valvojan katsotaan aina olevan korkeammassa asemassa kuin ihmisen.

Kuvaamastasi yhteiskunnasta:
Erottuvatko valvojat tavallisista ihmisistä ulkomuodoltaan, korostetaanko eroa pukeutumisella, käytös- ja puhetavoilla tms, missä määrin valvojat ja muut elävät arkielämäänsä samassa ympäristössä?

Romaanisi kerronnasta: Käytätkö kolmannen persoonan kertojaa vai vaihtuvien näkökulmien tekniikkaa? Jos jälkimmäistä, niin onko yksikään näkökulmista jonkun valvojan näkökulma? Tai saako lukija muuten tietää valvojista enemmän kuin mitä näihin kuulumaton päähenkilö tietää?

Tarinan kehittelyn mahdollisista haasteista: Jos joillakuilla henkilöillä on "superkykyjä" (esim. telepaattisia), niin heidän alaistensa tai vastustajiensa itsenäinen toiminta käy kovin vaikeaksi. (Esim. supersankaritarinoissa supersankarit tarvitsevat vastustajikseen superrikollisia.) Voisin kuvitella, että jos esimerkiksi joku superkykyjä omaavan yläluokan aluksi uskollinen alainen alkaisi jossain vaiheessa epäillä ylempiään, niin hänellä ei olisi mitään mahdollisuuksia menestyksekkääseen vastarintaan, ellei hän sitten lopulta paljastuisi jonkin hallitsevan luokan sisäisen oppositioryhmän marionetiksi. Tähän huomautukseen en tosin välttämättä oleta sinun vastaavan.
 
Kuvaamastasi yhteiskunnasta:
Erottuvatko valvojat tavallisista ihmisistä ulkomuodoltaan, korostetaanko eroa pukeutumisella, käytös- ja puhetavoilla tms, missä määrin valvojat ja muut elävät arkielämäänsä samassa ympäristössä?

Valvojat elävät sulassa sovussa ihmisten kanssa eivätkä he varsinaisesti pukeudu eri tavalla, mutta heidän silmiensä väri on epäluonnollisen hailakka. Ihmiset huomaavat kyllä välittömästi ollessaan tekemisissä valvojan kanssa (ja toisinpäin). Käyttäytyminen ei pääsääntöisesti eroa ihmisten ja valvojien välillä, mutta luonnollisesti jotkut valvojat pitävät itseään parempana kuin ihmiset ja käyttäytyvät sen mukaan.

Romaanisi kerronnasta: Käytätkö kolmannen persoonan kertojaa vai vaihtuvien näkökulmien tekniikkaa? Jos jälkimmäistä, niin onko yksikään näkökulmista jonkun valvojan näkökulma? Tai saako lukija muuten tietää valvojista enemmän kuin mitä näihin kuulumaton päähenkilö tietää?

Romaani on kerrottu kolmannesta persoonasta, mutta kerronta vaihtelee varsinaisen päähenkilön ja toissijaisen päähenkilön välillä (seurannassa on aina yksittäinen henkilö). Päähenkilö on ihminen, mutta toinen seurattava henkilö on valvoja, jonka näkökulma avaa hieman enemmän valvojien sielunelämää. Kyseessä on kuitenkin hyvin ihmisystävällinen valvoja, joten varsinaista rasismia ei suoraan käsitellä tämän osalta.

Tarinan kehittelyn mahdollisista haasteista: Jos joillakuilla henkilöillä on "superkykyjä" (esim. telepaattisia), niin heidän alaistensa tai vastustajiensa itsenäinen toiminta käy kovin vaikeaksi. (Esim. supersankaritarinoissa supersankarit tarvitsevat vastustajikseen superrikollisia.) Voisin kuvitella, että jos esimerkiksi joku superkykyjä omaavan yläluokan aluksi uskollinen alainen alkaisi jossain vaiheessa epäillä ylempiään, niin hänellä ei olisi mitään mahdollisuuksia menestyksekkääseen vastarintaan, ellei hän sitten lopulta paljastuisi jonkin hallitsevan luokan sisäisen oppositioryhmän marionetiksi. Tähän huomautukseen en tosin välttämättä oleta sinun vastaavan.

Romaanissa mainitaan ohimennen harvinainen kyky nimeltä ”mielitiedustelu”, jonka avulla valvoja voi tutkia ihmisen mieltä (se ei toimi toiseen valvojaan). Mitä enemmän kohde tiedustelua vastustelee, sitä rankempaa se on molemmille. Kyky myös vaatii fyysisen kosketuksen, joten sitä on käytännössä mahdotonta käyttää huomaamattomasti. Kyseessä ei siis ole professori Xavier tyylinen telepatia, jolla voi satunnaisesti lukea muiden ajatuksia tai vaikuttaa niihin. Ja kykyä saa virallisesti käyttää vain jo rikoksesta epäiltyyn.
 
Tampereen kirjastolaitos ilmoitti varauksen saapumisesta, pitää hakea maanantaina Konkarimiitin jälkeen. Saas sitten nähdä, kuinka pitkän kantaman projekti tämä kirjallisuusperehtymä on.
 
Tampereen kirjastolaitos ilmoitti varauksen saapumisesta, pitää hakea maanantaina Konkarimiitin jälkeen. Saas sitten nähdä, kuinka pitkän kantaman projekti tämä kirjallisuusperehtymä on.

Älä nyt ihmeessä ainakaan mitenkään pakota itseäsi sitä lukemaan. Kirjan tarkoitushan on, että nauttisit kokemuksesta. Että lue ihan vaan omaan tahtiin.

Jos sitten joskus haluat palautetta antaa, niin otan sitä mielelläni vastaan (ei ole pakko julkisesti kirjoitella, jos ei halua; voi laittaa vaikka ihan yksityisviestinä).
 
Sain projektin yllättävän nopeasti käyntiin, kirjan hain puolen päivän jälkeen, ja nyt ensimmäinen luku on takana. Ensiksi mainitsen kirjan ulkoasun siistiyden kovakantisuuden antaessa arvokkuuden tuntua ja kansikuvan ollessa hillityn tyylikäs. Takakansitekstiä en lukenut, sen teen lopuksi kun kirja on luettu viimeistä sivua myöten. Toki taustatietoa on tässä ketjussa tullut jo valmiiksi.

Ensimmäisen luvun perusteella teksti vaikuttaa olevan hyvin visuaalista ja teknisesti kuvailevaa, pienellä muokkauksella tästä saisi käsikirjoituksen elokuvaan tai tv-sarjaan. Vaikuttaa, että kirjoittaja on perehtynyt sotilastoimintaan ja tuntee siihen kiinnostusta, sen verran tarkkaa on tämän alueen kuvaus. Kuitenkin osa lukijoista saattaa pitää teknisiä yksityiskohtia tarinan soljuntaa rasittavina hidasteina. Itsekin koin kerronnan rytmityksen häiriintyvän yhdessä keskeisessä kohdassa (jota en tietenkään spoilaa). Tässä ensimmäisessä luvussa on ehkä kompromissin makua sikäli, että siinä on vauhtia ja vaarallisia tilanteita, mutta myös maailman yksityiskohtien ruotimista. Tässä vaiheessa lukija kuitenkin jo arvelee, että kirjoittaja tulee esittelemään kehittämäänsä maailmaa paljon tarinan lavasteseinää monimutkaisemmin.

Seuraavaan lukuun. :)
 
Kuitenkin osa lukijoista saattaa pitää teknisiä yksityiskohtia tarinan soljuntaa rasittavina hidasteina. Itsekin koin kerronnan rytmityksen häiriintyvän yhdessä keskeisessä kohdassa (jota en tietenkään spoilaa).

Teknisistä yksityiskohdista on mainittava sen verran, että niitä on siellä ollut vielä enemmän aikaisemmissa versioissa. Olen poistellut (tai siirrellyt) niitä aika rankalla kädellä, jotta tarina kulkisi jouhevammin. Olisi sitä voinut vieläkin enemmän sujuvoittaa, mutta osa testilukijoista (jotka ovat siis olleet sukulaisia ja kavereita) on jopa pitänyt teknisestä nippelitiedosta.

Seuraavaan lukuun. :)

Se on aina hyvä merkki, että ensimmäisen luvun jälkeen haluaa jatkaa seuraavaan.
 
Last edited:
Toinen luku oli selvästi tasapainoisempi rytmitykseltään, ja sen suorastaan maalaisidyllinen miljöö toi esiin romaanin tapahtuvan edelleen Suomessa (vaikkakin vaihtoehtoisessa sellaisessa). Mielestäni jotain ensimmäisessä luvussa esitettyä teknistä tietoutta olisi voinut tuoda esiin vasta tässä kohtaa, jolloin alku olisi säilyttänyt jännityksensä paremmin. Päähenkilölle tulevia "vaihtoehtoisia faktoja" esitetään luvun lopussa sopivan kutkuttavasti, jolloin lukijalle syntyy uutta mielenkiintoa romaanin maailmaa kohtaan - kuka valehtelee ja miksi?

Mielestäni tarina etenee hyvään suuntaan.
 
Ylös