Taas ärsyttää!

Merri

Ylläpitäjä
Vastuuhenkilö
Ylläpitäjä
Kah kummaa kun kahdeksassa vuodessa tulee kaksisataa sivua ärsytystä! Tosin tämä ei ole ärsytyksen aihe vaan toteamus. Mutta! Luulisi olevan hyväksyttävä ajatus, että tämä alkaa nyt tyhjästä.

Minua ärsyttää se, että on kuukausitolkulla tukena, antaen aikaa ja luopuen omista ajatusta vaativista puuhailuista ottaen vastaan kaikenmoista ikävää, ja sitten ei tämän jälkeen saisi napsia itselleen omaa aikaa kun vihdoinkin tulee pitkästä aikaa ensimmäisen kerran mahdollisuus puuhata ajatuksella jotakin omaa vapaa-ajalla.
 
Jotkut olettavat toisen olevan aina vain heitä varten. Tosin jos heidät yllätetään tästä oletuksesta jota he eivät ehkä itsekään ole itsessään tunnistaneet he saattavat hermostua myös yllätetyksi tulemisesta eikä puhtaasti kieltämisestä. Toisaalta olen itse ehkä ärsyttävyyteen asti päinvastainen. Minä en koskaan oleta kenenkään tahtovan kuunnella asioitani tai pohtia kanssani niitä. Puran niitä kyllä välillä eri ihmisille, mutta aina sillä oletuksella että toinen ei välttämättä ehdi/jaksa/halua vastata. Tulee ärsyttävää ylimääräistä anteeksipyytelyä kun aina vähintään rivien välistä pyytelen anteeksi kun toiselle omia asioitani syydän. Tämä piirre vähän haittaa ystävyyssuhteiden syntymistä..
 
Syntaksitesti, kun ei taaskaan muista näitä linkitysten tarvitsemia koodeja. Näkyykö oikein. Ei vanha jaksa pitää mielessä vaikka onkin opetellut. Tämän mallin kopioin jostain aiemmasta viestistä, ja toivottavasti ' on ' eikä ´ tai jotain mikä pitää kirjoittaa normaalin näppäimistön ulkopuolelta. (edit: joo, se on lihavoituna. eiku taas editoimaan.Syntaksitesti miten nyt? OK. Ärsytys väheni.)
 
Ääni on pahan kerran poissa. Puheesta se ei kuulu kuin ehkä vähän maassa olevana äänenä, mutta laulaessa en pysty lempeän ja hyvänkään äänenavauksen jälkeen laulamaan yksiviivaista a:ta ilman että ääni sortuu. Viimeiset pääsykokeet peruuntuivat tämän takia ja harmittaa.
 
Himputin hammaspeikko! Hoidin hampaat kuntoon joulukuussa ja nyt löysin hampaasta aivan selvän reiän, kun selvitin mikä vihloo. Hammaspeikko on iskenyt keskelle hampaan ulkosivua sellaiseen kohtaan, jossa hammasharja taatusti käy joka kerta. Okei. Myönnän että olen jyystänyt karkkia ja jotkut niistä ovat tahmaisina jääneet muhimaan mahdollisesti juuri tähän kohtaan hammaskalustoa hyväksi toviksi ennen harjaamista. Karkkinälästä joutuu kärsimään seurauksia.
 
Viime aikoina on käyty keskustelua suomalaisesta koulusta. Ja hyvä että keskustellaan, aina löytyy parantamisen varaa. Se mikä ärsyttää on keskustelun taso. On jo vähän liikaa kun jopa eräs Aalto-yliopiston professori (HS:n mielipidepalstalla) yhtyy ilman mitään perusteluita näkemykseen, että suomalainen koulutusjärjestelmä on täysin epäonnistunut. No ei ole, ei millään mittarilla!

Keskusteluissa jankutetaan jatkuvasti samoista asioista, eli kaikki koulujen ongelmat nähtävästi johtuvat 1. kurin puutteesta 2. maahanmuuttajista ja erityisoppilaista 3. uudesta opetussuunnitelmasta joka saa lapset luulemaan, että koulussa pitää olla kivaa. Ratkaisu kaikkeen on tietysti kurinpalautus ja paluu vanhoihin hyviin keinoihin ennen kuin on liian myöhäistä.

Eihän ihmiset oikeasti ole noin yksinkertaisia, eiväthän :?
 
Himputin hammaspeikko! Hoidin hampaat kuntoon joulukuussa ja nyt löysin hampaasta aivan selvän reiän, kun selvitin mikä vihloo. Hammaspeikko on iskenyt keskelle hampaan ulkosivua sellaiseen kohtaan, jossa hammasharja taatusti käy joka kerta. Okei. Myönnän että olen jyystänyt karkkia ja jotkut niistä ovat tahmaisina jääneet muhimaan mahdollisesti juuri tähän kohtaan hammaskalustoa hyväksi toviksi ennen harjaamista. Karkkinälästä joutuu kärsimään seurauksia.

Mennäänpä nyt ajoissa nyt sinne ei tunnu missään -nykyihmeitä hyödyntävään lääkäriin, jookos. Hammaspeikon leviämisestä liian moneen väärään paikkaan ei todellakaan seuraa minkäänlaisia kivoja juttuja.
 
Mietin kaikkien suunnittelemieni projektien listaa, jolloin mieleen nousee turhaantuminen, jopa ärsytys. Miksen saa oikein mitään tehtyä? Aika kuluu hukkaan. :( Toisaalta jos katsoo positiiviselta kannalta, niin nämä projektit olisivat marginaalisina joka tapauksessa tuhlattua aikaa, ja jos voisin vetää läpi tämmöisiä projekteja, en työkyvyttömyyseläkkeellä olisikaan, enkä siten nauttisi kaikista mukavista nykyeduistani. :)
 
Uuden yksiöni avain sanoi itsensä irti. Menee lukkoon mutta ovi ei aukea. Soitin huollon, joka ei voinut avata ovea, koska muuttoilmoitusta en vielä ollut tehnyt ja koska vuokrasopimus oli vanhalla kämpällä vielä, missä asun viralliseen muuttopäivään asti. Viimenen toivoni oven aukeamiseen, vuokranantajalle soittaminen, ei tuottanut tulosta; hän ei vastannut.
Tarkoitus oli mennä maalaamaan seiniä, koska pian tulee kiire. Voin sanoa että ihan mörönmöisesti ärsytti ja ahdisti kun ovenavaaja pyörittelee päätään ja on vain silleen että sori mut en voi avaa. Nyt väsyttää paljon koska noh, ahdistuskohtaukset kuluttavat energiaa. Saakelin siiseli, simpura ja sampio! Miten voi käydä näin, kun se perhanan avainkortti toimi vielä perjantaina !
 
Miten voi käydä näin, kun se perhanan avainkortti toimi vielä perjantaina !

Tämä ei varmasti lohduta yhtään, mutta kulunhallinnan kanssa töissä aika paljon puljaavana voin sanoa, että ihan hyvin voi käydä niin. Kulkukorttien oikeudet on usein asetettu vain tietyksi ajaksi, ja sen lisäksi niiden asetuksissa tapahtuu joskus (tai tietyissä puljuissa useinkin) bugeja, joiden takia kulkuoikeuksia vain katoaa. Kortti voi toki myös ihan yksinkertaisesti mennä rikki tai olla muuten viallinen. Nykyisessä työkohteessani kulunhallinta on myös välillä joutunut tekemään uuden kappaleen vasta kortin saaneelle ihmiselle, koska siinä ensimmäisessä on ollut jokin valmistusvika, jonka takia sitä ei ole kaikesta säätämisestä huolimatta saatu toimimaan luotettavasti. Lisäksi on mahdollista, että kortinlukijassa on vikaa. Esimerkiksi työkohteeni toinen hissi on sellainen, että sen lukija vain välillä alkaa satunnaisen oloisesti dissata tiettyjen ihmisten kortteja, mutta vika on niin häilyvä ja satunnaisesti ilmenevä, ettei huolto ole saanut sen syystä kiinni.
 
Kiitos kesäaikataulujen, tiettyyn junayhteyteen ehtiminen vaatii nyt noin 45 minuuttia aikaisemman töistä lähdön kuin mitä aiemmin, kun tiettyä bussivuoroa siirrettiin parikymmentä minuuttia myöhemmäksi ja se saapuu keskustaan samalla minuutilla kuin mitä juna lähtee asemalta. Yksityisautoilu edellä kaiken järjestäminen korostuu entisestään, kun koululaisten massat ovat poissa matkustajavolyymia tuomasta.
 
Avainärsytyksen lopputulos: vuokranantaja oli vaihdattanut lukot ja unohtanut ilmoittaa minulle että pitäisi hakea uusi avain toimistolta. Lukko vaihdettiin koska edellinen asukas oli hukannut toisen avaimen, joten sinänsä ymmärrettävää, mutta?? miksei minulle kerrottu mitään edes siinä vaiheessa kun soitan kahdesti lukkosepän hakkeroimaan oven auki??
 
Ärsyttää, itkettää, ahdistaa. Miksi kaiken pitää aina kaatua päälle samaan aikaan? Yksi kirjahylly kerrallaan kiitos, ei kahtakymmentä.
Monilla kavereistani on tällä hetkellä erittäin vaikeat välit ja olen ihan kummallisessa asemassa koko sotkussa. Haluaisin vain pystyä jotenkin auttamaan kaikkia ja saada asiat selvitetyiksi, mutta en minä osaa auttaa yhtään mitenkään. Kyseessä on tosi vaikea ja monimutkainen tilanne, enkä enää tiedä mitä oikein pitäisi tehdä. Olen ihan epätoivoinen. Muutenkin välillä on vain sellainen olo, ettei minulla oikeastaan ole yhtään kaveria.

Teatterijutut kaatuu myös päälle. Kauhea stressi kaikesta. Yksi tietty ihminen ärsyttää minua ihan suunnattomasti vähän väliä ja suutahtelen sitten hänelle. En vain voi sietää sitä, jos on sitoutunut tällaiseen juttuun ja sitten koko ajan vaikuttaa siltä ettei kiinnosta. Haluan vain, että saadaan hyvä näytelmä ja kiva kesä kaikille, ja sitten kun tunnen tämän ihmisen hyvin ja tiedän mihin hän oikeasti pystyisi, niin yritän aina välillä aivan turhaan saada häntä ymmärtämään, että nyt pitäisi oikeasti panostaa. Hän ottaa tämän henkilökohtaisena loukkauksena, ja ikuisena sosiaalisten ympyröiden kuningattarena kostaa tämän minulle eristämällä minut entistä enemmän ilmeisesti entisestä kaveriporukastani. Toivottavasti hänellä on siitä oikein hyvä mieli.

Yritän ihan oikeasti vain saada kivaa kesää kaikille ja toimia tällaisena asioiden sovittelijana, mutta ihan sama mitä yritän tai mihin se liittyy, kaikki menee metsään ja lujaa. Edelleen ärsyttää sekin, kun en saanut kesätöitäkään, enkä ilmeisesti tule koskaan saamaan mitään muitakaan töitä, kun jos vanhempiani on uskominen, jos ei 17-vuotiaana ole kesätöitä saanut niin tulee olemaan todella supervaikeaa täysi-ikäisenä. Jos joskus kirjoitan omaelämänkerran, sen nimeksi tulee Elämäni epäonnistujana.

Ai niin, vielä yksi ärsytys. Varsinkin eilen paikallislehden toimittajan haastattelussa tein yhden huomion. Minua ei yksinkertaisesti oteta vakavasti. Ainakaan muusikkona, säveltäjänä ja sanoittajana. En voi sietää sitä, kun aikuinen "fiksu" ihminen puhuu minulle, niinkuin olisin joku ala-astelaisten musikaalissa mukana oleva pikkulapsi, joka on kirjoittanut ehkä yhden sanan yhteen kappaleeseen. Tuli tosi itsekäs olo, kun jollain tavalla toin esille, että olen säveltänyt ja sanoittanut tämän (jotenkin oletin, että ryhmä ottaisi kopin ja pelastaisi minut sanomalla sen puolestani) ja sitten kun lopulta päätin, että minulla on oikeus moinen mainita, saan vastaani peitetyn skeptisellä äänensävyllä lausutun "Onko niitä montakin, niitä lauluja?"
Minusta saa jonkun typerän ennakko-oletuksen ilmeisesti, joka kertoo etten osaa mitään, ja vedän jonkun suuren kunnian itselleni, koska olen kirjoittanut pari huonoa laulua. Tai siis, 12 ja olen aika vakuuttunut siitä, etteivät ne kaikki ole kovin huonoja. Minua kohdellaan toisinaan näin näissä piireissä, koska olen 17-vuotias tyttö. Muuta selitystä en keksi. Kuvitelkaa jos olisin vaikka 40-vuotias mies, joka olisi säveltänyt ja sanoittanut musikaalin. Haastattelija kysyisi varmasti myös tältä mieheltä jotain, eikä vain käsikirjoittajalta ja ohjaajalta. Vaikka olisin 17-vuotias poikakin, olisi reaktio varmasti eri.
Vielä enemmän tämä ärsyttää, koska olen uhrannut paljon aikaani, sydäntäni ja mielikuvitustani tämän projektin toteuttamiseen, tehnyt 45 minuuttia musiikkia (se on reilusti yli kolmasosa kokonaiskestosta), musiikki on oikeasti tärkeä osa tätä musikaalia, ja sitten joku kehtaa katsoa minua pisteliäästi ja kertoa, kuinka Valkeakoskella joku kesäteatteri on menestynyt hyvin, kun on tehnyt näytelmiä SUOSITTUJEN ja KUULUISIEN muusikkojen elämästä näiden musiikilla höystettynä. Minä olen antanut ja tulen antamaan kaikkeni tälle. Pahoittelut, jos se ei ole neiti toimittajalle tarpeeksi. Neiti toimittajalle, joka kuvittelee tietävänsä musiikistani kaiken, vaikkei ole koskaan kuullut yhtäkään tahtia.

Tästä tuli nyt erittäin pitkä teksti, mutta kaikki vaan tuntuu niin epäreilulta. Ihan sama kuinka paljon teen töitä täydellä sydämelläni, mikään ei voi onnistua ja kaikki vain epäilevät minua. Ihan sama kuinka kovasti yritän auttaa muita ja olla hyvä ihminen, päädyn vain sotkuun, joka on mahdoton selvittää. Pitäisikö tästä vielä sisuuntua, kun nyt en oikein jaksa.
 
Edelleen ärsyttää sekin, kun en saanut kesätöitäkään, enkä ilmeisesti tule koskaan saamaan mitään muitakaan töitä, kun jos vanhempiani on uskominen, jos ei 17-vuotiaana ole kesätöitä saanut niin tulee olemaan todella supervaikeaa täysi-ikäisenä.
Minä voin sanoa että ennen aikuisikää ainoat kesätyöt ovat olleet riparin jälkeisiä seurakunnan leirejä. Nuorena aikuisena olen sitten ollut kesätöissä päiväkodissa jossa työskentelin ryhmässä edellisen talven. En nyt voi sanoa olevani erityisen menestynyt, mutta kuitenkin aina olen jotain töitä löytänyt ja pärjännyt. Ei ole ollut supervaikeaa. Toki kesätöistä saa kokemusta joka auttaa varmasti työnhaussa kun on siirtymässä työelämään, mutta kyllä voi pärjätä muutenkin. Sitäpaitsi jos oikein olen ymmärtänyt niin haluaisit työskennellä musiikin tai teatterin puolella? Eikö siihen kokemusta tule juuri näistä projekteista joissa olet ollut mukana?

Mitä tuollaiseen tyhjäntoimittajaan (heh heh) tulee niin varmasti vaikuttaa se että olet nuori tyttö. Olet nuori ja vielä ikäistäsi nuoremman näköinen. Ihan örkinpyllystähän tuollainen kohtelu on, mutta oikeastaan sille ei voi muuta kuin taistella oikeuksiensa puolesta. Ehkä kun näytelmä alkaa pyöriä saat ihan eri tavalla äänesi kuuluviin tässä asiassa.
 
Päivähoito on muuttanut hoitoaikasysteemiä (siis sitä missä ilmoitetaan hoitoajat) ja nyt sieltä näkee mitkä ovat toteumat. Muuten kiva, mutta ensimmäiseksi sattui viikko kun ensin oli vasukeskustelu joka venyi vähän ja sitten päivä kun jouduin hakemaan Mushun todella aikaisin hoidosta ja olin myöhässä. Ei tuo paha ole. Varsinkaan kun Nova on vienyt aina vähän myöhässä niin tunnit ei pauku, mutta minä yritän tarkoituksella ilmoittaa hoitoajat niin että sinne jää väljää ja varmasti ehdin ajoissa. Nyt on tällä viikolla näköjään tullut yhteensä 5min myöhästymistä hakuaikoihini... Ja sitten kärvistelen tuon 5min takia... Pitääkin olla tällainen... Tai no periaatteella 2min. miinusta kun hain yhtenä päivänä 7min. ajoissa, mutta silti olen kahtena päivänä saman viikon aikana ollut myöhässä.
 
Minua ärsyttää kaverini, joka kuvittelee olevansa fiksu ja kaikkitietävä, oman tietonsa perusteella mustamaalaa koko ihmisryhmän,(vaikka kaikki ihmisryhmän jäsenet eivät käyttäytyisi typerästi) ja menee sitten kirjoittamaan aiheesta sosiaaliseen mediaan. Hän kuvittelee olevansa cool, kun heittelee teräviä, älykkäitä ja satuttavia huomioita maailmasta ja ihmisistä ja saa ihmiset nauramaan näille heitoilleen. Minua ärsyttää, koska hän on niin pelkuri ettei hänellä ole pokkaa keskustella fiksusti asioista. Hän nimenomaan kykenee fiksuun keskusteluun suurimman osan ajasta, mutta omille sosiaalisen median tileilleen hän luo omaa kuplaa, ja sinne kuplaan kertyy häntä ihannoivien ihmisten positiivista palautetta. Ja sitten ihmiset, jotka yrittävät pitää vakavat aiheet vakavina ja ärähtävät hänen tyylistä, saavat toisten raivon päälleen.
 
Hän kuvittelee olevansa cool, kun heittelee teräviä, älykkäitä ja satuttavia huomioita maailmasta ja ihmisistä ja saa ihmiset nauramaan näille heitoilleen.

Tämän tyypin reunaruhtinaat ovat aivan uskomattoman rasittavia. Onneksi moisia ei kuulu
omaan kaveripiiriin, en jaksa kaiken maailman kaikkitietäviä nihilistiämpäreitä elämässäni.

Minua ärsyttää, kun unohdin laittaa tänään tarpeeksi aurinkorasvaa ja kasvot paloivat hieman.
 
Ylös