Telimektar
Fundamentalisti
Alustan nyt lyhyesti, täydentelen tätä ehkä myöhemmin.
Tämä luku kertoo kääpiöiden, enttien ja Lännen valtiaiden kotkien synnystä, ja valottaa myös valarin suhteita toisiinsa ja Eruun. Minusta tämän luvun sävy on varsin sympaattinen (toki jonkun mielestä ehkä autoritaaris-patriarkaalinen.)
Seppäjumala Aulë käy kärsimättömäksi odotellessaan Iluvatarin lasten ilmaantumista, ja päättää tehdä näitä odotellessa omat lapset - kääpiöt, päästäkseen opettamaan näitä. Aulë kuitenkin pelkää muiden pitävän näin luovaa toimintaa liiallisena omavaltaisuutena ja toimii salassa. Eru Iluvatarilta mikään ei kuitenkaan jää piiloon, mutta hän armahtaa Aulëa ja tämän luomuksia ja adoptoi nämä. Koska muut valat eivät olleet päässeet vaikuttamaan kääpiöiden suunnitteluun, nämä eivät juurikaan piittaa muiden valojen luomista tai arvostamista asioista, tai käyttävät näitä vain omaksi hyödykseen. Yavanna ideoi entit puolustamaan maan kasvavia olentoja, erityisesti puita, kääpiöiden kirveiltä ja myös Iluvatarin lapsien tulossa olevalta eksploitaatiolta. Manwëkin innostuu, ja heittää täydennykseksi vielä kotkat. (Sääli että kotkista ei tullut varsinaisesti viidettä Puhuvaa kansaa omine historioineen, kielineen ja kulttuureineen.)
Näyttää siltä, että Manwën ja Yavannan yhteistyö on aikanaan ollut miltei intiimiä. "Eivätkö meidän ajatuksemme, sinun ja minun, kohdanneet, emmekö lentäneet yhdessä kuin suuret linnut jotka liitävät pilvien päällä?"
Kun Ainulindale ja Aikojen alku ovat 1950-l. alun kehitysvaihetta, niin tämä luku (ja Valaquenta) ovat 1950-l. lopulta. Christopher Tolkien on koonnut Aulë ja Yavanna -luvun lähinnä kahdesta isänsä käsikirjoituksesta, "Of Aule and the Dwarwes" ja "Of Ents and the Eagles". Kuten Kontuwiki kertoo, jälkimmäisestä Christopher poisti Auringon varhaiseen olemassaoloon (pyöreän maan kosmologiaan) liittyvän huomautuksen auringon valosta.
"Hobittiin" asti kääpiöt esiintyivät Tolkienilla lähinnä kielteisessä valossa, tämä käsikirjoitus edustaa myöhempää vaihetta.
Tämä luku kertoo kääpiöiden, enttien ja Lännen valtiaiden kotkien synnystä, ja valottaa myös valarin suhteita toisiinsa ja Eruun. Minusta tämän luvun sävy on varsin sympaattinen (toki jonkun mielestä ehkä autoritaaris-patriarkaalinen.)
Seppäjumala Aulë käy kärsimättömäksi odotellessaan Iluvatarin lasten ilmaantumista, ja päättää tehdä näitä odotellessa omat lapset - kääpiöt, päästäkseen opettamaan näitä. Aulë kuitenkin pelkää muiden pitävän näin luovaa toimintaa liiallisena omavaltaisuutena ja toimii salassa. Eru Iluvatarilta mikään ei kuitenkaan jää piiloon, mutta hän armahtaa Aulëa ja tämän luomuksia ja adoptoi nämä. Koska muut valat eivät olleet päässeet vaikuttamaan kääpiöiden suunnitteluun, nämä eivät juurikaan piittaa muiden valojen luomista tai arvostamista asioista, tai käyttävät näitä vain omaksi hyödykseen. Yavanna ideoi entit puolustamaan maan kasvavia olentoja, erityisesti puita, kääpiöiden kirveiltä ja myös Iluvatarin lapsien tulossa olevalta eksploitaatiolta. Manwëkin innostuu, ja heittää täydennykseksi vielä kotkat. (Sääli että kotkista ei tullut varsinaisesti viidettä Puhuvaa kansaa omine historioineen, kielineen ja kulttuureineen.)
Näyttää siltä, että Manwën ja Yavannan yhteistyö on aikanaan ollut miltei intiimiä. "Eivätkö meidän ajatuksemme, sinun ja minun, kohdanneet, emmekö lentäneet yhdessä kuin suuret linnut jotka liitävät pilvien päällä?"
Kun Ainulindale ja Aikojen alku ovat 1950-l. alun kehitysvaihetta, niin tämä luku (ja Valaquenta) ovat 1950-l. lopulta. Christopher Tolkien on koonnut Aulë ja Yavanna -luvun lähinnä kahdesta isänsä käsikirjoituksesta, "Of Aule and the Dwarwes" ja "Of Ents and the Eagles". Kuten Kontuwiki kertoo, jälkimmäisestä Christopher poisti Auringon varhaiseen olemassaoloon (pyöreän maan kosmologiaan) liittyvän huomautuksen auringon valosta.
"Hobittiin" asti kääpiöt esiintyivät Tolkienilla lähinnä kielteisessä valossa, tämä käsikirjoitus edustaa myöhempää vaihetta.