jos jonkin sortin uusperhedraamaa kehittelevä luku, jossa Melkor laajentaa draaman kaaren jumalten tasolle. Toki tässäkin varmaan kaikki henkilöt toimivat mielestään oikein.
Tämä kuvaus sopii aika hyvin myös Homeroksen Iliaassa kuvattuihin Olymposvuoren tapahtumiin
mutta muuten nämä kaksi kertomusta ovat aika erilaisia.
Míriel ilmeisesti vaipui lopulta jonkinlaiseen koomaan Lórienissa? Ei kerrota kuinka hänen ruumiilleen lopulta kävi.
Tarinan aiemmissa versioissa on tässä kohdassa monta sivua lisää Finwën ja Mírielin kohtalosta ja varsinkin valarin suhtautumisesta siihen. Luvun otsikkokin oli pitkään
Of Finwë and Míriel. Jostain syystä Christopher on jättänyt Silmarillionia toimittaessaan tästä paljon pois, ja olen oikeastaan ihmetellyt miksi. Ehkä koska poisjäänyt teksti on sivujuonne, joka katkaisee päätarinan hetkeksi aikaa, ja kirjoitustyyliltäänkin enemmän esseemäinen kuin kertova.
Poisjätetty teksti on julkaistu muutamana versiona Morgoth's Ringissä (HoME X) ja kertoo, että valar väittelivät pitkään siitä, miten avioeroon pitäisi suhtautua ja mitä se tarkoittaa haltioiden uudelleensyntymisen kannalta. Yhtäaikaiset vaimot olivat ilmeisesti täysin mahdoton ajatus, ja tästä syystä Finwën uudelleenavioituminen vaati sen, että Mandos kävi kysymässä kuolleelta Mírieliltä, aikooko tämä koskaan palata ruumiiseensa tai syntyä uudelleen. Vasta tämän (ja vielä 12 vuoden harkinta-ajan) jälkeen Manwë antoi Finwën mennä uudelleen naimisiin.
Haltiat tallensivat valarin väittelyn omiin lakikirjoihinsa uutena lakina
Namna Finwë Míriello, the Statute of Finwë and Míriel - sivuhuomiona tästä siis selviää myös se, että haltioilla oli jonkinlainen kirjoitettu laki.
Mírielin ruumiista ei tässäkään sanota enempää kuin julkaistussa Silmassa. Hoitivatkohan Estën neidot sitä edelleen huolimatta siitä, että Míriel ei varmasti enää palaisi? Mírielin sielusta (fëa) sanotaan, että hän oli Mandosin luona Vairën talossa, varmaankin siis apuna tekemässä niitä maailman koko historiasta kertovia kudelmia, joita salien seinät olivat täynnä. Mahtoikohan Míriel ikuistaa niihin myös poikansa Fëanorin edesottamuksia...
Mutta oikeastaan (niin ymmärsin) tästä tapauksesta teki niin merkittävän se, että tämä oli ensimmäinen kerta kun kuolema ja "turmelus" eli Melkorin pahuuden vaikutus (miten
marring of Arda pitäisi suomentaa?) tuli Valinoriin, valarin suojelupyrkimyksistä huolimatta. Mitään tällaistahan ei pitänyt tapahtua Lännessä. Vasta nyt valar käsittivät, etteivät he voi pitää edes Valinoria täysin puhtaana Melkorin vaikutuksesta, jos sinne tuodaan haltioita pahasta maailmasta. Mírielin tapaus ja koko uudelleenavioitumisen ongelma olivat siis seurausta siitä pahuudesta, jonka Melkor oli levittänyt koko Ardaan, ehkä Amania lukuunottamatta.
Tämä lainaus kuvannee valarin pohdinnan syvyyttä (tämä on kai tekstin viimeinen versio "FM 4"):
For the Valar were greatly concerned to see that their labour for the guarding of Valinor was unavailing, if any thing, living or unliving, was brought thither out of Middle-earth, and they perceived now more clearly how great was the hurt that Melkor of old had done to the substance of Arda, so that all those who were incarnate and drew the sustenance of their bodies from Arda Marred, must ever be liable to grief, to do or to suffer things unnatural in Arda Unmarred. And this marring could not now be wholly undone
Kaikki haltiat varmaankin tunsivat tarinan hyvin. Selittääköhän se, miksi myöhemmin mm. Doriathissa ja Lothlórienissa oltiin niin tarkkoja siitä, etteivät ketkään ulkopuoliset saa tulla maahan sisään kuin erityisluvalla?