Pieniä, suuria ja kaikenkokoisia ilonaiheita

The Miittiin saattaa tulla uusi kontulainen... minun myötävaikutuksesta. Tapasimme tänään metroasemalla, hän sanoi lähtevänsä Sotahuutoon, ja siitä se sitten lähti. Mitä kaikkea voikaan seurata siitä, että kehaisee toisen rinkkaa useamman polven sukukalleudeksi. :D Keskustelu oli antoisa ja hän lupasi tutustua sivustoon, kunhan melske hellittää.
Tämä oli päiväni paras juttu, tosin kaiken ilon seassa oli myös ripaus hämmennystä: vastahan Dracaena auttoi minut tänne, ja nyt minä autan jo toisia tänne. Mutta niin sen kuuluukin mennä ja hyvä niin. <3
 
Olen ylpeä itsestäni, koska sain pienistä *kröhm* vastoinkäymisistä huolimatta lopulta noustua sängystä ja jopa tehtyä lihaskunto/venyttelysarjani. Ja nyt onkin paljon parempi olo. Minusta on tullut suoranainen venyttelyaddikti. Olen ottanut tavoitteekseni saada sivuspagaatin kesän loppuun mennessä ja vaikka aluksi ajattelin, ettei se ehkä ole minun lonkilleni mahdollista, on nyt matkaa lattiaan ehkä korkeintaan viisi senttiä. Sekin tekee minut iloiseksi. Vuosi sitten en olisi voinut kuvitellakaan olevani ikinä notkea, saati sitten nyt.

Huomenna on kaksi näytöstä ja ensi viikolla viisi. Olen innoissani ja vähän vain kauhuissani. On ollut ikävä ja on ihana päästä takaisin tähän näytösmoodiin. Toivottavasti tulisi porukkaa ja olisi hyvä sää. Eikä mitään kamalaa tapahtuisi muutenkaan :D.
 
Meinasin korjata virheen, mutta silloin Kointähden kommentti olisi ihan hassu, joten olkoon noin :D Minulle tulee enemmän mieleen joku naamioiden jättämisriittiin liittyvö suo. Heitetään maskit pois ja ollaan omija itsejämme :D
Todennäköisesti on vaan siitä kun kiireessä tulin näpyttelemään ja minulla on tapana kirjoittaa kaksisormisysteemillä ja jos toinen käsi onkin yllättäen toista nopeampi niin kirjaimet menevät mihin järjestykseen saattuu. Siihen kun lisätään vielä se että tulee pari näppäilyvirhettä eikä ole aikaa oikolukea niin tässä tulos :D
 
Näin tänään aamu -tv:ssä Tehyn ja Superin puheenjohtajien haastattelun jossa keskusteltiin Suomen terveydenhuollon tilasta, työvoimapulasta hoitoalalla jne. Se ei sinänsä ole mikään ilonaihe, mutta henkilökohtaisella tasolla se, että en enää ole hoitoalalla töissä on.
Olen jokaikinen päivä tyytyväinen että en enää ole töissä edellisessä työpaikassani. Nykyinen työ on mukavaa, sopivasti haastavaa, palkkaus ja työehdot ja -edut ovat paremmat, työajat joustavat, työkaverit kivoja yms. Voin paljon paremmin koska en enää kärsi siitä järjettömästä työstressistä joka aiheutui edellisen työpaikan huonoista järjestelyistä. Enää ei tarvitse tehdä ylitöitä eikä työpuhelin soi kotona. Olen vastuussa vain omasta työpanoksestani enkä 15 ihmisen suoriutumisesta. Nukun paremmin, töiden jälkeen jaksaa tehdä asioita eikä kaadu puolikuolleena sohvalle jne.
Lista on todella pitkä eikä siinä ole mitään vähäpätöisiä asioita. Nykyisin lähden aamulla mielelläni töihin! Se on aika iso asia ja siitä on syytä olla iloinen. :)

Olen myös pärjännyt uudessa työssäni yllättävän hyvin. Vaihdoin käytännössä alaa kokonaan ja epäilin toki ensiksi että onko minusta tähän. Olen kuitenkin suorittanut lähes kaikki työhön vaadittavat sertifikaatit (yksi tentti jäljellä) helpohkosti ja ihan reilusti yli vaadittavien pistemäärien. Oletettavasti en siis ole ihan pöljä vaan minulla saattaa hyvinkin olla edellytyksiä tähän työhön ja voisin luoda uraa tällä alalla.
 
Yritin kirjoittaa puhelimella ”spefi-järjestöt” selaimeen mutta tuo korjasi jatkuvasti ”spede-järjestöiksi”. En varmaan enää koskaan voi ajatella spefiä muuna kuin spedenä.
 
Tänään ei satanut näytöksessä! Jippii!

Toiseksi viimeisen biisin (nimeltä "Vilmasta tulee rokkitähti") aikana bongasin katsomosta pienen pojan, joka tanssi, hyppi ja nauroi koko rock-osuuden ajan. Se teki minut aika iloiseksi.

Sain myös jotenkin yllättävän paljon positiivista palautetta näytöksen jälkeen. Musiikista ja kaikesta.

Kirjoitin eilen yöllä/tänään biisin. On aina kivaa kirjoittaa biisejä, mutta vielä kivempaa on kirjoittaa hyviä biisejä, ja koska standardi kahta vuorokautta ei ole vielä kulunut, kuvittelen vieläkin, että tuo on hyvä biisi. Olisi ihanaa jos olisi joku bändi, jonka kanssa vetää noita. Tällainen mahdollisuus, minkä sain tänä kesänä tuskin toistuu enää ikinä kuitenkaan. Ja nämä muusikot ovat varmaan saaneet tarpeekseen minun musiikistani koko loppu iäkseen :p. Tai onhan minulla tuo musiikkiopiston bändi, mutten tunne niitä jätkiä tarpeeksi hyvin uskaltaakseni heittää jotain omia biisejäni sinne. Tosin tämän kesän jälkeen senkään ei pitäisi olla ongelma. :D No, katsotaan.

Jos saisin vetää seitsemän näytöstä viikossa vuoden ympäri, olisin varmaan aika onnellinen.
 
Tänään jouduin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan sanomaan itselleni "älä oo niin ilonen" monta kertaa.

Mutta hei, kyllähän siitä nyt vähän iloinen saa olla, jos kaksi ammattinäyttelijää (huom. ammattimusikaalinäyttelijää) kehuu minun musiikkiani :D. Tuli sellainen pikkutyttöolo näytöksen jälkeen, kun ihan "oikea" näyttelijä tulee puhumaan minulle siitä, kuinka biisini ovat tosi hyviä ja tukevat tarinaa ja sen kulkua ja kuinka "tottakai" olen myös todella taitava näyttelijä ja laulaja ja vielä tanssijakin, mutta en saa lopettaa musiikin tekemistä. En ole lopettamassa. En koskaan.
Tottakai lähdin pienelle facebook-stalkkerointireissulle tämän jälkeen selvittääkseni, missä musikaalissa tämä kyseinen henkilö oli viimeksi ollut. Sain sen kyllä selville ja löysin myös meistä tehdyn päivityksen, jossa luki (quote) "mahtavia biisejä" ja nyt olen hymyillyt niin paljon, että naamaan alkaa sattua.

Vaikutti tulevan ihan sydämestä :grin:. Minäkin haluan joskus olla se ammattinäyttelijä, joka käy harrastajateatterissa ja saa tällaisen fiiliksen jollekin nuorelle unelmoijalle. Vaikka sanon koko ajan itselleni, etten nyt saa olla näin onnellinen tästä, niin tuntuu aika sairaan hienolta. Tämän tunteen minä ostin niillä verellä, hiellä ja kyynelillä.
 
On tuo netti kyllä aika kiva juttu olla olemassa. Yhtenä iltana päähäni pälkähti ottaa selvää maorien sanonnoista. Pre-nettiaikana se olisi merkinnyt kirjastoreissua, jos kirjahyllyn tietosanakirjasta ei olisi löytynyt riittävästi informaatiota. Olisin mennyt kortistokaapeille ja alkanut selata asiasanakortteja käyttäen hakusanana maoreja. Sitten olisin hakenut eri hyllyistä kasan kirjoja pöydälle ja alkanut lueskella niitä. Lukusalista olisi ehkä löytynyt Etnografisen aikakauslehden tms. vanhoja numeroita. Hyvällä tuurilla kunkin vuoden viimeisessä numerossa olisi ollut kuluvan vuosikerran sisällysluettelo. Olisi saattanut löytyä viite sanomalehteen, jonka numero olisi löytynyt pienen haeskelun jälkeen mikrofilmiarkistosta. Kaiken tämän aikaavievän vaivannäön sijaan nappasin puhelimen pöydältä, avasin selaimen ja kirjoitin hakusanoiksi 'maori proverbs'. Heti ensimmäinen hakutulos vei minut sivulle, jolla selitettiin maorien sanontoja englanniksi. Aika huisia, että monen kotimaisen ja ulkomaisen kirjaston sisältämä informaatiomäärä on helposti näppieni ulottuvilla puhelimellani.
 
Jo monena vuonna olen ennen kesäloman alkamista ja reissuun lähtöä siivonnut kotia sen verran, että paikat on imuroitu, petivaatteet vaihdettu, pyykkikorit tyhjennetty ja pyykit pesty. Tämä kaikki ennakoi sitä, että kun parin viikon päästä tulee reissusta rättiväsyneenä, on koti siisti ja sinne on mukava palata. Nyt tämä energianpuuska tuli eilen, kun sain viimeisteltyä noita siivouksia ja pyykkäämisiä. Reissun sivuvaikutuksena tosin pyykkikorit tulevat samantien täyteen, mutta nyt ne mahtuvat sinne.

Olen muutaman kerran joskus äärettömän vetelyyden ja velttouden vallassa miettinyt näitä energiapiikkejä. Oikeasti muutaman kerran olen pitkän fletkun jakson aikana pohtinut, että palaako oma olotila joskus vielä sellaiseksi virkeäksi, aikaansaavaksi ja energiseksi, joka melkein viheltelee innoissaan imuri kourassa ja touhuaa tunti toisensa jälkeen väsymättä. Näköjään sellainen on mahdollista. Tämä lomaa edeltävä työviikkokaan ei ollut ihan niin paha kuin muutamina vuosina. On ollut sellainen perusvirkeä normaali olo, eikä maailma juuri kaadu niskaan. Tästä on hyvä jäädä lomalle. :)
 
Sain gradulausuntoni eli voin hakea tutkintoa. Yliopiston lomien takia valmistun elokuussa vasta, mutta taas yksi mietittävä asia vähemmän. En ihan ole täysin tyytyväinen lausuntoon enkä ehkä graduunkaan, mutta ainakin se on tehty ja arvosana on kiitettävä. Erityisesti ilahdutti ohjaajien myönteinen palaute romaanikäsikirjoituksestani, ja että ylipäänsä sain siitä jotain palautetta lausunnon yhteydessä (meillä on kirjoittamisen oppiaineessa vähän jännä gradukäytäntö).

Tämän päivän jälkeen alkaa kahden viikon kesäloma.

Sain sovittua pari kuukautta kestäneen riidanpoikasen.

Olen lukenut hyviä kirjoja.

Huomenna Finncon.
 
Tunnin päästä alkaa kesäloma, ja olen lisäksi ollut jo pari päivää täpinöissäni Ropeconin ohjelmasta. Eilenkin valvoin ihan liian myöhään suunnittelemassa omaa coniaikatauluani, mutta se oli niin kivaa, että kyllä siitä hyvästä kärsi rähjäisen olon aamulla.
 
Näköjään olen selviämässä ilman ikäviä sivuvaikutuksia jälleen yhdestä biologisesta lääkkeestä. Tänään oli aloitustiputus. Ehdin olla jo vähän huolissani, vaikka olen muista allergioista huolimatta selvinnyt useimmista lääkkeistä ongelmitta, niin joskus se voikin sitten kosahtaa. Sen kovat lääkearsenaalit on nyt käytössä, tämä nyt aloitettu on toisen biologisen rinnalle.

Voin siis huoletta suunnata huomenna Finnconiin. Junaliput ehdin jo ostaa viikko sitten.
 
Ylös