Kuukauden sankari: Aragorn

Harri Perälä

Kontulainen
Aragorn

Elämänvaiheiden kertausta

Aragorn II:n vanhemmat Arathorn II ja Gilraen kiirehtivät naimisiin ennustusten saattelemina: Arathorn ei eläisi vanhaksi, mutta heidän liitostaan saattaisi syntyä toivo koko kansalle. He saavat pojan, joka ristitään Aragorniksi, ja Arathorn kuolee taistelussa Aragornin ollessa kaksivuotias. Elrond ottaa pojan kasvatikseen. Turvallisuussyistä hänelle annetaan nimi Estel ja hänen henkilöllisyytensä salataan häneltä itseltäänkin [1].

(Kun Aragorn on kymmenvuotias, Bilbo Reppuli ja kolmetoista kääpiötä poikkeavat Rivendellissä matkallaan Yksinäiselle vuorelle.)

Nuori Aragorn tekee "suuria tekoja" Elrondin poikien seurassa. Kun hän on 20-vuotias, hän kuulee totuuden syntyperästään, ja jo seuraavana päivänä hän tapaa ensimmäistä kertaa erään Arwen Edhelvein Elrennielin [2]. Elrond saa selville Aragornin tunteet Arwenia kohtaan ja kertoo lapsilleen asetetusta kohtalosta tai tuomiosta [3]: kun Elrond jättää Keski-Maan, hänen lastensa on joko seurattava häntä tai valittava kuolevaisen osa. Elrond määrää, että Aragorn ei saa toistaiseksi "ottaa vaimoa eikä sitoa lupauksella ketään naista [itseensä]".

Seuraavat kolmisenkymmentä vuotta Aragorn matkustelee ja tekee Sauronin vastaista työtä. 25-vuotiaana hän tapaa Gandalfin ja ystävystyy tämän kanssa. Rohanissa ja Gondorissa hän palvelee nimellä Thorongil. Tehtyään iskun Umbariin Aragorn jättää Gondorin. Myöhemmin sanotaan, että Denethor tiesi jo, kuka Thorongil oli, ja epäili, että hänen syrjäyttämistään suunniteltiin.

49-vuotiaana Aragorn kohtaa jälleen Arwenin Lothlórienissa. Arwen tekee päätöksensä ja pariskunta kihlautuu; Galadriel antaa selvästi siunauksensa liitolle. Elrond tekee Thingolit eli lähettää kosijan vaarallisille ansiotöille. Avioliittoa ei solmita, jos Aragornista ei tule Arnorin ja Gondorin kuningasta [4][5].

Gilraen kuolee sadan vuoden iässä (Aragorn on 76-vuotias), omasta mielestään ennen aikojaan [6].

Elrondin neuvonpidossa 87-vuotias Aragorn ilmoittaa Boromirille saapuvansa Minas Tirithiin, koska "usi hetkemme tulee". Monien mutkien kautta hän päätyy Pelennorin kentille, mutta ei halua vaatia kruunua sodan ollessa vielä kesken. Seuraavaksi selviää, että Denethor on kuollut, mutta Aragorn kieltäytyy edelleen johtajuudesta ja haluaa johtoon Gandalfin. Matkalla Mustalle portille Imrahil käskee jo airuita julistamaan kuningas Elessarin saapumista. Mordorin kukistumisen jälkeen Aragorn valitaan Faramirin tuella kuninkaaksi jonkinlaisella huutoäänestyksellä. Sitten vietetäänkin jo kruunajaisia ja häitäkin.

210-vuotissyntymäpäivänään [7] Aragorn ilmoittaa Arwenille luopuvansa elämästä ennen vanhuudenheikkoutta vanhaan númenorilaiseen tapaan. Hän luovuttaa kuninkuuden pojalleen Eldarionille ja kuolee [8].

Kysymyksiä ja kommentteja

Voi olla, että joitain aiheita on jo ruodittu vanhoissa keskusteluissa, en ole niitä tarkistellut.

[1] Salailun tarkoitus on kai se, ettei Estel herättäisi huomiota liikkuessaan Rivendellin ulkopuolella. Sauron tietänee, että Elrondin talosta kannattaa dúnedainin päämiehiä etsiä, koska siellä heidät oli ennenkin kasvatettu (Liite A I iii).
[2] Kahdessakymmenessä vuodessa Estel-Aragornille ei ole selvinnyt, että hänen kasvatti-isällään on tytär. Voiko tätä selittää muuten kuin siten, että Elrond näki paljon vaivaa pitääkseen asian salassa?
[3] Kuka asetti, miksi ja milloin? Kiinnostavinta tässä ei ehkä ole se, että Elrondin lasten valinnan takaraja on sidottu heidän isänsä lähtöön, vaan se, että heidän ylipäänsä annetaan valita. Ardan hallintokoneisto kohtelee heitä siis puolhaltioina, vaikka heidän isänsä oli valinnut haltian osan ja heidän äitinsä oli haltia.
[4] Jos Elrond olisi loppujen lopuksi kieltänyt avioliiton, olisiko Arwen totellut? Aragorn antaa ymmärtää, että Elrondilla on valta päättää: "Katkerat ovat silloin [ilman Elrondin hyvää tahtoa] päiväni, ja yksin vaellan erämaissa" (A & A:n taru).
[5] Suunnitelma lienee siis ollut jo tässä vaiheessa, ennen Sormuksen löytymistä, että Aragorn tavoittelisi Gondorin kuninkuutta tulevassa Sauronin vastaisessa sodassa, jonka Elrond ilmeisesti odotti alkavan Aragornin elinaikana. En löytänyt kannanottoa siihen, miksi kukaan pohjoisesta ei edes yrittänyt vaatia Gondorin kruunua viimeisen kuninkaan kuoltua, mutta kaiketi he olettivat, että normaalioloissa Gondor vain hylkäisi vaateen, olisipa se laillinen tai ei.
[6] Suruun, uupumukseen tai muuhun ahdistukseen kuolleita Tolkienin hahmoja:
Míriel
Lúthien (ensimmäinen kuolema; hieman epäselvä tapaus)
Rían, Tuorin äiti
Tar-Palantir (Silm. 336)
Finduilas, Denethorin vaimo
Gilraen
Arwen
[7] Kuulemma Aragorn eli Tarun ensimmäisessä laitoksessa 190-vuotiaaksi, mutta toiseen laitokseen Tolkien lisäsi ikään 20 vuotta. Liite A I iii:n (Eriador, Arnor, and the Heirs of Isildur) lopussa luku 190 kuitenkin edelleen mainitaan minun omistamissani painoksissa, sekä alkuperäisessä että suomennoksessa.
[8] Lisälukemista: HoME X, 341.
 
[2] Sanotaanko kirjoissa yksiselitteisesti, ettei Aragorn tiennyt Arwenin olemassolosta ennen tämän tapaamista? Vai oliko niin, että Arwen oli vain viettänyt Aragornin elämän ensimmäiset 20 vuotta (haltiamittakaavassa lyhyt aika) äitinsä suvun luona Lorienissa ja palasi nyt taas isänsä taloon, jolloin Aragorn tapasi hänet ensimmäistä kertaa, vaikka olikin jo ennestään tietoinen hänen olemassaolostaan?

[4] Olisiko asia ollut loppujen lopuksi kiinni Arwenin tottelevaisuudesta tai tottelemattomuudesta? Vai olisiko Aragorn katsonut kunniattomaksi ottaa Arwen puolisokseen vastoin tämän isän tahtoa ja Elrondin kieltäessä jättänyt Arwenin ihan siitä riippumatta, olisiko tämä ollut Luthienin tavoin valmis vaikka karkaamaan rakastamansa miehen kanssa?
 
[7] Uusimpiin alkukielisiin laitoksiin (LoTR, 50-vuotisjuhlaeditio 2004 ja uusi laitos 2005, etc.) on ikävuodet muutettu: "Aragorn indeed lived to be two hundred and ten years old, longer than any of his line since King Arvegil..." (p. 1044).

Korvaamattomat ystävämme Hammond & Scull kommentoivat - itse asiassa jo aiemmin mutta vain osittain toteutunutta - muutosta näin: "As first published this passage read: 'Aragorn indeed lived to be one hundred and ninety years old'. It was revised in the fourth or fifth printing (1966) of the Ballantine Books edition, but not altered in a primary edition until the HarperCollins resetting of 1994." (The Lord of the Rings: A Reader's Companion, p. 692 [vuoden 2005 laitos]).

Vuosien kirjassahan luvut ovat olleet oikein (kuolema 1541 kl. / 120 na.) jo pitkään. Mainitun pariskunnan H & S mukaan "As first published this passage read: '1521 In this year came at last the Passing of King Elessar.' It was revised in the second edition (1965). The accompanying footnote 'Fourth Age (Gondor) 120' was added at that time." (Reader's Companion, p. 722). Suomennoksissa on ollut alusta lähtien vuosiluku 1541 kl. (Vuosien kirja) + loppuviite n:o 59: "Gondorin N.A. [2007: na.] 120", joka vastaa alkuteoksen alaviitettä.

Tähän samaan tapahtumaan - eli Aragornin kuolemaan - liittyvä vuosiluku esiintyy muuten myös Ereborin kääpiöiden sukupuussa (Liite A III:n lopussa) Gimlin Keski-Maastalähtövuotena. Nykyään Gimlin vuodet mainitaan näin: Gimli Haltiamieli 2879-3141 (na. 120). (Suomennoksissa vuoden 2002 kolmiosaisesta laitoksesta lähtien, s. - / - / 450 / 555 / 1118.) Mutta suomennoksen kahdessa ensimmäisessä laitoksessa vuodet olivat 3121 K.A. / 100 N.A. (s. 475 / 933 / - / - / -). Tästä kertovat H & S: "As first published, through early printings of the second edition, these dates read: '2879-3121' and 'F.A. [Fourth Age] 100'. - - - In the second edition (1965) the date of the King's death was altered from Fourth Age 100 to Fourth Age 120, but not all of the emendations consequent upon this change were noticed and made at the same time. An incomplete change to '2879-3141 (F.A. 100)' appeared in the fourth or fifth printing (1966) of the Ballantine Books edition. The complete emendation, with 'F.A. 120', first appeared probably in the ninth printing (1978) of the Allen & Unwin second edition." (Reader's Companion, p. 710). (Tällaisista yksityiskohdista voi myös vähitellen päätellä, mikä laitos suomentajilla on ollut [tai ainakaan ei ole ollut] käytössään).
 
3) Tätä Elrondin jälkeläisten velvollisuutta valita ihmeteltiin enemmänkin jossain vanhassa keskustelussa. Epäilen että Tolkien ei tarkoittanut tätä täydellä varmuudella uskottavaksi, onhan hän pannut sen lähteeksi Gondorissa Aragornin kuoleman jälkeen kirjoitetun, tyyliltään legendamaisen "The Tale of Aragorn and Arwen" -nimisen tekstin. Kyse olisi neljännen ajan gondorilaisten runollisesta käsityksestä. Muualta TSH:sta voi nimittäin päätellä, että Elrondin pojilla ei näyttänyt olleen velvollisuutta lähteä hänen mukanaan, todetaanhan TSH:n prologin viimeistä edellisessä virkkeessä "There, [ in Rivendell] though Elrond had departed, his sons long remained, together with some of the High-Elven folk." - Jos kyse olisi siitä että ihmisiksi muuttuneet Elrondin pojat vain sattuivat vielä olemaan elossa, niin tämä olisi mitä luultavimmin ilmaistu eri tavalla.

5) Veikkaisin että Gondorissa hylättiin heti Isildurin kuoltua käsitys hänen perillistensä oikeudesta kaikkien dúnedainin yliherruuteen, ja katsottiin että Gondorin kuninkuus kuului vain Anárionin suvulle. Gondorilainen tulkinta olisi ollut että viimeistä kertaa pohjoiseen lähtiessään Isildur oli luopunut omista alueistaan etelässä, vastaanottaakseen niiden asemasta isänsä valtakunnan (ja ehkä Gondorissa muistettiin että heti Sauronin hyökätessä Isildur oli paennut perheineen pohjoiseen Elendilin ja Elrondin turviin). Tällaisen tulkinnan mukaan Anárionin suvun mahdollisesti sammuttua gondorilaiset voisivat halutessaan valita kuninkaaksi jonkun Isildurin perillisen - tai muun puhdasverisen numenorilaissukuisen ylimyksen? - , mutta suoraa perimäoikeutta Gondorin kruunun Isildurin suvulla ei olisi.

Muoks. "Elrondin neuvonpito" -luvussa Boromir sanoo että Isildur "committed to him [Meneldur] the rule of the South Kingdom". Tämä "commit" -verbi on ehkä hiukan moniselitteinen. Gondorin neuvoston vastauksessa Arveduille [TSH:n liite A, I, 4] oli sanottu että Isildur "relinquished this realm" [Gondor], siis luopui siitä. Arvedui oli vaatinut Gondorin kruunua ja väitti että Isildur "ei luopunut kuninkuudestaan Gondorissa eikä hänen tarkoituksensa ollut että Elendilin valtakunta jakautuisi ikuisiksi ajoiksi." Todennäköisesti asiasta ei ollut sellaista dokumenttia joka olisi yksiselitteisesti hyväksytty sekä pohjoisessa että etelässä. Ja joka tapauksessa toinen puoli Gondoria oli kuulunut Anárionille, ja on kyseenalaista mitkä oikeudet Isildurilla siihen oli.
 
Isilmírë sanoi:
[2] Sanotaanko kirjoissa yksiselitteisesti, ettei Aragorn tiennyt Arwenin olemassolosta ennen tämän tapaamista?
Kyllä Aragorn melko suoraan näyttäisi sanovan, että ei tiennyt Arwenista: "Mutta silti ihmettelen Elrondia ja veljiänne; sillä minä olen asunut tässä talossa lapsesta asti, enkä ole koskaan kuullut teistä". Tuskin Tolkien tarkoitti, että meneillään oli valtava salailuoperaatio, mutta hieman epäuskottavalta tilanne tuntuu. Lisäksi Aragorn muuten hämmästyy Arwenin nuoruutta, eli hän ei ilmeisesti ole hoksannut, että Elladan ja Elrohir ovat hieman vanhempia kuin miltä näyttävät.
 
[2] Tätä voisi pitää lisäevidenssinä "Aragornin ja Arwenin tarun" epäluotettavuudesta. Toisaalta ajatus että moniakin asioita olisi salattu Aragornilta ei ole minusta niinkään mahdoton, salattiinhan häneltä pitkään oikean isän nimikin.
Meidän on ehkä muutettava mielikuviamme Rivendellistä. Bilbon ja Frodon muistelmien mukaan kyseessä oli leppoisa majatalo jossa kaikilla oli kivaa keskenään, mutta ehkä siellä oli enemmänkin suljettuja ovia, pimeitä huoneita ja puhumattomia asioita. Kenties paikka jakaantui "avoimeen" ja "suljettuun" puoleen, joista vain avoin puoli oli tuttu vieraille. Kenties Elrond kasvatti "Esteliä" tiukoin zen-mestarin ottein? Tästä voisi saada Hobbin "Salamurhaajan oppipoikaa" muistuttavan romaanin Aragornin lapsuudesta.

[5] Suunnitelmahan saattoi olla että "Thorongil" paljastaisi Gondorissa henkilöllisyytensä ja esittäisi vaateensa heti ansioiduttuaan siellä kylliksi, jolloin hänet olisi voitu kruunata vaikkapa Ecthelionin kuoltua. Mutta kun Gandalf, Elrond ja Aragorn huomasivat, että gondorilaiset eivät niin hirveästi kaivanneetkaan "kuninkaan paluuta", niin Aragorn vetäytyi erämaihin odottamaan parempaa (tai Gondorin kannalta huonompaa) aikaa.
(Jos haluaisimme tehdä todella raadollista historian uustulkintaa, voisimme vaikka kysyä että mikä tappoi Finduilasin?)

[7] Oliko oikeus luopua elämästä ennen vanhuudenheikkoutta numenorilainen tapa, vai oliko se varattu vain Elrosin jälkeläisille? (joilla muuten jonkin idean mukaan oli pidempi elinikä kuin muilla numenorilaisilla?)
 
Telimektar sanoi:
[7] Oliko oikeus luopua elämästä ennen vanhuudenheikkoutta numenorilainen tapa, vai oliko se varattu vain Elrosin jälkeläisille? (joilla muuten jonkin idean mukaan oli pidempi elinikä kuin muilla numenorilaisilla?)

Númenorilaisistahan sanottiin, että "heidän aikansa oli pitkä eivätkä he tunteneet tauteja ennen kuin varjo laskeutui itsekunkin päälle" (Silm. 325) ja "vaikka valar olivat antaneet dúnedainille palkkioksi pitkän iän, eivät he voineet ottaa heiltä pois maailman väsymystä joka lopulta heihin tulee ja he kuolevat, jopa Eärendilistä siinneet kuninkaat" (Silm. 329).

Mutta oikeus luopua elämästä niin halutessaan näyttää olleen kaikkien númenorilaisten oikeus, sillä kun he olivat Sauronin ohjauksessa antautuneet palvomaan Melkoria ja antoivat tälle etupäässä Uskollisia ihmisuhreiksi "huolimatta tästä kaikesta ei kuolema jättänyt heidän maataan vaan tuli joutuisammin ja monissa kauheissa kaavuissa. Sillä ennen olivat númenorilaiset hitaasti vanhenneet ja viimein väsyttyään maailmaan asettuneet makuulle nukkuakseen pois, mutta nyt heitä alkoi runnella hulluus ja tauti..." (Silm. 342). Ei siis erotella mitenkään Elrosin huonetta, joka tosin oli tunnetusti pitkäikäisempää sakkia kuin kansa keskimäärin syystä siitä, että Elros oli puolhaltia ja sai pitkän iän (500 v.) korvaukseksi ihmisen osan valitsemisesta. (Silm. 326) Ja tämä ominaisuus periytyi jälkipolville, joskin myöhempien sukupolvien elinvuodet lyhenivät ajan mittaan.
 
Suunnitelma lienee siis ollut jo tässä vaiheessa, ennen Sormuksen löytymistä, että Aragorn tavoittelisi Gondorin kuninkuutta tulevassa Sauronin vastaisessa sodassa, jonka Elrond ilmeisesti odotti alkavan Aragornin elinaikana. En löytänyt kannanottoa siihen, miksi kukaan pohjoisesta ei edes yrittänyt vaatia Gondorin kruunua viimeisen kuninkaan kuoltua, mutta kaiketi he olettivat, että normaalioloissa Gondor vain hylkäisi vaateen, olisipa se laillinen tai ei.
Löysin tämän vanhan keskustelun, ja jäin miettimään tätä. Mitä Aragornissa oli erityistä ennen Sormuksen löytymistä, eli miksi juuri Aragornin piti tavoitella Gondorin kruunua ensimmäisenä satoihin vuosiin? Oliko kyse vain Elrondin ennustajan lahjoista: Suuri kohtalo odottaa sinua, joko että nouset ylitse kaikkien isiesi Elendilin jälkeen tai vajoat pimeyteen kaiken sen kanssa mitä suvustasi on jäljellä. (TSH, liite A I 5) Oliko tämä vain ennustus vai perustuiko se johonkin minkä Elrond jo tähän aikaan tiesi?

Entä miksi lapsi-Aragornia piti piilotella, mutta hänen isäänsä tai isoisäänsä ei? Oliko Sauron jo Aragornin lapsuudessa paljon enemmän aktiivinen kuin aiemmin?
 
Onko missään mitään mainintaa siitä, että oliko Aragornilla mitään kättä pidempää silloin, kun Narsil oli vielä kappaleina?.Briistä lähdön jälkeen Ara mainitsi pystyvänsä tarvittaessa metsästämään, mutta millä? Ansalangalla vai jousella?
 
Parhaat mahdollisuudet lienevät TSH:n Liitteiden "Aragornin ja Arwenin tarusta" etsijöillä löytää tyhjentävä tai ainakin kattava vastaus Gornisterin (enemmän tai vähemmän snake-eyesmaisessa mittakaavassa) hallitsemiin viuhutusvälineisiin liittyen. Varsinaisen romaanin puolella taas hyppäisin kaivamaan schrödingeriläistä kuninkaallisen kurmootusosaamisen mainintaa esiin Briin tienoilta tai Rohanin rajojen sisältä.
 
Last edited:
Ymmärsin Silmarillionia lukiessani, että Aragornissa on myös hieman "maia-verta". Aiemmin mietin, kun joku hobiteista näki Aragornissa ja Gandalfissa jotain samaa; ilmeisesti sillä viitataan juuri tähän?
 
Aragornissa on myös hieman "maia-verta". Aiemmin mietin, kun joku hobiteista näki Aragornissa ja Gandalfissa jotain samaa;

Myös Faramirissa ja Gandalfissa nähtiin jotain samaa ("Lännen ikkuna" -luvun lopussa.)

"Tuota, herra", Sam sanoi, "te sanoitte että isännässäni on jotakin haltiamaista; ja se oli totta ja oikein. Mutta minä voin sanoa tämän: teissäkin on jotakin, herra, jotakin joka muistuttaa minua - niin, siis Gandalfista, velhoista."
"Kukaties", Faramir sanoi. "Ehkä erotat kaukaisen Númenorin hengen. Hyvää yötä!"

Jos Númenorin kuninkailla oli tyttäriä jotka avioituivat ei-kuninkaallisten numenorilaisten kanssa, niin pieniä määriä maiaverta oli luultavasti ehtinyt kolmessatuhannessa vuodessa levitä ehkä suurimpaan osaan numenorilaisista.
 
Elrosilla oli neljä lasta, noin 25 sukupolven aikana ennen tuhoa kolmen nuoremman ynnä muiden monilapsisten hallitsijoiden jälkeläisistä ehti varmasti levittäytyä laaja sukupuu, jonka ylimmillä oksilla oli varmaankin monta Uskollista, jotka pääsivät jatkamaan sukua Keski-Maahan. Ehkä useimmilla maanpakolaisilla oli tilkka maiaverta suonissaan.

P.S. Hupaisa anekdootti: Autokorrekt halusi muuttaa sanan ”maiaverta” muotoon ”naisvartaloa”. On se yritteliäs ja mielestään viisas veijari.
 
Kysymys, johon tuskin on vastausta. Vai onko?

Kun Sormuksen saattue oli menossa kohti Morian länsiporttia ja ajatus alkoi kammottaa eräitä seurueen jäseniä, Gandalf kehua retosteli kulkeneensa Morian läpi ja tulleensa elossa ulos. Siihen Aragorn:

"Minäkin olen kerran kulkenut Hämypuron portista", sanoi Aragorn hiljaa, "mutta muisto on hyvin raskas. En tahdo astua Moriaan toista kertaa." (TSH I/2.4. "Matka pimeydessä", s. 3112007)

Onko mitään aavistusta siitä, mihin seikkailuun Aragorn viittaa ja miksi muisto on hänelle niin raskas?

Entä miksi Gandalf työnsi nokkansa Moriaan?
 
"Ilmeisesti hän ei kuitenkaan kulkenut Morian läpi, vaan teki pikavisiitin Hämypuron portista sisään ja ulos."

Olisiko kyseessä poikien leikkimielinen kisailu örkinjahtaamisen lomassa? Leikissä mukana Aragorn ja Elrondin pojat. "Kuka uskaltaa mennä pisinmälle Moriaan?"

Gandalfilla on miltei tuhat vuotta aikaa käydä Moriassa ennen kohtalokasta louhimiskeissiä, joten tuntuu hieman hassulta, ettei hän ollut kuin kerran käynyt Moriassa.
 
Last edited:
Alunperin muisto Morian-käynnistä oli raskas samoojahobitti Trotterille.
'Yes, I know of the mines,' said Trotter quietly. 'I went there once, and the memory is evil' (HoME, VI, s. 430.)
Reunamerkinnässä J. R. R. Tolkien selittää:
'Trotter was caught there.' (s. 437)

Mitähän Trotterille oli tapahtunut ennenkuin hänet sitten pelastettiin tai hän onnistui pakenemaan? Kohta jossa Trotteria ensimmäistä kertaa kuvailtiin Briissä, on tässä suhteessa kiinnostava.
"and, very remarkably, he had wooden shoes!" [ ... ]
"...he' s known round here as Trotter. You can hear him coming along the road in those shoes: clitter-clap - when he walks on a path, which isn' t often. Why does he wear 'em? Well, that I can' t say."
(HoME, VI, ss. 137-138)

Tolkien halusi säilyttää tuon sopivan pahaenteiseltä kuulostavan maininnan pahasta muistosta, mutta ei ehtinyt keksiä mitään uutta, paremmin Aragornille sopivaa tarinaa sen selittämiseksi. Mutta jos ajatellaan että Lorienia tukikohtanaan käyttänyt Aragorn olisi aikanaan tehnyt itäportista lyhyen tutkimusretken Moriaan muutamien tovereiden kanssa, niin ehkä joku näistä ei palannut?
 
Gandalfilla on miltei tuhat vuotta aikaa käydä Moriassa ennen kohtalokasta louhimiskeissiä, joten tuntuu hieman hassulta, ettei hän ollut kuin kerran käynyt Moriassa.
Gandalfin omaa lausumaa "Minä kuljin Morian läpi ja tulin elossa ulos." voi tulkita myös niin, että hän on kerran kulkenut hylätyn Morian läpi. Toisaalta myöhemmin kerrotaan "Kaukaiset muistot aikaisemmasta matkasta eivät paljon Gandalfia hyödyttäneet.", mikä viittaa vahvemmin siihen, ettei hän olisi käynyt kaivoksissa kuin kerran. Seuraavassa luvussa hän kuitenkin muistelee Morian rakennetta "Tämän täytyy olla, niinkuin Gimli sanoo, Mazarbulin Kammio ja salin täytyy olla pohjoispään kahdeskymmenesensimmäinen. (...) salin pitäisi olla seitsemännessä tasossa, se on kuusi tasoa Porttien yläpuolella." Tämä ei tietenkään tarkoita, että hän (kuten ei Gimlikään) olisi itse koskaan käynyt Moriassa ennen sen hylkäämistä.

Porteistahan kerrotaan, että ne olivat alkujaan auki, mutta ne suljettiin jo pari tuhatta vuotta ennen Gandalfin saapumista. Käytettiinkö myöhempinä aikoina yksinomaan Hämypuron Porttia, eli hylättiinkö kaivosten länsiportti jo aiemmin? Ehkä kääpiöt eivät siihen aikaan enää toivottaneet häntä tervetulleeksi Moriaan tai se ei ollut hänestä kiinnostava kohde. Mutta voiko tulkita niin, että Gandalfin matkalla tarkoitetaan juuri hylätyn kaivoksen tutkimista eikä vielä aiempia vierailuja asutussa vain Moriassa mainita?
 
Ylös