Taas ärsyttää!

Meiltä hajosi lämminvesiboilerin iso vesijohto. Maanantai-iltana alkoi boileritilasta kuulua seinille suihkuavan veden ääni, ja vielä kotitekoisen hätäpaikkauksen jälkeenkin vesi jatkoi valumistaan. Onneksi saatiin heti seuraavaksi illaksi paikalle tuttu putkimies, joka perusteellisen tilannetutkimuksen päälle laittoi vuotokohtaan väliaikaisen paikan ja tuli tänään uudelleen kollegansa kanssa hitsauskamppeilla varustautuneena vaihtamaan puolentoista metrin pätkän hapertunutta putkea. Sen pitäisi hänen arvionsa mukaan riittää siihen, että selvitään talven yli, ja keväällä on sitten edessä isompi putkiremppa.

Talon koko lämmitysjärjestelmä perustuu veden lämmitykseen, joten meillä oli tänä aamuna jo aika viileää siirreltävien sähköpatterien hehkusta huolimatta. Onneksi lämmitys saadaan todennäköisesti takaisin päälle jo tänä iltana.
 
Tuollaiset isot hajoamiset ovat aina todella ikäviä. Toivottavasti kaikki menee hyvin ja saatte lämpöä taloon.
Meillä taas kiuas on rikki. Näillä lämmöillä olisi todella mukava ottaa oikein kunnon kuumat löylyt, mutta nyt ei pysty.
 
Maksoin verkkopankissa maksun väärälle tilille, erään yhtiön vanhalla tilinumerolla, ilman viitenumeroa. Sen verran huojennusta tilanteesta kyllä löytyy, että verkkopankin automaattisen vastaanottajahaun perusteella kyseinen tilinumero on edelleen yhtiön käytössä, eikä se mennyt millekään hämärähemmolle. Mutta ärsyttää silti. Kun on vähänkään isompia rahamääriä liikkeessä niin tietysti sitä haluaisi, että ne menevät kerrasta oikeaan osoitteeseen.
 
Onnibussin jousitus oli kamalassa kunnossa ja jäinkin tien varteen ABC:lle odottelemaan seuraavaa linjaa. Ärsytystä kuitenkin lievittävät paikalla olevasta alekirjakaupasta tehdyt löydöt, sekä vatsassa rauhoittava lounas.

Saapa nähdä, mitä Onnibus sanoo tulevista korvausvaateistani.
 
Kieltämättä ärsyttää kun sunnuntaiaamuna kukonlaulun aikaan herättiin siihen, että ovikelloa rimputetaan ja ulko-oveamme hakataan. Mieheni mennessä avaamaan ovea hän havaitsi, että eteisestämme oli tullut kahluuallas. Yläkerrassa oli irronnut joku putkiliitos ja tuon irrallisen putken päästä oli ruiskuttanut pari tuhatta litraa vettä, josta melkoinen määrä oli valunut myös meidän asuntoomme :cry: Jonkinlainen remontti on tietenkin nyt tulossa, sen laajuudesta ei ole vielä tietoa.

Onni onnettomuudessa, että nukkekotini säästyi nippanappa tulvalta, sillä vesi oli valunut aivan sen vierestä!
 
^O-ou! Toivottavasti Hanna Kullanväärtti n eteisparka tosiaan korjattaisiin kauniisti kuntoon. :)

Oma ärsytyksen(ellei jopa raivon)aiheeni on Moriasta tullut hammassärky(hammastohtorille on aika tilattu). :x
Vasemmanpuoleista takahammasta särkee niin kuin olisin itse Sauronin suututtanut. (Aiaii!) 1 - 2 vuorokautta kahden 800mg Buranan jäljiltä sen verran parempi olo ettei ihan mahdottoman kipeältä tunnu, mutta toivon totisesti silti, että hammastohtori löytäisi syyn särkyyn.
 
Kaikki menee sähköiseksi, kaikki elämä tapahtuu netissä ja verkossa ja koskaan ei näe tai tiedä kuka vahtii kaikkea mitä teet ja kohta ei saa edes pieraista ilman että joku takamukseen asennettu anturi tiedottaa siitä jotain yhtiötä joka analysoi kaasut ja käyttää sitä mainostaakseen minulle oikeanlaisia ruokatuotteita tai pillereitä jotka tekevät minut terveeksi. Ja jos pieraisen ilman anturia en ole oikeutettu saaman terveydenhuoltoa, koska he eivät voi tietää mitä pieraisen takamuksestani ulos.
Kyllä luotan enemmän paperisiin avainlukulistoihin jotka näen ja joiden tiedän toimivan ellei joku polta tai muuten tuhoa sitä. En halua laitetta joka saattaa lakata toimimasta ilman että näen päällepäin miksi se ei toimi.
Kyllä haluan kääntää kirjani sivuja ihan itse tarttumalla niihin sormillani enkä vain pyyhkäistä vähän jotain pintaa peukalolla tms.
Kyllä haluan oikeasti nähdä ihmisiä livenä ja keskustella kasvotusten ja pelata Lohikäärmepeliä ja MR Dacya ja papupeliä fyysisesti samassa tilassa liikuttamalla omia jäseniäniä ja kehoani muutenkin kuin vain hiiren ja näppiksen suuntaan. Haluan elää oikeasti enkä verkossa. Hämähäkinverkossa. Ansassa.

Ahdistuspurkaus.
 
Vartiointialan lakon takia olisi ollut kolme päivää aikaa hoitaa vaikka mitä rästissä olevia puuhia, mutta olen niin käsittämättömän väsynyt, että hyvä kun olen saanut edes kaikkein välttämättömimmät velvollisuudet hoidettua. Enkä sitten kuitenkaan ole ollut sen vertaa järkevä, että olisin edes käyttänyt harvinaiset vapaat nukkumiseen, vaan olen väen vängällä yrittänyt - siinä onnistumatta - saada jotain "hyödyllistä" aikaan.
 
Tuo on kyllä pahin. Olisi ihan kiva jos saisi aikaan paljon ja kaikkea, mutta jos ei saa niin voisi EDES nauttia lepäämisestä ja rentoilusta, mutta kun ei kun pitää stressata siitä kun ei saa mitään aikaan ja sekin hyöty mitä levosta olisi saanut jää saamatta. Eli tuttua on :D

Minua vähän ottaa päähän kun en osaa mennä ajoissa nukkumaan ja sitten väsyttää. Eikä sille taas tänään voi enää mitään. Mutta ei nyt pahenneta tilannetta vaan hipsitään iltapesuille ja pisuille ja petiin.
 
Auto päätti olla täysin kuollut heti aamusta. Ei mikään kovin kiva yllätys. Joten päätin sitten polkea tuolla melkoisen kovassa tuulessa tämän 4km matkan. Matka ei toki ole pitkä, mutta kun yllä on kankeat farkut ja niiden päällä kireäksi vetävät tuulihousut, niin oli kyllä ikävä matka. Ja kotiin vielä iltapäivällä sama. Ja mulla ei ole tällaisen kelin pyöräilyvermeitä. Tarpeeksi vaatetta yllä niin polkeminen on hankalaa. Ja tietysti mietin tuleeko auto huomiseksi kuntoon vai ei. :wtf:
 
Olen ollut useamman viikon tosi pienessä flunssassa joka ei muuten haittaa elämää mutta on katkaissut hyvin alkaneen kuntosaliharrastuksen. Hankalaa kun ei tiedä pitäisikö vain yrittää levätä ja parantua kun normaalista arjesta selviää.
 
Flunssassa urheileminen aiheutti vuosia sitten kaverilleni sydänlihaksen tulehduksen, ei mikään pikkuvaiva!:(

Mitähän tähän keksisi ettei tulisi väärinkäytettyä ketjua... Ärsyttäköön vaikka oma taipumukseni pysähtyä terapiapäivisin nauttimaan pikaruokaa ajan kuluksi. Tulee kalliiksi eikä ainakaan auta painonhallintaa. Saisi olla joku ilmainen lämmin tila tässä matkan varrella.
 
Epäilemättä kamalaa, Caele. Juuri kun on ajatellut vetäytyä luonnon rauhaan.

Näin pyhäpäivän ratoksi on naapurissa kunnon remonttimelskeet. Jyskettä, porausta, kolinaa, naputusta. Tietysti, jos itse tekee, niin viikonloppuna on parhaiten aikaa.

Pitänee aloittaa oma kolistelu: imurointia ja tiskausta.
 
Nukkuminen! Terveiden ihmisten ja eläinten perustoiminto, joka ei jostain syystä kuitenkaan aina vaikuta olevan niitä kaikkein turvallisimpia asioita maailmassa; olkoonkin että vääränlainen yökokemus voi vähemmän vikaan mennessään toisaalta opettaa samaistumaan kertaheitolla satakymmenprosenttisesti lyhytkasvuisiin ja hölmönrohkeisiin kirjanhenkilöihin, jotka ovat toikkaroimassa pimeässä maalaiskylässä aivan liian pitkälle kuin jonkin kutsumana...

Viime vuoteessa vietetty yö ja aamu päättyi kas vain tosiaan itseni kannalta taas vaihteeksi hieman ikävissä tunnelmissa, ainakin "uniulottuvuudessa". . . . ja toisaalta peilinäkymästä päätellen ihmisteemaisen (kvantti-? fraktaali-?)palapelin kokoaminen "onnistui" sittenkin jälleen kerran juuri ennen heräämisen hetkeä (ainakin mikäli asiaa kysyisi, öö, taavi-ickeläisyyden kannattajilta?). Sen tarkemmin yksityiskohtiin menemättä on ehkä syytä kysyä, liekö jokin trooppisten mantereiden musta-hönkäisykäs villieläinpöpö käynyt helpottamassa oloaan "pööpillä" aivoissani? No, tämä viimeisin fysiologian ja hermoston välinen heijastetapaus sai yhtäkaikki itseni kuitenkin heräämään myös ravinnonvalvontaan ja -tehostukseen kaikkina subjektiivisina huomispäivinä — kiistämättömän pätevä nettidiagnoosikin kun taisi natsata aika lailla napakymppiin (suoralta kädeltä) tällä kertaa.

Indubitably.
 
Last edited:
Ärsyttää, miksen saa unta?!
Ainiin. Koska teoria, solfa, kaksi orkesteria, kaksi kuoroa, lauluopinnot, piano-opinnot, rikki mennyt nilkka, kolme joulukonserttia, prima vistan oppiminen, keikka Riihimäen vankilaan, lauluyhtye, luettavat opiskelukirjat, omaksuttavat opetusnettisivustot, biisileiri, lapsuudenkodin tavaroiden muutto etelään, koulun konserttiviikonloppu, kolme eri laulujoulukonserttia joista yksi solistinen ja yksi kuorokonsertti ovat päällekäin, konserttien ohjelmiston omaksuminen ja yhden ohjelmiston harjoittaminen kuorolle, itsenäisyyspäivän orkesterikonsertti ja toisen orkan joulukonsertti.

Se, ettei osaa sanoa ei.
 
Satuin saamaan ihan kunnon kuumetaudin, mikä on minulle aika harvinaista. Eilen illalla lämpötilani keikkui 39 asteen paikkeilla, mikä saa minut usein näkemään harhoja, normaali ruumiinlämpöni on alle 35 astetta. Pystyin perumaan kaikki tämän päivän menoni, musatreenit ynnä muut kun ääntä ei tule sitten ollenkaan. Huomenna tosin, minun pitäisi mennä tanssikurssin kanssa erään sairaalan lastenosastolle vetämään tanssisatu, joka minun kohdallani on roolini vuoksi oikeasti fyysisesti raskas. Nyt olen aivan pulassa tämän kanssa, koska sairaalaan nyt ei missään nimessä kannattaisi sairaana mennä, siinä vaarantaa muiden terveyden ja potentiaalisesti hengen, mutta jos en mene, en pääse läpi kurssista, jota varten olen tehnyt kovasti töitä, ja jätän kaverini totaalisesti pulaan. Roolini tuossa on erittäin olennainen, eikä sitä saa mitenkään pois. Toisaalta olen myös itse todella huonossa kunnossa, eikä tätä tautia olisi tulevien pakollisten menojen vuoksi nyt mahdollista pitkittää. En muista olleeni näin pahasti kipeä pitkiin aikoihin, mutta terveydellä ei pitäisi leikkiä ja oloni ei todellakaan ole yksikätisien kärrynpyörien tekoon sopiva, kun alkaa huimata jos nousen sängystä.

aaarrggh

Ihan sama mitä teen, minulle tulee käsittämättömän syyllinen olo.
 
Minulle on maksettu monta sataa euroa liian vähän palkkaa. Varmasti asia selviää heti kunhan uskallan ottaa sen puheeksi, mutta ärsyttää silti. Olen (jopa normaalitasoihini nähden) todella arka puhumaan esimiesten kanssa raha-asioista, joten alan varmaan jo huomenna jännittää seuraavaa työvuoroa...
 
You must log in or register to reply here.
Ylös