Silmarillion - 22. Doriathin tuho

Nyt kun suuren pahuuden kiroaman ihmissuvun jälkeläiset ovat kuolleet, Silmarillionissa siirrytään sen viimeiseen osaan, jonka kuluessa luodaan pohjaa toisen ja kolmannen ajan tapahtumille. Mutta ensin täytyy meille esiaikojen taruja lukeneille tutuksi tulleita hahmoja kuolla lisää. Esiaikojen kääpiöiden töistä maineikkain, Nauglamir, Kääpiökäädyt, vaihtaa omistajaa useaan kertaan luvun kuluessa, mistä syystä luvun nimi Book of Lost Tales II:ssa on lyhyesti Nauglafring. Lost Tales:issa luku on sijoitettu toiseksi viimeiseksi, Silmarillioniksi kehittyneistä luvuista.

Muusta taustamateriaalista on syytä mainita ainakin 'Hurinin Harhailut' 'War of th Jewels: HoME 11':sta (analyyseineen s.250-310), joka ei sovi tyyliltään Silmarillioniin lainkaan. Doriathin Tuho-luvun alussa on lyhennelmä tarinan tapahtumista. Brethilistä Hurin saa mukaansa pienen ryhmän miehiä, jotka kaiketi Turinin muiston tähden päästetään Doriathiin. Myös toinen teksti 'Kääpiöistä ja Ihmisistä' (Peoples of Middle Earth, HoME 12: s.295-305) on syytä mainita. Kääpiöiden varhaisista vaiheista on kirjoitettu melko vähän. Voisi kenties olla hyvä koostaa viitteet kääpiöistä kertovista tarinoista yhteen paikkaan, tiedän unohtaneeni ainakin yhden näistä. Olisiko Kääpiökäätyjen tekijän nimi näissä, tuskin, mutta kääpiöiden eri heimot näissä mainitaan.

Nauglamirin tekivät Nogrodin ja Belegostin mestarit, kääpiösepät, noldor-ruhtinaalle Finrod Felagundille. Felagundin mukana Amanista tulleet jalokivi- ja korusepät ovat kenties opettaneet Naugrimille tai paremmin – kääpiöille jalokivien leikkaamista ja muuta hienovaraisempaa työtä. Metallien käsittelyssä kääpiöt olivat kuitenkin parempia kuin haltiat, joten kuninkaalle arvollinen kääty lankesi kääpiöseppien luotavaksi. Nargothrondissa kääpiökäädyt koristivat kuningasta aina juhlapäivinä (niin se taisi Lost Talesissä mennä). Edellisessä luvussa Orodreth sai surmansa Glaurungin armeijan toimesta, ja Nauglamir jäi vaille omistajaa Nargothrondin savuaviin raunioihin.

Tässä luvussa tapahtuu sen verran paljon että yksityiskohtiin lienee turhaa mennä alustuksessa. Aloitetaan vaikka kuolisyykertomuksilla, Nauglamiriin koskeneet lihavoitu:

Morwen: väsymys elämään, lasten kuolema,
Hurin: Morgothin kirous, perheen kuolema, oma kansa hylkäsi, lopulta itsemurha mereen
Elwe Singollo Elu Thingol: Ikivalon eli Silmarilin loisteen ensi kertaa nähneiden kääpiöiden himo omistaa kääpiökäädyt ja Silmaril, kuoli seppien työkaluihin
Kääpiösepät: kuninkaan kuolemasta raivostuneet harmaahaltiat ampuivat tai tappoivat miekalla
Melian (ei muistaakseni koskenut Nauglamiriin Lost Talesissäkään): jätti Doriathin vartion ja poistui Keskimaasta rakkaan kuninkaansa kuoltua
iso joukko harmaahaltioita ja kääpiöitä: kuolivat sodassa, joka syttyi kuninkaan, joidenkin muiden haltioiden ja seppien kuolemien johdosta
Mablung Raskaskourainen, kuolleen kuninkaan vartijoiden johtaja: Kääpiöiden kirveet Menegrothin ryöstön aikana.
kääpiöiden sotajoukon rippeet: Ossiriandin viherhaltiat, ja entit
entit Tirtasarion ja Padfasion (nimet muutettu): kääpiöiden kirveet!
Nogrodin valtias: Beren tappaa vielä kerran pahuuden valtaaman älyllisen olennon
Beren; kuolee vanhuuttaan, kenties ennenaikaisesti Silmarilin maagisen säteilyn ja Nauglamirin kääpiökirouksen johdosta
Luthien: Kuolee vanhuuttaan hylättyään kuolemattomuuden Berenin takia.
Celegorm: kuolee Diorin miekkaan
Curufin ja Caranthir: kuolevat harmaahaltioiden viimeiseen puolustukseen kuninkaan saleissa
Dior ja Nimloth (kenties tuuppasi Nauglamirin Elwingin mukaan): Feanorin poikien hyökkäys Menegrothiin, Celegormin ym. sotajoukko
Elured ja Elurin (tenavina kenties koskettivat Nauglamiriä) : kuolivat kenties nälkään lapsina sotajoukon hylättyä heidät metsään.

Vaikuttaa siis siltä että Nauglamir ei ole kovin turvallinen esine pitää hallussaan, kuinkahan mahtaa ainoan nimeltä mainitun henkiinjääneen, Elwingin, käydä jatkossa?? Onko se tehty uraanista vai mikä lie kirouksen toteutustapa? Metallurgiset ja atomifysikaaliset pohdinnat eivät tähän oikeastaan kuulu. Samoin vaikenen tiukasti parodisesta fanficistä liittyen Galadrieliin.

Galadrielin liikkeistä ei ole selkoa.Riittänee sanoa että tässä luvussa kuvattujen tapahtumien aikana, tai heti niiden jälkeen Galadriel ja Celeborn siirtyvät melskeisestä Beleriandin pohjoisosasta etelämmäs. Kenties he käyvät tapaamassa Luthienia ja Bereniä, kenties liikuskelevat Taur-im-Duinathissa, Nan-Tasarenissa ja Avernienissa, jossa Puuparta taisi nähdäkin heidät kerran. Tahi siirtyvät peräti Cirdanin luokse satamiin, vaikka tuota on vaikea uskoa Celebornin tekevän. Täällä he olisivat tavanneet nuoren Ereinion Gil-Galadin.

Joka tapauksessa meille asti säilyneet tiedot näistä suurten vaikeuksien ajoista ovat varsin hajanaisia. Nirnaethin jälkeen kaikki pärjäsivät miten parhaiten taisivat. Kirotut Ulfang ja Ulfast. Tähän lukuun on kuitenkin kasattu hajanaisista osista kokoon varsin yhtenäinen taru. Lisätietoja voisi yrittää hakea Nogrodin ja Belegostin taruntuntijoilta, Galadrielilta, niiltä sindarilta jotka selvisivät Beleriandin häviöstä tai Halethin kansalta mahdollisesti jääneistä taruista. Nykyään on melko yleistä että romaaneissa seurataan useampaa yhdistyvää juonta saman aikaisesti, näin ei ollut varhain 1900-luvulla. Nauglamirin tarinalle voisi joku yrittää tehdä samoin, laajentaa Ossiriandin viherhaltioiden tarinaa, kertoa Belegostista ja Nogrodista, mennä syvemmälle kääpiöiden ja haltioiden väliseen suhteeseen, kertoa Berenin ja Luthienin kuolemasta jne. Ongelmana tällaisessa suuren luokan uudelleen kirjoittamisessa on se että luvun kuluessa tapahtuu hajaannus, eli Nauglamir-kirjassa olisi kenties viisi erillistä loppua. Tällaista kirjaa ei nykyäänkään usein tehdä.

Toki voimme ottaa erään virallisemman, historiallisen tulkinnan, ja ajatella näitä Silmarillionin loppukappaleita allegoriana ensimmäisestä maailmansodasta. Minä en ala arvailemaan kuka haltiakuningas vastaa ketäkin valtiojohtajaa 1900-luvun alkuvuosina, mitä sotakonetta Balrogit edustivat tai kuka heikommista hahmoista Silmarillionissa vastaa ketäkin Tolkienin kuollutta rintamatuttavaa tai -kaveria. En myöskään halua ajatella, että tuleva professori Tolkien olisi saanut tarinat ilmestyksinä sotasairaalassa kuumehoureisena maatessaan aina kun joku kuoli. Mieluummin annan hänen mielessäni vaeltaa Edithin kanssa sodan jälkeen pitkin Eurooppaa etsien taruston lähteitä, olkoon miten epähistoriallinen ajatus tahansa.

Pyrin jättämään ensikertalaisille keskusteltavaa tästä teurastuksesta laajentamalla kontekstia tarujen maailman ulkopuolen suuntaan. Joku saatta todeta, että "kontakti reaalimaailmaan on jo tapahtunut, eikö tämän pitäisi olla fantasiasivusto?" Alla toivottavasti lisää kontulaisten pohdintaa doriathrimin ja ehkä Euroopan kohtaloista Lost talesin kirjoittamisen aikoihin.
 
Last edited:
Entit tulivat kyllä tähän kohtaukseen ikään kuin puun takaa. Ilmeisesti kääpiöiden kirveet olivat vähän ajan sisällä kohtuuttomasti harventaneet joitakin enttien suosikkimetsiköitä. Siltikin, tyypit lähetetään Ardaan "puiden paimeniksi", ja tämä on (kuusi ja puoli vuosituhatta myöhemmin tapahtuneen Rautapihan hävityksen ohella) niiden ainoa muistiin merkitty saavutus.
Kääpiöiden kannalta tämä enttien antama lopullinen isku oli yllättävyydessäänkin ikäänkuin johdonmukainen viimeinen lenkki kaikin puolin surkeiden sattumusten sarjassa. Sikäli siitä kertova yhden lauseen mittainen toteamus kyllä nauratti minua.
 
Entit tulivat kyllä tähän kohtaukseen ikään kuin puun takaa. Ilmeisesti kääpiöiden kirveet olivat vähän ajan sisällä kohtuuttomasti harventaneet joitakin enttien suosikkimetsiköitä.
Ensimmäistä kertaa Silmaa lukiessa jouduin itsekin tarkastamaan mitä puiden paimenet tarkoittaa, hah. Aivan varmasti entit ovat väijyneet örkkejä hakkuuhommissa ennen Ämyrinlinnaakin. Haltiat varmaan osasivat katsoa paremmin mistä puita sopii kaataa kun olivat enttien kanssa keskustelleet monia aikoja jo aiemmin. Kääpiöt kenties eivät kysyneet puunhakkuseen neuvoa ratkaisevissa kohdissa. Mutta puun takaa tuo hyökkäys tosiaan tuli.
 
ajatella näitä Silmarillionin loppukappaleita allegoriana ensimmäisestä maailmansodasta

On kieltämättä yhteyksiä ensimmäisen maailmansodan aikana kirjoitettujen Silmarillionin varhaisimpien tarinaversioiden ja ensimmäisen maailmansodan sotatekniikan välillä. Näin ainakin Kadonneiden tarujen kirjan Gondolinin tuhossa tultasyöksevine, sisällään örkkejä kuljettavine rautalohikäärmeineen.

Sensijaan Beleriandin sotien kokonaistarinan ja ensimmäisen maailmansodan yleisen tilanteen välillä on hyvin vaikea nähdä mielekkäitä vastaavuuksia. Sormusten herrastahan saisi jonkinlaisia rinnastuksia toisen maailmansodan lähtötilanteeseen, vaikka ei siinäkään sodan kulkuun, kuten Tolkien itse on maininnut.

Ensimmäisessä maailmansodassa vastassa ei ollut mitään natsien tai Neuvostoliiton tapaista kiistattoman pahaa entiteettiä, jota Morgoth olisi edustanut. 1900-luvun alussa monille briteille epämieluisimmat valtiot olivat Turkki ja Venäjä, joita (enemmän tai vähemmän aiheellisesti) pidettiin alamaisiaan murhaavina itämaisina despotioina. Venäjä oli kuitenkin 1. maailmansodassa brittien liittolainen (monet britit olivat vastustaneet ententeä Ranskan kanssa juuri sen takia että se toi välillisesti myös Venäjän Britannian liittolaiseksi). Ilmeisesti vielä 1. maailmansodan alkaessa joillakin briteillä oli sellainen tunne, että he olivat joutuneet väärälle puolelle ihailtua germaanista sukulaiskansaa saksalaisia vastaan. Turkki oli vihollinen, mutta se ei enää pitkään aikaan ollut ollut mikään mahtava, muuta maailmaa uhkaava supervalta.

Valitettavasti "Letters" tai Carpenterin elämäkerta eivät kerro juuri mitään J.R.R.Tolkienin poliittisista näkemyksistä 1. maailmansodan aikana. Olen ajatellut hankkia käsiini jonkin Tolkienista ja 1. maailmansodasta kertovan kirjan. Joka tapauksessa vielä eräissä toisen maailmansodan aikana kirjoitetuissa kirjeissä Tolkien ilmaisee arvostustaan saksalaisia kohtaan ja samalla vihaansa niin hienon kansan turmelleita natseja ja Hitleriä kohtaan.

Jos jotain rinnastuksia olisi pakko esittää, niin minusta luontevin rinnastus olisi ajatella hienoimpien tai ainakin nerokkaimpien ja aikaansaavimpien haltioiden, noldorin, edustavan hienoimpia tai ainakin nerokkaimpia ja aikaansaavimpia ihmisiä, germaanisia kansakuntia. Fëanorin huone edustaisi ehkä saksalaisia, Fingolfinin huone englantilaisia. Harmaahaltiat olisivat ehkä kelttejä, joiden perillisiksi ranskalaiset voitaisiin laskea. Ensimmäisen maailmansodan länsirintaman asetelma voisi näin idealtaan hyvin väljästi vastata haltiakansojen välisiä sotia. Itärintaman suhteen jouduttaisiin kuitenkin menemään jonkinlaiseen vaihtoehtohistoriaan.
 
Minua jäi ihmetyttämään, miksi Melian jätti viimeiseksi teokseen Mablungille käskyn vartioida Nauglamíria ja Silmarilia sen sijaan, että olisi lähettänyt niiden yhdistelmän Kääpiöille rauhan eleenä. Hän oli kuitenkin viisas ja kaukonäköinen, ainakin ennen Turgonin kuolemaa, ja muistaakseni HoMEsta löytyvässä versiossa ymmärsi käätyyn liittyvän kirouksen, eikä osoittanut siihen juurikaan kiinnostusta. Vielä kun Turgon ei enää ollut vaatimassa sitä itselleen, olisi aika yksinkertaisella toimella Melian mielestäni voinut antaa mahdollisuuden Doriathin pidemmälle säilymiselle ennen siirtymistään länteen. Ehkä Kääpiöiden petos ja Turgonin tappaminen sai Melianin vihan leimahtamaan.

Omistamisen halu ja ahneus esineisiin saa esiajoilla paljon pahaa aikaan. Ei ihme, että kolmannen ajan haltiat, näistä tapahtumista todennäköisesti tietoisina, suhtautuvat kovin varautuneesti esimerkiksi Sormuksen käsittelyyn, hallussapitämiseen ja jopa näkemiseen.
 
miksi Melian jätti viimeiseksi teokseen Mablungille käskyn vartioida Nauglamíria ja Silmarilia sen sijaan, että olisi lähettänyt niiden yhdistelmän Kääpiöille rauhan eleenä
Tosiaan! Ehkä Melian ajatteli, että Silmaril kuuluu nyt sen hankkineelle Berenille?

Mutta mitä olisi tapahtunut, jos Melian olisi lahjoittanut Silmarilin kääpiöille? Olisivatko jäljellä olevat Fëanorin pojat hyökänneet heidän kimppuunsa? Olisivatko kääpiöt itse pystyneet päättämään, kelle heistä Nauglamír kuuluu vai olisiko kirous synnyttänyt myös kääpiöiden välisen sisällissodan?

Entä olisiko Melian voinut ajatella, että haltiat ovat menettäneet oikeutensa Silmariliin ja viedä sen mukanaan Länteen? Vai näkikö Melian ennalta, että Eärendil tulisi tarvitsemaan tätä Silmarilia?
 
Vai näkikö Melian ennalta, että Eärendil tulisi tarvitsemaan tätä Silmarilia?
Tämä olisi ehkä parhaiten viisaan maian arvolle sopiva selitys. Fëanorin pojat tuskin olisivat suostuneet käyttämään käsiinsä saamaansa silmarilia siihen, että Lännen valtiailta mentäisiin anelemaan apua.
 
Ylös