Joulu

Milloin koristellaan koti lopullisesti joulukuntoon?

  • Heti kun illat pimenevät.

    Votes: 1 2,5%
  • Ensilumen tultua.

    Votes: 0 0,0%
  • Ensimmäisenä adventtina.

    Votes: 2 5,0%
  • Joulukuun alusta.

    Votes: 2 5,0%
  • Pari viikkoa ennen joulua.

    Votes: 2 5,0%
  • Viimeisellä viikolla.

    Votes: 11 27,5%
  • Aaton aattona.

    Votes: 9 22,5%
  • Aattoaamuna

    Votes: 12 30,0%
  • Aikaisemmin

    Votes: 0 0,0%
  • Myöhemmin

    Votes: 1 2,5%

  • Total voters
    40
Tuli jostain syystä syömisestä mieleen savolainen joulu.

Tätäkö tarkoitat:

SAVOLAENEN JOOLU-UATTO

Uattouamuna herätään ja sitten myö syyvvään, sitten juuvvaan kahvit ja sitten myö syyvvään ja männään torille ja sitten myö syyvvään lihapiirakat, sitten ostetaa joulukuus ja syyvvään munkkipossut, sitten myö tuuvvaan kuus sissään ja juuvvaaan päeväkahvit, koristellaan kuus ja sitten myö syyvvään, sitten Suomen Turku julistaa jooluraahan ja sitten myö syyvvään ja otetaan joululökit ja sen piälle vähä syyvvään, sitten naesväki lähtöö käämään haavoella ja myö isän kansa sillä aeekoo syyvvään ja kun naesväki tulloo takasi niin myö haakataan väljpalloo, sitte kylypee ropsaatettaan joolusaanassa ja syyvvään makkaroo, juuvvaan päeväkahvit ja syyvvään piparit, sitten myö ootellaan jooluaterijjoo ja syyvvään ootellessa parj kinkkuvoeleipee, sitten syyvvään jooluateria ja juuvvaan piälle torttukahvit ja sitten myö syyvvään, sitten myö leekitään joolukuusen ympärillä ja sitten myö syyvvään, sitten kyttäellään joolupukkia ja napostellaan pähkinöetä, sitten tulloo pukki ja myö vähä syyvvään pukin kansa, sitten avataan lahjat ja sitteen syyvvään, sitten isä kkaevaa evakkolekan puulaatikosta ja tarjoo pukille paakut ja sitten pukki talutettaan taksiin ja sitten myö syyvvään, sitten katellaan telekkaria ja syyvvään, sitten tirraatettaan iltakahvit ja syyvvään suklaata, sitten otetaan vähän suolasta kun hiukoo ja sitten myö männäännii jo muata.

Tuon kaavan mukaan se taitaa meilläkin mennä.
 
Lapset äitinsä luona, joten olen ongelm... anteeksi MAHDOLLISUUDEN* edessä: teenkö itse itselleni jouluruokaa vai säästänkö sen tekemisen loppiaisviikolle, kun jälkikasvu taas mukana kuvioissa. Varsinkin, kun penskat ovat jouluviikon jo ko. ruokaa syöneet. Päätöksiä, päätöksiä...

No joo, jos jotain vaivaudun tekemään, niin kalkkunarullaa (en pidä kinkusta), peruna- ja porkkanalaatikkoa(jotka ostan jostain), sienisalaattia, ja sitten jotain pientä, mitä sattuu tekemään mieli. Konjakkisinappia pitää toki olla. Jos rahatilanne parempi kuin luulen, niin saatankin päättää painua jouluristeilylle syömään itseni kipeäksi buffetissa parhaaseen epäkultturelliin junttityylin. Eläköön keskikehonrakennus, vararengas on kasvanut jo aika hyvin.

*Lähde: Oikeaoppisen korporaatiopskanpuhumisen käsikirja osa 1.
 
Jokainen viettää joulua tyylillään, tai sitten ei vietä ollenkaan, ja sekin on hyväksyttävää. Ite en koskaan oo kenellekään mitään omia arvojani tai tapojani tyrkyttäny, en uskonnon, en joulun, en kasvissyönnin enkä minkään muunkaan suhteen, vaikka niistä mielelläni puhunkin. Niille siis, jotka haluavat kuulla.

Meillä mennään perinteiseen tyyliin myös ruokien suhteen, kuten kaikessa muussakin. Attona riisipuuroa ja karpalokiisseliä ainakin. Ja sit jotain muuta (tavallista) ruokaa iltaruoaksi.

Näin siksi, että jouluateria on vasta 25.päivä, kunhan joulupaasto virallisesti loppuu. Laatikot tehdään perinteisesti itse (porkkana, lanttu ja imelletty peruna), kylmäsavulohta ja silliä on ja ehkä kalkkunarulla (semi-vegetaristinen perhe kun ollaan). Rosollia, sienisalaattia, vihreää salaattia, saaristolaisleipää, piirakoita ja munavoita tietenkin. Juomana vettä/kivennäisvettä/mehua/maitoa. Äiti ei pidä alkoholista (edes muiden nauttimana), joten alkoholipitoiset juomat jäävät sitten uuteenvuoteen kaveriporukalla nautittavaksi. Jälkiruokana sitten joulutorttuja, pipareita, glögiä, teetä/kahvia, suklaata jne. Karpalo-suklaakakku on myöskin tarkoitus joulun kahvipöytään tehdä.

Nämä nyt ainakin.

Niin ja joulukortit ja yastävän lahjan sain maanantaina postiin. Kaikki lahjat on myöskin paketoitu ja käteen annettavat kortit tehty. Kortteja tuliki likemmäs 60 kpl (ostetut+tehdyt yhteensä), kun osallistuin Joensuun alueen yksinäisten vanhusten ilahduttamiseen. Eli kaikki on leivontaa vaille valmista. :grin:
 
Tuli mieleen Elenien viestistä että moni tuntuu syövän joulupuuron jo aattona, meillä se taas syötiin vasta joulupäivän aamuna. Onko kellään tietoa joulupuuron historiasta? Miksi se liitetään jouluun ja milloin se on Suomessa perinteisesti syöty? Ja ihan yleisesti, miksi pohjoismaissa on tapana juhlia melkein kaikki juhlat aattona?
 
Ja ihan yleisesti, miksi pohjoismaissa on tapana juhlia melkein kaikki juhlat aattona?

Hätäistä väkeä?
No oikeasti en tiedä, mutta en käsitä itse sitä, että suurelle osalle tuntemistani ihmisistä joulu kestää 3 päivää. Ei olla mitä ilmeisimmin sisäistetty että on kyseessä pitempi ajanjakso, joulunaika, joka alkaa 1. adventista ja päättyy loppiaiseen. Muistan monesti lapsena ihmetelleeni mitä tarkoittaa kalenterissamme 28.12. lukeva "viattomien lasten päivä". Se ei ole ainoa teemallinen päivä joulunpyhien ja uuden vuoden välillä vaan siellä on muitakin, jolloin on erityinen nimetty päivä ensimmäisen joulun tapahtumien muistamisille.

Minä tykkään koristella kotia vähitellen pitkin joulukuuta. Olohuoneen verhot vaihdoin heti kuun vaihteessa ja toisena adventtina kaivoin esiin lisää koristeita ja valoja ikkunoihin. Eilen sain jouluruokaa, josta en kovin välitä. Tuskin kotiin tulee hommattua savulohta kummempaa sapuskaa. Joulupäivänä pääsemme joulupöytään anopin luo, siellä ollaan 9 henkilön kokoonpanolla. Minä tykkään syödä riisipuuroa aattoaamuna ja joulupäivän aamuna tavallisen kaurapuuroannoksen sijaan. Kivempi se on syödä tyhjään vatsaan kuin jälkiruoaksi tuhdin ruoan päälle tai illalla, jolloin ei mikään enää oikeasti maistu.
 
Ja ihan yleisesti, miksi pohjoismaissa on tapana juhlia melkein kaikki juhlat aattona?
Hesarin Usko Siskoa -palstalla oli tätäkin tiedusteltu, mutta maksumuurin vuoksi en pääse katsomaan, mitä Sisko on aiheesta sanonut. Vakuuttavalta vaikuttaa kyllä myös tämä kansantieteen professorin antama selitys:
– Suomalaiset juhlivat railakkaimmin aattona, vähän niin kuin salaa. Varsinaiseen juhlapäivään jää enemmän pönötystä, kuten arvokas jouluateria tai vappulounas. Myös vapun monet tilaisuudet poliittisine puheineen ovat arvokkaita, Snellman sanoo.

Totista tyyliä edustaa myös itsenäisyyspäivän vietto, joka keskittyy varsinaiseen juhlapäivään Presidentinlinnan vastaanottoineen. Arvokas, lähes harras tunnelma tarttuu maan merkkipäivään suureksi osaksi sodan muistosta.

Monet muut vuotuisjuhlat ovat taustaltaan uskonnollisia, mikä saattaa Snellmanin mukaan selittää, miksi aattona juhlinta käy paremmin laatuun: varsinaisena kristillisenä juhlapäivänä ei ole ollut sopivaa irrotella.


Joulun "pituus" taitaa olla vähän myös että keneltä kysytään?
Jos oikein pilkkua viilataan kristillisin silmälasein, niin varsinainen jouluaikahan on joulupäivästä loppiaiseen, sitä ennen on adventtiaika, pieni paasto, ei joulu. Mutta jos laajemmin ajattelee, että juhlaan kuuluu valmistautuminen, itse juhla ja sitten vielä jälkivietto, niin jouluajan voi sanoa olevan ensimmäisestä adventista paastonaikaan, loppiaisaika kun kestää sitten sinne asti :) Sitten taas perinteinen suomalainen sanonta on tainnut olla se että "Hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti pois sen viepi", viitaten ilmeisesti joulurauhan ajankohtaan? Opinpa tälle päivää senkin, että Nuutinpäivä on aiemmin ollut 7. tammikuuta, myöhemmin siirretty nykyiselle päivälleen 13. tammikuuta. Niin tai näin, ei ole yksi tai kaksi joulua, kun olen kiristellyt hampaitani aattoiltana äitini lausahdukselle, kun lahjat on avattu ja jouluruoka syöty, että "siinä se joulu nyt sitten oli tältä vuodelta".
 
Ainakin ihan historian näkökulmasta ennen on laskettu uuden päivän alkaneen auringonlaskusta, jolloin aattoiltana juhliessa olisi tavallaan jo se 25. päivä. Tämä johtuen siitä että kelloja ei ollut ja tapa lienee jatkunut kellojen ja muiden yleistyessä. Muitakin teorioita tästä saattaa olla, en tiedä.
 
Joulu tuntuu jotenkin vuosi vuodelta vähemmän tärkeältä. Se on enemmänkin kaiken toiminnan pysähtyminen, ja sellaisena ihan tervetullut. Olennaisimmilta asioilta ovat alkaneet tuntua lepo, laiskottelu, kiireettömyys ja hyvä ruoka. Vaikka lahjoja joka vuosi jostain putkahtaa, en niitä suuremmin kaipaa. Hassua, mutta Konnun joulukorttiperinne on noussut mulla viime vuosina hyvinkin tärkeään osaan joulunodotuksessa.

Mietin just että saisikohan sitä vahingossa hilattua ahterinsa joulukirkkoon tänä aattona. Meilahden kirkkoon kävelee meiltä muutamassa minuutissa. Innostuin viimeksi vastaavaan urotekoon 2007, ja vaikken kirkkoon kuulukaan, niin kyllä se aattoillan messu klo 23.00-00.30 toi paljon fiiliksiä lapsuuden jouluista. Se oli jotenkin kaunis tilaisuus; pappi puhui siellä pelosta ja sen voittamisesta. Messun jälkeen papit (joista just se pelosta puhunut näytti ihan semmoselta alttaritaulujen pitkätukka-Jeesukselta) olivat ulko-ovella kättelemässä kirkkokansan ja toivottamassa hyvää joulua. Se meinasi vähän liikuttaa. Semmonen ihmiseltä ihmiselle - tyyppinen juttu.
 
Kuulin eilen radiosta (Yle Puhe), että jonkun mielestä kirkon kannattaisi panostaa pääsiäiseen, koska joulu on jo menetetty. Toinen vieraista, ilmeisesti teologi, ei täysin allekirjoittanut toimittajan välittämää ajatusta. Aiemmin viikolla radiossa puhuttiin joulurauhasta ja mainittiin kuningatar Kristiinan halunneen korostaa julistuksessa joulun harrasta viettoa, koska varsinkin maalla vain ryypättiin.

Ehkä joulu on menetetty, mutta milloin muulloin on mahdollista soittaa kaikelle kansalle: "kansat kaikki te kiittäkäätte Herraa"? Yhtä kaikki Hyvää Joulua!
Ps. Kiitos Dracaenalle, Isilmírëlle ja Sidhielille joulukorteista.
 
Olen luottavainen, että mahdollisimman monen kontulaisen joulunpyhät tulevat olemaan samaa HQ-tasoista pyöriväisyyttä kuin viehättävällä Nomi Bagginsilla.

tumblr_nlbl2k94ZP1s7fv2co1_1280.jpg


('Kakut' edustavat luonnollisestikin miellettä "mitä sitten vain huvittaakin tehdä oman kauneustajuisen ja näköalakykyisen persoonani ansaitseman mielen siivittämiseksi".)
 
Last edited:
Kuulin eilen radiosta (Yle Puhe), että jonkun mielestä kirkon kannattaisi panostaa pääsiäiseen, koska joulu on jo menetetty. Toinen vieraista, ilmeisesti teologi, ei täysin allekirjoittanut toimittajan välittämää ajatusta.
Joo, en osta minäkään, kovasti oli tänäänkin väkeä joulukirkoissa. Se näkyy, että jouluaattoa juhlitaan, ja aaton hartaus (ja jouluyön messu toisena sitten) on monelle se the joulukirkko - varsinaisina joulupäivinä on sitten hiljaisempaa. Monella ei joulunvietossa kristillisellä sisällöllä ole merkitystä, mutta ei peli mitenkään menetetty ole, kyllä sen verran on tässä joulun alla kiirettä töissä pitänyt :D
 
Joulu menetetty kristilliseltä kannalta? Aika kumma väite minunkin mielestäni. Itse olen pikemminkin kuullut puhuttavan, miten Suomessa on vähän sellainen jako, että luterilaisille joulu on se iso juttu ja ortodokseille sitten puolestaan pääsiäinen. Ja kyllähän se vanhan talvisen pakanajuhlan kristillinen kuorrutus on hyvin pitänyt pintansa kautta vuosisatojen ;)
 
Olen aina rakastanut joulua. Ihanaa kun saa hyvällä omallatunnolla vain vetelehtiä kolme päivää! Joulussa ehdottomasti parasta onkin yhdessä rentoutuminen, lautapelien pelailu, yhteiset kävelylenkit, herkuttelu ja lahjakirjojen lukeminen ja elokuvien katsominen.

Olen erittäin laiska laittamaan joulua. Tähän mennessä olen saanut asetettua yhden sähkökynttelikön ikkunalaudalle. Tässä mielessä en ole ollenkaan "perinteinen" jouluihminen - niin suuresti kuin joulusta pidänkin! Korttien ja koristeiden värkkääminen ei ole yhtään minun juttuni ja kuusikin vaihtui muutama vuosi sitten muoviseen (häpeällistä :joy:). Lapsiparat olemme pienestä asti opettaneet vähille lahjoille, koska joululahjaostosten teko on niin rasittavaa.

Joitain perinteitä on, joita ilman joulu ei tunnu joululta. Aattona käyn aina kirkossa liikuttumassa jouluevankeliumista (se on niin juhlallinen!) ja "Maa on niin kaunis" -loppuvirrestä. Joulusauna kynttilävalaistuksineen on toinen ehdoton perinne. Jouluaatto on myös ainoa päivä vuodesta jolloin kaikki perheenjäsenemme syövät hartaasti hauduttamaani puuroa.

Tämä vuonna syksy on ollut tavattoman hektinen, joten odotan joulua hartaammin kuin vuosiin.
 
Mä lähden pariksi päiväksi joulupakolaiseksi tässä Uudellamaalla sijaitsevaan pieneen lomakylään, jossa ei ole sähköä tai juoksevaa vettä. On ulkohuussi ja puulämmitteinen sauna, ja hiljaisuutta ja metsäluontoa ympärillä. Merenrantaan on n. kilometri, en tosin tiedä tuleeko sinne välttämättä lähdettyä, kun valoisa aika on nyt niin lyhyt. Paikka on pieni ja aika syrjäinen, joten ei ole mitään hajua siitä, minkä verran muita ihmisiä sinne tulee. (Mitä vähemmän sen parempi!) Varattuna on pieni ikkunaton maja, joka lämmitetään puilla, ja ruoka tehdään ulkona nuotiolla tai keittokatoksessa. Taidan saada ainakin sen joulukahvini, jota joulupukkitopikissa haikailin. Majassa on lampaantaljat pehmustamassa ja lämmittämässä nukkujaa. Olen aivan täpinöissäni! Tää on niin siistiä! Enkä muista vuosiin toivoneeni näin paljon, että tulisi edes vähän lunta jouluksi. Kruunaisi koko homman.

Toki otan matkaan ruoan ja vaatteiden lisäksi mukavuuksiakin, kuten kirjoja, otsalampun, led-lyhdyn ja pattereilla toimivan pienen radion. Jouluun kuuluvat lukeminen ja joulurauhan julistus, ja huussiin on pimeällä (jota tähän aikaan vuodesta riittää) mukavampaa suunnistaa otsavalon kanssa.
 
Tätä ei kannata lukea jos rakastaa joulua yli kaiken ja on taipuvainen närkästymään jos joku moitii joulua.

Juuri tällä hetkellä minä inhoan tuota kyseistä juhlaa. Minulle iski niin hirveä joulustressi päälle että kun meinasin kompastua portaissa niin ensimmäinen mikä tuli mieleen oli että "hemmetin refleksit kun en mennyt pääedellä rappuja alas". Jouluun kasautuu hirveästi paineita kun sitä ei voi viettää vain oman perheen kanssa rauhassa ja valmisteluihin lisää painetta se että minä en saa tehtyä mitään päiväsaikaan kun joku joko torpedoi kaiken mitä yritän tai sitten huutaa pää punaisena kun kehtaan ottaa askeleita hänestä pois päin. Iltaisin en jaksa tehdä muuta kuin olla ja katsella mahdollisimman hölmöjä elokuvia joiden katselu ei vaadi juurikaan älyllistä toimintaa. Meillä on pyykit kolmatta päivää koneessa, koska niiden ripustaminen on mahdotonta niin miten siinä kuvittelet vielä jotain joulua järjestäväsi?

Äsken piti alkaa tehdä joulukortteja. Suunniteltiin Mushun kanssa että lähetetään tänä vuonna oikein iso kasa niitä kaikille ja askarreltiin niihin yhdet osat jo joku aika sitten, mutta kun yritin ruveta hommiin niin Spyro varasti teipin, liiman, sakset, rikkoi valmiit kortit ja rutisteli koristeet ryttyyn. Nostin kädet pystyyn ja totesin että meillä on vaihtokortit tehty ja se riittää.

Tekisi mieli perua koko kaamea juhla jota joudun valmistelemaan yksin näiden kahden kanssa. Ei se mitään jos sitä laittaisi vain itselleen ja tietäisi että saa rentoutua ja rauhoittua joulun tullen, mutta ei kun on pakko kutsua vieraita ja se tarkoittaa että on vaan pakko tehdä se joulu vaikka tekisi mieli mieluummin juosta karkuun. Voisin jättää kaiken tekemisen ja antaa mennä omalla painollaan, mutta sitten en kehtaisi olla täällä paikalla kun vieraat tulevat. Minä haluaisin vaan nauttia joulun tunnelmasta ja rauhasta ja katsella lasten iloa siihen liittyen. Mutta tällä hetkellä minulle kelpaisi sekin että koko joulu vaan peruttaisiin.
 
iski niin hirveä joulustressi päälle

Jouluun kasautuu hirveästi paineita kun sitä ei voi viettää vain oman perheen kanssa rauhassa

ja valmisteluihin lisää painetta se että minä en saa tehtyä mitään päiväsaikaan

Ei se mitään jos sitä laittaisi vain itselleen ja tietäisi että saa rentoutua ja rauhoittua joulun tullen

I feel you. Nyt sinkkuna on ihan hirveän helppoa, kun voi ajatella vain itseään ja omia olemisiaan, ja vanhempanikin ymmärtävät tarpeeni olla rauhassa.

Exälläni oli aina kauhea joulustressi. Molemmat vanhemmat toivoivat häntä viettämään joulua kanssaan, ja toinen vähän oikein loukkaantui, jos ei mennyt. Mitä lähemmäs joulu tuli, sitä räjähdysherkempi oli tilanne myös meillä kotona. Vietin monta joulua hänen sukulaistensa kanssa, ja vaikka he ovat kaikki oikein kivoja ja ihania ihmisiä joista pidin ja pidän edelleen kovasti, niin olin aina ihan hirveän tyytyväinen kun pääsimme kotiin. Ja niin oli kyllä exäkin. Sanoin aina hänelle, että ei sun oo pakko olla sukulaistesi tai minun tai ylipäätään kenenkään muunkaan kanssa jouluna jollet halua tai jos se ahdistaa, ja hän totesi että menee kamalan vaikeaksi jos kieltäytyy. Eromme jälkeen hän on pari viime joulua viettänyt ulkomailla ja ilmeisesti joulustressitaso on ollut melko olematon aiempaan verrattuna.

Se mitä halusin tällä sanoa, on se, että jouluun kohdistuu aivan järkyttävän paljon erilaisia oletuksia ja odotuksia. Kaikkea pitää olla paljon ja vielä vähän lisää, kaikki ihmiset pitäisi ehtiä tavata, onkohan kaikille nyt varmasti lähetetty kortit, kämpän pitää olla putsiskliin ja koululaisen joulutodistuksenkin pitäisi olla hyvä. Sanalla sanoen: kaiken pitäisi olla jouluna ainakin likimain täydellistä, tai muuten on kaikki pilalla. Ei se ole ihme, että joulu on yksi vuoden stressaavimmista ajanjaksoista.
 
Mä oon alkanut tykätä enemmän joulusta nyt kun olen töissä. Varmaan se, että kun töiden puolesta on niin kiire, niin on se tietty hyvä tekosyy, jonka taakse piiloutua kotiin liittyvän hössötyksen suhteen. Pakollisten ja "pakollisten" joulusukulointien suhteen työt ovat vähän kaksiteräinen miekka, kun ihmiset toisaalta kyllä tietävät, että joulunpyhinä on töitä, mutta silti tuntuvat olettavan, että tehdään samat vierailut kuin ennenkin...

Töiden puitteissa on se kiva, että saa olla aika tiiviisti tekemisissä kristillisen sisällön kanssa, mikä itselle on joulussa merkityksellisintä. Toisaalta sitten taas samaan aikaan krääsä ja tavaroiden linkittyminen lasten kiltteyteen ahdistaa koko ajan enemmän
 
Tuo lasten kiristäminen kiltiksi lahjojen toivossa on muuten asia josta en tykkää yhtään. Lapsille asetetaan hirveät paineet ja toisaalta korostuu kilpailuasema lahjojen määrän suhteen.
Olen kyllä itsekin sortunut siihen että sanon lapselle että ei ole kiva ostaa lahjoja lapselle joka käyttäytyy noin. Mutta en silti tykkää tuosta. Se vaan lipsahti :p

Ps. Olen päässyt jotenkuten joulukriisin yli. Nova ehdotti että rakennetaan kuusi jo 23. päivä valmiiksi ja voidaan vähän jotain lahjoja availla jo silloin (mutta minä ajattelin että aattoaamunakin voisi) ja otettaisiin jotain vähän jouluista iltapalaa. Maistiaisia jo valmiista jouluruuista tai rusinasoppaa tms. Joulusaunan voisi sitten saunoa jo aattoaamuna heti aamiaisen jälkeen ja näin saataisiin fiilistellä joulua rauhassa myös oman perheen kesken ja saadaan aattoon paremmin väljää. Ei asioita tarvitse tehdä tietyllä tavalla vain siksi että aina on tehty niin. Varsinkaan jos on perusteltua toimia toisin.
 
Joo, just se kilpailu. Jos lahjojen määrä ja laatu on suoraan verrannollinen kiltteyteen, niin varakkaiden perheiden lapsethan erityisen kilttejä ovatkin... Esikoinen on aina pelännyt kaikenlaisia hahmopukuja (ikuinen järkytys kesälomahotellin Onni Oravasta :D), niin ollaan jo senkin takia koko ajan puhuttu joulupukista leikkinä, puhuttu että keneltä mikäkin lahja on tullut jne. Mutta kyllä silti kummasti ympäröivä maailma tekee sen, että ikkunoista kurkkivat ja kiltteyttä kyttäävät tontut ovat iskostuneet mieleen. Ja tenavien joulujännityksen kasvaessa kyllä itselläkin välillä tinttailua katsoessa nousee kiusaus aika tavalla...
 
Meidän kuopuksemme uskoo sitkeästi joulupukkiin, enkä henno katkoa siipiä siltä uskolta. Monena vuonna on kuitenkin käyty jo keskustelu siitä, etteivät lahjat ole joulupukilta vaan sukulaisislta, joiden puolesta pukki ne jakaa. Lapsi on silti vakaasti sitä meiltä, että esimerkiksi hänen muutama vuosi sitten saamansa nimikoidun ja Eeveen kuvalla koristetun pussirepun on joulupukki ihan itse ommellut. Kun se usko kerran hänelle iloa tuo, niin en minä sitä halua riistää.
 
Last edited:
Ylös