Silmarillion, Luku 1 - Aikojen Alku
Aikojen alku - Silmarillionin ensimmäinen luku pitää sisällään pääasiassa aiemmin kuullun kertausta vähemmän runollisesti ja vähemmän luettelon omaisesti. Olin hieman huolissani siitä miten hyvin seuraava Laichalafin kertomus sopii jatkoksi aiempia lukuja käsiteltäessä esiin tulleisiin aiheisiin. Vaikka se onkin pitkähkö, hänen muistinsa Kadonneiden tarujen suhteen ei ole paras mahdollinen, joten tarkennuksia tarvittaneen edelleen runsaasti.
Laichalafin raportti koskien Aikojen Alkua
"Johan tässä on puhuttu samasta aiheesta tuntikausia!", Þ.Tammikilpi
Humm. Minua pyydettiin kertomaan aikojen alusta, luultavasti koska olen vanha. Kaikki tämän lukijat kuitenkin luultavasti tietävät, miten noista kaukaisista ajoista perinteisesti kerrotaan. Sen tähden tuumin kertoa varsin erilaisen version aiheesta. Se on luultavasti monilta osin väärä, sillä kuulin sen kaukana idässä epämääräiseltä ja epäluotettavan oloiselta hahmolta, joka oli mahdollisesti (alemman tason?) maia, hyvin aikaisin auringon toisella ajalla. Heti alkuun minun pitää pyytää Erulta anteeksi ajoittaista nykykielisyyttä ja hetkittäistä alatyyliä. Samoin täytyy pyytää anteeksi kaikilta Markoilta ja Margoilta. Olen sulkeisiin ja linkkeihin liittänyt toivottavasti selventäviä kommentteja. Noh, kyseisen maian, en muuksikaan voi häntä uskoa, tarina meni suurinpiirtein näin. En tuolloin ymmärtänyt kaikkia hänen käyttämiänsä sanoja, mutta kenties nyt on aika julkistaa tämä.
"Kuten aiemmin oot kuullut, Valar ja heidän groupiensa maiar saivat Erulta luvan pitää ison orkesterin äänityssession Hänen maatilansa grillipaikalla. Eru oli jopa hyvänä musiikkiguruna laatinut teemoja bändin soitettavaksi, ja hoitanut paikalle muutakin inspiraatiota. Homma meni vähän puihin alkuun, kun Markorþin rokkisakki saapui aina keskeyttämään hyvät vibat. Eru sanoi lopuksi soittoporukalle, että kolmas biisi oli ihan tykkiä kamaa, ja eiköhän vedetä kunnon huumat, että voidaan aamulla ihmetellä kuinka hyviä me oikein ollaankaan (en tiedä tästä mitään). Margoðo kavereineen hermostui tähän hommaan, kun ei saanut nimeään ykkössolistiksi ja ainoaksi sovittajaksi. Hän lähti vihaisena stadiin ryyppäämään, ja saattoipa häjy vetää muutakin, koska oli perustamassa henkilöpalvontakulttia Ardaan, se oli Erun maatilan nimi, vähän myöhemmin. Aamulla kaikki olivat jo melkein unohtaneet miten biisi meni, ja ainoa nauhoitus lojuu edelleen Erun arkistossa, mikäli biisin live-vedossa tarvitaan taustanauhan apuja."
Koska Valaquentassa on jo kerrottu kuka kukin on ei heti ole syytä höpistä enempää muusikoista ja tuosta "hittikappaleesta", jonka "live-esitys jatkuu yhä pitkän ajan jälkeen (27000 tai 73000 vuoden, näin ainakin saan tulkita, koska Valinorin annaalit ovat hieman epäselviä mm. käsitteestä Valarin vuosi". (olen kyllä yrittänyt ynnäillä vuosia (jotenkin Sumerilaisen kuningasluettelon tapaan, kuten yllä), mutta jokin menee aina pieleen)
Ko.hämäräperäinen kulkija sanoi itsekin unohtaneensa monia iltoja. "Silmarillionin alkupuolella kerrotaan kahdesta ekasta biisistä jotka ei sitten lyöneet ihan niin hyvin läpi, osittain ehkä siitä syystä että soittajien mielet eivät alkuillasta olleet vielä tarpeeksi synkassa. Itse asiassa, eka biisi vedetään mun tulkinnan mukaan vauhdilla läpi tämän luvun parilla ekalla sivulla. Toinen biisi saattaa kenties soida kolmannen taustalla aika pitkään. Osa meistä jäi jumittamaan hyvään riffiin, jonka Mairon keksi."
Tässä välissä hämärä hahmo alkoi solkata jotain sekavaa siitä miten oli Xilahwarrin alueelle (silloin se oli sen niminen) päätynyt, joten tartun kiinni kohdasta, jossa on taas aikojen alkuun liittyvää.
"Niiden, jotka ovat Lännen asukkaiden tunteman Silmarillionin lukeneet, pitäisi tässä vaiheessa tietää, että puhun vertauksin. Heti kyseisen luvun alussa sanotaan, että Valarin avuksi live-esitykseen tuli uusi ja voimakas henki Tulkas, jonka rooli vertauksessa saattaisi olla livemiksaaja, avustamaan siinä että biisit soi hyvin. Sälli onkin raamikas ja ihan roudariksi sopiva muutenkin. Tässä varmaan tarpeeksi musiikista."
"Ensimmäinen sota Ardasta alkoi siis välittömästi sen jälkeen kun Eru ilmoitti jäävänsä eläkkeelle, mutta pitävänsä oikeuden puuttua maatilan hommiin, mikäli tällaista halutaan eikä yksimielisyyteen muuten päästä. Jumalten välimiesoikeudenkäynnissä (en ole kuullut tästä missään muualla) oltiin todettu että valar saavat jäädä asumaan tilan keskellä olevaan kartanoon, mutta että esikoisoikeutta (vrt. esim. Genesis 25:28) vaatineelle Markordille pitäisi silti luovuttaa laaja osa maasta." Lost talesissa tämä kerrotaan muistaakseni yksityiskohtaisemmin, siellä "Pahan Valtaherra" (joka on kuulemma vain näyttämönimi) on mukana alkuaikojen valaistussuunnittelussa, ja puuhaa Aulën kanssa savijalkoja Valarin Lampuille. En muista onko Tulkas ilmestynyt vasta Silmarillioniin, ehkä näin oli?
"Almaren-kartanossa pitivät valar isot hääbileet, joihin oltiin kutsuttu kaikki. Paitsi Morgorm, jolla oli jo aiemmin ollut jotain känää emäntänä toimineen Varðan kanssa. Tiedä sitä, vaikka olisi ollut kilpakosijana Nessalle, sillä Tulkas ei yhtään tykännyt äijästä. Näistä bileistä seurasi - poikkeuksellisesti - vallan upea kukoistus Almarenin seudulle, ja tämähän ei Mörköthille käynyt, kun tykkäsi sotkusta ja pimeydestä. Pimeys, ja varsinkin hämäryys on harvinaisen jees myös mulle.", jatkoi hämärä hahmo.
"Joka tapauksessa, ensimmäinen sota, niin kutsuttu Mahtien Mittelö, päättyi siihen että Valheiden Herra Margodr ja hänen kätyrinsä kaatoivat Aulen laatimat lamput perustuksia heikentämällä, ja tukivaijerit katkaisemalla (Lost Tales?), niin että Erun soiton mukaan luotu Almarenin Kartano tuhoutui. Sotasaaliksi Belcha Markor (taisi olla yksi nimi Lost Talesistä, Sindaria?) sai ainakin liudan eläimiä ja Yavanna Kementari "Äitimaa" (stage name) Palurienin geenitekniikkalabrat jossa hän oli laatinut kasvilajeja ja muokannut ne kasvamaan ikivalossa. Labrat kärsivät onneksi sen verran vahinkoa että kaikki mitä Margothû "Musta Käsi" (ja hänen apurinsa) siellä yrittivät tehdä kasvoi vääristyneesti. Esimerkiksi, hän otti hämähäkkejä ja väänsi niiden perimää niin että ne alkoivat juomaan verta muista eläimistä, nykyään näitä sanotaan veripunkeiksi, eipä silti, ihan hyviäkin punkkeja on olemassa. Normihämiksilläkin on hyvinkin ilkeitä sukulaisia, kuten myöhemmin Silmarillionissa käy useaan otteeseen ilmi, tässä on kyse muusta kuin Märkäisen Sielunvihollisen hommista. Ja paljon muutakin hän teki, kenties sitoi hiirille nahkasiivet ja heitteli niitä kunnes joku niistä oppi lentämään (lepakot). Kaikin puolin häijy tyyppi." Monista eläimistä en tosiaan tiedä kuka ne alun alkaen laati, kenties nämä ovat jo Erun laulunaiheesta lähtöisin?
**** Tässä kohtaa Laichalafin tapaaman hahmon juttu saattaa olla jo niin sekavaa uusille Silmarillionin lukijoille, että heitän väliin kommentin: huomautus The Book of Lost Tales'ia(tBoLT, eli Kadonneiden Tarujen Kirja) lukemaan lähteville: Silmarillionin lukemisesta ei ole apua. Silmarillionin lukemisesta KAHDESTI on hieman apua. Jos pidätte/piditte Silmaa vaikeana, minä ja nykyaikainen (tai no, olisiko painoksen vuosi ollut n. 1980) Oxfordin Yliopiston Sanakirja pitivät Lost Tales'ia vaikeana. Nykyaikana sen lukeminen saattaa olla nettilähteiden johdosta helpompaa, mutta kuten monien Isojen Kirjojen suhteen, eivät selitysoppaat tässäkään kohtaa aina ole samaa mieltä. ****
Vaan hämärä hahmo jatkoi vielä satuilujaan:
""Maailman Herra" Mar-kortin, kuten tuo kusipää itseään kutsui, saatua häädettyä tuon klassista musiikkia harrastaneen hippikommuunin, jossa siis varsinaiset bändin starat, ihan hyviä tyyppejä, muttei niiden kaa mitään vaarallista tai jännää ikinä tapahtunut, olivat johtajina, Endorista (se on, Keskimaa), nämä päättivät säästää sen mitä säästettävissä oli, ja muuttivat siihen osaan Ardaa joka säästyi pahimmalta saastalta mitä Markordh Melkoinen (ei tietääkseni ole sukua Dan Ratherille) Keskimaan laidoilta levitti. Näin Keskimaasta tuli pimeä mesta, jota vain pienet spottivalot (Varðan aiemmat tähdet) valaisivat." Maan muotokin oli muuttunut, itse olen sitä mieltä että Ambarkantan viides kartta olisi tulosta tästä sodasta, vaikka Kuivienen onkin sijoitettu aiemmassa kartassa paikkaan joka myöhemmin Silmarillionia tulkitessa tuntuu oudolta. Joka tapauksessa yhtenäinen maa rikkoutui palasiksi tässä sodassa, paljon saurideja kuoli. Tahi sitten kyseessä oli vielä rankemmin isot meteorikuurot. Kai tämä vaatii uskoa. Ormalin kaatumisen synnyttämä meri olisi siis jossain Khandista kaakkoon ja Taka-Haradista itään, luulisin näin (tämä on myöhempinä pallomaisina aikoina kuvattu mm. näin: https://taivaansusi.deviantart.com/art/Ambarkanta-669208537).
Ja tarina jatkui:
"Valar pystyttivät ison vedenjakajan (Pelorivuoret) suojaamaan lohkottua luomutilaansa ja alkoivat kutsua sitä nimellä Aman Valinor. Sinne tarvittiin kuitenkin valaistusta. Tämä ratkaistiin niin että yhteisvoimin asennettiin unobtainiumilla (Ikuinen Tuli) toimivat täysin saasteettomat fuusiovoimalat Yavannan mestariteoksiin, Kahteen Puuhun, Ninqueloteen ja Laureliniin, joiden lehdissä jäähdytyslämpö muuttui valoksi." Älkää kysykö minulta miten tämä toimii, se on Jumalten juttu. Ajanlasku alkoi, yllä olevan arvion mukaan suunnilleen 65000 tai 23000 vuotta sitten. Vaikka mistä tuosta tietää." Onko meteorikraatterin reunus Meksikonlahden rannalla (Chixulub) hautautuneena kenties Illuinin astian reuna tms. vanhojen sotien jäänne, ei minulla tietoa ole. Eldarin pitkästä ajanlaskusta tai varsinkaan Valarin vastaavasta ei ota selvää ihminen, ei entti. Saattaa olla että jo tällöin Pimeä Maa piti sisällään jonkin asteista haltia/ihmiskulttuuria, vaan eipä Erun aiemmista töistä tarkkaa tietoa ole. "Varða sääti valon jakamisen koko Amanin alueella kun ymmärsi parhaiten salaisen tulen, ja Amanin asumuksia käytettiin myöhemmin pääasiassa nukkumiseen."
"Melegor Markording (taas yksi pseudonyymi, tällä pahiksella oli aliaksia kuin jollain superagentilla) oli tähän mennessä jo saanut porttikiellot Jumalten hupitupiin jumala-Stadissa (ko. maia-kertoja oli tosiaan jokseenkin sekava), niin paha tyyppi hän oli. Hän jäi kaivelemaan monttuja Ardaan etsien yllä mainittua energianlähdettä, tai jotain muuta Erun hautaamaa salaista aarretta, mikä ei missään tapauksessa ollut timanttikaivos Etelä-Afrikassa (tämä on luultavasti viittaus J.R.R.Tolkienin synnyinseutuun). Eipä tuota löytänyt, eikä löydä, tietävät viisaammat kaverit kertoa." Toivottavasti ovat oikeassa. Hämärä ja mielestäni hieman hullu hahmo, jos näin saa maiasta sanoa, jatkoi matkaansa kohti itää hokien:"Morgoth, kuka?? En tunne, en tiedä, mistä täältä pääsee pois??".
Olen toki tietoinen siitä miten Aikojen Alku on kirjoitettu lännessä, kuten useimmat tämän lukijat, mutta halusin tuoda tuon version julki, vaikka se onkin perin epäluotettavan oloiselta tyypiltä peräisin. _Luulen_, että hän ei majaile enää Endorissa, vaan meni jonnekin muualle, vaan en tiedä minne (, paljon on muutenkin esiajoista arvailujen varassa).
Seuraavaksi, luvussa 'Aikojen Alku', niinkuin se on kirjoitettu, kuvaillaan kuinka Valar kantoivat edelleen huolta maista jotka olivat jääneet pahan ja pimeän valtaan, Orome metsästeli pahoja Melkorin elukoita käyttäen hyviä eläimiä ja hoitometsästäviä maiareita apunaan, Manwe kuunteli kotkia ja muita lintuja, ja hoiteli samalla ilmavirtaukset, Ulmo hoiteli kaiketi kaloja (ja fissuja, jos näillä on eroa) ja muuta vettä ettei paha valtaisi meriä kokonaan, veikkaisin että hänellä riitti hommaa merivirtojen kanssa jäisempinä aikoina. Yavannakin käveli tutkimassa hibernaatioon painuneita Keskimaan kasveja välillä, kenties selvittääkseen miten niitä voisi avittaa. Kuulemme Salmarista ensimmäistä (vaan oliko myös viimeistä?) kertaa. Haltiaheimoista kuulemme että Manwe piti vanyarista, Aule Noldorista ja Ulmo teleristä, heistä kuulemme myöhemmin enemmän. Lopuksi muistutetaan ihmisten ja haltioiden erosta, ja siitä että Silmarillionin pääpahis on valarista kenties eniten ihmisten kaltainen (to strive and to boldly go...), ja että hänkin hieman pelkää heitä ('Mandosin toinen ennustus' liittyy ainakin tähän), jos Manwe on heistä vain huolissaan. "Indoli atanion oialë laichear, mal ilyë tier Erucarë" (vrt.Sananl.19:21).
Quendi, Atani ja hobitit, ovat näin Iluvatarin lapsia, mutta vielä kuluu viikko - kaksi, Atanin suhteen pari kuukautta, ennen kuin heistä kuullaan enemmän (ja hobittien suhteen pitää lukea toinen kirja).
Aikojen alku - Silmarillionin ensimmäinen luku pitää sisällään pääasiassa aiemmin kuullun kertausta vähemmän runollisesti ja vähemmän luettelon omaisesti. Olin hieman huolissani siitä miten hyvin seuraava Laichalafin kertomus sopii jatkoksi aiempia lukuja käsiteltäessä esiin tulleisiin aiheisiin. Vaikka se onkin pitkähkö, hänen muistinsa Kadonneiden tarujen suhteen ei ole paras mahdollinen, joten tarkennuksia tarvittaneen edelleen runsaasti.
Laichalafin raportti koskien Aikojen Alkua
"Johan tässä on puhuttu samasta aiheesta tuntikausia!", Þ.Tammikilpi
Humm. Minua pyydettiin kertomaan aikojen alusta, luultavasti koska olen vanha. Kaikki tämän lukijat kuitenkin luultavasti tietävät, miten noista kaukaisista ajoista perinteisesti kerrotaan. Sen tähden tuumin kertoa varsin erilaisen version aiheesta. Se on luultavasti monilta osin väärä, sillä kuulin sen kaukana idässä epämääräiseltä ja epäluotettavan oloiselta hahmolta, joka oli mahdollisesti (alemman tason?) maia, hyvin aikaisin auringon toisella ajalla. Heti alkuun minun pitää pyytää Erulta anteeksi ajoittaista nykykielisyyttä ja hetkittäistä alatyyliä. Samoin täytyy pyytää anteeksi kaikilta Markoilta ja Margoilta. Olen sulkeisiin ja linkkeihin liittänyt toivottavasti selventäviä kommentteja. Noh, kyseisen maian, en muuksikaan voi häntä uskoa, tarina meni suurinpiirtein näin. En tuolloin ymmärtänyt kaikkia hänen käyttämiänsä sanoja, mutta kenties nyt on aika julkistaa tämä.
"Kuten aiemmin oot kuullut, Valar ja heidän groupiensa maiar saivat Erulta luvan pitää ison orkesterin äänityssession Hänen maatilansa grillipaikalla. Eru oli jopa hyvänä musiikkiguruna laatinut teemoja bändin soitettavaksi, ja hoitanut paikalle muutakin inspiraatiota. Homma meni vähän puihin alkuun, kun Markorþin rokkisakki saapui aina keskeyttämään hyvät vibat. Eru sanoi lopuksi soittoporukalle, että kolmas biisi oli ihan tykkiä kamaa, ja eiköhän vedetä kunnon huumat, että voidaan aamulla ihmetellä kuinka hyviä me oikein ollaankaan (en tiedä tästä mitään). Margoðo kavereineen hermostui tähän hommaan, kun ei saanut nimeään ykkössolistiksi ja ainoaksi sovittajaksi. Hän lähti vihaisena stadiin ryyppäämään, ja saattoipa häjy vetää muutakin, koska oli perustamassa henkilöpalvontakulttia Ardaan, se oli Erun maatilan nimi, vähän myöhemmin. Aamulla kaikki olivat jo melkein unohtaneet miten biisi meni, ja ainoa nauhoitus lojuu edelleen Erun arkistossa, mikäli biisin live-vedossa tarvitaan taustanauhan apuja."
Koska Valaquentassa on jo kerrottu kuka kukin on ei heti ole syytä höpistä enempää muusikoista ja tuosta "hittikappaleesta", jonka "live-esitys jatkuu yhä pitkän ajan jälkeen (27000 tai 73000 vuoden, näin ainakin saan tulkita, koska Valinorin annaalit ovat hieman epäselviä mm. käsitteestä Valarin vuosi". (olen kyllä yrittänyt ynnäillä vuosia (jotenkin Sumerilaisen kuningasluettelon tapaan, kuten yllä), mutta jokin menee aina pieleen)
Ko.hämäräperäinen kulkija sanoi itsekin unohtaneensa monia iltoja. "Silmarillionin alkupuolella kerrotaan kahdesta ekasta biisistä jotka ei sitten lyöneet ihan niin hyvin läpi, osittain ehkä siitä syystä että soittajien mielet eivät alkuillasta olleet vielä tarpeeksi synkassa. Itse asiassa, eka biisi vedetään mun tulkinnan mukaan vauhdilla läpi tämän luvun parilla ekalla sivulla. Toinen biisi saattaa kenties soida kolmannen taustalla aika pitkään. Osa meistä jäi jumittamaan hyvään riffiin, jonka Mairon keksi."
Tässä välissä hämärä hahmo alkoi solkata jotain sekavaa siitä miten oli Xilahwarrin alueelle (silloin se oli sen niminen) päätynyt, joten tartun kiinni kohdasta, jossa on taas aikojen alkuun liittyvää.
"Niiden, jotka ovat Lännen asukkaiden tunteman Silmarillionin lukeneet, pitäisi tässä vaiheessa tietää, että puhun vertauksin. Heti kyseisen luvun alussa sanotaan, että Valarin avuksi live-esitykseen tuli uusi ja voimakas henki Tulkas, jonka rooli vertauksessa saattaisi olla livemiksaaja, avustamaan siinä että biisit soi hyvin. Sälli onkin raamikas ja ihan roudariksi sopiva muutenkin. Tässä varmaan tarpeeksi musiikista."
"Ensimmäinen sota Ardasta alkoi siis välittömästi sen jälkeen kun Eru ilmoitti jäävänsä eläkkeelle, mutta pitävänsä oikeuden puuttua maatilan hommiin, mikäli tällaista halutaan eikä yksimielisyyteen muuten päästä. Jumalten välimiesoikeudenkäynnissä (en ole kuullut tästä missään muualla) oltiin todettu että valar saavat jäädä asumaan tilan keskellä olevaan kartanoon, mutta että esikoisoikeutta (vrt. esim. Genesis 25:28) vaatineelle Markordille pitäisi silti luovuttaa laaja osa maasta." Lost talesissa tämä kerrotaan muistaakseni yksityiskohtaisemmin, siellä "Pahan Valtaherra" (joka on kuulemma vain näyttämönimi) on mukana alkuaikojen valaistussuunnittelussa, ja puuhaa Aulën kanssa savijalkoja Valarin Lampuille. En muista onko Tulkas ilmestynyt vasta Silmarillioniin, ehkä näin oli?
"Almaren-kartanossa pitivät valar isot hääbileet, joihin oltiin kutsuttu kaikki. Paitsi Morgorm, jolla oli jo aiemmin ollut jotain känää emäntänä toimineen Varðan kanssa. Tiedä sitä, vaikka olisi ollut kilpakosijana Nessalle, sillä Tulkas ei yhtään tykännyt äijästä. Näistä bileistä seurasi - poikkeuksellisesti - vallan upea kukoistus Almarenin seudulle, ja tämähän ei Mörköthille käynyt, kun tykkäsi sotkusta ja pimeydestä. Pimeys, ja varsinkin hämäryys on harvinaisen jees myös mulle.", jatkoi hämärä hahmo.
"Joka tapauksessa, ensimmäinen sota, niin kutsuttu Mahtien Mittelö, päättyi siihen että Valheiden Herra Margodr ja hänen kätyrinsä kaatoivat Aulen laatimat lamput perustuksia heikentämällä, ja tukivaijerit katkaisemalla (Lost Tales?), niin että Erun soiton mukaan luotu Almarenin Kartano tuhoutui. Sotasaaliksi Belcha Markor (taisi olla yksi nimi Lost Talesistä, Sindaria?) sai ainakin liudan eläimiä ja Yavanna Kementari "Äitimaa" (stage name) Palurienin geenitekniikkalabrat jossa hän oli laatinut kasvilajeja ja muokannut ne kasvamaan ikivalossa. Labrat kärsivät onneksi sen verran vahinkoa että kaikki mitä Margothû "Musta Käsi" (ja hänen apurinsa) siellä yrittivät tehdä kasvoi vääristyneesti. Esimerkiksi, hän otti hämähäkkejä ja väänsi niiden perimää niin että ne alkoivat juomaan verta muista eläimistä, nykyään näitä sanotaan veripunkeiksi, eipä silti, ihan hyviäkin punkkeja on olemassa. Normihämiksilläkin on hyvinkin ilkeitä sukulaisia, kuten myöhemmin Silmarillionissa käy useaan otteeseen ilmi, tässä on kyse muusta kuin Märkäisen Sielunvihollisen hommista. Ja paljon muutakin hän teki, kenties sitoi hiirille nahkasiivet ja heitteli niitä kunnes joku niistä oppi lentämään (lepakot). Kaikin puolin häijy tyyppi." Monista eläimistä en tosiaan tiedä kuka ne alun alkaen laati, kenties nämä ovat jo Erun laulunaiheesta lähtöisin?
**** Tässä kohtaa Laichalafin tapaaman hahmon juttu saattaa olla jo niin sekavaa uusille Silmarillionin lukijoille, että heitän väliin kommentin: huomautus The Book of Lost Tales'ia(tBoLT, eli Kadonneiden Tarujen Kirja) lukemaan lähteville: Silmarillionin lukemisesta ei ole apua. Silmarillionin lukemisesta KAHDESTI on hieman apua. Jos pidätte/piditte Silmaa vaikeana, minä ja nykyaikainen (tai no, olisiko painoksen vuosi ollut n. 1980) Oxfordin Yliopiston Sanakirja pitivät Lost Tales'ia vaikeana. Nykyaikana sen lukeminen saattaa olla nettilähteiden johdosta helpompaa, mutta kuten monien Isojen Kirjojen suhteen, eivät selitysoppaat tässäkään kohtaa aina ole samaa mieltä. ****
Vaan hämärä hahmo jatkoi vielä satuilujaan:
""Maailman Herra" Mar-kortin, kuten tuo kusipää itseään kutsui, saatua häädettyä tuon klassista musiikkia harrastaneen hippikommuunin, jossa siis varsinaiset bändin starat, ihan hyviä tyyppejä, muttei niiden kaa mitään vaarallista tai jännää ikinä tapahtunut, olivat johtajina, Endorista (se on, Keskimaa), nämä päättivät säästää sen mitä säästettävissä oli, ja muuttivat siihen osaan Ardaa joka säästyi pahimmalta saastalta mitä Markordh Melkoinen (ei tietääkseni ole sukua Dan Ratherille) Keskimaan laidoilta levitti. Näin Keskimaasta tuli pimeä mesta, jota vain pienet spottivalot (Varðan aiemmat tähdet) valaisivat." Maan muotokin oli muuttunut, itse olen sitä mieltä että Ambarkantan viides kartta olisi tulosta tästä sodasta, vaikka Kuivienen onkin sijoitettu aiemmassa kartassa paikkaan joka myöhemmin Silmarillionia tulkitessa tuntuu oudolta. Joka tapauksessa yhtenäinen maa rikkoutui palasiksi tässä sodassa, paljon saurideja kuoli. Tahi sitten kyseessä oli vielä rankemmin isot meteorikuurot. Kai tämä vaatii uskoa. Ormalin kaatumisen synnyttämä meri olisi siis jossain Khandista kaakkoon ja Taka-Haradista itään, luulisin näin (tämä on myöhempinä pallomaisina aikoina kuvattu mm. näin: https://taivaansusi.deviantart.com/art/Ambarkanta-669208537).
Ja tarina jatkui:
"Valar pystyttivät ison vedenjakajan (Pelorivuoret) suojaamaan lohkottua luomutilaansa ja alkoivat kutsua sitä nimellä Aman Valinor. Sinne tarvittiin kuitenkin valaistusta. Tämä ratkaistiin niin että yhteisvoimin asennettiin unobtainiumilla (Ikuinen Tuli) toimivat täysin saasteettomat fuusiovoimalat Yavannan mestariteoksiin, Kahteen Puuhun, Ninqueloteen ja Laureliniin, joiden lehdissä jäähdytyslämpö muuttui valoksi." Älkää kysykö minulta miten tämä toimii, se on Jumalten juttu. Ajanlasku alkoi, yllä olevan arvion mukaan suunnilleen 65000 tai 23000 vuotta sitten. Vaikka mistä tuosta tietää." Onko meteorikraatterin reunus Meksikonlahden rannalla (Chixulub) hautautuneena kenties Illuinin astian reuna tms. vanhojen sotien jäänne, ei minulla tietoa ole. Eldarin pitkästä ajanlaskusta tai varsinkaan Valarin vastaavasta ei ota selvää ihminen, ei entti. Saattaa olla että jo tällöin Pimeä Maa piti sisällään jonkin asteista haltia/ihmiskulttuuria, vaan eipä Erun aiemmista töistä tarkkaa tietoa ole. "Varða sääti valon jakamisen koko Amanin alueella kun ymmärsi parhaiten salaisen tulen, ja Amanin asumuksia käytettiin myöhemmin pääasiassa nukkumiseen."
"Melegor Markording (taas yksi pseudonyymi, tällä pahiksella oli aliaksia kuin jollain superagentilla) oli tähän mennessä jo saanut porttikiellot Jumalten hupitupiin jumala-Stadissa (ko. maia-kertoja oli tosiaan jokseenkin sekava), niin paha tyyppi hän oli. Hän jäi kaivelemaan monttuja Ardaan etsien yllä mainittua energianlähdettä, tai jotain muuta Erun hautaamaa salaista aarretta, mikä ei missään tapauksessa ollut timanttikaivos Etelä-Afrikassa (tämä on luultavasti viittaus J.R.R.Tolkienin synnyinseutuun). Eipä tuota löytänyt, eikä löydä, tietävät viisaammat kaverit kertoa." Toivottavasti ovat oikeassa. Hämärä ja mielestäni hieman hullu hahmo, jos näin saa maiasta sanoa, jatkoi matkaansa kohti itää hokien:"Morgoth, kuka?? En tunne, en tiedä, mistä täältä pääsee pois??".
Olen toki tietoinen siitä miten Aikojen Alku on kirjoitettu lännessä, kuten useimmat tämän lukijat, mutta halusin tuoda tuon version julki, vaikka se onkin perin epäluotettavan oloiselta tyypiltä peräisin. _Luulen_, että hän ei majaile enää Endorissa, vaan meni jonnekin muualle, vaan en tiedä minne (, paljon on muutenkin esiajoista arvailujen varassa).
Seuraavaksi, luvussa 'Aikojen Alku', niinkuin se on kirjoitettu, kuvaillaan kuinka Valar kantoivat edelleen huolta maista jotka olivat jääneet pahan ja pimeän valtaan, Orome metsästeli pahoja Melkorin elukoita käyttäen hyviä eläimiä ja hoitometsästäviä maiareita apunaan, Manwe kuunteli kotkia ja muita lintuja, ja hoiteli samalla ilmavirtaukset, Ulmo hoiteli kaiketi kaloja (ja fissuja, jos näillä on eroa) ja muuta vettä ettei paha valtaisi meriä kokonaan, veikkaisin että hänellä riitti hommaa merivirtojen kanssa jäisempinä aikoina. Yavannakin käveli tutkimassa hibernaatioon painuneita Keskimaan kasveja välillä, kenties selvittääkseen miten niitä voisi avittaa. Kuulemme Salmarista ensimmäistä (vaan oliko myös viimeistä?) kertaa. Haltiaheimoista kuulemme että Manwe piti vanyarista, Aule Noldorista ja Ulmo teleristä, heistä kuulemme myöhemmin enemmän. Lopuksi muistutetaan ihmisten ja haltioiden erosta, ja siitä että Silmarillionin pääpahis on valarista kenties eniten ihmisten kaltainen (to strive and to boldly go...), ja että hänkin hieman pelkää heitä ('Mandosin toinen ennustus' liittyy ainakin tähän), jos Manwe on heistä vain huolissaan. "Indoli atanion oialë laichear, mal ilyë tier Erucarë" (vrt.Sananl.19:21).
Quendi, Atani ja hobitit, ovat näin Iluvatarin lapsia, mutta vielä kuluu viikko - kaksi, Atanin suhteen pari kuukautta, ennen kuin heistä kuullaan enemmän (ja hobittien suhteen pitää lukea toinen kirja).
Last edited: