Minua on vaivannut koirakuume vaihtelevasti siitä lähti, kun muutin kotoa omilleni, eli vuodesta 2011. Opiskeluaikoina oman koiran ottaminen ei ollut mahdollista esimerkiksi siksi, ettei silloiseen asuntoon voinut tuoda lemmikkejä, koska ei ollut varaa, ja koska opiskeluaikoina päivät olivat usein aika täysiä, ja koira olisi joutunut viettämään aivan liian paljon aikaa yksin kotona.
Nyt kuitenkin on alkanut tuntua, että elämäntilanne sallisi lemmikin ottamisen. Asun omistuskaksiossa, jonne luonnollisesti voin omin luvin ottaa lemmikkejä, olen vakituisessa työsuhteessa (joskin vielä koeajalla, ja alkuvuoden koeaikapotkuista viisastuneena en haluaisi vielä ottaa työpaikkaa itsestäänselvyytenä) ja ehkä tärkeimpänä työpaikkani suhtautuu hyvin myönteisesti sekä etätyöskentelyyn että lemmikkien tuomiseen työpaikalle.
Toisin sanoen koirakuume on yltynyt siihen pisteeseen, että olen laittanut lempirotuni kasvattajille viestejä ja kysellyt tulevista pennuista ja kasannut itselleni koirabudjettia: kuinka paljon maksaa itse koira ja kuinka paljon pitäisi varata rahaa kaikkiin oheiskuluihin rokotteista koiran hammasharjoihin ja pentukouluihin. Valitsemani rotu on Suomessa sen verran harvinainen, että voi olla, etten esimerkiksi vielä 2020 saa omaa koiraa ihan siksi, että pennuille on kovasti jonoa monilla kasvattajilla.
Totta kai mietin sitäkin, kuinka paljon koiran ottaminen vaikeuttaa arkea. Tavalliset työpäivät ja viikonloput kyllä onnistuvat. Mutta entäs sitten soittoharrastukseeni olennaisesti kuuluvat harjoitusviikonloput? Entä työmatkat pääkaupunkiseudulle? Tai entäs esimerkiksi eilisten työpaikan pikkujoulujen kaltaiset riennot? Minulla ei ole puolisoa, joka voisi välillä ottaa vastuuta koiran hoitamisesta, eikä oikeastaan kavereitakaan, joilta voisin helposti pyytää koiravahtipalveluksia. Jyväskylässä on lemmikkihotelli, jonne ehdottomasti voisin oman koiranikin viedä, mutta se tietysti maksaa, ja kaiken lisäksi kyseinen hotelli sijaitsee aivan toisella puolella kaupunkia ja kilometrin, parin päässä lähimmästä bussipysäkistä.
Tästäkin huolimatta luulen, että mikäli vapaana olisi pentu, niin sen ottaisin. Tiedän, että oma koira parantaisi elämänlaatuani, enkä tiedä muita realistisesti käytettävissäni olevia tapoja esimerkiksi yksinäisyyden vähentämiseen tai hellyydenkipeyden helpottamiseen. Kaikki lemmikit tuovat mukanaan vaivoja, huoli ja kuluja, mutta silti olen melko varma, että oma koira antaisi enemmän kuin ottaisi. Vaan ennen kuin se oma pörröinen halli asuu kanssani, tulen pyörittelemään mielessäni huolia siitä, kuinka koiran hoitaminen onnistuu ja kuinka selviän kaikista kuluista ja käytännön hankaluuksista.