Raha, valuutat ja maksaminen Keski-Maassa

Täydennystä varhaisten haltioiden rahaliikennettä koskeviin tietoihin:

Qenya Lexiconissa on myös sana telpilin (s. 91) jonka merkitys on 'silver piece' eli 'hopearaha'. Kaiken lisäksi sanan telpe merkitys on erään varhaisen qenyan kielioppitekstin (Parma Eldalamberon 14, 2003, s. 54) mukaan 'hopean' lisäksi myös 'raha', ja tämä käy ilmi qenyankielisestä lauseesta ko. tekstissä (jonka nimi on toimittajien mukaan Qenya grammar in manuscript):

ya qensie melmur ne iksa telpe rautanéma

käännettynä englanniksi: “by whom we were told his money had all been stolen from him”​

Näin ollen varhaiset (siis Tolkienin legendariumin kehityksessä varhaiset) suurhaltiat sekä omistivat rahaa että ilmeisesti myös varastivat sitä toisiltaan, elleivät varkaita olleet örkit tai muut hirmut.

P.S. Valitettavasti en ole näitä tietojani onkinut suoraan alkulähteistä, vaan Paul Strackin Eldamo-sanastosta s.v. ᴱQ. ya qensie melmur ne iksa telpe rautanéma ; ᴱQ. telpe¹ (telpi-) ; ᴱQ. telpilin
 
Myöskään Silmarillionissa tai KTK:Ssa ei ole ainuttakaan mainintaa rahayksiköistä. Vain Túrin vannoo Mîmille maksavansa verirahan kullassa, mutta kolikoista ei puhuta missään.

(Tämä on siis keskustelun viesti #19 vuodelta 2005 - aiheena on esiaikojen rahatalous tai sen puute)

Mitä tulee Túrinin lupailemaan verirahaan, alkutekstissä käytetään sanaa ransom, joka yleensä tarkoittaa "lunnaita" mutta tässä tietysti suomennos "veriraha" on täysin paikallaan. Mutta raha? Sindarin sana danwedh ei viittaa rahaan vaan nähdäkseni 'lunastamiseen' tai 'velvoitteeseen' (dan 'takaisin', gwedh 'side' (engl. bond).

Túrin siis sanoo Mîmille: "...ja jos joskus vauraus osuu kohdalleni, maksan minä pojastasi verirahan kullassa surun merkiksi, vaikka se ei voikaan tuoda iloa sydämeesi." (engl. and if ever I come to any wealth, I will pay you a ransom of gold for your son...)

Jotenkin tuntuu siltä, että tässä puhutaan nimenomaan rahaksi lyödystä kullasta tai ainakin jostakin rahan esiasteesta, määräkokoisista harkoista tms. Mutta eihän sitä voi tietää.

Toinen mahdollinen rahankäsittelytilanne liittyy samaiseen kääpiöön, joka on ominut hylätyn Nargothrondin aarteet itselleen: "...ja istui siellä [Nargothrondin saleissa] kopeloiden kultaa ja jaloja kiviä ja valutti kalleuksia kaiken aikaa sormiensa lomitse." Olisiko Mîmin kopeloima kulta rahaa?

Rahatalous esiajoilla? Jalometallien arvo kyllä tunnettiin hyvin. Sanoihan Berenkin Thingolille: "Sillä se mitä löysin on kalliimpi kuin kulta ja hopea ja arvokkaampi kaikkia kiviä."

Näyttää siltä, että kaupankäynti liittyy kaiken kaikkiaan kääpiöihin. Mutta meille ei kerrota, miten Nogrodin ja Belegostin kääpiösepät palkittiin, kun he takoivat (lähinnä) aseita haltiakuninkaille. Ja jotakin Thingol lupasi palkkioksi Nauglamírin valmistamisesta vaikka lopulta ei palkkaa maksanut: "Ja pitkänä ja kopeana hän seisoi kääpiöiden keskellä ja häpäisi heidät ja käski heidän lähteä Doriathista palkatta." Harmi vain, että mitään viitettä ei ole siitä, millaisessa valuutassa tai tavarassa palkka oli määrä maksaa.

Haluaisin löytää todisteita aavistukselleni, että kääpiöt keksivät rahan tai että ainakin se syntyi heidän ja haltioiden välisen kaupankäynnin seurauksena.
 
Rahahan tarkoittaa oravannahkaa, ja Hobitissa puhutaan mustista oravista. Olikohan Synkmetsässä suuren mittakaavan rahanpesua, jotta se oli käypää valuuttaa muuallakin?
 
Doriathin aarteiden joukossa saattoi olla myös kolikoita ('coins of silver and gold') , en muista kyllä varmasti. Ehkä se oli Lost Talesissä. Tai sitten ei.
 
Rahahan tarkoittaa oravannahkaa, ja Hobitissa puhutaan mustista oravista
Oliko tämä kenties Hobittiin piilotettu viittaus Synkmetsän harmaaseen talouteen?

Haluaisin löytää todisteita aavistukselleni, että kääpiöt keksivät rahan tai että ainakin se syntyi heidän ja haltioiden välisen kaupankäynnin seurauksena

Tuntuu että legendariumissa noldor olivat aina keksineet ensimmäisenä kaiken, ellei jostain asiasta eksplisiittisesti sanottu jotain muuta. Amanissa rahalle ei ehkä kuitenkaan ollut tarvetta. Kaksi mahdollista, Silmarillionin "Noldorin paluu" -luvusta mieleen tulevaa Beleriandiin sijoittuvaa rahan syntypaikkaa tulee mieleen. Angbandin piirityksen aikana Caranthirin väki oli asettunut noldorista kauimmas itään ja valvoi kääpiöiden kauppareittejä Beleriandiin (...kaikki mitä heidän kaivoksistaan lähti kävi Caranthirin käsien kautta ja hän sai omakseen suuria rikkauksia). Standardisoitu valuutta olisi ollut hyödyllinen tullien ja maksujen määrittelyä ja hintojen vertailua varten.
Toinen idea: Finrod teetätti kääpiöillä hyvin suuria rakennus- ja muita töitä. Standardikokoiset, leimatut jalometallikolikot olisivat mahdollistaneet yksiselitteisen urakkahinnan määrittelyn ja (alkutarkastusten jälkeen) nopeuttaneet maksuja. (They were rewarded well, for Finrod had brought more treasures out of Tirion than any other of the princes of the Noldor.) Ajattelen siis, että Finrod olisi voinut kääpiöille maksamista varten lyötättää kolikoita alunperin jossain muussa muodossa olleesta kullasta.

Mutta jos "rahaa" tai "kolikoita" ei mainitaan missään päin Silmarillionia (Qenya Lexicon kaiketi sisältää sanoja myös myöhempään legendariumiin kuulumattomille, Euroopan "oikeaan" historiaan kuuluville ilmiöille ja käsitteille, esim. kristillisiä teologisia termejä), niin ehkä toisen ajan jälkipuoliskon numenorilainen imperiumi voisi olla realistisen tuntuinen syntypaikka leimatulle metallirahalle.
 
Amanin kaupanteosta löysin tällaisen varhaisen viittauksen: Silman Noldorin pako -luvussa Olwë vastaa Fëanorille telerin laivoista: me emme anna niitä emmekä myy niitä minkään liiton taikka ystävyyden nojalla.

Myyminen oli siis Amanissa tuttu käsite, mutta se voinee tarkoittaa myös jonkinlaista vaihtotaloutta eikä vielä rahaa. Eikä tästä kai sitäkään voi päätellä, että kaupankäyntiä olisi välttämättä kovin paljon harrastettu Amanissa.

Haltiathan sirottelivat jalokiviä koristeeksi Eldamarin rannoille, tai tarkemmin sanoen teleri: Noldor antoivat heille monia lahjoja, opaaleja ja timantteja ja vaaleita kiteitä joita teleri kylvivät rannoille ja ripottelivat lampiin. Jalokiviä siis pidettiin jollain tavalla arvokkaina tai ainakin kauniina (koska niiden lahjoittaminen oli erityistä), mutta voiko tästä päätellä, että niitä ei käytetty maksuvälineenä? Vai olisivatko haltiat vain paheksuneet juuri näiden rannalle kylvettyjen jalokivien keräämistä ja käyttämistä maksamiseen?
 
Vielä yksi valuuttalaji: Thingol antoi Menegrothin louhineille Belegostin kääpiöille lahjaksi Balarin rantavesistä löytyneen Nimphelos-nimisen helmen, joka oli kyyhkynmunan kokoinen. Yksi helmi saattoi tosiaan riittää palkkioksi salien louhimisesta, sillä Belegostin ruhtinaan sanotaan pitäneen sitä aarrevuoren veroisena. Joten kyllä monenlaiset arvoesineeet toimittivat rahan virkaa.
 
Keskiajan tutkimuksen seura Glossa ry:n blogissa on tuore Frida Ehrnstenin kirjoitus keskiajan rahataloudesta. Ajattelin, että voisin mainita tässä ketjussa asiasta, vaikka meneekin vähän sivuraiteille. Linkki.
 
Last edited:
Vielä yksi valuuttalaji: Thingol antoi Menegrothin louhineille Belegostin kääpiöille lahjaksi Balarin rantavesistä löytyneen Nimphelos-nimisen helmen, joka oli kyyhkynmunan kokoinen. Yksi helmi saattoi tosiaan riittää palkkioksi salien louhimisesta, sillä Belegostin ruhtinaan sanotaan pitäneen sitä aarrevuoren veroisena. Joten kyllä monenlaiset arvoesineeet toimittivat rahan virkaa.

Off-topcina vois todeta et mahtais kääpiöitä ottaa päähän, jos selviäis et kyseisiä helmiä tai sen kaltaisia ois useampi maailmassa. :D
 
Ylös