En tainnut sanoa, että syvälliset henkilöhahmot ovat tasokkaan kirjallisuuden mitta. Sanoin, että rotu, joka tekee pahaa yksinkertaisesti siksi että on syntynyt tekemään pahaa, on laiska ratkaisu kehitettäessä vastustajia tarinan sankareille. Kun kyseiseen rotuun vielä (Tolkienin mongolikommentin huomioon ottaen hänen kohdallaan ilmeisesti tieten tahtoen) liitetään sellaisia ulkoisia ominaisuuksia, jotka juontavat juurensa tarinan kohdeyleisön kulttuurissa tyypillisistä negatiivissta rotustereotypioista, kritiikki on mielestäni täysin perusteltua.
Kointähdelle sanon jälleen kerran, etten ole pyrkimässä muuttamaan Toklienin kirjoja, en kieltämässä ketään niistä nauttimasta enkä edes itse boikotoimassa niitä. Olen yksinkertaisesti nostamassa esiin joitain niiden nykynäkäkulmasta ongelmallisia ominaisuuksia - Telimektarin huolestuneen (vai ehkä kuitenkin vinoilevan?) kommentin mukaan eurosentrisesti ja nykyaikaisesti, koska olen nykyaikaa elävä eurooppalainen, joka keskustelee tässä yhdestä eurooppalaisen fantasiagenren kulmakivistä, jonka kirjoitti toissa vuosisadalla syntynyt konservatiivinen valkoihoinen etuoikeutetuissa ja yhteiskunnallisesti korkealle arvostetuissa yliopistopiireissä elämänsä viettänyt brittimies. Tolkien oli aikansa, yhteiskuntansa ja oman sosiaalisen piirinsä lapsi, niin hyvässä kuin pahassa, ja se näkyy hänen teoksissaan. Se ei estä rakastamasta niitä, mutta sanon jälleen kerran, ettei suurenkaan rakkauden pitäisi saada ihmistä sulkemaan silmiään rakastetun ongelmallisilta piirteiltä, varsinkaan jos ne aiheuttavat vahinkoa muille. Tolkien laski peruskiven sille eurooppalaisessa fantasiagenressä valitettavan sitkeästi eläneelle ajatukselle, että jotkin rodut vain ovat syntyjään pahoja, ne erottaa muista roduista meidän maailmastamme peräisin olevien ei-eurooppalaisia ihmisiä koskevien negatiivisten rotustereotypioiden perusteella, eikä niiden pahuudelle ole tehtävissä muuta kuin tappaa niiden edustajat tavattaessa.
Olórinille vastaukseksi sen verran, että minä katson tässä yhteydessä ongelmalliseksi nimenomaan sen, että hyvyys ja varsinkin pahuus sidotaan hahmon etniseen taustaan. Sellaiset asiat kuin voimakkuus, sitkeys, ketteryys jne. ovat neutraaleja asioita, olentojen fyysisiä ominaisuuksia siinä kuin ihon tai silmien värikin. Ongelmat alkavat siinä kohtaa, kun niihin aletaan liittää käsityksiä fyysisen ominaisuuden mukana automaattisesti seuraavasta taipumuksesta hyvyyteen tai pahuuteen.