Tolkienin maailma on tunkkainen?

Anteeksianatavaisuuteni ei johdu pelkästään ajasta vaan koko siitä kulttuurikontekstista, jossa Tolkien kasvoi - kuten taisin edellä jo kertaalleen selittää. Toisaalta en tainnut väittää, että Tolkien olisi esittänyt örkkien tappamista sukupuuttoon. Puhuin siitä, miten jonkun hahmotyypin määrittäminen automaattisesti ja aina pahaksi tarkoittaa, että kyseiset hahmot saa aina tavatessa tappaa ilman tunnontuskia, mikä minun mielestäni on yleisesti ottaen ongelmallinen lähestymistapa.

@Kointähti, alkaa tuntua siltä, että väittelet enemmän itse rakentamiesi olkiukkojen kuin minun kanssani ;)
 
Jos tarkasti miettii, niin keskimaasta ei taida löytyä yhtään rotua, joka ei olisi sekä hyvä että paha. Örkitkin olivat alunperin piinattuja haltioita. Peikoista en mene takuuseen.
 
Örkit ovat piinaamalla vääristettyjä ja pahoiksi tehtyjä haltioita. Tolkienin koko legendariumissa ei taida olla yhtä ainutta hyvää tai edes neutraalia örkkiä, vaan niiden koko sukukunta esitetään Morgothin pysyvästi pahuuteen kääntäminä, kenen tahansa kyllin mahtavan ja julman hallitsijan kurjasti kohtelemina mutta silti aina halukkaina orjina.
 
Örkit ovat piinaamalla vääristettyjä ja pahoiksi tehtyjä haltioita. Tolkienin koko legendariumissa ei taida olla yhtä ainutta hyvää tai edes neutraalia örkkiä, vaan niiden koko sukukunta esitetään Morgothin pysyvästi pahuuteen kääntäminä, kenen tahansa kyllin mahtavan ja julman hallitsijan kurjasti kohtelemina mutta silti aina halukkaina orjina.
Kyllähän Cirith Ungolin örkit suunnittelivat livistävänsä armeijapalveluksesta ja alkavansa harjoittaa yksityisiä örkkimäisyyksiä parin kunnon kaverin kanssa ilman "isoja äijiä" sitten, kun voittoisan sodan myötä olisi hankittu lisää elintilaa. Ei heidän lojaliteettinsa niin ehdoton ollut, tosin olivat tietoisia ammatinvalintamahdollisuuksiensa rajallisuudesta.
 
Pratchettillä hiidet taisivat olla rautatien kehittäjiä, en tiedä mitä mieltä Tolkien oli rautateistä, mutta ainakin Ameriikoissa muutamakin metsä kaadettiin ratapölkyiksi ja höyrykattiloiden veden lämmitykseen. Kai tuo Britanniassa pyöri enemmän kivihiilellä.
Kahden erilaisen moraalijärjestelmän yhteensovittaminen ei ilman molempien puolien tekemiä myönnytyksiä ole mahdollista. Ikävä kyllä moni moraali on sen verta jäykkä, esim. tietessä tutkijan moraali, että kompromisseja on käytännössä mahdotonta tehdä. Ääritapauksissa nämä eroavuudet johtavat sotiin, tunteeseen siitä että ryhmänä meillä on oikeus tehdä sitä sun tätä koska...(lisää uskottava peruste)
Näin on ollut varmaan jo ensimmäisistä metsästysalueiden jakamisesta syntyvistä kiistoista lähtien, ei ole ollut olemassa mitään 'jaloa villiä haltiaa', vaan moriquendi, örkit ja haltiat ovat vain kahden tai kolmen metsästysseurueen jäseniä kiistelemässä siitä kenen nuoli oli tappava.

Tämä siis jopa ennen kääpiöiden ja örkkien sotaa joka alkoi joskus muinoin, kun örkit valtasivat Gundabadin, tuon muinaisen pyhän maan, jossa kääpiöiden esi-isät elivät aikoina jotka vain kääpiökielellä muistetaan (onko tämä totta, jos kukaan muu ei muista).
 
Kuten Tolkien kirjoittaa Sormuksen tuhoutuessa ”ryntäilivät päättömästi Sauronin olennot, taioin kiedotut örkit”.
Kyllähän Cirith Ungolin örkit suunnittelivat livistävänsä armeijapalveluksesta ja alkavansa harjoittaa yksityisiä örkkimäisyyksiä parin kunnon kaverin kanssa ilman "isoja äijiä" sitten, kun voittoisan sodan myötä olisi hankittu lisää elintilaa. Ei heidän lojaliteettinsa niin ehdoton ollut, tosin olivat tietoisia ammatinvalintamahdollisuuksiensa rajallisuudesta.
Tämä Cirith Ungolin kohtaus on Merrin ja Pippinin kaappauksen ohella ainoita, joissa örkit puhuvat ja ajattelevat. Se on myös ristiriidassa sen kanssa, että örkit olisivat taikavoimin kiedottuja Sauronin palvelukseen. Sillä Sauronin mahdin romahtaessa vain örkkien ja muiden petojen kerrotaan joutuvan täyden pakokauhun valtaan. Ihmiset joko pakenevat, laskevat aseensa ja anovat armoa tai taistelevat epätoivon vimmalla kuolemaansa.

Tietenkin örkit ovat sikäli itsenäisiä, että ne eivät ole vain järjettömiä pelinappuloita tai yksinkertaisia laumaeläimiä. Enemmänhän ne kuvataan purnaavaksi, pakotetuksi sotaväeksi, joka hyvin voi haaveilla karkaavansa tai ainakin sodan päätyttyä lähtevänsä. Eiväthän Cirith Ungolin örkit oikeasti lähteneet, mutta eivät ne vaikuta olevan taioin kiedottuja. Suoraan Sauronin tahtoa toteuttaneet örkit olisivat olleet paljon tylsempiä (ja vaikeampi vastus) kuin keskenään tappelevat örkit.
 
@Kointähti, alkaa tuntua siltä, että väittelet enemmän itse rakentamiesi olkiukkojen kuin minun kanssani ;)
Arvoisa Kuukivi on useaan kertaan esittänyt, ettei Tolkienin teoksia tarvitse muuttaa, vaikka hän suomiikin niissä näkemäänsä rasismia ja yleistä mustavalkoisuutta. Kuitenkin arvostelu itsessään sisältää ajatuksen, että asia olisi pitänyt tehdä toisin. Tässä kierrellään kuin kissa kuumaa puuroa. Lisäksi voidaan muistuttaa, että kyllähän Suomessa saa vapaasti murhata ihmisiä. Siitä vaan tuomitaan elinkautiseen.

Puhuin siitä, miten jonkun hahmotyypin määrittäminen automaattisesti ja aina pahaksi tarkoittaa, että kyseiset hahmot saa aina tavatessa tappaa ilman tunnontuskia, mikä minun mielestäni on yleisesti ottaen ongelmallinen lähestymistapa.
Ei Tolkienilla örkkejä noin vaan tapeta ohikulkiessa tai aarrekammioita lootatessa, kyllä kyse on aina sotatilanteesta. Esimerkiksi sotahistorioitsija Jussi Jalonen toteaa, etteivät suomalaiset sotaveteraanit ole kärsineet niinkään tappamisen aiheuttamista tunnontuskista kuin kuolemanpelon ja omien miestappioiden aiheuttamista traumoista. Näin siitäkin huolimatta että venäläissotilaat lienevät samaistuttavampia kuin örkkien kaltainen vieras laji (huomaa välilyönti).
 
Tämä Cirith Ungolin kohtaus on Merrin ja Pippinin kaappauksen ohella ainoita, joissa örkit puhuvat ja ajattelevat. Se on myös ristiriidassa sen kanssa, että örkit olisivat taikavoimin kiedottuja Sauronin palvelukseen. Sillä Sauronin mahdin romahtaessa vain örkkien ja muiden petojen kerrotaan joutuvan täyden pakokauhun valtaan. Ihmiset joko pakenevat, laskevat aseensa ja anovat armoa tai taistelevat epätoivon vimmalla kuolemaansa.

Toisaalta Sauronin tahto kuvataan kirjassa todelliseksi voimaksi, jota on vaikea vastustaa kaukaa ja mahdoton läheltä. Se vain voi olla kohdistuneena yhteen paikkaan kerrallaan (mitä Barad-dûrin valonheitin elokuvassa symboloi). Kun örkit olivat taistelukentällä suoraan Sauronin silmän alla, ne olivat sen tahdottomia orjia. Mutta kun oltiin omalla kasarmilla ja Silmä katsoi muualle, niillä oli oma tahto.

Siitä päästäänkin kysymykseen, miksi örkit tahtoivat totella? Riviörkeille ei armeijapalveluksesta varmaan ollut suoraa henkilökohtaista hyötyä edes päivärahan muodossa. Ne oli epäilemättä pienestä pitäen kasvatettu tottelemaan joukkonsa johtajia, ja ne jotka eivät totelleet karsiutuivat darwinistisesti pois muonavahvuudesta. Shagrat, Gorbag ja muut päälliköt puolestaan halusivat lisää valtaa ja voimaa. Örkeille suurin uhka oli toiset örkit ja örkkiheimoille örkkiheimot. Niiden elämä oli jatkuvaa kamppailua elintilasta, resursseista ja nokkimisjärjestyksestä. Mordorin lipun alla niillä oli jonkinlainen suoja toisiltaan ja lupaus saaliista ja vallasta. Sen viipyminen sitten alkoi aiheuttaa närää.

Isojen Äijien pelko oli sekin varmasti yksi osatekijä joka oli tuonut ne ruotuun ja piti ne siinä, Nazgûleille ei ryppyilty (ja siksi ne olivat salaa riemuissaan kun niillä oli harmia), eivätkä muut varmasti kaihtaneet tilaisuutta puukottaa heikkoa johtajaa selkään saadakseen itselleen hieman lisää.

Saattoihan Keski-Maassa olla muutama örkkiheimo, joka ei Sauronin kutsua saanut tai katsoi paremmaksi olla vastaamatta siihen. Mutta niitä ei sitten Sormuksen sodan aikakirjoihin kronikoitu.
 
Jos tarkasti miettii, niin keskimaasta ei taida löytyä yhtään rotua, joka ei olisi sekä hyvä että paha. Örkitkin olivat alunperin piinattuja haltioita. Peikoista en mene takuuseen.
Vapaat kansat eivät olleet idealistisen hyviä nekään.

Rohanin ratsastajilla oli ikävä tapa jahdata metsäläisiä, eivätkä tainneet suhtautua mustainmaalaisiinkaan kovin suvaitsevasti.

Gondorilaisilla oli historiassaan sisällissotia ja "kopean, halpamaisen ja julman" Castamirin kaltaisia hallitsijoita. Noinkohan heidänkään suhtautumisensa alueellaan ja rajoillaan eläviin "vähempiin" ihmisiin oli luontevan mutkatonta.

Örkkejä kohtaan molempien suhtautuminen oli sitten eri potenssissa, tuskin olisi tavattaessa alettu kysellä ollaanko sitä mahdollisesti ystävällismielisiä. Extreme prejudice, kuten anglosaksisissa maissa sanotaan.

Hobiteilla taisi pahin ilkeys todentua lähinnä juoruiluna ja hopealusikoiden kähveltämisenä, kunnes altistuivat Sarumanin korruptiolle.
 
Vapaat kansat eivät olleet idealistisen hyviä nekään.


Hobiteilla taisi pahin ilkeys todentua lähinnä juoruiluna ja hopealusikoiden kähveltämisenä, kunnes altistuivat Sarumanin korruptiolle.

Pitää myös muistaa tapaus Smeagol, vai meneekö puhtaasti sormuksen piikkiin?


Tämä Cirith Ungolin kohtaus on Merrin ja Pippinin kaappauksen ohella ainoita, joissa örkit puhuvat ja ajattelevat. Se on myös ristiriidassa sen kanssa, että örkit olisivat taikavoimin kiedottuja Sauronin palvelukseen. Sillä Sauronin mahdin romahtaessa vain örkkien ja muiden petojen kerrotaan joutuvan täyden pakokauhun valtaan. Ihmiset joko pakenevat, laskevat aseensa ja anovat armoa tai taistelevat epätoivon vimmalla kuolemaansa.

Kyllähän Hobitissa ainakin hiidet kuulustelivat ja lauloivatkin napattuaan kääpiöretkueen.
 
"Sillä mikään ei ole alkuaan paha. Ei edes Sauron."

Itse olen aina ajatellut örkeissä kyllä olevan jonkinasteisen jatkuvan vihan, jonka Morgoth piinatuissa haltioissa herätti. Se ei kuitenkaan välttämättä tee örkeistä syntyessään pahoja, vaan kyse on äärimmäisen synkän ja väkivaltaisen elämän synnyttämä piirteestä. Jos pieni örkkilapsi olisi adoptoitu vaikkapa hobittiperheeseen (mahtava mielikuva:grin:), hänestä olisi saattanut kasvaa, jos nyt ei aivan mallikelpoinen, niin kohtuullisen kunnollinen yksilö kuitenkin. Toki tämä on pelkkää spekulaatiota, sillä sen verran vähän olemme saaneet lukea kuvauksia örkeistä. Varmasti voidaan etsiä Tolkienin tuotannosta "todisteita" niin puolesta kuin vastaan.

Se sen sijaan on eittämättä ja epäilemättä totta, että örkkien ulkonäöllä on takanaan jonkinlaista rasismia. Kirjeissään Tolkien toteaa jotenkin tähän tyyliin, että "itse asiassa örkit ovat taantuneita ja vastenmielisiä versioita meille eurooppalaisille epämieluisimman rodun - mongolien - edustajista." Ikävä fakta, mutta se on vain hyväksyttävä. Mutta jälleen, Tolkien eli sata vuotta sitten. Ajat ovat muuttuneet huomattavasti, ja tuolloin rasismi oli vielä normaalina pidettyä. Professorimme oli aikansa lapsi, ja ei, se ei ole laiska perustelu, se on puhdas fakta.
 
Last edited:
Pitää myös muistaa tapaus Smeagol, vai meneekö puhtaasti sormuksen piikkiin?
Tämähän on sinällään hyvä kysymys. Oliko kyse kaverusten välisestä kilpailusta joka meni liian pitkälle, tuliko Smeagol kateelliseksi kaverin löydettyä jotain kaunista, oliko Smeagol jo alkujaan sisimmässään paha ja ahne vai vaikuttiko Sormus Smeagoliin niin voimakkaasti jo ensinäkemältä että tämä päätyi surmaamaan kaverinsa?
 
Siis eiväthän örkit ole mikään oma paha rotunsa. Hehän ovat samaa rotua haltioiden kanssa. Örkit eivät ole pahoja ja iljettäviä lajinsa takia, vaan koska heidät turmeli joku ulkopuolinen. Siinä meni pohja ainakin siltä väitteeltä, että Tolkienin tarinoissa hyvyys tai pahuus olisi lajityypillinen ominaisuus. Roolipeleistä, kuten D&D, en tiedä kun en ole niitä pelannut.
 
"Sillä mikään ei ole alkuaan paha. Ei edes Sauron."

Itse olen aina ajatellut örkeissä kyllä olevan jonkinasteisen jatkuvan vihan, jonka Morgoth piinatuissa haltioissa herätti. Se ei kuitenkaan välttämättä tee örkeistä syntyessään pahoja, vaan kyse on äärimmäisen synkän ja väkivaltaisen elämän synnyttämä piirteestä. Jos pieni örkkilapsi olisi adoptoitu vaikkapa hobittiperheeseen (mahtava mielikuva:grin:), hänestä olisi saattanut kasvaa, jos nyt ei aivan mallikelpoinen, niin kohtuullisen kunnollinen yksilö kuitenkin. Toki tämä on pelkkää spekulaatiota, sillä sen verran vähän olemme saaneet lukea kuvauksia örkeistä. Varmasti voidaan etsiä Tolkienin tuotannosta "todisteita" niin puolesta kuin vastaan.

heh, tulipa tämä Banazirin spekulaatio mieleen lukiessani Hesarista referaattia Harry Harrisonin Eeden -trilogiasta. Edistynyt rotu (tässä tapauksessa dinosauruksista kehittyneet murgut) adoptoivat primitiivisen rodun lapsen (kivikautinen ihmislapsi) ja kasvattavat hänet omanaan. Tietenkin se lopulta päätyy pettämään heidät, kun kansojen edut ovat ristiriidassa.

Pitänee laittaa lukujonoon.
 
Siis eiväthän örkit ole mikään oma paha rotunsa. Hehän ovat samaa rotua haltioiden kanssa. Örkit eivät ole pahoja ja iljettäviä lajinsa takia...

Mistä tuleekin mieleen että miksi örkit kuvataan lähes aina ihmis- ja haltiakriteerein tyystin erilaisena ja rumana rotuna? Legendarium voisi hyvinkin sallia örkkien kuvaamisen hyvin paljon haltioita muistuttavina henkilöinä, olihan Sauronillakin kaunis muoto Auringon Toisella Ajalla. Millaiset ovat sitten örkkien rumuuskilpailut ja miksi niitä pitää järjestää?
 
Tolkien ei loppujen lopuksi osannut (tai paremminkin ei ehtinyt) päättää, mitä mieltä oli örkkien alkuperästä. Myöhäisissä kirjoituksissaan hän pohti, olisivatko örkit olleet alun perin eläimiä, joiden tietoisuutta Morgoth (ja myöhemmin Sauron) lisäsi vai ehkä turmeltuja ihmisiä tai sittenkin ainakin osaksi haltioita.

Painettuun Silmarillioniin päätyi yksi lause aikaisemmista kirjoituksista, ja se on ikään kuin virallistanut haltia-alkuperän. Mutta tämä monien muiden legendariumin piirteiden tapaan jäi tekijältä viimeistelemättä.
 
Örkkien tarkka alkuperä ei mielestäni tässä yhteydessä ole niin olennainen asia kuin kirjailijan näkemys siitä, että pahuus on tullut niihin myöhemmin ulkopuolelta. Eli ymmärtääkseni missään versiossa ne eivät alkujaan ole olleet "pahaa rotua".

Mitä nyt ylipäänsä tulee Tolkienin tarinoiden pahuuteen, niin en ole osannut ajatella sitä niinkään konkreettisena ominaisuutena, vaan ennemminkin absurdina (muoks. tarkoitin tietenkin abstraktina ?) käsitteenä, joka nyt vain jotenkin on pitänyt tehdä ymmärrettäväksi niin tarinan henkilöille kuin lukijallekin ruumiillistamalla se. Tämähän on tyypillistä eri kansojen ja uskontojen legendoissa ympäri maailman, ja Tolkien tunnetusti pyrki tietynlaiseen arkaaiseen tyyliin aivan tietoisesti. Loputtomasti voidaan sitten spekuloida siitä onko se hyvä tai huono asia.

Vaikka jotkut ilmaisut ovat sellaisia, ettei siten nykypäivänä voisi sanoa, niin kannattaako niihin jumittua? Se on vähän epäreiluakin. Sen verran mitä olen Tolkienista lukenut (elämäkerta, kirjeet), niin olen ihan varma, että hän ilmaisisi monia asioita toisin jos hän eläisi nyt.

Minusta paljon olennaisempaa on, että Tarussa sormusten herrasta yksi keskeinen teema on eri kansojen/lajien/rotujen kamppailu yhteistä vihollista vastaan. Ennakkoluulojen nielemistä ja suvaitsevaisuuden opettelua vaaditaan niin itsensä ylivertaisiksi kokevilta haltioilta, Ilúvatarin lapsiin epäluuloisesti suhtautuvilta kääpiöiltä kuin kuin nurkkapatriotismiin taipuvaisilta hobiteiltakin.
 
Last edited:
Varhaisimmissa versioissa, joissa Morgoth on tehnyt örkit, nämä ovat alusta alkaen pahoja.
"The Fall of Gondolin", noin vuosina 1916-1917: ...Orcs, for all that race were bred by Melko of the subterranean heats and slime. Their hearts were of granite and their bodies deformed; foul their faces which smiled not, but their laugh that of the clash of metal, and to nothing were they more fain than to aid in the basest of the purposes of Melko. (HoME, II, 159-160.)
"Quenta Noldorinwa", n. 1930: The hordes of the Orcs he made of stone, but their hearts of hatred. (HoME, IV, 82)
"Quenta Silmarillion", n.1937: he brought into being the race of the Orcs, and they grew and multiplied in the bowels of earth. These Orcs Morgoth made in envy and mockery of the Elves, and they were made of stone, but their hearts of hatred. (HoME, V, 233)
(Puuparran kuvaus peikkojen ja örkkien synnystä Sormusten herrassa edustaa ehkä vielä tätä käsitystä myös örkkien osalta.)

Myöhemmin, kun Tolkien katsoi että örkit oli tehty joistakin aikaisemmista elämänmuodoista (haltioista, eläimistä tai ihmisistä), ne eivät enää olleet alunperin pahoja, vaan turmeltuja. Tällöin niitä ei periaatteessa voinut myöskään täysin vapaasti tuhota.
"Myths transformed", 1950-l. lopulta (?): the Wise in the Elder Days taught always that the Orcs were not 'made' by Melkor, and therefore were not in their origin evil. They might have become irredeemable (at least by Elves and Men), but they remained within the Law...they must not be dealt with in their own terms of cruelty and treachery. Captives must not be tormented...If any Orcs surrendered and asked for mercy, they must be granted it...This was teaching of the Wise, though in horror of the War it was not always heeded. (HoME, X, 419)
 
Last edited:
Se, ovatko örkit oma rotunsa, on mielenkiintoinen kysymys siinä mielessä, että todistetusti maiat ja haltiat voivat lisääntyä keskenään, samoin haltiat ja ihmiset. Tällä perusteella ne ovat kaikki saman lajin eri "rotuja".

Minun pointtini tässä "paha rotu" -keskustelussa on se, että Tolkien faktuaalisesti esittää tummaihoiset olennot järjestään pahoina. Hän oli aikansa ja kulttuuripiirinsä lapsi, kuten on moneen kertaan todettu, ja hänen teoksensa ovat mitä ovat sekä hyvässä että pahassa. Minun mielestäni on tärkeää huomata niiden ongelmalliset piirteet siksi, että ne ovat edelleen hyvin suosittuja ja ovat myös vuosikymmenien ajan vaikuttaneet yleiseen käsitykseen siitä, millaisia fantasiamaailmojen ja yhteiskuntien pitäisi olla, kun joku muu alkaa sellaisia luoda. Fantasia, niin mielikuvitusmaailmoissa lentämistä kuin onkin, ei ole tosimaailmasta irrallista. Sen arvot ja estetiikka kumpuavat meidän todellisesta maailmastamme, ja ne myös vaikuttavat meidän maailmaamme. Niitä on siksi voitava käsitellä kriittisesti siinä kuin muitakin maailmamme ilmiöitä, etteivät ne ala näyttäytyä itsestäänselvyyksinä.

Tolkienin pahuuskäsityksestä vielä sen verran, että hänen legendariumissaan pahuus on varsin raamatullinen asia: aivan alussa yksi ylimmistä luoduista kapinoi luojaansa vastaan, ja tästä kumpuaa kaikki paha, mitä maailmassa jatkossa tulee olemaan. Koko legendariumin kantava teema on se, miten kaikki maailmassa vähitellen turmeltuu ja etääntyy hyvistä alkulähteistään pahuuden vaikutuksesta, ja ainoastaan maailman mittakaavassa piskuinen joukko uljaita vaaleaihoisia, harmaasilmäisiä länsimaalaisia yrittää edes jollain tavalla pitää yllä alkuperäistä ideaa hyvästä, ts. Valarin tahdon mukaisesta maailmasta.
 
Last edited:
Sitten taas kirjeessä 153 Tolkien muistuttaa, että maailma on Erun luoma ja oma, ja siksi lähtökohtaisesti hyvä. Turmelus on tullut sinne ulkopuolelta. Siksi kaikella joka maailmassa on, on potentiaali hyvään. Myös örkeillä, riippumatta niiden lähtökohdista, vaikka Tolkien itsekään ei oikein tahdo uskoa niiden tarttuvan siihen mahdollisuuteen.

[Eru/God] gave special 'sub-creative' powers to certain of His highest created beings: that is a guarantee that what they devised and made should be given the reality of Creation. Of course within limits, and of course subject to certain commands or prohibitions. But if they 'fell', as the Diabolus Morgoth did, and started making things 'for himself, to be their Lord', these would then 'be', even if Morgoth broke the supreme ban against making other 'rational' creatures like Elves or Men. They would at least 'be' real physical realities in the physical world, however evil they might prove, even 'mocking' the Children of God. They would be Morgoth's greatest Sins, abuses of his highest privilege, and would be creatures begotten of Sin, and naturally bad. (I nearly wrote 'irredeemably bad'; but that would be going too far. Because by accepting or tolerating their making — necessary to their actual existence — even Orcs would become part of the World, which is God's and ultimately good.) But whether they could have 'souls' or 'spirits' seems a different question; and since in my myth at any rate I do not conceive of the making of souls or spirits, things of an equal order if not an equal power to the Valar, as a possible 'delegation', I have represented at least the Orcs as pre-existing real beings on whom the Dark Lord has exerted the fullness of his power in remodelling and corrupting them, not making them.
 
Ylös