Pieniä, suuria ja kaikenkokoisia ilonaiheita

Minä taisin hävitä kaikki kolme, vaikken edes tiennyt kuin Whamista enkä ole kovin paljon kuunnellut joululauluja. Tänä vuonna sattuneesta syystä en kuitenkaan ollut itse (yhteis)laulamassa Loiria: nuo kaksi muuta eivät sentään kuulu Kauneimmat joululaulut -tapahtumien tyypilliseen valikoimaan...

Ilonaiheena vaikkapa se, että sain Joulupukilta Garthin The Worlds of J.R.R. Tolkienin ja ainakin lyhyen selaamisen jälkeen se näyttää kivalta!
 
Järjestin tänään "koronaperheelleni" jouluaterian hobittikaavan kautta. Se onnistui yli odotusten, ja kaikilla oli mukavaa ja vatsa aivan täynnä.

Huomenna on parhaan ystäväni synttärit. Hän on elämässäni yksi suurimpia ilonaiheita, ihanaa päästä juhlimaan hänen elämäänsä.
 
Ironista kyllä tämä oli henkilökohtaisesti varmaan paras jouluni tällä vuosituhannella. Ei tarvinnut mennä mihinkään, stressata matkustamista eikä nähdä ihmisiä. Olla möllötin kotona, söin paljon suklaata ja katsoin tuntitolkulla taitoluistelun japaninmestaruuskisoja jotka olivat kaivattu valonsäde pimeän talven keskellä. Yuzuru-hypeltä ja muilta luisteluasioilta liienneellä ajalla katsottiin puolison kanssa LotR-leffat. En ollut nähnyt niitä kunnolla moneen vuoteen ja mietin etukäteen vähän että olenko jo jotenkin ajan saatossa etääntynyt Keski-Maasta, mutta päädyinkin liikuttumaan, nostalgiafiilistelemään, musiikkifiilistelemään ja ihan muuten vaan nauttimaan, jos nyt en alkuperäisellä esiteinin tunteenpalolla niin tähän viikonloppuun hyvin sopivalla onnellisella seesteisyydellä. Nauratti erityisesti miten hyvin osaan edelleen melkein kaikki kuoro- ja muut laululyriikat ulkoa. Kaikenlaista muuta olinkin onnistunut unohtamaan ja vastaan tuli ilahduttavia yllätyksiä.
 
Minut ollaan näillä näkymin potkaisemassa pois musiikkiteatterikoulutuksesta Juvenaliassa. Tämä siksi, että opiskelen yhtä musiikkiteatterin osa-aluetta, eli sitä musiikkia, niin korkealla tasolla, etten kuulemma uuden opsin (tai muun kummajaisen) mukaan saa osallistua taiteen perusopetukseen.
Olen ollut asiasta jokseenkin surullinen, koska paikka on täynnä ihania ihmisiä, olen ollut epämukavuusalueella siinä missä muutkin, ja eniten tulevana pedagogina harmittaa, etteivät opettajat näe ihmistä papereiden takana.

Mutta tänään otin itseäni niskasta kiinni ja tein hieman laskelmia. Juvenaliassa vuosi opiskelua maksaa n. 700€, ja 1200€ silloin kun tulee ns. Avoimen linjan kautta. Jos minut siis potkaistaan pois, pitäisi löytää yksi tai useampi koulutus, jotka mieluiten ovat 700€ paikkeilla, mutta ehdottomasti alle 1200€. Musiikinopiskelijana kun tuo 700€ tekee jo tiukkaa.

Mutta löysin kuin löysinkin paikkoja, joissa musateatteria voi opiskella. Ei ole maailmanloppu. Tulee uusia ihmisiä, eikä vaan näe sitten niitä vanhoja mukavia kamuja. Mutta pystyn jatkamaan valitsemallani tiellä, eikä minun tarvitse työskennellä itseäni uuvuksiin.

Toinen ilonaihe on uupumus, tai oikeastaan uupuneesta tilasta palautuminen. Viime maanantaina viimeisen työpäivän jälkeen jotkin padot aukesivat, ja stressitärisin pari tuntia sohvalla. Olen jostain lukenut, että tällainen tärinä on ihan luonnollinen asia, joten annoin sen vaan tulla ja juttelin samalla kaverin kanssa.

Vaikka tärinä itsessään kieliikin siitä, että en tajunnut väsymykseni ja stressini määrää, ja siten omien rajojen hahmottaminen on edelleen kesken, on tämä jo edistystä. Viime vuosina olen sairastunut nuhakuumeeseen loman alussa, tai sitten työkykyni on joksikin viikonlopuksi romahtanut ja olen ollut vain surullinen nyytti nojatuolissa. Sitä ei enää tullut. Vihdoinkin taidan, takapakeista huolimatta, alkaa oppia.
 
Ihan satunnaisena ilonaiheena se, että en ole enää siinä elämänvaiheessa, jossa joka vuoden alussa alkoi stressi kesätöistä. Joskus jopa edellisen vuoden puolella. Se oli todella kuluttavaa. Vakituinen työ tuntuu niin ylelliseltä välillä.
Ja vau, ensi kesän minähän saan jo täyden kesäloman!
 
Last edited:
Uusi vedenkeitin! Edelleninen alkoi olla tulipalo/oikosulkuriski, koska aparaatin automaattinen sammutus lakkasi toimimasta, jolloin keitin kiehui ja kiehui ja kiehui kunnes vesi tuli ylitse ja ulos. Mukavaa, kun teenkeittoon ei sisälly enää palovammahasardia. :)
 
Mitä, onko Tik joskus ollut poissa? :O Miten minä en ole kiinnittänyt moiseen huomiota?
Kiva nähdä Vehkaa!

Ei varmaan oikeasti, vain vähemmän aktiivinen. :D Ehkä pikemminkin minä en ole ollut kärryillä mistään. Mutta kiva nähdä myös Raseenaa! :heart:
 
Ylös