Spekulaatiotahan tämä on kaiken kaikkiaankin, koska Smaugin "osallistumisesta" meillä on kirjallisia lähteitä vain tuo Luvailinin postaama kohta KTK:n "Ereborin-retkestä" ja sekin on itse asiassa vain Gandalfin spekulaatiota. "...lohikäärmeen hän saattaisi ottaa avukseen..." Gandalfkaan ei ollut erehtymätön, joten lause on otettava hänen mielipiteenään, ei tosiasiana . Huomiotavaa tässä lauseessa kuitenkin on se, että Gandalf pitää mahdollisena sitä, että Smaug auttaisi Sauronia. Hänellä on siis kumminkin ollut jonkinlaiset syyt uskoa siihen. Mutta mitkä nämä syyt sitten ovat olleet?
Itse olen aina saanut Smaugista Hobitin perusteella sen kuvan, ettei se ainakaan tuohon aikaan enää kumartanut ketään muita kuin itseään, eikä pitänyt ketään itseään mahtavampana. Tämän vaikutelman Smaugin puheista saa hyvin helposti. Tosin Tolkienin kirjoittaessa hobittia Noita ei vielä ollut Sauron, eikä Sormusten Herran asetelmat olleet muutenkaan vielä olemassa. Mutta uskon, että ainakaan ilman Sormusta ei Sauron olisi voinut suoraan käskeä Smaugia. Smaug olisi tuhahtanut moisille käskyille (ja päälle päätteeksi syönyt käskyntuojan).
Entäpä sitten Luvailinin ehdottama neuvottelu? Smaugia ohjanneet tunteet voidaan helposti kiteyttää sanoihin ahneus ja rikkauksien himo. Näiden ajamana se oli lähtenyt pohjoisesta ja hyökännyt Ereborille. Ehkäpä Sauron näihin vetoamalla olisi saanut Smaugin tekemään jotain haluamaansa. Lupaamalla siis palkkioksi lisää kultaa, hopeaa, jalokiviä ja rikkauksia Sauron olisi ehkä saanut Smaugin puolelleen. Mutta silloinkin luultavimmin vain välillisesti ja väliaikaisesti, koska Smaug ei luultavasti olisi jättänyt "pesäänsä" ja aarrettaan pitkäksi aikaa vartioimatta. Lisäksi on mietittävä olisiko kellään Sauronin vastustajalla ollut sellaista aarretta holveissaan, että Smaug olisi katsonut asian vaivan arvoiseksi. Vai olisiko Sauron luovuttanut omia rikkauksiaan? Tiedämme hänellä ainakin olleet Mithriliä Gandalfin kertoman mukaan.