Pieniä, suuria ja kaikenkokoisia ilonaiheita

Olin äidin luona landella viettämässä rentoa viikonloppua. Tehtiin ruokaa, rämmittiin hakkuuaukiolla, käytiin paikallisella kirppiksellä, juteltiin ja naurettiin. Keskusteltiin puutarhanhoidosta ja jostain vähemmän tärkeistä jutuista kans. Äiti ❤️
 
Pääsin perjantaina oikeaan suihkuun ja lauantaina lopulta saunomaan ensimmäistä kertaa melkein pariin kuukauteen (kerran saunottiin ja suihkuteltiin reissussa). Meillä on edelleen alakerta remontin alla, mutta nyt märkätilat ovat valmiit ja ollaan nautittu löylyistä kahtena peräkkäisenä päivänä ja varmaan tänään taas :heart:
Olihan se omalla tavallaan mielenkiintoista ja jännää hoitaa pesut lavuaarin ääressä ja pariin otteeseen pihalla puutarhaletkun kanssa, mutta elämä on aika paljon helpompaa kun pääsee kunnolla pesulle. Ja nyt on taas kaksi vessaakin käytössä.
 
Taloyhtiön lenkkisaunat jatkuvat taas, mutta pidennetyin vuoroin. Oli nautinnollista kiusata kehoaan löylyillä. Sitä ennen olin tunnin ukettamassa kahden muun jatkokurssilaisen kanssa Cafe Kailaassa Siltasaaressa. Ehdotin kurssin Whatsapp-ryhmässä kokoontumisten jatkamista kesällä vaihtuvin osallistujin. Olin itsekseni vähän hämmästynyt siitä, että samanlaista käytäntöä ei ollut viime kesänä, vaikka silloinkin oli whatsapit ja kaikki. Ei yksikseen niin tule soiteltua. Sen totesi yksi jos toinenkin kurssilainen viime syksynä.
 
Olen tainnut löytää kuntavaaliehdokkaani, joten tänään kotimatkalla poikkean K-supermarketin ennakkoäänestyspisteellä ja annan ääneni. Kiitos facebookin kautta annetusta vinkistä @Heathertoes , oma vaalitutkani oli jättänyt tämän helmen kokonaan huomaamatta.
 
Uusi pesukone. Äitini hirvitteli 25 vuotta vanhaa Ignistäni (mitä vikaa muka, vähän oli laakerit hajalla ja piti meteliä) ja halusi antaa synttärilahjaksi uuden. No valitsin LG:n kuivaavan koneen. Koska olen saita, lainasin duunista auton ja hain koneen itse ja vein vanhan kierrätykseen (säästin n. satasen). Hirvee homma ensin punnertaa vanha kone autoon ja sitten uusi autosta pois. Yksin. Exäni lainasi nokkakärryt, ilman niitä ei ois tullu mittää. Tossa se kone nyt on koottuna keskellä olohuonetta. Huomenna paikalleenlaitto ja testipesu.
 
En ole kirjoittanut tänne pitkään aikaan ja tässä välissä kaikki on mennyt jo monta kertaa sekä tosi oikein että ihan äärimmäisen pieleen.

Mutta tänään yöllä juoksin järven pienen pään ja menin uimaan alkukesän raikkaaseen veteen, kuuntelin omia ajatuksiani ja olin tosi onnellinen. Ja kiitollinen. Tämä elämäni tässä kaupungissa, työt, ihmiset, tämä paikka, on ollut lempiaikaani koko elämässäni, vaikka siihen onkin sisältynyt myös äärimmäisen vaikeita hetkiä. Tätä on jäljellä vielä ainakin kolme kuukautta, sitten en tiedäkään yhtään mihin osaan maailmaa päädyn. Olen vapaa. Vapaampi kuin koskaan. Ja hyvin, äärimmäisen elossa.
 
Olinpa hätäinen kuin Äkkipää konsanaan, sillä vailla sen suurempia suunnitteluja ja jahkailuja tulin torstaina varanneeksi yöpymisen Seilin saarella. Kun luvassa oli näin aurinkoinen viikonloppu, niin pyöräilyä halki maaseudun kauniiden maisemien kohti saaristoa kuulosti loistavalta tekemiseltä tähän viikonloppuun. Tili tyhjeni ennen aikojaan ja ennen seuraavaa tilipäivää, mutta kyllä tämä reissu sentään oli onnistunut. Pyöräily Raisiosta Aaslaan ja siellä Hankaan (satama). Koronakin sai unohtua kun yhteysaluksen ulkokannella ei tarvinnut pitää maskia. Matkan varrella oli upeita salmia, joiden yli meni joko silta taikka lossi. Paluumatkalla oli pakko taluttaa joitakin mäkiä, eivät ole mitään ihan pieniä. Tuli oltua ulkona ja harrastettua liikuntaa ja oltua vähemmän sisällä taikka netissä. :)
 
Näin eilen metsässä vaskitsan <3

Muoks Lisättäköön vielä, että viime viikolla kuulin ensimmäistä kertaa elämässäni ruisrääkän livenä. Se oli aika erikoinen kokemus, en ensin edes osannut yhdistää moista rytmikkäästi toistuvaa raapivaa ääntä lintuun.
 
Last edited:
Tolkien Mailing Competitionin kansainvälisen Quendi-kategorian lopulliset tulokset saapuivat, ja kas, tulin kokonaiskisassa (tietovisa + luovat tehtävät) kolmanneksi ja tietovisaosuudessa toiseksi :)

Tähän pitää ehdottomasti osallistua ensi syksynäkin, niin paljon iloa ja oivalluksia osallistuminen on viime syksystä asti antanut. Suosittelen kaikille muillekin, jos vähänkään kiinnostaa pähkäillä monimutkaisten tiedonhakutehtävien, karttojen, ristikoiden, käännöstunnistusten jne. kanssa ja / tai kirjoittaa runoja, satuja ja kirjeitä, suunnitella lautapelejä, kuvittaa runoja ja kohtauksia kirjoista ja laittaa ruokaa keskimaalaisittain - tai mitä ikinä maanmainio kisatoimikunta seuraavalla kerralla keksiikään tehtäväksi antaa.

Muoks Kisatoimikunta pahoitteli tuloslistojen kanssa tapahtunutta sekaannusta. Olinkin luovan osuuden kolmas ja kokonaiskisan toinen, mikä on vielä ilahduttavampi tulos. Mutta oli pistesija mikä hyvänsä, pääasia on että kisaaminen oli todella hauskaa.
 
Last edited:
Jiiii sain käsiini puolentoista vuoden odotuksen jälkeen Nahkatakkisen tytön tallenteen. Oli emotionaalista sitä katsella, siihen liittyy paljon kaikenlaisia muistoja, mutta se on myös syy siihen, miksi olen nyt täällä Jyväskylässä. On myös mukavaa huomata kehittyneensä, ainakin kahdella tavalla. Ensinnäkin, olen paljon parempi nyt kuin silloin mutta olen myös kehittynyt henkisesti sen verran, että pystyn katsomaan itseäni (kyseinen kuvattu versio ei ole edes näytös vaan ensimmäinen oma läpimenoni lavalla) ja olemaan kritisoimatta jokaista asiaa minkä teen. Ja parhaimmillani olen siinäkin oikeasti aika loistava, vaikka juuri se kuvattu veto on muiden samaan aikaan tapahtuneiden asioiden johdosta minulle todella raskas muisto ja muutenkin kyseinen rooli oli raskas vetää. Mutta propsit sinne menneisyyteen 18-vuotiaalle minulle. Hyvin sää vedät!

Ja niin, pääsin Lärkkulla Musical-koulutukseen eli b-vaihtoehtooni. Olin aivan varma, etten pääse, koska pääsykokeet eivät menneet oikein putkeen ja itsetuntoni oli tamkin pääsykokeiden jälkeen lähellä nollaa, mutta oli tosi mukavaa, että riitin tuonne. Kyseessä on kuitenkin tosi hyvä koulutus. Nyt pitää vaan päättää haluanko kulkea 12h junalla viikossa työpaikkani ja Karjaan välillä, kyllä varmaan, vaikka ei siitä helppoa tule. Mutta minä pääsin kouluun! Wiiiii
 
Tietääkö kukaan myydäänkö sitä missään irtonumeroina, vai pitääkö laittaa tilaus vetämään?
Kun itse kysyy ja itse vastaa, ei tule jälkipuheita: Portin irtonumeromyynti lehtipisteissä on historiaa, seuran jäsenyys on kirjastolaitoksen ohella varmin tapa saada lukupakettinsa. Näin informoitiin.
 
Vierailu @Rhosgobella n luona oli piristävä lisä viikonloppuun. Pitäisi ehdottomasti ottaa uusiksi vielä kesän aikana.

Raya ja viimeinen lohikäärme on upea Disneyn elokuva, joka kuvaa hienosti eri valtioiden epäluuloja toisiaan kohtaan ja yksinkertaistaa lastenkin ymmärrettävälle tasolle sen miten upeita siltoja luottamus ja se, että on luottamuksen arvoinen voi rakentaa ihmisten välille.

Ja sitten se, että tänään tuli tehtyä myös pihan eteen paljonkin. Raivasin puskia, kitkin penkkejä ja ihastelin miten paljon työviikon aikana on ihan huomaamatta tapahtunut kasvua. Niityllä kukkivat päivänkakkarat ja hiirenvirnat ihan täysillä, akilleijat ovat myös alkaneet aueta, tornionjokilaakson ruusu kukkii ja minä en tunnista kasvaako pinaattipenkissä pinaatteja vai mahtavan kokoisia rikkaruohoja.
Kaksi kolmesta samettiruususta, jotka istutin avaimenreikäpuutarhaan on selvinnyt kotiloiden hyökkäyksistä hengissä.
Ja nyt meillä on tarpeeksi täydellinen kompostisysteemi. Yhteensä kuuden kompostin/lokeron systeemi 😅 Yksi on avaimenreikäpuutarhan pieni kompostikeskus, sitten on keittiöjätekompostori, vessajätekompostori, vessajätteen jatkokomposti ja kaksilokeroinen viimeistely/puutarhajätteeseen sekoittelukomposti. Toista lokeroa täytetään ja toinen saa muhia. Vuorovuosin toista täytetään ja toista tyhjennetään.
Tämän viimeisen kompostin Nova rakensi tänään minun avustuksellani.

Ja lapset on nyt valjastettu kotiloita keräämään. Jokaisesta kerätystä saa helmen nauhaan ja kun helmiä on tarpeeksi niin saa palkinnon.
 
Sain vuokrasopimuksen irtisanomisilmoituksen tammikuussa, mikä on stressannut erityisen paljon. Mutta oi ilonpäiviä: sain Helsingin kaupungilta asunnon tällä viikolla ja muutto on 1.7. Ja huomisaamuna lähden vähentämään kaupunkistressiä: kahden vuoden tauon jälkeen menemme äitini kanssa Sallaan viikoksi. Pakkaamiselle voi tulla kiire kun kirjallisuutta on kertynyt, mutta eipähän tarvitse enää Seuran arkistoa muuttaa.
 
Olen vihdoin löytänyt makuhermoilleni sopivan kasvispohjaisen maidonkorvikkeen teehen ja sellaisenaankin juotavaksi. Tavoitteenani on tällä hetkellä, että saisin vähitellen kaikki ns. omat ateriani eli aamupalan, lounaan ja välipalan muutettua vegaanisiksi (plus siirryttyä vegaanilinjalle karkkien suhteen), joten tämä oli ilahduttava askel eteenpäin sillä tiellä.
 
Last edited:
Oatlyn Kaffe-kaurajuoma on oma suosikkini kuumien juomien pehmeyttäjänä. Tällä hetkellä vuorottelen sen ja Juustoportin äärimmäisen vapaan lehmän maidon kanssa.
 
Itse en tykkää kauramaidon mausta yhtään, mutta Alpron soijamaito osoittautui yllättäen minulle sopivaksi korvikkeeksi sekä teehen että sellaisenaan juomalasiin. Nyt googlettelen tofureseptejä siinä toivossa, että saisin korvattua vakilounaani tonnikalan (MSC -sertifioitu, yhdestä purkista riittää kolmen päivän lounaseväisiin) sellaisella kasviproteiinilla, joka ei tekisi minusta kaasupalloa.
 
@Isilmírë, oisko vinkkejä hyvästä (ruoka)kerman korvikkeesta joka sopisi vaikka sienikeittoon/-risottoon (ja kahviin)? Retkihommissa maitopohjaisten mukana kuskailu on kesäaikaan vähän riskipeliä, vaikka kuinka olis uht-tuote. Kun normaalisti syön sekaruokaa niin en viittis testailun vuoksi ostaa summamutikassa jotain ja todeta ettei se sovellu. (Kookoskerma ei ole tässä kohtaa vaihtoehto.)
 
Valitettavasti ei ainakaan toistaiseksi, @Husky . Olen tähän mennessä onnistunut mm. pilaamaan lasten lempikastikkeen vaihtamalla kuohukerman kasviskermaan ja saamaan aikaan kitkerän makuista kasviskermalla maustettua kasvissosekeittoa pehmeän kuohukermalla höystetyn sijaan. Koska kokonaisen aterian pilaaminen on aina ikävä asia koko perheen kannalta, olen nyt tosiaan rajannut kokeilut niihin ruokiin, joita vain itse syön, joten kasviskermojen kanssa ei ole tullut vähään aikaan puljattua lainkaan. Kai siihenkin puuhaan pitäisi taas joku päivä rohkaistua.
 
Kasviskermoissa minulla käy usein niin, että se juoksettuu jos sitä kuumentaa. Tai näin olen tulkinnut kun käynyt moneen otteeseen eri ruokien kanssa joita kuumennetaan kerman lisäämisen jälkeen. Minusta kaurakermat menee ruuanlaitossa ihan hyvin, mutta vain niin, että lisään kerman vasta lopuksi enkä enää keittele mitään sen jälkeen.
 
Ylös