John Rackham (
21. joulukuuta 1682 Englannin kuningaskunta –
17. marraskuuta 1720 Port Royal,
Jamaikan siirtomaa) oli
merirosvokapteeni Karibialla merirosvouden kultakaudella. Hänet tunnettiin myös nimellä
Calico Jack eli
Kalikoo-Jack, sillä hän käytti värikkäitä
kalikoohousuja. Hänet muistetaan erityisesti siitä, että hänen miehistöönsä kuului kaksi tunnetuinta naismerirosvoa,
Anne Bonny ja
Mary Read. Myös hänen
merirosvolipustaan (pääkallo ja miekat ristissä) on tullut ikoninen.
Jack Rackham kuului merirosvo Charles Vanen
Ranger-laivan miehistöön, kun tämä jätti hyökkäämättä lokakuussa 1718
Kuuban lähistöllä kohtaamansa suuren ranskalaisen sotalaivan kimppuun. Miehistö syytti Vanea pelkuruudesta ja äänesti Rackhamin uudeksi kapteenikseen. Vane lähti tukijoidensa kanssa jatkamaan uraansa Hondurasinlahdelle, kunnes jäi kiinni seuraavana vuonna.
[2]
Rackham jatkoi 50 miehensä kanssa
Leewardsaarten vesien ryöstelyä, siirtyi sitten
Jamaikan ja
Hispaniolan vesille ja sieltä
Bahamalle. Toukokuussa 1719 hän anoi armahdusta
kaapparina kun Britannia oli juuri julistanut sodan Espanjalle. Saatuaan armahduksen hän jakoi saaliin miehistönsä kanssa ja myi
Rangerin. Elokuussa 1720 Rackham ja 13 miestä, mukaan lukien hänen naisystävänsä Anne Bonny ja mieheksi naamioitunut Mary Read, kaappasivat kuitenkin bahamalaisen
sluupin nimeltä
William ja pakenivat jatkamaan merirosvousta. Rackham kaappasi vielä muutaman laivan, mutta Jamaikasta lähetettiin hänen peräänsä kapteeni Jonathan Barnet. Hän tavoitti Rackhamin Jamaikan rannikolta, eikä juopunut merirosvojoukkio pystynyt tekemään kunnollista vastarintaa. Ainoastaan Anne Bonny ja Mary Read jäivät taistelemaan kun muut piilottelivat laivan ruumassa.
[3]
Rackham hirtettiin
Jamaikalla 17. marraskuuta 1720. Raskaana olleita Bonnya ja Readia lukuun ottamatta myös kaikki miehistönjäsenet
teloitettiin.
[4] Kerrotaan, että Rackham tapasi sellissään hirttopäivänsä aamuna vielä Anne Bonnyn, joka tokaisi hänelle: ”Jos olisit taistellut kuin mies, sinun ei tarvitsisi kohta kiikkua hirressä kuin koira.”
[5][6]
Oliver Molina, Syntynyt Sevillassa 13. syyskuuta 1680 kuuluisaan laivanvarustajien sukuun. Omistanut kokonaisen laivaston, joka purjehti Sevillan ja Amerikan väliä kuljettaen matkustajia ja siirtomaan tuotteita.
Heidän laivansa ovat joutuneet usein merirosvojen ja kaapparien väijytysten kohteiksi ja siksi suvussa kytee suuri viha merirosvoja kohtaan.
Mary Read (noin
1690 Lontoo,
Englannin kuningaskunta –
huhtikuu 1721 Port Royal,
Jamaikan siirtomaa) oli englantilaissyntyinen naispuolinen
sotilas,
merimies ja
merirosvo.
Mary lähetettiin palvelijaksi eräälle rikkaalle naiselle, mutta hän karkasi pian
Flanderiin värväytyäkseen armeijaan. Armeijassa hän tapasi tulevan aviomiehensä. He muuttivat lähelle
Bredaa Alankomaiden tasavallassa ja ostivat sieltä
kievarin. Pian tämän jälkeen mies kuitenkin sairastui ja kuoli. Read lähti taas merille, tällä kertaa
Karibialle. Elettiin vuotta 1719. Matkalla
”Calico Jack” Rackham kaappasi häntä kuljettaneen laivan, ja Read liittyikin Rackhamin ja
Anne Bonnyn joukkoon.
[1]
Calico Jack pakotti komean nuorukaisen eräältä kaappaamaltaan kauppalaivalta liittymään joukkoonsa. Seurauksena oli Readin rakastuminen nuorukaiseen. He vannoivat uskollisuusvalat toisilleen. Read kuvaili heidän liittoaan myöhemmin ”omantunnon avioliitoksi.” Read pelasti kerran rakkaansa todennäköiseltä kuolemalta kun hän haastoi miehensä haastaneen merirosvon kaksintaisteluun.
[1]
Rackham, Bonny ja Read jäivät kuitenkin kiinni rikoksistaan ja joutuivat oikeudenkäyntiin. Koko miehistö, Readin rakastettu mukaan lukien tuomittiin kuolemaan. Bonnya ja Readia ei hirtetty, koska he olivat raskaana. Read kuoli vankilassa kuumeeseen tai mahdollisesti synnytyksen jälkeisiin komplikaatioihin huhtikuussa 1721. Hautajaisten ajankohdaksi kuolintodistukseen kirjattiin 28. huhtikuuta 1721.
Anne Bonny (noin
1698 Irlannin kuningaskunta –
25. huhtikuuta 1782 Charleston,
Etelä-Carolina,
Yhdysvallat) oli naispuolinen
merirosvo, joka vaikutti 1700-luvun alkupuolella
Karibialla. Hänet tunnettiin myös nimillä
Ann Bonn ja
Fulford sekä oletettavasti myös nimellä
Sarah Bonny.
Bonnyn isä oli irlantilainen lakimies
William Cormac ja äiti tämän palvelustyttö Mary tai Peg Brennan. Kun suhde paljastui, Cormac, Brennan ja lapsi muuttivat Etelä-Carolinaan Yhdysvaltoihin. Anne karkasi kotoaan ja meni naimisiin James Bonny -nimisen
merimiehen kanssa. James jätti Anne Bonnyn, ja tämä liittyi
Jack Rackhamin merirosvojoukkoon.
Myöhemmin Anne kaappasi laivan, jossa oli matkustajana
Mary Read -niminen nainen. Tästä tuli Bonnyn rikoskumppani.
Yksi kohutuimmista merirosvo-oikeudenkäynneistä oli Jack Rackhamin ja hänen naispuolisten kumppaniensa Mary Readin ja Anne Bonnyn oikeudenkäynti
Spanish Townissa Jamaikalla vuonna 1721. Oikeudenkäynnin tulos oli ennalta selvä, ja Rackham miehistöineen tuomittiin kuolemaan. Naisten kuulustelu käytiin erikseen. Uhrien todistuksen mukaan he käyttivät naisten vaatteita, paitsi taistelussa. Yksi todistajista selitti:
»
Nuo kaksi naista... pitivät miesten takkeja, pitkiä housuja ja liinaa päässään... ja kummallakin oli veitsi ja pistooli kädessään, ja kirosivat ja sättivät miehiä...»
Päätöksenä oli molemmille naisille hirttotuomio. Tuomari kuitenkin kysyi, oliko mahdollisesti mitään syytä miksi rangaistusta ei tulisi panna käytäntöön, ja naiset vastasivat: ”Herra, vetoamme vatsoihimme”. Näin oli raskaana olevien naisten tapana sanoa. Koska lain mukaan raskaana olevia naisia ei saanut hirttää, molemmat säilyttivät henkensä. Mary Read kuoli kuumeeseen hieman oikeudenkäynnin jälkeen. Kerrotaan, että
Jack Rackham pyysi saada nähdä Anne Bonnyn ennen kuolemaansa. Tämä katsoi miestä halveksivasti ja tiuskaisi: ”Jos olisit taistellut kuin mies, sinun ei tarvitsisi kohta kiikkua hirressä kuin koira.”