Isilmírë
Kuukivi
Kirjan suomennetussa laitoksessa on itse asiassa kaksi esipuhetta: ensin suomentaja Alice Martinin lyhyt teksti otsikolla Lukijalle ja sen perässä varsinainen esipuhe. Martinin osuudessa kerrotaan muutamia kirjan kääntämiseen liittyneitä yksityiskohtia kuten se, että osa runokäännöksistä on peräisin jo Tarusta Sormusten Herrasta ja niin ollen Panu Pekkasen eikä Martinin itsensä tekemiä. Viime aikoina Konnussa keskustelua herättäneeseen keskimaalaisten paikkojen uudelleennimeämiseen suomennoksissa liittyy Martinin käännöksessä Heljävirraksi muuttunut aiempi Konnunallikko. Muutos on toki perusteltu hyvin Tolkienin itsensä aikoinaan antamilla käännösohjeilla.
Varsinainen esipuhe on kirjoitettu "tarinan sisältä" ja esittelee kokoelman runot hobittien kirjoittamina, Punaisesta kirjasta tähän kokoelmaan poimittuina näytteinä. Esipuheen perusteella hobitit ovat käsitelleet Punaista kirjaa melkoisen rennolla otteella: runoista vain muutama sisältyy sen varsinaiseen tekstiin, muut ovat olleet irtolappusille tai sinne tänne marginaaleihin ja muihin tyhjiin kohtiin raapustettuina.
Itse runojen esittely on ihastuttavan akateeminen ja perinpohjainen: saamme tietää, mitä aikakautta juuri tähän kokoelmaan "valitut" runot edustavat ja keiden tekemiksi arvellaan niitä runoja joiden kohdalla alkuperäistä kirjoittajaa on ylipäätään mahdollista arvailla, kuulemme hobittirunouden tyypillisistä piirteistä ja saamme katsauksen eri runoissa ilmeneviin vaikutteisiin myös muilta keski-Maan kansoilta. On vähän kuin lukisi oikean folkloristiikan alaa edustavan populaariteoksen esipuhetta. Tämä toimii mielestäni oivana tunnelmaan virittäjänä ja antaa runoihin paljon syvällisempää näkökulmaa kuin mitä pelkkä niiden lukeminen mahdollistaisi. Vaikkei itse haluaisikaan varsinaisesti heittäytyä leikkiin mukaan ja lukea kokoelman runoja ikään kuin ne todella olisivat hobittien kynäilemiä, niille antaa kuitenkin lisämerkitystä se, miten Tolkien itse on kunkin niistä ajatellut punoutuvan suurempaan tarinakokonaisuuteensa.
Vertasin suomenkielistä laitosta myös alkutekstiin, ja tämän lyhyen pätkän perusteella Martinin käännös on sekä tarkka, sujuva että tyylillisesti uskollinen: asiallinen mutta kuitenkin leikkisä. Esipuheeseen sisältyvän lorunpätkän rytmiä hän ei ole täysin pystynyt säilyttämään, mutta senkin käännös on hauska ja luova ja alkuperäisen "hölynpöly"-sävyn hyvin tavoittava.
Viimeksi muokannut ylläpidon käyttäjä: