Pieniä, suuria ja kaikenkokoisia ilonaiheita

Luettavanani on parhaillaan mainio kirja Sana sanasta - suomen kielen jäljillä, joka esittelee suomen sanojen taustoja, ja jokainen sivu on suuri ilonaihe. Kovin syvällisesti kirja ei aiheeseen pureudu, eri teemoja käydään läpi varsin lyhyesti ja melkoisena yksittäisten esimerkkien tykityksenä, mutta niinpä sitä on kevyt ja hauska lukea. Siellä täällä kirjassa on myös hupaisia heittoja tyyliin "Murteissa väittää-verbillä on viitattu monenkirjaviin asioihin, kuten lannoittamiseen ja lihottamiseen. Ehkä erikoisin merkitys on liittynyt ponnistamiseen esimerkiksi synnytyksen tai ulostuksen aikana. Tällöin väitöstilaisuus saa aivan uuden merkityksen." tai "Harvinaisen vähän käy kateeksi [1600-luvun] turkulaisporvaria, jonka nimeksi on kirjattu Sianpillu".

Kirjan varsinainen anti on kuitenkin sen tajuamisessa, miten kielen merkitykset virtaavat jatkuvasti kuin vesi. Vanhoja merkityksiä ja kokonaisia sanoja vaipuu unohduksiin ja uusia muodostuu tai lainataan koko ajan. Jos osaisin kirjoittaa fiktiota, naputtelisin tämän kirjan innoittamana fantasiatarinan, jossa taikuus toimii sanojen kautta ja loitsijan on tunnettava kunkin käyttämänsä sanan kaikki merkityskerrostumat ollakseen aiheuttamatta odottamattomia, mahdollisesti katastrofaalisiakin seurauksia.
 
"Harvinaisen vähän käy kateeksi [1600-luvun] turkulaisporvaria, jonka nimeksi on kirjattu Sianpillu"

Kieltämättä, eikä se ole ainut lajiaan:


Tuo idea fantasiakirjaksi on kerrassaan mainio! Jos et itse kirjoita sitä, saanko varastaa ajatuksen?
 
Vähän samanlainen idea oli Christopher Stasheffin A Wizard In Rhyme -kirjasarjassa, jossa muunnellut runot kävivät loitsuista. Kerran päähenkilö yritti loitsia satulan hevoskotkaa varten, jotta hän olisi pystynyt ratsastamaan sillä (tai hänellä, koska myyttinen peto osasi puhua ja oli muutenkin tietoinen itsestään), mutta onnistuikin saamaan aikaiseksi satulan, jossa itse hevoskotka olisi pystynyt istumaan.
 
Scribd.comista löytyi kovin perusteelliselta vaikuttava The Nature of Middle-earthin portugalinkielinen käännös — jo pelkästään syöttämällä Googleen (hiss! hüss! eħħ!) yksi ainoa quenyankielinen sana mainitusta kirjasta.

Löydänköhän norminetistä pian vielä muunkinkielisiä, kun nyt tällainen kaaosteoriallinen aallonharja on selvästikin päin jonkin sortin mahtirantakalliota heijauttamassa?
 
Last edited:
Äiti on jo vähän aikaa puhunut, että haluaisi toiseksi vanhimmalta veljeltään lainaksi lapsuudenkodistaan peräisin olevan vanhan puisen nojatuolin, joka aikoinaan seisoi heidän isänsä kirjastohuoneessa. Se oli äidille pienenä todella tärkeä tuoli, ja hän halusi saada pitää sen vähän aikaa itsellään, istua siinä rauhassa ja valokuvata sen perusteellisesti joka kantilta. Kun eno tajusi, miten kiintynyt äiti siihen tuoliin oikeasti on, hän antoikin sen äidille omaksi - sillä ehdolla, että se pysyy suvussa, toisin sanottuna minun on otettava se vastuulleni ja pidettävä siitä huolta sitten aikanaan, kun äiti kuolee.

Tuoli seisoo nyt äidin olohuoneessa, ja tänään miitistä tullessa näin sen ensimmäisen kerran. Sen on selvästi tehnyt puuseppä, joka on ollut paitsi taitava myös huumorintajuinen: käsinojat ovat kirveen ja sahan muotoiset, istuimen takaosassa on pystyssä pari ristikkäin asetettuja rukkasia ja kaarevassa selkänojassa on venäjänkielinen teksti, jonka merkitys suomeksi on "hiljaa hyvä tulee". Tuoli siis mitä ilmeisimmin kehottaa työmiestä ottamaan rauhallisesti ja istumaan välillä lepohetkeä pitämään. Se on kaunis, joten ihan mielelläni otan sen sitten aikanaan huolletavakseni. Toivottavasti siihen on kuitenkin vielä pitkä aika.

Tuoliin liittyy myös tarina, joka samalla selittää, miksi se on äidille niin tärkeä. Kun äiti oli pieni, hänen isänsä kertoi, että kyseessä on taikatuoli: jos siihen istuu ja laittaa silmät kiinni, selän takana olevat rukkaset työntävät istujan lentoon, ja hän voi lentää vaikka satumaahan. Niinpä äidillä oli tapana pahalla mielellä ollessaan, esimerkiksi vanhempiensa riidellessä, käpertyä tuoliin, sulkea silmänsä ja antaa taikatuolin ja vilkkaan mielikuvituksen lennättää itsensä jonnekin muualle.

Olen iloinen tuolista sekä äidin takia, joka itki onnesta saadessaan sen omakseen ja kyyneltyy edelleen joka kerta siitä puhuttaessa, että ihan vain koska se on kaunis esine jota katselee ilokseen.
 
Last edited:
Kontulan 4 euron pitsa lauantai-iltana tai siis ajatteli alux käydä Asematunnelin kotikonnussa ostaa safkaa ennen Tampereen junaan hyppäämistä, mut sit muisti et on Stadis Kontulakin, jos haluaa hobittimaisesti skruudata ja on ylimääräistä aikaa.
 
Last edited:
Olen viettänyt viime päivinä vapaahetkiäni Sakari Silvolan kirjan Nukkumatin kylmä sota parissa, ja minulla on ollut hykerryttävän hauskaa. Tällaiselle 70-luvulla syntyneelle ja Nukkumattia pilttinä joka ilta rakkaudella tapittaneelle kirja on suloinen yhdistelmä nostalgiaa ja kiinnostavaa faktatietoa, ja se innosti myös kaivamaan YouTubesta kasoittain vanhoja jaksoja uudelleenkatsottaviksi (tai joissain tapauksissa ensimmäistä kertaa katsottaviksi, kaikkia YouTubesta löytyviäkään kun ei ole Suomessa esitetty), kertaamaan suomenkielisen teemalaulun sanat, opettelemaan saksankielisen teemalaulunkin kun sen alku alkoi noin kymmenen jakson jälkeen soida päässä ärsyttävän orpona ja pohtimaan, mikä motivaatio nukkumatilla oikeastaan on toimintansa takana. Miksi hänelle on niin tärkeää, että lapset menevät nukkumaan? Onko Nukkumatti samantapainen olento kuin Discworldin jumalat, joiden voima tulee palvojien uskosta, ja imee oman voimansa lasten unista?
 
Lastenkirjailija Satu Alajoen (nomen est omen) teoksissa Valon sankari ja Kadonnut aurinko seikkailee paitsi Nukkumatti, myös tämän vähemmän tunnettu veli Valve-Ville. Kun kuvituskin vielä lainailee vaikutteita Japanin suunnalta, voisi Isilmírëlla olla syytä käydä kirjastossa... Ei sillä että minulla olisi kytköksiä kyseiseen kirjailijaan! ;)
 
Täytyypä tutustua, @Kointähti , kiitos vinkistä. Toki ei sovi unohtaa, että jo 60-luvulla Oili Tannisen Nunnu-kuvakirjoissa seikkailivat Nunnu joka nukuttaa, Hoppu joka herättää sekä Möksö joka möksöttää.
 
Gaimanin Sandman-sarjassa unet, erityisesti painajaiset, ovat riippuvaisia uneksijoista. Pari Sandmanin maailmasta karannutta painajaista joutui järjestämään erään pojan kidnappauksen, jotta he olisivat voineet esiintyä vankeudessa elävän pojan unissa.

Pieniin surunaiheisiin voisi lukea kilon teepussin poistuminen lähikaupan valikoimista, mutta toisaalta pusseja kaupiteltiin 30 % alennuksella. Milloin viimeksi kukaan on ostanut sataa grammaa teetä alle eurolla? Nyt minulla on korkealaatuista Ceylon FOP-teetä kaksi kiloa ja aikaa juoda sitä vuoteen 2024 saakka.
 
Onpas ollu jotenkin jännällä tavalla positiivnen päivä. Paljon vähän painostavaa, mutta silti jotenkin päällä kaikkea ihanaa. Kuin kuiva ja ikävä (epäonnistunut) kakkupohja, jonka päällä on ihanan raikasta mansikkaa ja pehmeää kermavaahtoa.

Auton huolto oli/on tänään. Auto on huollossa ja minä otin vara-auton. Minulta kysyttiin haluanko manuaalin vai automaatin. Sillä hetkellä tajusin, että minulle ei oikeasti ole väliä! Ja tämä on iso juttu, koska..? No minä yleensä jännitän jo muutenkin vierailla autoilla ajamista ja jotenkin olin jäänyt jumiin ajatukseen, että pelkään manuaalivaihteisia vaikka olen ajanut jo vuosia manuaalilla. Se ajatus vaan on jäänyt jostain syystä mieleen. Olin aika iloinen ja ylpeä sanoessani, että ei oikeastaan ole mitään väliä kumpi :) Jotain vanhoja pelkoja taas selätetty.
Toisena ilonaiheena huoltoon liittyen, tuonne on aina kiva viedä auto huoltoon, kun tiskin takana on aina se sama ystävällinen miesoletettu, joka muistaa minut ja muistaa autoni ja jonka kanssa asiointi on aina mukavaa. Hän todella osaa palvella asiakasta.

Oli ja on edelleen tosi sateisen tuhnuinen päivä. Oli mukamas ikäviä pihahommia. Märkien lehtien haravointia ja mättämistä, kompostin tyhjennystä yms. Mutta nautin hurjasti kun sain tehdä ihan rauhassa vähän kaikenlaista. Möyriä perusasioiden äärellä (kompostijätteen ja lehtien) ja antaa tihkusateen vaan sataa kantamatta siitä sen enempää huolta. Oikeastaan se tihkusadekin oli jollain tapaa ihan kivaa.

Sitten ihana puhelu ihanan ihmisen kanssa. Nykyään tuntuu olevan kamalan hankala järjestää sitä, että soittaisi jollekin. Jotenkin ikävöin sitä, että vaan soiteltaisiin kavereille kun siltä tuntuu, mutta olen itse tosi huono siinä. Pelkään häiritseväni ihmisiä jos soittelen huvikseen (tai edes asiasta). Mutta siis tätä puhelua olin odottanut ja oli ihana jutella ja vaihtaa kuulumisia ja ajatuksia. Ihanaa kun on ihmisiä joiden kanssa voi keskustella puolin ja toisin (ainakin toivon näin) vapautuneesti ihan kaikista asioista ilman pelkoa, että toinen tuomitsisi. Jäi kiva hyrinä puhelun jälkeen.
 
Last edited:
Minä ostin kanssa yhdessä vaiheessa pari vuotta sitten kilon tuota Ceylon FOP-teetä. Sanotaanko, että kyseinen teelaatu tulee jo korvista ulos, ja teetä on jäljellä noin 1/3kg. Saat vastalahjaksi lisää teetä sitä tablettia vastaan @Pagba ;)
Oma ilonaihe on tänään se, että on lämmin villapaita ja siksi lämmin vaikka talviasetukset eivät ole vielä menneet päälle pattereista, jonka takia kotona on aika kylmä.
 
Unkarin Tolkien-seuran Tolkien Mailing Competition tulee taas! Tämä tieto teki päivästä heti sata kertaa paremman, ja kävin saman tien täyttämässä ilmoittautumislomakkeen (nyt tosin mietin, että taisin täyttää sen liian suurella hopulla, koska ei jäänyt mitään mielikuvaa siitä, muistinko merkitä sähköpostiosoitteeni ja jos muistin, oliko se se osoite, jota oikeasti haluan tässä kisassa käyttää).
 
Muistan että olet joskus aiemminkin tätä hehkuttanut, mutta lisäinfo ei haittais 🙂

Sitä löytyy tästä keskusteluketjusta, josta itsekin asian bongasin. Olin ilmeisesti viime vuonna osallistuessani unohtanut raksia jonkun kohdan lomakkeesta, koska en ole saanut sähköpostiini mitään ilmoitusta tämän vuoden kisasta. Onneksi on @Ilma joka tiedottaa tällaisista asioista <3

Muoks Olenpa ollut asioita sekoittavalla tuulella. Olórinhan se unkarilaisten kisasta tiedotti tänä vuonna. Näin siinä käy, kun ei ole tarkkana, kuka minkäkin viestin kyseiseen ketjuun on kirjoittanut.
 
Last edited:
Ylös