Mitä kuuluu?

Hyvää kuuluu, niinhän sitä sanotaan.

Kuulumiset unohtuivat viestistäni. Joku innokas mode olisi voinut poistaa koko viestin sillä perusteella, että se ei pysy aiheessa.

Niin innokkaita modeja (skootterilla tai ilman) täällä ei sentään liene. Itse olen taipuvainen siirtämään keskustelun aiheesta poikenneet viestit (joissa ei ole mukana mitään alkuperäiseen aiheeseen liittyvää osiota) sopivan otsikon alle tai sellaisen puuttuessa väsäämään uuden ketjun. Ja silloinkin lähinnä vain siinä tapauksessa, että viestejä on sivupolulle (ne ovat yleensä hyviä polkuja ja kertovat keskustelun elävyydestä, jotta siitä vain, jos siltä tuntuu) kertynyt useita, mikä viittaa iloiseen perhetapahtumaan eli uuden keskustelun syntymään.

Koko viesti poistetaan vain (ainakin minun toimipisteestäni) silloin, kun sen sisältö on selvästi Vihreän Lohikäärmeen hengen, tarkoituksen ja sääntöjen vastainen eli sisältää vihapuhetta, spammausta tai muuta vastaavaa vandalismia.

Ollos siis huoleton, oi Pa[pa Le]gba, ja anna näppäimistön sauhuta. Sinä olet kirjoittajiston aatelia niin kuin kaikki muutkin.
 
Tällä hetkellä pitäisi tehdä esseitä, koska minulle tulee järkyttävä kiire, ellen saa näitä tehtyä ennen juhannusta. Ajatukset ovat Norjassa ja festareissa ja vaelluksessa ja ei oikein jaksaisi kiinnostaa edes Dracula-tutkimus (nyt on jotain vialla!). Akateeminen työ on 5% inspiraatiota ja 95% perspiraatiota, ja nyt ei kyllä huvittaisi istua tässä yhtään. Ei auta itku, jos sitä tekisi edes johdantokappaleen ja muiden kappaleiden luonnokset, niin saisi jonkinlaisen selkärangan tälle 15-20 sivuiselle esseeartikkelille.
 
Akateeminen työ on 5% inspiraatiota ja 95% perspiraatiota, ja nyt ei kyllä huvittaisi istua tässä yhtään.

Auttaako yhtään jos kerron, että suoritan parhaillani työn ohessa taas yhtä oppisopimuskoulutusta, joka tuntuu olevan yhtä tyhjän kanssa ja johon ilmoittautuminen kaduttaa jo raskaasti, ja siihen liittyen käyn parhaillani läpi ruotsin verkkokurssia, jolla minun on ilmeisesti tarkoitus oppia, miten vuoropuhelu kaupassa, kahvilassa, ravintolassa, vaatekaupassa, pankissa ja hotellissa asioidessa tapahtuu, samoin miten hotellihuone varataan ja miten jostain tuotteesta kerrotaan? Oppiminen tapahtuu katsomalla videoita, joilla keskustelu ilmestyy ruudulle tekstimuotoisena puheenvuoro kerrallaan ja minun tehtäväni on ensin kuunnella sanottu suhisevalta ääniraidalta, sitten toistaa se ja sitten odottaa, että video näyttää minulle suomenkielisen käännöksen siitä, mitä sanottiin. Olen vasta neljännessä videossa ja tekisi jo mieli ulvoa ja heitellä tavaroita.
 
Last edited:
Hullu kiire opintojen kanssa. Neljä kurssia pitäisi saada tungettua tehdyksi 15 päivän sisällä. Kaksi on helpohkoa tenttiä, yksi esseekurssi jossa pitäisi enää kirjoittaa suurin osa, ja yhden esseen viimeistely ja lähetys. Ihan mahdollista, mutta tämän kaiken ja Norjastressin ja ties minkä takia olen jotenkin todella hermostunut.
 
Kävin tänään ottamassa kenkää puolustusvoimien reservistä. Tarkastustilaisuuden lääkäri määritti palveluskelpoisuudekseni E, koska C on hänen mielestään niin ruma merkintä, mutta seuraavaksi tapaamani kutsuntalautakunta (palveluskelpoisuusluokkani tarkastettiin siis miesten kutsuntojen yhteydessä) totesi, ettei reserviläisen luokka voi olla E, ja niinpä minulle merkittiin kuitenkin se C ja siirryin sen myötä rauhan aikana palveluksesta vapautettuun varareserviin. Jos epilepsiani pysyy lääkityksellä oireettomana seuraavat kaksi vuotta, saan hakea palveluskelpoisuusluokitusta B.

Reservistä pudottaminen kirpaisi yllättävän pahasti, vaikka hyvin tiesin, että näin voi käydä.
 
Nyt kuuluu pikkasen jotain hyvääkin.
Vielä eilen väänsin itkua, kun yksi asumioikeusasunto, josta olisi kohtuuhinnalla saatu kivasti tilaa, meni ohi suun. Olisi ollut kerrostalon alimmassa kerroksessa vain yksien portaitten nousun päässä, joten ei olisi tarvinnut käyttää hissiäkään eli ei olisi huimannut fletiä pelkäävän maakolohobitinkaan mieltä. Mutta joskus toiste sitten.

Täytyy muuttaa vuokralle väliaikaisesti. Vielä oli vapaana yksi susiruma talo, mutta sisältä remontoitu oikein kivaksi. Asunto on vain alle kilometrin päässä meidän nykyisestä kodista. Vuokrasopimus on nyt allekirjoitettu ja muutto sitten jo ensiviikon lopulla. Nyt on huojentunut olo. Ei tarvi kuin säätää ja elää muutto (tarpeeksi rasittavaa) mutta nyt voi sanoa että siinä ollaan sitten jonkin aikaa. Tuo asunto on 3 kerroksisen hissittömän talon ylimmässä kerroksessa (tietysti).
 
The Times They Are A-Changin'

Olen jo pitkään kypsytellyt päätöstä muuttaa takaisin Helsinkiin ja tänä vuonna sen pitäisi viimein tapahtua, mikäli matkaan ei ilmesty enää lisää mutkia. Tämä päätös herättää niin innostusta kuin jännitystäkin; kaiken sen hauskuuden ja jälleennäkemisten lisäksi tämä muutto tarkoittaa asumiskustannusten nousua ja tietynlaista epävarmuutta. Ehkäpä hyvin pian tulee aikani jatkaa maisteriopintoja ja siten palata musiikintutkimuksen pariin, vaikka viime kuulemalta tiedekuntani ja ainejärjestöni ovatkin vaikeuksissa. Ehkä voisin ottaa aktiivisemman roolin tällä kertaa em. ainejärjestössäni eli Synkoopissa. Ken tietää.

Olen kirjoitellut sen verran harvoin, että koko vuoden (tähän mennessä) paras asia täytyy myös mainita: Aloin pelaamaan Dungeons & Dragonsia ystäväpariskunnan kanssa ja se oli paras päätös mitä olen pitkään aikaan tehnyt. Lukemattomia tunteja aivan uskomattoman hauskaa improvisaatioteatteria, roolihahmoihimme eläytymistä ja mitä erilaisimpia taisteluja. Tulee väkisin mieleen, että mitä jos olisinkin aloittanut teatteriharrastuksen lapsena, kuten melkein tein. Kukaan ei tiedä vastausta mutta ainakin tämä kuvitteellisessa fantasiamaailmassa roolipelaaminen on ehdottomasti minun juttuni. Aloin jo suunnittelemaan ja kirjoittamaan omaa roolipelikampanjaani, jonka vetäjänä tulen varmaankin joskus hamassa tulevaisuudessa toimimaan. :D
 
Hyvä kun muistutit! Minun piti ostaa D&D:n pelaajan opas, mutta unohdin. Täällä syrjemmässä se roolipelisysteemi lienee realistisin vaihtoehto, jos aikoo taas pelata.

Mitäkö muuta kuuluu? Juhannusta viettelen tässä mökkeilyn kevytversiona. Iltapäivällä lähden perheen kanssa appivanhempien omistamalle siirtolapuutarhamökille alle kymmenen kilometrin päähän. Moni vastaava mökki on tosi karu infraltaan, mutta tämä on tilava ja sähköistetty. Vesivessakin on ja suihku. Siellä oleillaan ja grillaillaan ja käydään järvessä uimassa ja yöksi palataan kaupunkiin omiin lakanoihin nukkumaan. Ennen lähtöä saatan ehtiä sivistää tytärtäni Babylon 5 -sarjan toisen kauden jaksolla tai parilla.

Kesäloma on onnellisesti ohi ja seuraava lomailu odottaa jo vuoden päästä, jollen halua virkavapailla. Pää ehkä pysyisi tiukemmin hartioilla, jos ottaisin viikon sädelomakompensaatiota. Esimerkiksi tammikuun ensimmäinen viikko olisi hyvää aikaa vähän rentoutua. Silloin saattaisi olla kontuiluakin; kesälomallani minulla oli viikon verran protuilua leirinvedon merkeissä ja se teki hyvää. Luulin kevättalvella, että kouluttamiseen käytetty viikonloppu olisi rentoutumisen näkökulmasta ollut hukkaanheitettyä aikaa, mutta olinkin väärässä. Se touhu poikkesi niin paljon työstäni, että se kävi vaihtelusta. Löhöillessä painaa tietoisuus pian alkavasta työviikosta takaraivoa, vaikka kuinka yrittäisi ajatella muuta. Kun kouluttaa, ei ehdi murehtia muuta kuin seuraavaa vetoa.
 
Olen kirjoitellut sen verran harvoin, että koko vuoden (tähän mennessä) paras asia täytyy myös mainita: Aloin pelaamaan Dungeons & Dragonsia ystäväpariskunnan kanssa ja se oli paras päätös mitä olen pitkään aikaan tehnyt. Lukemattomia tunteja aivan uskomattoman hauskaa improvisaatioteatteria, roolihahmoihimme eläytymistä ja mitä erilaisimpia taisteluja. Tulee väkisin mieleen, että mitä jos olisinkin aloittanut teatteriharrastuksen lapsena, kuten melkein tein. Kukaan ei tiedä vastausta mutta ainakin tämä kuvitteellisessa fantasiamaailmassa roolipelaaminen on ehdottomasti minun juttuni. Aloin jo suunnittelemaan ja kirjoittamaan omaa roolipelikampanjaani, jonka vetäjänä tulen varmaankin joskus hamassa tulevaisuudessa toimimaan. :D
Vaikka Dunkku onkin valtavan suosittu ja varsinkin Jenkkilässä synonyymi roolipeleille, kannattaa vakavasti harkita myös muita vaihtoehtoja. Tuossa omassa kampanjaideassasi voit esimerkiksi miettiä, mitkä olisivat keskeisiä teemoja ja millaisia detaljeja haluaisit peliin sisällyttää. Esimerkiksi FB-ryhmässä Roolipelaajien Suomi voisit kysellä immeisten kokemuksia, tai jos on lähtenyt FB:sta ovet paukkuen (kuten minä), on Discordissakin Roolipelit-niminen serveri. Varmasti paljon muitakin löytyy suomeksi, ja jos luopuu isänmaallisuudesta, voi loikata englanninkielisille alustoille (joilla pelataan väärin toisin kuin Suomessa). Jos haluaa kampanjaan vaikkapa mysteerien tutkimista, on luultavasti parempi ratkaisu valita jokin siihen tarkoitukseen tehty peli ja maailma, kuin ostaa joku Dunkun mysteerit-lisäkirja, jossa sovitetaan kuutiota ympyräreikään.
 
Olen tätä nykyä perheen pienin. Epävirallisen, selät vastakkain ja kirja päiden päällä suoritetun vertailun mukaan kuopus 12-vee on jo ainakin puoli senttiä minua pidempi.

Käsien ja jalkojen koossa olen toki jäänyt jälkeen jo aikapäiviä sitten :D
 
Vohobitti on miettinyt näin sadepäivänä, että aloittaako miniatyyrimaalausharrastuksen uudelleen.

Ongelmana on hobittimainen perfektionismi. Et kaiken pitää olla täydellistä.

Löytyy parin sadan euron vallejon ja GW:n puolikuivuneita maaleja viimeisen 20 vuoden ajalta sekä jonkin verran jopa maalaamattomia figuja, joita Vohohobitti tilannut ulkomailta, koska Suomesta ei tahdo enää löytyä metallisia figuja.

Jos aloittaa uudelleen, niin kaikki tai ainakin suurin osa, maaleista pitäisi laittaa uusiksi. Jos eivät ole kuivaneet kokonaan, niin ovat liian paksuja figuihin.

Ei viitsisi turhaa pelkkiä maaleja taas hommaa kuivumaan. Pitäisi saada jonkinlainen inspiraatio ja toivoa loppukesästä sateista, tai sitten ei.

PS. Mix Vihreässä lohikäärmeessä ei ole pienoismallinurkkausta?
 
Pitäisikö perustaa pienoismallinurkkaus? Omat ajatukseni ovat nimittäin kulkeneet vähän samoja ratoja. Olen nyt vihdoin kyennyt myöntämään itselleni, ettei minun tule todennäköisesti enää koskaan pelattua Warzonea tai Blood Bowlia, ja miettinyt, suostuisikohan kukaan enää nykyään maksamaan mitään pääosin maalaamattomasta Warzone-armeijasta. Mutta Blood Bowl -joukkueet haluaisin kuitenkin pitää, samoin Warzonen yksittäiset upseerit, ja myös maalata ne kaikki vihdoinkin valmiiksi. Tämä vain edellyttäisi minunkin kohdallani aika massiivisia maali- ja sivellinostoksia, ja olen vielä aikalailla kiikun kaakun sen suhteen, kannattaako minun mittapuullani melko mittava taloudellinen panostus tähän puuhaan oikeasti vai jääkö se sitten taas siihen, että maalaan figun tai pari ja kyllästyn sen jälkeen koko puuhaan.
 
Minun omasta pienoismallinurkkauksesta ovat akryylimaalit kuivuneet jo hyvän aikaa sitten. Tulipa mieleen, että vanhempieni luona, vanhan huoneeni kaapissa, on vieläkin yksi Warhammer Empire Knightly Orders -paketti muoveissaan. Joskus aikanaan jätin sen muoveihin kun tajusin, että juuri sen tietyn paketin valmistus loppui. Siellä se edelleen on, vaikka hinta tuskin on mihinkään pilviin noussut. Minua kiinnosti silloin aikoinaan rakennella ja maalailla kaikenlaisia ympäristöjä figuureille: esimerkkinä vuorenseinämään louhittu jättimäinen kääpiöiden portti. Sitä oli hauskaa veistellä jostain foamista, maalailla ja lopuksi asetella kasvillisuutta. Vaikka harrastus on jäänyt kauas taakse niin muistan vieläkin jotakin maalaustekniikoita.

Sitten muihin uutisiin. Viikonloppuna pääsen pitkästä aikaa näkemään D&D-porukkaani taas livenä ja luvassa on todennäköisesti erityisen mukavat pari päivää 🙂
 
Päätin jälleen säästää kallisarvoista aikaa ja mennä ostamaan komean mustan hyödykkeen riskillä ja ostettu juttu natsasi kuin natsasikin kotona päälle vetäistessä kuin Adolfilla ja Evalla konsanaan. 😎

Allô Pasila, pankaapa Tiikerinsilmä välittömästi soimaan, kiitos . . . LP-versiona.
 
Last edited:
Muuten menee jopa ihan mallikkaasti, mutta asunnon metsästäminen Helsingistä on melko stressaavaa puuhaa! Aina kun katsoo ja vertailee ilmoituksia vuokra-asunnoista, vaikka tunnin verran, niin sen jälkeen on melkeinpä pidettävä kahden tunnin tauko ennen kuin jaksaa taas altistaa itsensä sille ryöpytykselle. Kohta alkava työharjoittelujakso ainakin mahdollistaa sen, etten välittömästi tipahda kuoliaaksi vuokratasosta johtuen. Saa nähdä mitä sitten tapahtuu kun käynnistän maisteriopintoni, nimittäin aikomukseni on opiskella täyspäiväisesti tuon harjoittelun loputtua. Eli toisin sanottuna paljon heikommin palkattuna.

Sitten yksi todella ennenaikainen pohdinta: Menisinkö väitöskirjaan asti? Olen nimittäin vähän salaa haaveillut siitä ja kuvitellut itseni pitämässä luentoja yliopistolla. Tiedostan, että se tuntuu tyhmältä unelmalta tässä rahanahneessa maailmassa, missä millään muulla ei tunnu olevan väliä paitsi taloudellisella hyödyllä ja ihmisten riistämisellä. Niin, koska oppiaineeni on musiikkitiede (ja taiteiden tutkimus), minkä valtaapitävät mieltävät "turhaksi humanismiksi", mitä itse kukin "voi harrastaa vaikka vapaa-ajallaan". 😄 Nuo lainaamani kohdat heijastelevat valitettavasti monien oikeita tuntemuksia, mitä muistan lukeneeni Ylen uutisten kommenttiosioista. No mutta joka tapauksessa: Tämä haave yliopistourasta heräsi uudelleen, kun pitkäaikaisin lapsuudenystäväni väitteli tohtoriksi tuossa pari kuukautta sitten.

Ehkäpä ne kuuluisat metaforiset sadepilvet eivät varjosta elämääni tällä hetkellä niin paljoa, mutta kirjaimelliset sadepilvet sen sijaan kerääntyvät tänään tuolla ulkona. Voi ei! Joudun olemaan koko päivän sisällä nauttimassa teetä ja lukemassa!
 
Sitten yksi todella ennenaikainen pohdinta: Menisinkö väitöskirjaan asti? Olen nimittäin vähän salaa haaveillut siitä ja kuvitellut itseni pitämässä luentoja yliopistolla. Tiedostan, että se tuntuu tyhmältä unelmalta tässä rahanahneessa maailmassa, missä millään muulla ei tunnu olevan väliä paitsi taloudellisella hyödyllä ja ihmisten riistämisellä. Niin, koska oppiaineeni on musiikkitiede (ja taiteiden tutkimus), minkä valtaapitävät mieltävät "turhaksi humanismiksi", mitä itse kukin "voi harrastaa vaikka vapaa-ajallaan".

Anna palaa! Ihmisten tyhmistä ennakkoluuloista viis, kaikki on tutkimisen arvoista jo ihan vain tiedon lisäämisen takia, ja suurimmat innovaatiotkin tuppaavat syntymään jonkin muun tutkimuksen sivutuotteina. Kuoronjohtajamme tekee parhaillaan musiikkitieteen alan väitöskirjaa, ja tunnen suunnatonta kunnioitusta häntä kohtaan.
 
Ihmisten tyhmistä ennakkoluuloista viis, kaikki on tutkimisen arvoista jo ihan vain tiedon lisäämisen takia, ja suurimmat innovaatiotkin tuppaavat syntymään jonkin muun tutkimuksen sivutuotteina.
Ehdottomasti samaa mieltä 🙂 Liian usein tässä maailmassa (ja maassa) tuo pääsee unohtumaan ja monet elintärkeät arvot ja tutkimuskohteet himmennetään niin kutsuttujen "talouden realiteettien" nimissä.
 
Last edited:
Joku ahdistuslamaannus meinaa taas iskeä. Olen nukkunut vähän huonosti ja tuntuu, että tänä kesänä ei ole ehtinyt pysähtyä ollenkaan. Kaikki kulkee viikon sykleissä. Viikon välein joko pakataan tai puretaan tavaroita. Tämä miittiin lähtö on nyt pakkaus 3/4 ja kolmen ihmisen tavaroiden pakkaaminen näin moneen kertaan edestakaisin tuntuu aika raskaalta. Yksi reppu on vielä purkamattakin edelliseltä kerralta. Kyllä tämä varmaan tästä. Tekisi vaan hyvää jos voisi olla vaikka pari viikkoa niin ettei ole mitään suunniteltua menoa tai ohjelmaa. Itse en olisi suunnitellut tätä näin, elleivät minulle tärkeiden ihmisten aikataulut olisi menneet miten menivät. Olisin tietty voinut jättää heidät tapaamatta, mutta en nähnyt sitä vaihtoehtona. Voi kun saisi välillä vaan istua pihakeinussa ilman mitään suunnitelmia, pakkaamista ja säätämistä.
 
Ylös