Suuria (ja ei niin suuria) surunaiheita

The Black Dahlia Murderin solisti Trevor Strnad on kuollut 41-vuotiaana. Musa ei ehkä ihan omaan makuun, mutta kyllä se aina riipaisee kun joku metalliperheestä menehtyy noin nuorena.
 
Lukiokaverin talo palaa, pääsi pakoon koiransa kanssa, mutta surku silti jos/kun huoneisto vaurioituu. Tällä hetkellä taitaa olla katto ja kerrosta ylemmät asunnot tulessa, mutta veikkaan että ei kyllä pääse yöksi takaisin.
 
Koiran koko kevään ja kesän jatkuneiden sairastelujen takia meinaa jäädä kaikki kesän kivat reissut tekemättä.

Sairas koirakin on toki oma surkunsa... Ensin todettiin epätyypillinen Addisonin tauti, sitten oli vakava mysteeritulehdus ja kolmen viikon antibioottikuuri, sitten oli kyynpurema, sitten lohjenneen hampaan poisto, sitten verinen ripuli, nyt taas todettiin tyypillinen Addison... Ja tähän kaikkeen on mennyt aika monta tuhatta euroa. Loppua ei vielä näy, koska Addison vaatii tiivistä seurantaa, etenkin tämä täysi Addison.

Minulla ja puolisolla on noin puolitoista viikkoa yhteistä kesälomaa, ja meille oli tärkeää käyttää sitä vaellusretkeen. Mutta ei sairasta koiraa voi ottaa vaellukselle eikä toisaalta jättää kenenkään muunkaan hoidettavaksi. En tiedä edes, pääsenkö Lieksan Vaskiviikoille, jota olen koko pandemian odottanut kärsivällisesti.

Vaeltamaan nyt pääsee tarvittaessa viikonloppuisin, mutta Vaskiviikko on kerran vuodessa, ja käyrätorven teemavuosi vielä harvemmin.
 
En menekään vaihtoon, vaan sairikselle. Vaihtokoordinaattori lohdutti että pääsee sinne Norjaan myöhemminkin, sitten kun ei ole henkinen hajoaminen päällä. Ärsyttää ja surettaa siitä huolimatta, mutta ehkä olen myös helpottunut ettei tarvitse tässä olotilassa lähteä yksin maailmalle.
 
Eläinuutiset ovat aina jotenkin koskettavia. Myönnän, että itkeä tirautin mursun takia. Väsynyt, yksin ja nälissäänhän otus oli.
Juu. Mutta ehkä oma moka, kun seikkailee liian pitkälle. Vähän pitää kokeilla, sitä luonto tekee, mutta tuo meni liian kauas. Sääli toki.
 
Eläinuutiset ovat aina jotenkin koskettavia. Myönnän, että itkeä tirautin mursun takia. Väsynyt, yksin ja nälissäänhän otus oli.

Tottahan ne ovat koskettavia. Toivoisin vain, että useampi ihminen surisi myös niitä noin 82 miljoonaa eläintä, jotka Suomessa vuosittain enemmän tai vähemmän kurjan ja lyhyen laitoselämän päätteeksi ehdoin tahdoin tapetaan ihmisille ruuaksi.
 
RIP Jussi Hakulinen. Yön 80-luvun tuotanto on mulle kovin rakasta vaikken sitä uudemmasta matsusta enää välitäkään, ja haaveissa oli nähdä Jussin Varietee83 -kokoonpano keikalla. Taas yksi Suomi-rockin legenda on poissa, vain 57-vuotiaana.
 
RIP Jussi Hakulinen. Yön 80-luvun tuotanto on mulle kovin rakasta vaikken sitä uudemmasta matsusta enää välitäkään, ja haaveissa oli nähdä Jussin Varietee83 -kokoonpano keikalla. Taas yksi Suomi-rockin legenda on poissa, vain 57-vuotiaana.
Siis oikeesti, hän on poissa? Ei edes vanha mies vielä...:heart:
 
Voimaton olo, kun rakas ihminen voi huonosti henkisesti. Siis sellainen voimaton, että miksen pysty ottamaan pois taakkaa ja auttamaan, itkettää ihan. Oli jo toiveikkaampaa ja näytti asiat onnistuvan, ja tänä aamuna tuli seinä vastaan. Kun olisi joku taikasauva tai mikä vaan, että saisi ahdistuksensa helpottamaan, sen seuraaminen kyvyttömänä kokonaan helpottamaan oloa on kamalaa.
 
Jauhojengi-hallituksen työntekijä- ja naisvihamielinen politiikka.

On mennyt Vohobitin ihon alle kun siel on sekä ministereinä et avustajina ollut vanhoja puolituttuja opiskelija-ajoilta jne. Mut demarit pettää aina, ja vasemmistoliiton ministerien selitys ”pakosta” on vielä säälittävämpää kuin Jari Lindströmin kiemurtelut aikoinaan.

Sanoisivat rehellisesti, että hallitus ei ole ollut halukas hoitajien palkankorotuksiin eli alan houkuttelevuuden parantamiseen, koska valtion budjetti. Sen sijaan pakkolakeihin on aikaa, vaikka väitettiin, että työmarkkinaneuvotteluihin ei puututa (ja sekin vain keskustan vaatimuksesta).
 
Hallitus on puun ja kuoren välissä. Sillä ei ole valtaa puuttua työehtoneuvotteluihin, jotka ovat kuntatyönantajien ja työntekijäjärjestöjen välinen asia. Mutta sillä on vastuu ihmisten hengestä ja terveydestä. Avuttomassa tilassa olevien potilaiden käyttäminen panttivankeina ei yksinkertaisesti saa olla vaihtoehto. Siksi laki.

Toisaalta Tehyssäkin tiedetään, että hallituspuolueet ovat luvanneet rahoituksen palkankorotuksille järjestyvän, kunhan sopimus syntyy. Vihamielisyyttä siltä taholta ei siis ole.

Paine pitää suunnata nyt oikealle taholle eli KT:lle, jonka käsissä ratkaisun avaimet ovat koko ajan olleet ja jolta järkisyyt kiistan pitkittämiseen ovat lopussa.
 
Jos hallitus oikeasti olisi huolissaan ihmisten hengestä ja terveydestä, se olisi jo ajat sitten käynyt KT:n kimppuun sen sijaan, että kyykyttää nyt SuPeria ja Tehyä. Potilaiden henki ja terveys vaarantuu jo nyt lukemattomia kertoja joka ikinen päivä siksi, ettei hoitajia ole enää tarpeeksi huolehtimaan kaikesta. Ihmisiä vammautuu ja kuolee jatkuvasti, kun hoitoa ei hoitajien puutteen takia ehditä aloittaa ajoissa tai sen antamisessa tapahtuu laiminlyöntejä tai ihan puhtaita virheitä, koska henkilökuntaa ei ole tarpeeksi, kiire on hirveä, hoitajat ovat nääntyneitä ja pätevien käsien puutteessa myös epäpätevät joutuvat huolehtimaan vaikkapa lääkkeiden jakamisesta. Jotenkin tämä vain ei ns. normaaliarjessa huolestuta hallitusta yhtään. Hoitakoot vain potilaita vaikkapa puolella henkilökunnalla siitä, mikä minimiksi on määritetty - mutta auta armias, jos LAKON takia olisi yhtä vajaa miehitys, kyllä silloin huudetaan, miten itsekkäät hoitajat jättävät ihmiset kuolemaan, ja säädetään lakeja, joiden myötä hoitajista tulee käytännössä orjia, jotka eivät enää saa päättää, mitä työtä tekevät, missä ja miten paljon.

Jos hallitus oikeasti haluaa, että hoitoalan neuvotteluun saadaan vihdoinkin ratkaisu, sen on joko oltava puuttumatta hoitajajärjestöjen työtaistelutoimiin - nytkin KT olisi helposti saanut uhkaavan lakon peruttua suostumalla vaatimuksiin, ja koko kalabaliikki olisi päättynyt siihen - tai sitten kohdistettava pakkotoimia molempiin osapuoliin vain toisen sijasta. Varsinkin kun vastuu hoidon järjestämisestä on työnantajilla, ei työntekijöillä.
 
Niinpä, tähän tilanteeseen on tultu vuosikymmeniä kestäneen kurjistamisen seurauksena. Olen samaa mieltä, että nyt on korkea aika lunastaa ne koronakriisin aikaan julistetut kiitollisuudenvelat, ja siihen ei Finlandia-talon valaisu riitä.

Hoitajakriisiin herättiin jo vuosia sitten ja säädettiin mitoituksia, mutta sitten jauhopäät alkoivat laskea niihin kuuluvaksi muitakin kuin hoitajia, jopa kuvitteellisia hahmoja. Koulutuksesta leikattiin, säädettiin kikyjä ja vietiin lomarahoja. Näistä on nykyhallitus saanut osan korjattua, mutta koska emme elä Marinin diktatuurissa vaikka somea lukemalla niin voisi kuvitella, on asioita jotka ovat hallituksen toimivallan ulkopuolella. Työehtosopimukset ovat yksi sellainen, muistamme miten kävi Rinteelle ja Paaterolle sekaannuttuaan Postin työehtokiistoihin.

Avaimet ovat KT:n käsissä. Siellä katsotaan sivusta partoihin nauraen, kun viha kohdistuu hallitukseen.
 
Hallitukseen kohdistuu vihaa siksi, että se sekaantuu (kaiken lisäksi hyvin toispuolisesti) hoitoalan työehtoneuvotteluihin ja vaikeuttaa niitä, vaikkei saisi. Ei ainakaan vielä, ei ennen kuin uudet hyvinvointialueet aloittavat vuodenvaihteessa ja vastuu sotepalvelujen järjestämisestä siirtyy kunnilta valtiolle. Silloin valtiosta tulee hoitoalan työmarkkinaosapuoli ja sen panos työehtoneuvotteluihin on tietysti paitsi tervetullut myös välttämätön - muttei silloinkaan pakkolakien muodossa.

KT puolestaan näyttää jostain käsittämättömästä syystä hirttäytyneen täysin siihen ajatukseen, että hoitajajärjestöjen on nöyrryttävä. Pistää miettimään, onko asia sillä puolella yksinkertaisesti mennyt niin pahasti tunteisiin vai pelätäänkö siellä valtavaa kuntatyöntekijöiden lakkosumaa, jos hoitajat saavat mitä haluavat. Joka tapauksessa vaikuttaa siltä, että siellä on suljettu silmät, laitettu kädet korville ja nyt huudetaan älämölöälämölönieriänieriää, kunnes vuosi vaihtuu ja vastuu asiasta siirtyy valtiolle.
 
Tilanne vaikuttaa varsin toivottomalta. Pidän todennäköiseä, että jonkinlainen muita aloja suurempi palkonkorotus saadaan sovittua. Hoitajia tarvittaisiin ilmeisesti myös lisää, mutta se on vaikeaa, koska halukkaita ei ole. Tämä nykyinen tilanne entisestään on oletettavasti vähentänyt halukkaiden määrää. Kysymys onkin, onko mahdollisella palkankorotuksilla mitään mahdollisuutta korjata tätä ongelmaa ja lisätä alan houkuttelevuutta? Koska hoitajia ei nopeasti saada lisää, ei työ tule palkankorotuksen suuruudesta riippumatta helpottumaan. Varsinkin, kun suunniteltu palkan korotus tulisi käsittääkseni vasta vuosien päästä merkittäväksi. Palkankorotus voi olla välttämätön toimi työvoimapulan korjaamiseksi, mutta se tuskin on riittävä toimi. Tietysti sen lisäksi on aina muita työhön ja järjestelyihin liittyviä asioita, mutta jos perusongelma on väen vähyys, joka voidaan korjata vain hankkimalla sitä lisää, mutta koska työ on vähällä väellä vaikeaa, eivät ihmiset halua mennä sinne töihin. Tietysti palkankorotuksella on merkitystä, mutta merkitys on sitä pienempi, mitä pienempi korotus on.

Kuinka suuri korotuksen pitäisi olla, että sillä olisi riittävää vaikutusta alan houkuttelevuuteen?

Lisäksi, mitä suurempi korotus on, sitä innokkaammin muut alat vaativat myös korotuksia, mikä pienentää korotuksen vaikutusta suhteessa yleiseen palkkatasoon.
 
Ylös