Pieniä, suuria ja kaikenkokoisia ilonaiheita

Kilpisjärvellä. Heräsin viideltä, kuudelta Tromssan bussiasemalla, ja sitten kolme tuntia ajoa tänne. Suomen suklaanhinnat!! Nyt ymmärtää Kilpishallin ruokavalikoimaa, karkkia, olutta, lihaa ja suklaata hyllymetreittäin. Puolet halvempaa. Ihanaa kun ruuan budjetoinnin voi jättää vähemmälle, kun nyt ollaan Suomen puolella.
Toki on outo olo. Saana on kutistunut. Maisema näyttää tutummalta. 13. kerroksisen opiskelijahuushollini katoaminen vuorenrinteen taakse oli aika kova pala. Tunturikoivuja! Järjellisen hintaisia autoja! Avaraa maisemaa!
 
Hellou, on pitkä aika siitä, kun olen Käärmeessä hengaillut. Harmittaa tämä asia, mutta ilonaiheena on ollut toissaviikolla @Jaamarin ja @Novan näkeminen!

Huomasin, miten olen jotenkin hävittänyt taas itseni. Onneksi ilonaiheeni on Joulu ja siihen liittyvät extrat, joissa minua näkee telkkarissa, livenä muutamalla paikkakunnalla ja etenkin saan sulkea puhelimen kokonaiseksi 2vkoksi!

Telkkariohjelmaa voi vilkaista Yle Areenasta joulun jälkeen ja sen nimi on Perjantai -joulusarja. Olen kolmessa eri jaksossa. Sitä oli niin ihana olla hyvällä porukalla kuvaamassa :heart: Muutama muukin asia on lähtenyt luistamaan todella hyvin, joten alan nyt pikku hiljaa palautumaan omaksi itsekseni :heart:

Olen onnellinen siitä, että Käärme ja kontulaiset, eivät häviä mihinkään. Mikään ei ns. muutu, vaikka joutuisikin pitämään taukoa oman itsensä takia. Lohduttaa meinaan vaikeina aikoina :heart:
 
Pieni kuukauden ikäinen tätilapsi ja myös tuleva kummilapsi on ihana.

Olen aina vähän pelännyt vauvoja, tai siis pelännyt että rikon ne :o mutta tämä on hyvä vauva. Tai ehkä itse suhtaudun eri tavalla tai olen jo tottunut. Hän nukkui varmaan pari tuntia sylissäni ja oli aivan ihana lämmin paketti, maailman suloisin pieni ihminen. Olen edelleen tosi varovainen ja pelkään, että teen jotain väärin, mutta myöhemmin häntä pukiessani kun kukaan ei ollut vahtimassa vieressä huomasin, että yhtäkkiä tuntui luontevalta ottaa syliin ja tiesin tarkalleen mitä tehdä. Ehkä minussakin jossain syvällä asuu joku evolutiivinen hoivavietti. Olen ollut vakaasti sitä mieltä, etten koskaan halua lapsia ja edelleenkään en haluaisi niitä synnyttää, mutta mikäli joskus sattuisi niin, että mahdollinen kumppanini olisi halukas, ehkä voisin olla sittenkin joskus vanhempi.

Myös vanhimman (3v) tätilapsen kanssa oli hauskoja leikkejä. Hän myös ensimmäisen kerran antoi minun tuta miniraivarin, mutta pysyin rauhallisena ja hoidin tilanteen mielestäni hyvin ja lopulta pidin tunteenpurkausta luottamuksen osoituksena.
 
Vauvat on yllättävän kestäviä ollakseen niin hauraan oloisia ☺ Niskaa ja aukiletta vaan pitää muistaa erikseen varoa.
Tuossa lapsen haluamisessa on se hyvä puoli, että sinulla ei @Arwen Undomiel Iltatähti ole vielä mikään kiire tehdä mitään päätöstä. Siinä asiassa voi rauhassa olla keskeneräinen kunnes on valmis oman päätöksensä kanssa, olipa se lopulta mikä vain (toki siihenkin on takarajansa, mutta se ei sinulla ole tulossa ihan heti vastaan).
Isot peukut myös raivarista selviämisestä 👍 Nimenomaan oma rauhallisuus on useinjuuri se, mikä pitäisi yrittää säilyttää ☺

Minulle iski sitten alkuviikosta ilmeisesti kurkunpääntulehdus (oma diagnoosini, johon sain pari ei ammattilaisen vahvistusta). Oli kamalaa, mutta ei yhtä kamalaa kuin matka Tuomiovuorelle. Yskä oli kamala, mutta kuume ei noussut ja nyt tuntuu, että yskä on mennyt vähän paremmaksi. Ei se ole vielä lähellekään poissa, mutta tänään selvästi helpompi.

Ja jos nyt voi ilonaiheeksi sanoa niin olen ollut liian väsynyt stressatakseni joulusta. Eli olen tänä vuonna välttynyt pahimmilta jouluromahduksilta kokonaan. Katsotaan millaiselta tuntuu tänä iltana jos kaikki on levällään kun on enää yksi päivä aikaa valmistella.
 
Selvittiin jouluruokien ostamisesta järki tallella. Stressaavaa kun ympärillä juoksee kiireisiä ja stressaantuneita ja pahantuulisia ihmisiä etsimässä jouluruokia. Unohtui ostaa ruisleipää mutta sitä saa huomenna haettua lähikaupasta. Tämä kauppahulluus on aina stressin aihe, mutta onneksi listan kanssa selviää tunnissa.
 
Vaikka pyörin tänään lounasaikaan ja jopa iltaiseen aikaan kaupassa, niin selvisin kohtaamatta ainuttakaan selvästi kiireistynyttä tai stressaantunutta ihmistä! Mutta tällä oli Suuri ja Paha hinta. Kyllä te tiedätte mitä tapahtui. Kauppakeskuksen radiosta iski Whamaggedon.

Huomasin eilen että mieli oli alkanut möllöttää, joten aloin sitten näkemään vähän vaivaa sen eteen että saisi kurssin käännettyä. Nyt onnistunut kääntämään mielialaa jo ainakin kolme kertaa ylöspäin kaikista haasteellisuuksista huolimatta. Se toki auttaisi että saisi tarpeeksi unta. Ja olen ehkä nyt ehkä turhan pitkän pätkän tässä muutenkin omine ajatuksineni kun tällä viikolla ei ollut edes toimistopäivää.

On kuitenkin kyllä ihan mukavaa kun saan viettää täysin omanlaatuisen joulun. En ole menossa jouluksi mihinkään ja olen lähinnä omissa oloissani jonnekin maanantaihin asti. Välipäivät sitten siskolla, vaikkakin toki töitä tehden.
 
Eilen ärtymyksenaiheisiin kirjoittamani kuvaus monimutkaisesta härdellistä ajo-oikeuden saamiseksi takaisin osoittautui paikkansapitämättömäksi: minun tarvitseekin vain saada neurologin lausunto kätösiini, mennä sen kanssa omalle poliisiasemalle (Poliisin neuvontanumerossa vastannut asiakaspalvelija suositteli, etten varaa aikaa vaan menen vain) ja esittää se, niin ajokieltoni merkitään päättyneeksi. Toivottavasti tämä onnistuisi jo ensi viikolla.
 
Piti tulla tänne Käärmeeseen pitkästä aikaa kertomaan tästä: Olen hankkinut pari Tolkien-aiheista opusta kotikirjastooni, ja Keski-Maahan liittyvät jutut kiinnostavat taas kovasti. HoMEa on tullut kyllä silloin tällöin lueskeltua muutenkin, mutta nyt voisin vuodesta 2023 tehdä kunnon Tolkien-lukuvuoden. Lisäksi olen tällä hetkellä innostunut harjoittelemaan mandoliinin soittamista.
 
Joulun perinne, erittäin vinkura piparitalo rakennettu. Tällä hetkellä tilanne on "Älkää hengittäkö sen suuntaan! Älkää koskeko pöytään! Poistutaan huoneesta!" Pystyssä pysyy ja joka nurkka on tilkitty sokerikuorrutteella ja ranskanpastilleilla. Huomenna sitten koristellaan katto ja siirretään talo vakaasti ja harkiten pakastimen päälle (koska se on niin painava, ettei heilahda vaikka siihen törmättäisiinkin).
 
Nyt uteloittaa, millaisen kuvan otit.
Tribaaliliskon kyynärvarteen. Tehty pelkällä mustalla värillä ja tehtiin niin iso kuin siihen alueelle vaan mahtui. Kolme ja puol tuntia meni (ja jos joku miettii että sattuiko se niin kyllä, se sattui jonkin verran ja välillä hiljaa mietin että kauan tää vielä kestää). Tää oli joululahja itselleni ja muita lahjoja en kaipaa enkä tarvitse.

Tänä aamuna ilahdutti kun aamukävelyllä huomasin jonkun ripustaneen läheisen kerrostalon terassille seinää ylös kiipeävän joulupukin tikkaineen :)
 
Tänään, äsken kaupasta tullessa, ilahdutti pyöräilevä joulupukki, joka toivotti ohikulkijoille hyvää joulua. Eihän tuollaisesta voi kuin tulla hyvälle tuulelle :D (Varsinkin kun olin hivenen pettyneenä kiertänyt etsimässä itselleni sopivaa kauraleipää. Päädyin lopulta tavallisiin kaupan kaurapaloihin.)
 
Kantopaneelissa oli vääränlaiset vetskariadapterit nykyiseen takkiini (ostettu Spyron vauva-aikana). Takki alkaa olla turhan ahdas sinältään. Vaihtoehtoina olisi joko ostaa uusi tilavampi takki, käyttää miehen takkia (mitäs takkia hän sitten käyttäisi? Sitäpaitsi ihan liian pitkät hihat) tai tilata Saksasta uudet adapterit.
Valitsin viimeisen vaihtoehdon, mutta se ei ollutkaan turhan yksinkertainen homma. Miten ihmeen montaa vetskarimallia voi olla olemassa? Siksi oli tosi iso jännitys, että tuliko nyt varmasti oikeanlaiset vetskarit 😬 Tänään lähetys tuli ja vetskarit oli oikeat😊 Olisi pitänyt ottaa pitkän takin adapterit, mutta pitää vaan käyttää isoa kaulahuivia, ettei kylmä pääse kaulaan kun paneeli jää vähän alas. En ala siis vaihtaa. Niin iso helpotus, että oli noinkin oikeanlaiset ja sitäpaitsi toimitus kesti tosi pitkään.
 
Uusi ja hommeton kirjasto tässä vieressä. Kauhuleffoja varauksessa 18 kappaletta, toki kaikkein kiinnostavimmat tapaukset eivät tietenkään ole siellä ennen kuin vuoden päästä, mutta silti. Paluu normaaliin elämään, oli ikävä kirjastoa.
 
Ylös