Ärsyttää!

Profiiliviesti
Keskustelu on suljettu.

Steelsheen

teräskiiltovotjake
Pistin vanhan ärsytyskeskustelun lukkoon, kun sadannen sivun paikkeilla on yleensä tapahtunut jotain kummallisuuksia. Jatketaan siis elämän pienistä ja suuremmistakin epäkohdista avautumista täällä.

Minua ärsyttää koska olen älyttömän kärsimätön enkä millään osaa keskittyä mihinkään iltaa odottaessa. Tämä tulee taas kostautumaan myöhemmin mm. oppimistuloksissa, mutta minkäs sitä itselleen voi.
 
Itseäni ärsyttää tällä hetkellä oma naama. Itsetuntokriisiä taas pukkaa ulkonäön puolesta ja tunneilla otettuja kuvia saan kiittää tästä. Aika usein unohdan että miltä sitä näyttää, eikä siitä jaksa välittää. Mutta sähköpostiini tulleita kuvia katsellessa tulee väkisellä mieleen että onko sitä oikeasti tuon näköinen. Huokaus, miksei edes sitä suoraa nenää voisi ihminen omistaa.
 
OFFTOPIC:

Vastaukseni vielä vanhaan topaan jääneeseen Isilmirën viestiin:

Isilmírë sanoi:
Meillä aikoinaan - - miten huono ohjelma se on, miten paljon virheitä se tekee ja miten paljon nopeampi ja parempi vaihtoehto on tehdä koko html-merkkaus käsin =)

Tottakai WYSIWYGillä tehty koodi tekee virheitä, ei siihen Adobea tarvita. iWeb, jolla meidän pitäisi oikeasti sivuja tehdä, tuottaa vielä "parempaa" koodia. Toki myös mainitsemani xhtml-kurssi pohjautui siihen käsin merkkaamiseen, jota en koskaan kunnolla sisäistänyt, koska ei ollut aikaa eikä kiinnostusta panostaa.
Huomautan myös, että "meillä aikoinaan" Dreamweaverin versiokin voi olla ollut toinen, ja ohjelmassakin ehkä mahdollisesti tapahtunut kehitystä.
 
Nenä vuotaa ulkona ja menee tukkoon sisällä, mutta vielä ärsyttävämpää on jatkuva kutina kurkussa. Tuntuu että koko ajan saisi yskiä ja se taas alkaa lopulta sattua kurkkuun. Typerä syysflunssa. On myös vetämättömämpi olo kuin pitäisi. Olisi kiva riehua koirien kanssa ensilumessa, mutta ei vaan jaksa ja työpäiväkin tuntui Mordorin mittaiselta. Lapset olivat levottomia.
 
Vanha aihe, mutta ärsyttää edelleen. Ei vieläkään täysiä VyK:iläisen oikeuksia, vaikka maksoin jäsenmaksun jo aikaa sitten... Grum grum grum *murjottaa*
 
kielo sanoi:
Mutta sähköpostiini tulleita kuvia katsellessa tulee väkisellä mieleen että onko sitä oikeasti tuon näköinen. Huokaus, miksei edes sitä suoraa nenää voisi ihminen omistaa.

Lohdun sana, tässä on sama juttu kuin oman äänen kuuleminen äänityksenä. Itsestä se tuntuu oudolta, mutta muista on ihan ok.

Itse hätkähdin omaa kuvaani, kun olin videoneuvottelussa ja näin itseni ruudusta. Häkellyttävää...
 
Ärsyttää facebook.
Tai ehkä oma oleminen siellä. Tai ei ehkä sekään niin, vaan se, miten käsittämättömän kiinnostuneita minun elämäni koukeroista tietyt ystävät/sukulaiset osoittautuivat olevan siellä. Kamala meteli muutamasta päivityksestä ja huhumylly lähti pyörimään hirveällä vimmalla. Josta sitten seurasi paljon pahaa mieltä monelle, jolle ei ollut tarkoitus pahaa mieltä tuottaa.
Päätin olla fiksu kuten moni muu ja jättää henkilökohtaisuudet pois facebookin päivityksistä.
Eipä tullut pieneen mieleenkään, että minun elämäni on niin kiinnostavaa, että sitä käydään oikein urakalla vahtaamassa ja nostetaan meteli asioista, jotka eivät edes metelin nostajille kuulu. :x
 
Ole unohtanut kaiken ranskasta. Tai ainakin melkein kaiken. Neloskurssi meneillään ja pitäisi kerrata asioita mutta en vaan saa aikaiseksi. Ihana kieli ja haluaisin oppia, mutta on vaan niin työlästä varsinkin kun on kaikki muutkin koulujutut. Vähän huono taktiikka ollu edellisiin kokeisiin lukiessani, kun vasta koetta edeltävänä viikonloppuna opettelen sanat ja kieliopin kunnolla. Etäopiskelun miinuspuoli, kun ei ole niitä sanakokeita yms. testejä, joihin sitten tulisi luettua ja samalla opeteltua asiat. Miksi mua laiskottaa näin paljon?
 
Senkös takia sinun kaveriksesi ei voi edes pyytää päästä Facebookissa, *Elanor*. Muille feissareille vihje: liittykää ryhmään Kontu ja ilmoittautukaa Kuka kukin on? -keskusteluaiheessa. Eilen laitoin pyynnöt parille sieltä bongaamalleni kontulaiselle.

Pari tulevaa työviikkoa ärsyttää jo etukäteen. Viime viikko meni puihin kausihuollon vuoksi ja tuleva viikko on jo buukattu täyteen. Sitten työkaveri keksi sairastua kahdeksi viikoksi, joista toisen olen aika yksin töissä, kokemattomamman sijaisen kanssa vain. Ärsytykseen sekoittuu kuitenkin tiettyä väreilevää innostuneisuutta, aivan kuten jonkin raskaamman urheilusuorituksen edellä. Kahden viikon jälkeen tuntuu siltä, kuin olisin ollut aiemmassa työpaikassani normikiireissä. Nyt ei vinttikoira saakaan sähköjänistä kiinni ja se hampaissaan ihmettele, että "Mitä nyt?" Sitten onkin viikon loman aika.
 
Kiitos Pagba, kävin ilmoittamassa itseni Kuka kukin on -listalle, ja ehkä saan jossain välissä aikaiseksi lukea sen läpikin ajatuksella ja ehkä jopa pyytää uusia kavereita. Tällä kertaa tsekkasin vain, ettei eräs minua askarruttava naamakirjakaveri sattuisi löytymään listalta. Eipä löytynyt, ja sekös ärsyttää. Kyse on ihmisestä, joka sitkeästi lähetti kaveripyynnön uudelleen ja uudelleen, kunnes torjumisen sijaan hyväksyin sen sillä oletuksella, että sen ihmisen täytyy tuntea minut jostain ja että kaveriksi ryhdyttyäni pääsen hänen profiilistaan päättelemään, mitä kautta oikeastaan olemme tuttuja. Mutta eipä niin käynyt. Kai sitä pitäisi vain kysyä ihmiseltä itseltään, olemmeko oikeasti edes tuttuja vai pyytelikö hän vahingossa väärää ihmistä kaverikseen.
 
Minua ärsyttää jatkuva sairastaminen. Olen väsynyt, ihan kuin olisin kulkenut kilometrikaupalla ilman lepoa. Taas nenä valuu ja yskittää. Lämpökin ponkaisi eilen pitkästä aikaa 38,6:n asteeseen. Huh-huh, mur-mur,ärr-rääh!-kiukun murinaa-
Lisäksi minua ärsyttävät jatkuvasti haavoillaolevat huulet, joihin ei pure sitten mikään. J kielen pureminen. Puren nukkuessani kieleni oikeaa reunaa, ja puraisen sitä joskus niin kovasti, että herään Kielen oikea reuna on tosi kipeä ja arka tämän ´´pureskelun´´ johdosta.:urg:
 
Pagba sanoi:
Senkös takia sinun kaveriksesi ei voi edes pyytää päästä Facebookissa, *Elanor*.

Ei vaan sen takia, että ensimmäisen viikon aikana, jonka ehdin olla facebookissa kun sinne liityin, sain sen verran monta.. hömhöm, kyseenalaista ystäväpyyntöä ja viestiä, että meni hermo siihen että aina kun koneen avasi, sai ensin poistaa kaiken maailman kekkulit sieltä huutelemasta.
Heitänpäs sinulle päin vaikka sitten pyyntöä.
Laittakaa muutkin toki vaikka nimenomaan facebookin Kontu-ryhmän kautta ilmoitusta, jos haluatte ystäväkutsua minulta?
 
Eilen alkanut päänsärky. Yöllä paheni entisestään ja otin yöllä ensin ibuprofeenia ja aamulla lisäksi paracetamolia. Ei apua.

Jos liikahdan, niin koskee. Jos ajattelen, niin koskee. Miksei tänään voisi olla pimeä ja pilvinen päivä? Aurinkonpaiste työntää tikkuja aivoihin.
 
May-parka, koita toipua.:(
Itse olen taas kerran kotona kipeänä, ´´mahtavaa´´! :(
 
Ärsytys numero yksi: minulta on lusikka kateissa. Kirjaimellisesti. Mulla on täällä tasan kolme Hackmanin kivaa pikkulusikkaa jotka riittävät omaan käyttööni erinomaisesti. Kämppikselläni on kuitenkin joku valtava tarve lainailla niitä koko ajan vaikka sillä itsellään on pikkulusikoita moninkertaisesti minuun verrattuna. Olen aika tarkka tavaroistani ja ihan periaatteesta tahtoisin käyttää omia ruokailuvälineitäni ja astioitani. Eilen illalla halusin herkutella ja löysin omista lusikoistani yhden, joka oli käytön jäljiltä likoamassa, ja olisin toki laiskana ihmisenä mieluusti ottanut toisen. Vaan niitä kahtapa ei löydykään mistään. Toinen sitten ilmaantui myöhemmin illalla kämppiksen teekupin kanssa hänen huoneestaan mutta toinen on edelleen karkuteillä.

Kuulostaa nyt ehkä siltä että teen kärpäsestä härkästä, mutta tässä on nyt kyse periaatteesta ja toisen omaisuuden kunnioittamisesta (multa on jo kadonnut näistä lusikoista yksi ihan jäljettömiin ja en mielelläni hukkaisi koko yo-lahjaksi saamaani aterinsettiä kämppisten piittaamattomuuden takia). Olen vaan sen verran arka ja erimielisyyksiä välttämään pyrkivä etten oikein osaa ottaa asiaa puheeksi, ja toisaalta en jaksa uskoa että silläkään olisi kauhean pitkäaikaista vaikutusta mihinkään, ainakin hellan päälle jättämisestä olen huomautellut mutta niin se taas eilenkin oli unohtunut. Huoh, saisipa asua yksin ja olla huolehtimatta moisista ja järjestää oman tiskikaappinsa niinkuin se pitää järjestää...

Ärsytys numero kaksi: en pääse yhteen kurssikokeeseen ensi viikolla, joten laitoin sitten kurssin luennoitsijalle sähköpostia aiheesta ja kysyin nimenomaan että milloin korvaava koetilaisuus on, vastaukseksi sain "voit mennä laitostenttiin". No sehän kiva, mutta ei sitten sitä päivämäärää voinut varmistaa vaikka sehän se minut sille osallistujalistalle pistää. Oletan nyt että kyseinen tenttipäivä ei ole huomenna, vaan kuukauden päästä, jolloin kyllä ei varsinaisesti ole ko. kurssin tenttimahdollisuutta. Ja kyllä, olen ennenkin tehnyt korvaavan kokeen laitostentissä, jossa ei ko ainetta ole voinut tenttiä, eli todennäköisesti silloin marraskuussa koe pitäisi tehdä, mutta silti tuntuu ärsyttävän epävarmalta. Oikeastaan kaikki yliopiston käytännöt tuntuvat mahdollisimman vaikeaselkoisilta ja hämäriltä enkä totta puhuen malta odottaa että pääsen täältä johonkin muualle opiskelemaan.
 
Tätäkö on maailmanloppu?

Koulumme pihalla on liuta katujyriä traktoreita ja varmaan panssarivaunuja ja jotain muuta, jättimäisiä poria, nimittäin koko lukiorakennus tärisee. Pihalla on jotain uutta tietä vissiin tehty, ja nyt siellä on alkanut todellinen rytinä. Ihan oikeasti, KOKO lukiorakennus tärisee ja vapisee. Tämän tietokoneen näyttö tärisee. Kohta varmaan katosta alkaa ropista betoninmuruja.
Minua pelottaa! Yksi isompi rymähdys ja minä melkein putoan tuolilta säikähdyksestä. Muutkin ovat peloissaan. Miten muutamasta katujyrästä voi lähteä tuollainen melu, miten se voi tuntua täällä asti?

Me kuollaan kaikki.

Juuri tehtiin pelastusharjoitus. Seuraavaksi tulee varmaankin kuulutus: "Tämä ei ole harjoitus. Poistukaa takaovesta ripeästi ja hyvässä järjestyksessä, koulumme jyrätään alas."

Ei täällä voi opiskella (siis istua vapaatunteja koneella)! Sitä paitsi minun piti parkkeerata auto jonnekin nurmikolle, kun ne ovat vallanneet parkkipaikatkin. Juuri sinä päivänä, kun minä tulen autolla kouluun.
 
Ruumiinlämpöni on nyt ainakin viikon verran ollut puoli astetta normaalia korkeampi, eli minun mittapuullani lievästi kuumeinen. Koko ajan paleltaa, väsyttää ja on tokkurainen olo. Ärsyttävää hakea antibiootit tällaisen puolivillaisen poskiontelotulehduksen takia, mutta pakko on, jos tämä olo ei muullakaan kohene. Nyt ei olisi aikaa sairastella ja olla tehoton, kun pitäisi kyetä tuottamaan monta sivua tekstiä päivässä. Ärrinmurrin, loppuisi jo tämä puolikuntoisuus...
 
Ärsyttää kun Michael Monroen uuden bändin ensimmäisen kiertueen keikat ovat ikärajoitettuja. Itse täytän 18 vasta vuoden vaihteessa, tarkemmin sanottuna tammikuun 4. päivä jolloin kiertue on jo ohi. Niin jäi Pakkahuoneen keikka väliin, sinne kun ajattelin mennä. Onneksi on tuo live-albumi ostettuna.
 
Autosta puhkesi rengas. Eikä meillä edelleenkään ole talvirenkaita, koska emme ole vielä löytäneet edullista settiä varastettujen tilalle. Onneksi sentään vararengas löytyy, mutta kyllä osaa nyt kasautua autoharmeja.
 
Jalasta puhkesi pohja. Toinen lapsista oli jättänyt nukkekodin pöydän lattialle ja minä onneton astuin sen päälle. Pöytä säilyi ehjänä, mutta vasen jalkapohjani ei. Siihen tuli sormenpään kokoinen haava, josta iho kuoriutui pois. Leikkasin sen irti kynsileikkureilla. Aamullakin laittamani uusi laastari kastui verestä ja/tai kudosnesteestä. Nyt haavan päällä on Medpore ja minä sukkasillani töissä, sillä haava on jalkaholvin kohdalla ja voimakkaasti muotoillut Birkenstockin työsandaalini painaisivat sitä. Olisinpa ottanut villasukat mukaani, lattia on kylmä. Pyörällä piti tulla töihin kahden viikon tauon jälkeen, koska käveleminen sattuu liikaa. Olo on kuin Pienellä merenneidolla: jokainen askel tuntuu kuin kävelisin miekanterien päällä. No okei – joka toinen askel, mutta kyllä se tästä vielä riemuksi muuttuu, kun tiedostamattomastikin varon jalkapohjani haavaa vääntämällä jalkojani outoihin asentoihin kävellessäni ja seisoessani. Lihakset protestoivat ennen pitkää kipuilemalla.
 
Profiiliviesti
Keskustelu on suljettu.
Ylös