Itkupotkuraivari käynnistyy. Kävi ilmi, että netin pätkiminen on jättnyt nimihakemuksen puolitiehen, mutta tajusin katsoa sen tilan vasta nyt. Ja siellähän se odotti yhä allekirjoitusta. On odottanut jo ainakin kuukauden. Joten se lähti vasta nyt. Stressi on muutenkin sitä tasoa että unohtelen mitä sattuu, en pysty keskittymään, kuulen outoja (esim jonkun puhuvan minulle), näen joka yö painajaisia ja herään siihen että olen varma kolmannen maailmansodan alkamisesta yön aikana, päätä särkee koko ajan ja mahassa tuntuu siltä kuin olisin synnyttämässä viittä piikkisikaa. Naurettavinta on, että kaikki ammatti-ihmiset ensin määrittelevät stressitasoni äärimmäisen vakavaksi ja sitten käskevät lopettaa työnteon.
Työnteko eli koulu, joo, joo. Ei ole mahdollista jättää kirjoituksia kesken tässä vaiheessa. Lisäksi tulevaisuudelle pitäisi tehdä jotain myös. Intti pitäisi päättää, eli toisin sanoa laskeskella mikä on kyseisen maailmansodan mahdollisuus ja tuleeko Suomeen oikeistoradikalistihallitus, jonka puolesta en ole puolustamassa yhtään mitään. Hassuinta on, että en sinänsä tunne olevani ahdistunut, koska nyt olen vain siinä pisteessä että mikä tahansa pikkuasia muuttaa minut Hulkin ja Khan Noonien Singhin yhdistelmäksi eli täydelliseksi raivopääksi vain siksi, että jokin pikkujuttu kehtaa häiritä minua kesken muun homman. Esimerkiksi huusin tänään aamulla vedenkeittimelle, kun se kehtasi pihistä liian kovaa. Tämä on ihan älytöntä, koska mihinkään raivariin ei ole mitään syytä. En jaksa raivota, joten itkupotkuraivari muuttuu itkuraivariksi. Käyttäydyn kuin kolmevuotias, huudan että "mä haluun, mä haluu, mä haluun!!" mutta en lopulta enää ole tietoinen siitä, mitä ihmettä tahdon.
Lisäksi yhdellä suvun murmelilla on ongelma: hänen on aivan pakko joka kerta sanoa että "oletpa sinä pieni, oletpa sinä niin lyhyt, voisit varmaan luistella vadelmaveneillä, olethan tuollainen taskuvenus" Tätä taskuvenus-kommenttia tulee liikaa vastaan, seuraavaa kommentoijaa voisin lyödä sellaisella kivalla neliömetrin näkinkengällä.. jokohan sitten olisivat hiljaa.
Ärsyttää se, että syksyn kirjoitusten jälkeen joku viisas sanoi, että kyllä stressi helpottaa. No eipä helpottanut. Ei loppunut. Lisäksi se typerä nimiasia, miksi kaiken on pakko olla näin vaikeaa? Koska nyt joudun vastakkain Ylioppilaslautakunnan ja maistraatin kanssa samaan aikaan. Jos saan viralliset päättötodistukset väärällä nimellä, niin siinä vaiheessa tippuu päitä.