Ärsyttää!

Profiiliviesti
Keskustelu on suljettu.
Unet. Unet ovat joko painajaisia, joista herää ahdistuneena, tai sitten sellaisia, joista ei haluaisi herätä enää ollenkaan. Viimeksi mainitut ovat pahimpia, edellisistä toivuttua tuntee sentään jonkinlaista helpotusta. Viime yönä näin juuri sellaisen unen, josta en olisi halunnut enää ikinä herätä. Jujuu, pieniä ne on silakat joulukalooksi ja muikkukäärmeet hirviöiksi.
 
Paita, joka on nukkainen vaikka ei ole ollut ensimmäisessä pesussakaan vielä. En kyllä osta siitä puljusta enää yhtään vastaavaa rytkyä. :urg:
 
Osastoa ärsyttää vaikkei saisi - mikä siinä onkaan että kattoremontin meluisimmat vaiheet tehdään just kun yrittää nukuttaa lapsia päiväunille :urg: Onneksi luonnon murha-aikeet olivat lieventyneet sen verran, että uskalsin lähteä kävelemään kombolla yksvee rattaissa ja kolmevee kantorepussa selässä, ja sain kuin sainkin molemmat nukkumaan...
 
Säätämistä säätämistä. Luulin, että harjoitteluasia olis selvä, mutta nyt sitten heti joudun pyytämään vapaapäivää. Yksi opettajista kun vaatii minuu tulemaan pitämään harjoitussaarnat 14.3., kun tämä saarnojen pito osuis muuten hiihtolomalle (piti siis olla 7.3., mutta täällä se on loma). Eikä tässä muuten mitään, mutta en ehdi olla Valamossa kuin maanantain ja heti tiistaina miun pitää tulla takas. Plus että linkat kulkevat ainoastaan aamuisin, joten en pääse täältä Joensuusta Valamoon ennenkuin keskiviikkoaamuna. Jos en saa kyytiä jostain, sillä itselläni ei oo autoa. Joka tarkoittaa myöhästymistä keskiviikkona töistä (yleensä työt alkavat luostarissa klo 8). Voin sanoa, että nyt ketuttaa vähän.
 
Miksi maailmassa on niin paljon jo kirjoitettuja kirjoja? Ketuttaa yrittää luoda uutta mestariteosta, kun se kuitenkin lytätään Arn-plagiaattina, vaikken ole koko kirjasarjaa lukenut. Eikä huvittaisi lukea kymmentä vuotta muiden kirjoja osatakseen välttää kliseet.
 
Muista, että ideat ja juonet eivät ole tekijänoikeuden alaisia. ;) Tässä maailmanajassa on aika vaikea olla jäljittelemättä jotakuta.
Lukemista ja kliseiden välttämistä sen sijaan suosittelen vahvasti, ei siihen välttämättä kymmentä vuotta mene, ja siinä ohessa luultavasti huomaa niitä hyviäkin juttuja, joiden välttämistä voi välttää.
Mutta esimerkiksi TV Tropes on kirjoittajalle ihan näppärä sivusto (ja kaikille muille nörteille ihan vain kiinnostava), josta voi niitä kliseitäkin lukea valmiiksi tulkittuna. Esim. tämä Arnia käsittelevä artikkeli.
 
Arn-saaga on nyt haettuna kirjastosta, mutta entä jos sen lukeminen saastuttaa viattomat historioitsijan aivoni ja omaksun Guilloulta anakronistisia käsityksiä keskiajan elämästä? Ja entä jos kliseitä välttelevässä erikoisuuden tavoittelussa kaadunkin yliyrittämiseen? Parempi luovuttaa kokonaan, tuhota käsikirjoitukset ja murhata todistajat.

Minua ärsyttävät myös Memegeneratoria vaivanneet toimintahäiriöt. Yrittävätkö kaikki tehdä samaan aikaan Trump-meemejä vai mistä on kyse?
 
Guilloin Arn-saagasta tullee varmaan lähinnä omaksutuksi Gary Stu - tyyppinen sankari, joka pärjää tappelussa kelle vain, rakentaa kuitenkin rauhaa kaikkialle ja luo lisäksi kirkasta tiedon ja sivistyksen valoa pimeään Pohjolaan ;) Tosin kirjoittajan kunniaksi on sanottava, että muut hahmot ovat selkeästi uskottavampia ja naishahmot suorastaan ilahduttavan hyvin kirjoitettuja. Historiallisesta eksaktiudesta en sano mitään, koska varhaiskeskiaika ei kuulu omiin vahvoihin alueisiini tiedon alalla.
 
Kaduille levitettävät pikkukivet. Osaan kyllä talvisilla teillä talsiessani arvostaa kivien tarjoamaa tasapainoapua, mutta etenkin näin siivotessa meinaa mennä vähän herne nenään kun näitä kiviä on ihan oikeasti joka paikassa. Miten helkkarissa niiden onnistuu kulkeutua näin sankoin joukoin sisätiloihin, minä kun mielestäni niin huolellisesti harjaan jalkojani ennen rappuun astumista...
 
Tuskin ehdin toipua edellisestä flunssasta ja sen pitkänsitkeästä yskästä (vasta viime viikon kuorotreeneissä pystyin jotenkuten laulamaan kunnolla ja silloinkin oli vielä epätavallista käheyttä äänessä), kun nyt iski uusi flunssa ja sen kylkiäisinä, yllätys yllätys, yskä joka tuntuu siltä kuin hengitysteitä sorkittaisiin veitsellä.

Lisäksi joudun käyttämään tietokonetta jossa on (liian uusi) Windows. Kaikki on epäloogista ja typerää.
 
Ärsyttää ensinnäkin kesätyöhaku, mutta erityisesti se, että törmään varsinaisten potentiaalisten kesätyöpaikkailmoitusten sijasta kokoaikaisempiin tai muuten käytännöllisesti mahdottomiin työpaikkoihin, joista pitäisin ja joissa olisin hyvä.
Ärsyttää myös se, kuinka monien mielestä huhtikuussa tai jopa maaliskuussa alkavaa työtä voi mainostaa kesätyönä.

Eniten ärsyttää se, että on kohta kolme viikkoa elämästäni kulunut niin, että minulla on lähes jokaisena arkipäivänä menoa kellon ympäri. Täysin liioittelematta. Huomenna on ensin kahta koulua 9–16, sitten treenejä 16–17 ja 18–21. Koulupäivän sisään mahtuu kaksi päällekkäisyyttä ja päälle kolme kilometriä puolijuoksia paikasta toiseen. Ja tällaisessa elämäntilanteessa pitäisi muka tehdä gradun tutkimussuunnitelma, tai ylipäänsä keksiä aihe. Tai tehdä läksyjä. Tai tehdä mitään muuta kuin juosta velvollisuudesta toiseen ja nukkua.
 
Onko täysin poissuljettu vaihtoehto laittaa toinen treeni tauolle ruuhkaisen elämäntilanteen ajaksi?
Unesta ei ainakaan kannata tinkiä, koska sitten alkaa kaikki tökkiä, jos pää ei toimi.

Itselläni ei ole mitään sellaisia harrastuksia, joihin pitäisi mennä tiettynä viikonpäivänä tai tiettyyn kellonaikaan.
Silti tuntuu että päivistä loppuu tunnit kesken ja viikoista päivät.
Kai ne vuodetkin tätä tahtia jo kohta loppuu.

Mun on vaikea kuvitella miten säännöllistä kokopäivätyötä tekevät ihmiset voivat harrastaa useita säännöllisiä harrastuksia, kasvattaa monta mukulaa (joilla kaikilla useita säännöllisiä harrastuksia) ja hoitaa arkensa sujuvasti siinä sivussa.
 
Mun on vaikea kuvitella miten säännöllistä kokopäivätyötä tekevät ihmiset voivat harrastaa useita säännöllisiä harrastuksia, kasvattaa monta mukulaa (joilla kaikilla useita säännöllisiä harrastuksia) ja hoitaa arkensa sujuvasti siinä sivussa.
Niin minunkin.
T. osa-aikatyötä tekevä yhden lapsen äiti jolla ei ole mitään harrastuksia eikä voisi kuvitellakaan voimavarojen ja ajan riittävän sellaisille.
 
Aika mahdotontahan se on. Meillä kyllä yritetään pitää jotenkin kiinni vanhempienkin harrastuksista, mutta aikamoista säätämistä se on suuren osan ajasta. Kun Mario 8-vuotiaana aloitti koripallon, en hahmottanut, että se tarkoittaa 14-vuotiaana jo neljiä viikottaisia treenejä plus lukemattomia yksittäisiä pelejä ja useita viikonlopputurnauksia siihen päälle. Ja kun Luigikin haluaa tietysti harrastaa, niin elämää joutuu aikatauluttamaan välillä tosi tarkasti, mikä ei ole kivaa.

Minulle omat harrastukset ovat kuitenkin henkireikä, jota ilman elämä alkaa aika pian maistua puulta ja hiekalta. Esimerkiksi tämän vuoden tammikuu oli tosi raskas, koska en sitkeän nuhan ja köhän takia päässyt kertaakaan dojolle tai kuoroon. Onneksi sentään sain ladattua akkuja seuran vuosijuhlamiitissä, muuten olisi varmaan alkanut hajottaa ihan tosiaan olla jumissa työn ja perheen muodostamassa silmukassa.
 
Itkupotkuraivari käynnistyy. Kävi ilmi, että netin pätkiminen on jättnyt nimihakemuksen puolitiehen, mutta tajusin katsoa sen tilan vasta nyt. Ja siellähän se odotti yhä allekirjoitusta. On odottanut jo ainakin kuukauden. Joten se lähti vasta nyt. Stressi on muutenkin sitä tasoa että unohtelen mitä sattuu, en pysty keskittymään, kuulen outoja (esim jonkun puhuvan minulle), näen joka yö painajaisia ja herään siihen että olen varma kolmannen maailmansodan alkamisesta yön aikana, päätä särkee koko ajan ja mahassa tuntuu siltä kuin olisin synnyttämässä viittä piikkisikaa. Naurettavinta on, että kaikki ammatti-ihmiset ensin määrittelevät stressitasoni äärimmäisen vakavaksi ja sitten käskevät lopettaa työnteon.
Työnteko eli koulu, joo, joo. Ei ole mahdollista jättää kirjoituksia kesken tässä vaiheessa. Lisäksi tulevaisuudelle pitäisi tehdä jotain myös. Intti pitäisi päättää, eli toisin sanoa laskeskella mikä on kyseisen maailmansodan mahdollisuus ja tuleeko Suomeen oikeistoradikalistihallitus, jonka puolesta en ole puolustamassa yhtään mitään. Hassuinta on, että en sinänsä tunne olevani ahdistunut, koska nyt olen vain siinä pisteessä että mikä tahansa pikkuasia muuttaa minut Hulkin ja Khan Noonien Singhin yhdistelmäksi eli täydelliseksi raivopääksi vain siksi, että jokin pikkujuttu kehtaa häiritä minua kesken muun homman. Esimerkiksi huusin tänään aamulla vedenkeittimelle, kun se kehtasi pihistä liian kovaa. Tämä on ihan älytöntä, koska mihinkään raivariin ei ole mitään syytä. En jaksa raivota, joten itkupotkuraivari muuttuu itkuraivariksi. Käyttäydyn kuin kolmevuotias, huudan että "mä haluun, mä haluu, mä haluun!!" mutta en lopulta enää ole tietoinen siitä, mitä ihmettä tahdon.
Lisäksi yhdellä suvun murmelilla on ongelma: hänen on aivan pakko joka kerta sanoa että "oletpa sinä pieni, oletpa sinä niin lyhyt, voisit varmaan luistella vadelmaveneillä, olethan tuollainen taskuvenus" Tätä taskuvenus-kommenttia tulee liikaa vastaan, seuraavaa kommentoijaa voisin lyödä sellaisella kivalla neliömetrin näkinkengällä.. jokohan sitten olisivat hiljaa.
Ärsyttää se, että syksyn kirjoitusten jälkeen joku viisas sanoi, että kyllä stressi helpottaa. No eipä helpottanut. Ei loppunut. Lisäksi se typerä nimiasia, miksi kaiken on pakko olla näin vaikeaa? Koska nyt joudun vastakkain Ylioppilaslautakunnan ja maistraatin kanssa samaan aikaan. Jos saan viralliset päättötodistukset väärällä nimellä, niin siinä vaiheessa tippuu päitä. :x
 
Koska isommissa asioissa en osaa auttaa, niin lätkitään nyt ratkaisuehdotuksia pariin pienempään härkäseen (ei kun siis kärpäseen):


laskeskella mikä on kyseisen maailmansodan mahdollisuus
Jos vaan mitään yhtään hyödyllisempää puuhaa keksit, niin kannattaa jättää laskematta todennäköisyyksiä sille että meteoriitti osuu omaan niskaan tai kolmas maailmansota syttyy tms.
Oletan että et usko kuitenkaan suoraan kykeneväsi vaikuttamaan näihin todennäköisyyksiin, joten kannattaa keksittyä sellaisiin asioihin, joiden kulkuun voi vaikuttaa.


tuleeko Suomeen oikeistoradikalistihallitus, jonka puolesta en ole puolustamassa yhtään mitään
En nyt ihan suoraan näe miten tämä liittyy asepalvelukseen.
Siinä teoreettisessa tilanteessa että sinun käskettäsiin tehdä jotain, jonka koet epämoraaliseksi, voisit aina kieltäytyä käskyn noudattamisesta ja kärsiä kieltäytymisestä seuraavat sanktiot (kuten vapausrangaistuksen).


Jos saan viralliset päättötodistukset väärällä nimellä, niin siinä vaiheessa tippuu päitä.
Kaikilla meillä on historia.
Se pitäisi kyetä hyväksymään ja liittämään osaksi minäkuvaa (vaikka sitten sellaista historiaan jäänyttä minuutta).
Jos et tämän asian hyväksi enää pysty mitään tekemään, niin kannattaa keskittyä muihin keskeneräisiin asioihin.
 
@Sidhiel , asepalveluksen suoritettuaankin voi ilmoittaa eroavansa reservistä eli ryhtyvänsä reservin aseistakieltäytyjäksi. Tosin persuleiristähän kyllä tällaisen "maanpetturuuden" mahdollistavan lain perumista vaadittiin, mutta sieltä nyt on muutenkin vaadittu kaikenlaista älyvapaata, eikä Sipsun hallitus sentään ihan kaikkeen ole lähdössä mukaan.

Todistuksistakin voinee saada uudet kappaleet oikealla nimellä, jos niihin nyt vanha jää. Tietysti se harmittaa saada väärännimiset paperit käteen, mutta korjaamaton vahinko sen ei pitäisi olla. Lisäksi loppupeleissä ylppäripaperit ovat aika pieni asia elämässä, ei niitä seuraavalle kouluasteelle hakemisen jälkeen tarvita melkein missään. Lähinnä rekryihmiset ehkä haluavat niitä työhönottoa harkitessaan vilkaista, jos sinulle ei vielä ole ehtinyt kertyä nippua varsinaisia työtodistuksia.

Ylipäätään useimmat asiat ihmisen omassa elämässä ovat sellaisia, että niitä voi järjestellä jälkeenpäinkin, jos nyt jotain sattui menemään pieleen. Ainoa peruuttamaton asia mikä minulle näin äkkiseltään tulee mieleen on oma lapsi. Sitä ei voi palauttaa lähettäjälle ;)
 
Last edited:
Jatkuva väsymys ja huonovointisuus. Jos olisin aavistanut miten poikki olen alkuvuodesta en olisi ikimaailmassa lisännyt lapsen hoitopäiviä ja sitä myötä omia työpäiviäni kymmenestä viiteentoista. Ero on huima ja nyt kun nuo 15 päivää sattuivat tammikuussa vielä melkein putkeen (viikonloput välissä) niin huomasin taas hiipiviä uupumuksen merkkejä ilmassa. Yritän nyt saada räpisteltyä tämän työjaksoni kunnialla lävitse, koska sen voimin eletään todennäköisesti työtön kesä (jota odotan kuin kuuta nousevaa). Tosin tämän pätkän pituudesta en minä eikä kukaan muukaa osaa sanoa muuta kuin sen että se ei kestä loputtomiin. Olen ihan oikeasti kiitollinen työstäni ja siitä millaiseen paikkaan olen päässyt ja että olen saanut sijaistaa yhdessä yksikössä syksystä asti, mutta se ei muuta sitä tosiasiaa että alan taas olla aika poikki. Tärkeä osoitus siitä että minun ei kannata ainakaan tällä alalla tehdä täysiaikaista työtä kuin siinä tapauksessa että se on ainoa vaihtoehto (mies jää työttömäksi tai muuta vastaavaa tapahtuu). Minä joko elän omaa elämääni tai teen töitä, mutta selkeästi en pysty yhdistämään näitä kahta toisiinsa ja tällä hetkellä mennään enemmän työpainotteisesti. Mutta ehkä se tästä pikkuhiljaa iloksi muuttuu. Tässä kuussa on paljon lyhyitä päiviä.

Lupasin muuten Trivian vastauksia kuunvaihteessa. En ole unohtanut, mutta nyt ei vaan riitä aivoissa kapasiteettia moisen vaativan tehtävän kuin treiviavastausten läpikäymisen suorittamiseen. varsinkin kun ärsyttävästi tein yhdessä kysymyksessä pahan mokan ja nyt joudun miettimään vähän tarkemmin kuinka pisteytän kyseisen kysymyksen.
 
Raivostuttava allergian ja vilustumisen yhdistelmä keskeytti muuten mukavasti menneen viikonlopun. Alle tunti yöunia takana...
 
Profiiliviesti
Keskustelu on suljettu.
Ylös