Ärsyttää!

Merri sanoi:

Aftoihin liittyen minulla tilannetta on helpottanut kun vähensin vehnän syömistä, sekä vaihdoin hammastahnan vähemmän vaahtoavaan; en muista enää sen aineen nimeä, joka aiheuttaa ongelmia, mutta googlettelemalla selviää. Ärsyttävää aftoissa on se, että niiden syntyyn on ilmeisen monta syytä ja eri yhdistelmää, eikä asiaa ole saatu vielä setvittyä perusteellisesti tieteen toimesta. Vähän kuin flunssa.

Click to expand...

Jep. Hammastahnat olen kyllä vaihtanut jo vuosia sitten, ja mulla se ei ole kyllä ollut ainakaan pääsyyllinen, aftoja tulee edelleen milloin enemmän, milloin vähemmän. Peruspepsodent kyllä maistuu nykyään ihan liian tujulta kun olen muihin aineisiin tottunut. Tämänhetkisen kertymän vähän epäilen liittyvän siihen, että olen viime aikoina syönyt jotenkin vielä keskimääräistäkin enemmän sokeria, mutta suklaa on liian hyvää että osaisin lopettaa. Ärsytyksenaihe sinänsä sekin että ei ole tarpeeksi tahtoa vähentämään sokerinkulutusta.

Merri sanoi:

Aftoihin liittyen minulla tilannetta on helpottanut kun vähensin vehnän syömistä, sekä vaihdoin hammastahnan vähemmän vaahtoavaan; en muista enää sen aineen nimeä, joka aiheuttaa ongelmia, mutta googlettelemalla selviää.

Click to expand...

Minulla toimi nimenomaan hammastahnan vaihto. Ennen aftoja oli melkein jatkuvasti, mutta nyt ehkä yksi kahdessa vuodessa.

Merri sanoi:

Nyt itseäni ärsyttää se, että minulla on melkein täysi tuubi hammastahnaa, jonka käyttämisen tiedän aiheuttavan aftoja, mutta en halua heittää sitä mäkeen ja graaaaaaah.

Click to expand...

Olen joskus pessy lavuaaria ja hanaa hammastahnalla ja tulos oli aika hyvä. Hyvin valkaistu lavuaari

Ylen vaalikoneen täyttö jatkuvien yhteysongelmien ja häviävien vastausten takia. Kohta pitäisi olla jo menossa seuraavaan paikkaan, ja kone vain raksuttaa omiaan.

Olisin voinut viettää ison osan perioditauosta Tallinnassa brittiotukseni luona, mutta huominen hammaslääkäriaika ajoi takaisin Suomeen - se on kuitenkin aika tärkeä juttu ja olen odottanut omaa vuoroani jo puolisentoista kuukautta. Tänään laivalla kituessani sain sitten tekstiviestin, jossa tiedotettiin aikani peruuntuneen sairastapauksen vuoksi. Jee! Noh, minkäs teet, eihän tämmöisiä voi ennustaa - ja ainakin minulle annettiin oikeus valita omakätisesti uusi aika nettipalvelun kautta...

...mutta sinnepä kirjauduttuani sainkin tietää, että seuraava vapaa aika meneekin toukokuun puolelle. Raivostuttaa, että monen vuoden hammaslääkärin välttelyn jälkeen sain vihdoin kerättyä rohkeutta sinne menemiseen ja nyt ei millään meinaa onnistua. Argh!

Syön joitain antibiootteja, jonka mahdollinen haittavaikutus on masentuneisuus. Tänään olen saanut itkuraivarin siitä, että teevesi oli loppu, shampoo oli varastettu ja muutenkin olen vain maannut sängynpohjalla ja ollut poikkeuksellisen väsynyt ja jotenkin loppu. Tuntui siltä kuin minut olisi huumattu parin tunnin ajaksi, ajattelu ei toiminut, väsytti, ei jaksanut liikkua yms. Normaalisti mitään tämänkaltaista ei tapahdu tai tunnu tältä, eikä tänään ollut huono päivä. No joo, välillä ahdistaa mutta ei niin paljon, että en kykene mihinkään. Olen nyt kahtena iltana vasta syönyt näitä, joten katson vielä muutaman päivän, koska tänään oli ensimmäinen päivä tätä oloa. Lisäksi olotila parani hitaasti iltaa kohden, kenties siksi, että antibiootin määrä on alimmillaan ennen uuden napin ottamista.
Loppuviikosta on varmaan pakko tämän jatkuessa raahautua takaisin yksärille ja saada joku toinen lääke, koska jos jätän kuurin kesken niin päädyn sairaalaan jossain vaiheessa, koska tulehdus. Ja jos tämä olo jatkuu, niin ensiviikon YO kokeet voivat olla melko kamalia kokemuksia.

Ärsyttää ja tavallaan myös huvittaa, kuinka monille ihmisille, esim. vanhemmilleni on hieno asia, että sain 10- äikänkokeesta, se on jonkinlainen saavutus, mutta se että sovitan aikas Melkorin vaikean Disney-prinsessapotpurin, ja sitten sovitan sen kuudelle laulajalle ja parhaimmillaan viidelle eri stemmalle ja sitten nuotinnan koko höskän ei ole käytännössä mitään. Paitsi hukkaan heitettyä aikaa. Siltä itsestänikin kyllä välillä tuntuu. Luin korkeintaan puoli tuntia siihen äikänkokeeseen. Menestykseni perustuu siihen, että osaan sanoa saman asian viidellä eri hienolla tavalla ja saada sen kuulostamaan viideltä eri asialta. Tein varmaan yhteensä jotain 7h sitä sovitusta ja työtunnit varmasti nelinkertaistuvat, kun sitä ruvetaan harjoittelemaan. Hukkasin 7 tuntia, jotka olisin voinut lukea fysiikkaa, joka on luonnollisesti paljon tärkeämpi ja olennaisempi ja kaikin tavoin toivottava asia opiskella. (Tein kyllä luonnoksen tästä sovituksesta jo puoli vuotta sitten, mutta nyt muokkasin sitä ja tein sen loppuun.)

Haluaisin saada arvostusta siitä, mistä ansaitsen sitä! Pidän sovittamisesta ja rakastan säveltämistä ja harmonisointia, mutta kieltämättä välillä turhauttaa, ettei ketään loppupelissä voisi vähempää kiinnostaa, kuka sitä tekee. Siinä vaiheessa kiinnostaa, jos se on huonosti tehty. Muistan tasan kerran erään keikan jälkeen kun istuimme syömässä trion kanssa ja toinen esiintyjä samasta paikasta (aivan taivaallisen hyvä ammattipianisti) saapasteli pöydän viereen ja kysyi kuka meistä oli sovittanut erään tietyn Les Miserables-potpurin. Kaverini ilmiantoivat minut välittömästi. Mies totesi "se oli aika hyvä sovitus" ja käveli pois. Siitä tuli semmoinen tunne, että tämä tyyppi ei ehkä kehu vain koska on sosiaalisten sääntöjen mukaan pakko.

Minua turhautti joulukonsertissa, kun en saanut nimeäni käsiohjelmaan, vaikka olin sovittanut neliäänisen laulun Hallelujah-kappaleeseen. Sovittajina luki musaopemmr ja musiikin ryhmämme. Mutta sovitin sen ypöyksin! Ymmärrän kyllä että on varsin harvinaista laittaa yksittäisen oppilaan nimeä käsiohjelmiin tällä tasolla. Nyt jos en tulevaan elokuvakonserttiin saa nimeäni sinne tuon prinsessapotpurin sovittajana niin se on ihme ja kumma ja huutava vääryys. Sen verran olen töitä tehnyt. Inhoan nuotinnusta!

Totesin musaopettajalle, että minua voi repiä hihasta mihin tahansa biisiin, koska haluan olla mahdollisimman paljon kaikessa mukana. Hän vastasi, ettei minulla varmasti ole tarpeeksi aikaa koulun ohella. Sanoin, että musiikki on tulevaisuuteni kannalta huomattavasti tärkeämpää ja olennaisempaa kuin mikään muu, mitä koulussa tällä hetkellä teen. Uskokaa tai älkää, näin on.

Arvostus valitettavasti ei kulje tasaisesti. Omalla kohdalla ei ollut tullut saatua paljon koskaan kehuja nörttipuuhasteluistani suoraan päin naamaa -tyylisesti; tiesin kyllä olevani jokseenkin hyvä, mutta kyllä se palaute on lopulta hyvin tärkeää kun sitä alkoi nykytyön myötä saada. Isoin ongelma kuitenkin musiikissa (kuin ohjelmoinnissakin) on se, että se on työtä jota ei voi nähdä silmin. Työn lopputulos on kokemus ja ainut tapa havainnoida se hyväksi on verrata tilannetta siihen kun kokemus ei ole hyvä.

Nyt ollaan kyllä jo kypsienkin Merrien nukkumaanmenoaikojen tuolla puolen...

Ärsyttää niin Morgothisti, kun ei ole hyvä siinä mitä tekee, eikä jaksa enää.

Ihan vähän ehkä liikaa juttuja käynnissä yhtä aikaa, mutta kaipa minä jaksan, kun olen jaksanut tähänkin asti. Toukokuussa viimeistään helpottaa, sen ajattelu toisaalta lohduttaa, toisaalta tuntuu että päivät valuvat käsien välistä hurjaa vauhtia.

Pää täynnä räkää ja olo on kuin tunkiolta revityllä, mutta töissä täytyy yrittää olla.
Pitäisi päästä ulos. Eilen tein lumihommia tunnin, eikä nokka vuotanut sinä aikana yhtään, eikä yskittänyt yhtään.
Tää sisällä märäntyminen tykkää räästä.

EDIT: Lähdin kotiin lepäämään. Tää olikin ensimmäinen päivä ikinä, kun lähden töistä kesken päivää...

FT, varmaan hyvä päätös. Minullakin räkää ja hirveä yskä (joka tosin pikkuhiljaa on päivä päivältä vähän parempi). Aamuisin yökkäilen limaa vartin verran ennen kun pystyn tekemään mitään muuta.nä sentään onneksi pääsen työpäivän aikana ulos. Tänäänkin oltiin hiihtämässä pari tuntia.

Minulla ei ole eläissäni räkätaudin lima tai yskiminen aiheuttanut yökkimistä. Olenko minä vain päässyt todella helpolla...?

Tai sitten minulla yökkimisreaktio on tavallista herkemmässä. Minä kun pystyn suorittamaan tämän ikävän toimenpiteen pelkällä ajatuksenkin voimalla ilman ulkoisia ärsykkeitä jos jostain käsittämättömästä syystä niin tahtoisin tehdä (olenkohan kerran elämässäni sen oikeasti vienyt loppuun asti). Räkätaudissa kumminkin kurkussa kulkeva ja muutenkin kaikki röörit tukkiva räkä saa tämän reaktion aikaan hyvinkin herkästi. Ja vaikka tuo onkin todella inhottavaa niin täytyy myöntää että kun limat saa ulos niin olo piristyy ihmeesti aina sen jälkeen. Mukavampi kumminkin olisi kun ei tarvitsisi käydä tällä kyseisellä tyhjennyksellä.

Edit ettei tuplapostausta.
Ärsyttävää kun ihmiseltä kielletään vessassa käyminen (tai ylipäänsä tarpeiden tekeminen minne hyvänsä, koska meillä on kyllä puskia missä tarpeen vaatiessa käydä). Varsinkin kun on hillitön yskä samaan aikaan. Kaikenlaisia turhanpäiväisiä keinoja kiusata viattomia (köh köh) ihmisiä.

Minä kuvittelin. Kuvittelin että saisin vihdoin pitkästä aikaa nukuttua iltayhdeksästä jonnekin aamuun. Olin sopivan väsynyt, kävellyt töihin ja takaisin, herännyt tarpeeksi aikaisin ja jo vitkastellut unillemenon kanssa vajaan parisen tuntia.

Turhaanpa kuvittelin: keskiyön jälkeen uusi naapuri päräytti telkkarin päälle. Ja alkoivat höpötellä päivävoimakkuuksin sen jälkeen kun sulkivat töllön. Meteli hiljeni ja siirtyi kauemmas kun paukuttelin seinää, mutta palasi aina hetken päästä takaisin. Kolmannen kerran jälkeen luovutin tyystin, koska ihan vain liian ärsyyntynyt ettei vaan saa unta millään enää pitkään aikaan uudelleen.

Se mikä minua erityisesti ärsyttää tässä on se, että nämä uudet naapurit eivät ole kantasuomalaisia ja ovat nähdäkseni ainoat vähänkään tummempi-ihoiset tässä talossa - ja lisäksi vielä eri rapussa. Tämä vain vahvistaa ilkeästi sitä stereotypiaa, että ulkomaalaiset eivät osaa käyttäytyä kerrostaloissa. Edellisessä asunnossa ympärillä ei muuta ollutkaan ja tuntui, ettei kenelläkään ollut mitään aikomustakaan rajoittaa metelöintiä. Siinä touhussa meinasi tulla jo hulluksi (ja osin varmasti olinkin). Tässä asunnossa on saanut olla satunnaisia yömölyjä lukuunottamatta rauhassa - tähän asti.

Yläluomiini on ilmestynyt viikko sitten jonkinlainen allergiselta ärsytykseltä näyttävä ärsytyksenaihe. Silmäkulmassa ja ripsien tyvessä on punoittava, kutiava ja hieman turvonnut ihoalue. Olen yrittänyt olla ilman meikkiä, mutta esimerkiksi konsertit ovat "pakottaneet" laittautumaan parina päivänä. Palkkioksi sain lisää kirvelyä. Mikään kosteusvoiteistani tai hoitavista öljyistä ei ole auttanut yhtään, eikä edes parin kolmen päivän yhtäjaksoinen silmämeikkipaasto. Kortisonivoidetta olisi, mutta sitä en uskalla laittaa...
Yritä tässä nyt sitten arvata, mikä kaikista mahdollisista kosmetiikkatuotteistani on yhtäkkiä päättänyt aiheuttaa tällaista.
Kun on tottunut olemaan koulussa ja muualla meikattuna, on yhtä homssuinen olo kuin jos lähtisi kaupungille yöpuvussa... Vaikka säästäähän siinä vähän aikaa, kun aamulla ei mene yhtä paljon aikaa peilin ääressä.

Tämänvuotinen verokortti on hukassa. Aina kun etsin verokorttia, tulee vastaan vain edellisvuotinen. Aina sama juttu.

Elämäni tällä hetkellä:

Lapsen päivähoitopaikka. Että voi olla oikeasti laiskaa ja huonosti motivoitunutta väkeä. Aina sama juttu yhden tietyn työntekijän kanssa. Jos tarvitsisi kuravaatteet niin hän ei vie lapsia ulos vaan he "askartelevat". "Askartelu" on esimerkiksi sitä että lapsi saa maalata aikuisen paperille piirtämän sydämen tai painaa jalallaan jäljen paperiin mihin aikuinen sitten piirtää ankan piirteet. Meille luvattiin hoidon alussa että he ulkoilevat aina jos ei sada vettä. No minusta nyt oli aikalailla aurinkoinen sää, mutta sisällä olivat koko päivän. Eikä vielä sekään riitä vaan kyseinen työntekijä ei koskaan tule lapsia vastaan eikä luovuta heitä. Olisin kerran voinut hakea Mushun hoidosta kenenkään tietämättä. Ensikerralla haenkin. Silloin vielä lähdin ihmettelemään missä työntekijä on, mutta jos tulee toinen vastaava tilanne eteen niin lähden ilmoittamatta ja ilmoitan asiasta kuntaan joka kumminkin on se valvova osapuoli myös yksityisen hoitopaikan puolella.

Töissä kuuluu läpi seinän naapuriliiketilan ääniä, paljon sellaisia. Ja meille lupailtiin ensin lisä-äänieristystä ikkunoihin (ikkunat eivät näytä ulos vaan naapuriliiketilaan) - tuli näköeste, mutta ei juuri äänieristettä. Sitten väitettiin että "ei sen toimialan tukkumyymälä paljoa meteliä tuota". Tänään kuulosti siltä, kuin tilassa olisi pelattu rallipeliä kaiuttimet täysillä.

Sunnuntaista asti ollut aika räkäinen olo ja olen joutunut jättämään kaksi cross training -peruskurssin tapaamista väliin.

Ananaskirsikan siemenet eivät idä.

Iskin lauantaina vahingossa pikkuvarpaani sohvanjalkaan niin lujaa, että se kiertyi ympäri noin 20°. Varvas sen sijaan vain venähti näyttävien mustelmien kera. Nyt se on sidottu kiinni naapuriinsa, mikä muuten tehtäisiin siinäkin tapauksessa, että se olisi murtunut. Muutama päivä kipuilua tiedossa.