Ärsyttää!

Näin hirveää painajaista koulukiusaajasta, joten nukuin huonosti.
Kävin eilen juoksemassa kun luulin, että vasemman käsivarren lihaskipu olisi jo kadonnut enimmäkseen.
Nyt koko vasen hartia ja vasen käsivarsi ovat ihan jumissa ja kipeitä, kun ilmeisesti taas jännitin
juostessani.

Huoh.

Ankeuttaja sanoi:

Sitten kun asian lyö virkapelleille nenän eteen, niin mennään pykälän taakse piiloon. Kuinka pieni pitää ihmisen olla, että sinne mahtuu?

Click to expand...

Yksittäisten "virkapellejen" haukkuminen tässä tuntuu hiukan epäreilulta kun tässä asiassa heillä ei yksinkertaisesti ole niin minkäänlaista harkintavaltaa. Olettaen, ettet ole ollut yhteydessä niihin jotka päätökset oikeasti tekevät.

Ihminen kuitenkin luonnostaan kohdistaa kiukkunsa niille joiden kanssa asioi ja joilta tiedon saa. He ovat niitä jotka konkreettisesti näyttäytyvät ihmiselle ja myös he ovat niitä joihin on helppo saada yhteys siinä kohtaa. Minä esimerkiksi olen ollut usealle KELAn työntekijälle todella inhottava silloin kun KELA eväsi sairaslomarahani kun romahdin henkisesti ihan täysin. Ei ollut ihan yksi taikka kaksi ihmistä jotka saivat sellaiset örkinsonnat niskaansa että... Kun ei niitä päätöksiä tekeviä ihmisiä saa puhelimen päähän. Voi laittaa paperilla valituksia valitusten perään. Muistaakseni valitukseni eteni jo jonkinasteiseen oikeuteen asti pohdittavaksi kunnes väsyin siihen taisteluun täysin, mutta edelleen alkaa rintaa puristaa jokaikinen kerta kun sieltä tulee kirje ja usein mies saa avatakin minun KELAnpostini.
Ymmärrän ettei se ole niiden työntekijöiden vika, mutta he ovat ainoita joihin monissa laitoksissa ihan oikeasti ja todella saa yhteyden ja siksi ymmärrän täysin että he myös ovat niitä jotka saavat haukut niskaansa. Tässä kohtaa ammattitaitoinen ja oikeasti työssään hyvä virkapelle kuitenkin osaa katsoa asiaa myös asiakkaan näkökulmasta ja tuoda julki sen että on pahoillaan ja että ymmärtää tilanteen ja olisi itsekin samassa tilanteessa kiukkuinen eikä vain juoksisi pykälän taakse piiloon. Kaikkien kohdalla tämä ei varmasti auta, mutta joillekin ihmisille edes myötätunnon ja oman aikansa antaminen helpottaa hiukan ja kiukku joko laimenee tai siirtyy enemmän oikeaan osoiotteeseen. Virkapelletkin (ja erityisesti he) ovat asiakaspalvelijoita ja heidän tehtävänsä on palvella asiakasta eikä vain lyödä leimoja papereihin.

Itse asiakaspalvelua työkseni tekevänä huomautan, että mekin olemme ihmisiä. Jos asiakas osaa käyttäytyä, sitä tekee ihan ilokseen paitsi kaiken työhön kuuluvan myös vähän enemmänkin hänen hyväkseen (olen itse mm. googlannut väärään paikkaan asioimaan eksyneille oikean kohteen osoitetiedot, tarkistanut aukioloajat, etsinyt karttapalvelusta sopivan reittikartan, printannut sen ja piitänyt vielä punakynällä oikean reitin). Jos taas kyseessä on huonokäytöksinen "aasiakas", hän saa hyvin suurella todennäköisyydellä niin minimipalvelua kuin vain on mahdollista antaa. Toki en tee työtä sosiaalisektorilla vaan kaupallisella alalla, joten onhan se eri asia. Kelan työntekijöidenkin kuvittelisin kuitenkin olevan niin totaalisen väsyneitä ja kettuuntuneita ihmisiin, jotka purkavat heihin kiukkunsa asioista, joihin he eivät voi vaikuttaa, ettei myötätuntoa hirveästi riitä.

Tottakai he ovat ihmisiä, mutta minä ymmärrän myös niitä jotka kaatavat turhautumisensa heidän niskaansa. Kuten sanottu, ei niihin päätöksen tehneisiin kuitenkaan saa yhteyttä. Tai kukaan ei ainakaan ole antanut minulle sellaisia yhteystietoja joiden kautta tavoitan henkilön joka on tehnyt päätöksen johon en ole tyytyväinen.

Jep. Ymmärräthän kuitenkin myös niitä asiakaspalvelijoita, jotka parhaansa mukaan pesevät kätensä epämiellyttävistä asiakkaista?

Huonoista sosiaalipoliittisista päätöksistä kantavat viimekädessä vastuun poliitikot. Kelakin on valtion laitos.

Riippuu mitä tarkoitetaan käsien pesemisellä. Jos vaan kohautellaan olkia ja sanotaan että pykälät nyt menevät näin niin se vaan lisää kiukkua, mutta jos saa edes vähän ymmärrystä niin on paljon helpompi todella pitää näitä ihmisiä inhimillisinä.

Ärsyttää, ahdistaa, turhauttaa ja itkettää.
Mikä mahtava vappu. Koira on oksentanut seitsemän kertaa ja olen vahvasti sitä mieltä, että nyt pitäisi lähteä päivystykseen, mutta äitini on eri mieltä ja hän on se, jolla on ajokortti. Ensi viikko ahdistaa, kokeita riittää ja yhteiskuntaopista pitäisi ihan oikeasti saada hyvä koenumerokin, etten tiputa sitä kahdella numerolla päättötodistuksessa. Minun piti kuunnella musiikin kokeen kappaleita, mutta menin viereiseen huoneeseen säveltämään, koska en pystynyt itkemäänkään. Vanha sanoitus ja uudessa valossa mollivoittoinen sävellys. Ihan kiva siitä tuli, mutta siitä en nyt jaksa piristyä.

Nyt on taas joku ihmeen matalan itsetunnon jakso menossa, kun ajattelen taas olevani syypää kaikkeen, mitä elämässäni ikinä tapahtuu. Yllättävää kyllä, eniten tunnun vihaavan ulkonäköäni. Tällä ei taaskaan ole mitään tekemistä järjen kanssa. Mutta en jaksaisi tsempata itseäni 24/7, kun pitäisi tsempata elämässä.

Positiivista: huomiset kesänäytelmäbänditreenit hyvännäköisten, minua huomattavasti vanhempien, taitavien soittajien kanssa, mihin menen vain minä ja yksi toinen näyttelijä. Plus they think I'm great. Muutenkin musajutut.

Ehkä huomenna on parempi päivä. Samaa sanoin eilen.

charlie sanoi:

Yksittäisten "virkapellejen" haukkuminen tässä tuntuu hiukan epäreilulta kun tässä asiassa heillä ei yksinkertaisesti ole niin minkäänlaista harkintavaltaa. Olettaen, ettet ole ollut yhteydessä niihin jotka päätökset oikeasti tekevät.

Click to expand...

Olisin mielelläni yhteydessä, mutta valitettavasti mainitut VIRKAPELLET ovat eristäneet itsensä asiakasrajapinnan taakse. Edes esiHENKILÖIHIN ei pääse käsiksi. Jos sitten ko. rajapinnan otukset vielä suhtautuvat pikkubyrokraattimaisen yliolkaisesti (parhaaseen kunnan rakennuslupa ym. byrokraattisen perinteen mukaan) täysin asiallisesti esitettyyn kysymykseen, niin nimitys "PELLE" on vähintäänkin oikeutettu.

Huomiseen tenttiin luettavat materiaalit piti tulla saataville jo pari viikkoa sitten, mutta opettaja (lukuisten kyselyjen jälkeen) sai aikaiseksi lähettää ne tänään aikaväillä 19.43-22.29. Hip hei! Minä kun kuvittelin, että tähän tenttiin ehtisin nyt kerrankin valmistautua hyvin, mutta viimeisen illan panikointiahan tästä koko touhusta taas tuli. Tuntuu vähän härskiltä, että kyseinen opettaja edes kehtaa pitää tentin alkuperäisen aikataulun mukaisesti - kaikki opiskelijat eivät ole yöeläimiä minun tavoin, ja kello on jo aika paljon. Lisäksi materiaalia on kuitenkin melko paljon, ei minulle ainakaan ole luontevaa omaksua näin valtavia määriä tietoa kerralla - vaikkei onneksi mistään usean sadan sivun urakasta olekaan kyse. Ja viime viikolla meille vielä painotettiin, että juuri nämä materiaalit ovat tärkeitä tentin kannalta ja että muun lukemisen voi huoletta jättää vähemmälle...

Ei edes ärsytä vaan suorastaan raivosatuttaa kun jatkuvasti saa lukea kavereiden jakamana viestejä siitä miten löytyy myrkytettyjä tai siimalla, lasinsiruille tms. täytettyjä koiran makupaloja teiden varsilta. Tuollaisten töiden tekijät kuuluisi minusta heittää kyselemättä tuomionrotkoon. Jos koirien ulosteet, äänet tai muu oleminen häiritsee niin tuo ei ole se ratkaisu jolla asiaa lähdetään selvittämään. Tämä vain kasvattaa kuilua koiranomistajien ja kriitikoiden välillä ja saa aikaan sellaista vihaa että jos vielä olisikin mahdollista saada hedelmällistä keskustelua aikaan niin kohta ei enää varmasti ole. Ja ihan oikeutetusti. Miksi pitää kostaa mahdollisesti omistajan piittaamattomuus eläimelle joka lopulta kärsii eniten ja mahdollisesti vielä kuolee hitaasti sisäisiin vammoihin joita tällainen makupala aiheuttaa. Ihan käsittämätöntä julmuutta.

Asioista tietävien mukaan hätä ei ole tämän näköinen: http://www.hs.fi/kaupunki/art-2000002903031.html

Facebookin käytön ja masentuneisuuden välillä on korrelaatio.
Ärsytystä ja raivostuneisuutta voi vähentää helposti poistumalla FB:stä ja vastaavista hektisistä huhumyllyistä.
Hedelmällistä keskustelua en ainakaan edellä mainituilla välineillä lähtisi etsimään.

Tottahan tuo on, että somemyrskyjä myrkyistä yms. on paljon enemmän kuin vahvistettuja havaintoja. Huhuja on helppo aloittaa, mutta vaikea kumota.

Yhtälailla ärsyttävä ilmiö myös jos taustalla vain turha panikointi tai tahallinen pelon lietsonta. Samalla tavalla nuo viestit ärsyttävät. Mutta toki haitta toiminnasta on lopulta paljon vähäisempi ja mieluummin näkisin että kyseessä olisi vain turha koohkaaminen.

Tämä päivä on ollut sellainen että vaikka nyt olen jo päässyt ärsytyksestä yli niin ärtymys ja kiukku on ollut päivä pääteemana. Ja se on jo itsessään ärsyttävää. Inhoan olla niin usein ärtynyt ja pahalla päällä. Jossain vaiheessa siihen vaan kyllästyy itsekin ja haluaisi vaan rentouttaa mielensä ja nauttia tyyneyden tunteesta.

Aamulla rupesin vaihtamaan renkaita autoon itsekseni koska mies on laneilla ja tänään oli luvattu huomiseen verrattuna parempaa säätä ilman hanskoja tapahtuvaa pulttien räpeltelyä ajatellen. Sitä paitsi tiedän osaavani tehdä sen itse vaikka miehen suuremmasta lihasvoimasta on kyllä monessa kohtaa aika iso apu.
Kaikki muut kamat yläpihalle raahattuani rupean etsimään momenttiavainta autosta jossa se yleensä aina on. MINUN momenttiavaimeni paikka on MINUN autossani. Nyt se oli kuitenkin miehen autossa laneilla jossain hornantuutissa. Samalla kun odottelin viestiä onko avain siellä vai jatkanko etsintöjä täällä päässä rupesin jo availemaan pultteja auton mukana tulleella ja aika kämäisellä avaimella jolla on kai tarkoitus lähinnä vaihtaa vararengas tarvittaessa. Kun minusta tuntuu että on intoa alkaa tehdä niin pitää tehdä heti tai pian into lopahtaa ja jää kaikki tekemättä. Kun sain ensimmäisen renkaan irti niin selviää että avain tosiaan on miehen autossa ja ratkaisuehdotus on että käyn ostamassa uuden avaimen. Mutta milläs lähdet kun autosta on jo yksi pyörä irti. Ei kai eriparipyörillä saa ajaa (varsinkaan kun tuossa autossa kesärenkaat ovat aika paljon isommat kuin talviversiot) enkä varmasti ala laittaa enää talvirengasta takaisin kun juuri olen tasajalkaa maha hytkyen loikkinut avaimen varren päällä saadakseni kiinni jumahtaneet pultit napsahtamaan irti ruosteistaan. Sitä paitsi en edes saisi rengasta kiristettyä mihinkään järkevään momenttiin ilman omaa avaintani. Eli kaikki renkaat vaan sillä surkealla vaimen yritelmällä tasajalkaa loikkien.
Jotta ei ärsyttäisi tarpeeksi niin syksyllä renkaat vaihdettiin huoltoliikkeessä. Kun olin vaihtanut renkaat oikealle puolelle autoa siirryin vasemmalle puolelle ja huomasin että minulla on menossa kiinni oikean puolen rengas. Voi örkin ripuliuloste Huoltoliikkeessä olivat laittaneet pyörät vääriin pusseihin. Tarkistin vain ensimmäisen renkaan ja kun se oli oikea niin jatkoin toisen samalla vauhdilla. Itse kun pussitan renkaat aina huolella että näen heti pussin päältä millä paikalla rengas on ollut viimeksi. Kirosin huoltoliikkeet ja manasin etten enää vie autoani sellaiseen renkaiden vaihtoon ennen kuin olen niin raihnas etten koskaan enää tule vaihtamaan renkaita itse. Ei muuta kun auto alas tunkilta, tunkki takaisin toiselle puolelle, vasta laitettu rengas irti ja toinen tilalle ennen kuin pääsin jatkamaan.
Viimisen renkaan kohdalla ei enää edes kiukku riittänyt nostamaan verenpainetta tarpeeksi ettei tuon tulokkaan aiheuttama alhainen verenpaine ei olisi saanut aikaan tunnetta että kohta lähtee taju. Mutta renkaat on nyt vaihdettu ja se on sentään iso helpotus. Huomenna kiristellään vielä momenttiinsa.

Tarina ei kuitenkaan lopu vielä tähän vaan meiltä on mystisesti kadonnut kaksi kiloa perunoita. Perunat jotka piti tänään keittää päivälliseksi. Enkä tietenkään päässyt hakemaan uusia tilalle kun renkaita ei oltu kiritetty loppuun. No kyllähän lapsi yhden iltapäivän elää pakastemaissilla, luumuilla ja muroilla...

Kaiken tämän keskellä kuitenkin on onneksi ollut ihana sää ja Mushua en voi kuin kiittää kärsivällisyydestä kun koko puolitoistatuntisen rengasoperaation ajan leikki kiltisti vieressä hiekkakasalla ja antoi minun äheltää ja kiroilla. Muutaman uuden ärräpään tuo lohikäärmeenpoikanen varmasti talletti mieleensä että voi niitä sitten päärryyttää kun alkaa puhe jossain kohtaa luistaa. Nyt kun vielä viimetöikseni äsken ripustin pyykit niin voin vaan todeta että onpahan kaikesta huolimatta ainakin saatu jotain aikaiseksi tänään. Ja ainakin saatiin raitista ilmaa molemmat.
Ehkä tämän päivän kommelluksia voi vielä jossain vaiheessa muistella nauraen, mutta nyt en halua enää kumartua tämän vuorokauden puolella maata kohden kertaakaan. Päätetään ilta vaikka parilla tuhdilla voileivällä ja sitten kömmin tuon tuhisevan (tai nuhaansa kuorsaavan) pienen otuksen viereen "kuuntelemaan" toisen vielä pienemmän iltamyllerryksiä ja toivottavasti nukkumaan sikeästi aamuun asti.

Jaamar sanoi:

Ei edes ärsytä vaan suorastaan raivosatuttaa kun jatkuvasti saa lukea kavereiden jakamana viestejä siitä miten löytyy myrkytettyjä tai siimalla, lasinsiruille tms. täytettyjä koiran makupaloja teiden varsilta.

Click to expand...

Pagba sanoi:

Asioista tietävien mukaan hätä ei ole tämän näköinen: http://www.hs.fi/kaupunki/art-2000002903031.html

Click to expand...

charlie sanoi:

Tottahan tuo on, että somemyrskyjä myrkyistä yms. on paljon enemmän kuin vahvistettuja havaintoja. Huhuja on helppo aloittaa, mutta vaikea kumota.

Click to expand...

Minun silmissäni ilmiön todellinen harvinaisuus ei oikeastaan vähennä sen raivostuttavuutta ja vääryyttä. Toki on ikävää, jos suotta pillastuu tai pelästyy liioitelluista uutisista, mutta minua ainakin suututtaa syvästi joka ainoa mennyt ja tuleva yksittäistapaus, koska niitä kuitenkin on olemassa.

Ärsyttää, ettei YTHS ole ilmeisesti saanut aikaiseksi lähettää Kelalle yhtä lappusta, vaikka se piti tehdä jo joulukuussa ja muistutin asiasta helmikuussa ja silloin se luvattiin. Sain tietää, kun Kela alkoi kyselemään sen perään. Ja silloin helmikuussakin ärsytti, kun selvisi, että ylipäänsä lapun tekeminen oli jäänyt lääkäriltä puolitiehen joulukuussa. Ei nyt potilaana ihan huvittaisi jatkuvasti muistuttaa ammatti-ihmisiä tekemään työnsä.

Varoitus! Parisuhdeärsytys.. Olen koko päivän iloinnut sitä, että edes yksi työpaikka, johon olen toivonut pääseväni haastatteluun, otti minuun yhteyttä. Nyt kun isäntä tuli kotiin ja alettiin katsomaan Suomen peliä, niin eiköhän tuo yksi ole Uruk-Hain peffan lailla niin kireänä, että haluaa olla ihan vaan yksin. Asia selvä.. koko päivän odottanut, että toinen tulee kotiin, että voisi puhua edes jollekin, niin eiköhän tämä yksi sitten ottanut porot nokkaan, kun olisin vähän halunnut kahdestaan jutella ja katsoa Suomen peliä, kun siellä kerta sukulainenkin on pelaamassa. Noh.. ei siinä mitään. Hän on ollut koko päivän yksin hommissa, johon minun apuni ei kelvannut, ja nyt haluaa taas olla yksin. Minä taas sosiaalisena ihmisenä välillä vaan kaipaan sitä toista, jolle puhua ihan normaaliin ihmisten aikaan.. Noh, ei siinä mitään. Minä tietokoneella purkaan ärsytystäni ja kuuntelen, kun selostaja huutelee sukunimeäni telkkarissa. Ei yhtään häiritse, kun joku huutaa melkein minuutin välein omaa nimeä. Väsynyt ehkä liikaakin, mutta ketutus on niin aitoa tällä hetkellä, ettei nukuta. Eiköhän taas parin päivän päästä homma rauhoitu.

MUOKS! Henane mokailee taas ihan huolella! Minun piti kysyä nyt viikonlopuksi ruoan tekijä tapahtumaan ja minä sen unohdin tässä kaiken häslän keskellä. Osittain se oli jo kysyttykin, mutta minä ja harva pääni unohti ottaa yhteyttä uudestaan asian tiimoilta. Voitte vaan kuvitella, kuinka paljon minua itkettää, harmittaa ja ketuttaa tällä hetkellä, sillä olen mokannut todella pahasti! Nyt vaan ketutus on sitä luokkaa, että tämän päivän ilonaiheet alkavat hajota tämän kaiken paniikin ja ärsytyksen keskellä. Ahdistaa todella paljon!

Iloitsin jo verokorttini löytymisestä, mutta mitäpä siitä kun unohdat ottaa sen mukaan!

Nukkuminnen ei vain onnistu. Jotenkin unen laatu on sellainen, että puolikuolleen olon lisäksi on nykyään tullut lähes krooninen silmien kirvely. En millään haluaisi aloittaa kemiallista sotaa, mutta tällä menolla ei muu auta.

Yskä. Yskä joka ei herätä, mutta jos herään kääntämään kylkeä (kyllä sitä varten joutuu taas nykyään heräämään) niin alkaa yskittää ja koska en ole treenannut lantionpohjaa tarpeeksi niin yskä yleensä pakottaa myös käymään vessan puolella jolloin ihan varmasti herään kunnolla. Mutta eiköhän tämä tästä taas joskus.