Ärsyttää!

Profiiliviesti
Keskustelu on suljettu.
Ärsyttää, että näen nykyään melkein joka yö painajaisia johtuen uudesta ahdistuslääkkeestä. Välillä näen melko kekseliäitä ja epärealistisia painajaisia, joita sentään voisi käyttää vaikka novelli-ideoina (kuten erään yön vuoristorata, joka silpoi matkalla ihmisten kasvoista ihoriekaleita, jotka sitten paistettiin ja tarjoiltiin huvipuiston kävijöille pekonin tapaan. Makaaberia ja absurdia.). Mutta iso osa on vähän liikaa kiinni tosimaailmassa, ja siksi ne ovat oikeastaan pahempia. Viime yön vietin lukioajoissa.

Ärsyttää limaiset ja kömpelösti silmää iskevät keski-ikäiset miehet, jotka tulevat markkinateltalle kertomaan miespuolisille työntekijöille, miten onnekasta on, että meillä on "noin nättejä tyttöjä" siellä töissä.
 
Ärsyttää americcalainen sitcom-nasaaliääninäyttely baldur's gatessa+muissa fantasiapeleissä!Eikö ne urpot tajua että keskiaikaisessa maailmassa puhutaan vanhan mantereen lontoota!Päivä pilalla ja paluu käärmeseen tauon jälkeen.Ärsyttää myös olemattomuuteni foorumilla joka taas johtui toisesta ärsytyksen aiheesta eli kyllästyin Tolkieniin luettuani THS:aa puoleen väliin kunnes erehdyin katsomaan kaikki elokuvat putkeen ja pelasin vielä joka yö LOTRO:a aamuun asti.Keski-maa valui korvista lattialle enkä ole vielä jaksanut siivota sitä pois haisemasta.
 
Te-keskus ja kaupunki haluavat taas vaihteeksi selvittää työkykyni. Kaipa se on kuntoutuslääkäreiden intohimo päästä vääntelemään nikamia asentoihin joissa kipua ei voi välttää. Siistit kevyet toimistohommat saattaisivat sujuakin mutta eihän vanhahkoa puolirampaa äijänkäppänää voi ainakaan asiakaspalveluun laittaa.

Niin että jos syksymmällä minua näkyy vähemmän foorumilla niin tuossa syytä.
 
Last edited:
Linden pienestä pintaremontista hyvää päivää. Tämä on lähinnä sellaista ärsytyksensekaista surkuhupaisuutta, mutta tunteita herättävää joka tapauksessa. Kehoni ei suostu yhteistyöhön kanssani: ensin pitää saada mielenterveys kondikseen. Kun hoito on saatu aloitettua ja kaikki kalliit laskut maksettua, keho prakaa. On kovia vatsa- ja selkäkipuja. Kun ne saa pois päiväjärjestyksestä, viisaudenhammas päättää kasvaa kieroon ja aiheuttaa puoliksi turvonneet kasvot, korvakipua ja hermopinnettä. Nyt olen menossa hammasröntgeniin, ja viisaudenhampaani varmaan poistetaan tässä lähipäivinä. Onneksi viimeinen vuosi on kasvattanut niin paksun nahan, etten tästä vajoa synkkyyksiin, mutta näin iso rahanmeno sairauskuluihin (varsinkin kun on aina ollut perusterve ihminen) ärsyttää vietävästi.
 
Nämä siistit ja kevyet toimistohommat ajavat omalta osalta ihmistä perikatoon ja vuoteen omaksi. Ulkoilupainotteisen loman jälkeen tämän uuden toimiston ilmastointi hyökkäsi kimppuuni ihan täysillä. Olen täällä talvivermeet ylläni ja sain kahden päivän jälkeen selkäni ja niskani aivan jumiin, eikä näin ole ennen käynyt. Tällainen vahva ilmastointi ei ole terveellistä. Saa varoa jatkuvasti tuleeko yskä tai vähintään yskänrokkoa. Ja kyllä vain, laitoin säädöt minimille ja odottelen tässä jo kolmatta päivää muuttuuko vaikutus jotenkin. Mieltäni vaivaa vahvasti se, että ulkona tarkenisi oikein mukavasti. Onhan sentään kesä.
 
Toimistojen ilmastointi voi totta tosiaan olla joskus aivan kauhea kokemus. Muistan omalta kohdaltani tapauksen jo melkein 15 vuoden takaa kun avokonttoriimme asennettiin kesälomien aikaan uusi ilmastointilaite, suoraan minun istumapaikkani yläpuolelle, kuinkas muuten. Siitä päivästä lukien minulla oli aina kylmä istuessani konttorissa. Säädöt kävin nappaamassa minimiin heti kun säätöpaneelin löysin mutta sen seurauksena mokoma laite alkoi kasvattamaan jääpuikkoja. Ihan totta... JÄÄPUIKKOJA sisätiloissa, keskellä kesää. Asennusfirman mukaan minimisäätöjä ei saanut käyttää, koska silloin alkoi laitteeseen kondensoitumaan kosteutta, josta ne puikot sitten kehittyivät. Niin, että vaihtoehtoina olikin sitten joko sietää kylmää tai jääpuikoista näppäimistölle tippuvaa vettä. Onneksi minulla oli toinen työpiste asiakasjärjestelmien kokoomahallissa ja vaikka se oli iso, avoin tila, jossa oli paljon ihmisiä, melua yms. niin siellä ainakin tarkeni olla.
 
Tämä ei ole kyllä yhtään inhimillinen aika herätä.

Hei vaan taas työ ja luonnottoman aikaiset herätykset. Huooooh.
 
Ei ehkä varsinaisesti ärsytä, mutta ainakin jossain määrin turhauttaa se miten kiellettyä on olla pitämättä helteestä ja sen kanssa usein käsi kädessä kulkevasta paahtavasta auringosta. Kun lämpötila menee lähestyy 25 astetta ja menee sen yli, minulla alkaa särkeä päätä, huimata ja muutenkin tuntua ikävältä (puhumattakaan hikisyydestä...) riippumatta siitä, kuinka paljon vettä kaadan kurkustani alas. Kehoni ei vaan tykkää siitä että on liian kuuma, ja siksi kovilla helteillä pysyn mieluummin sisätiloissa lukemassa tai kuuntelemassa musiikkia. Mutta:

"Menee koko kaunis päivä hukkaan!" .. "Nauti nyt kun kerrankin on lämmintä!" .. "Mitä sinä siellä sisällä kyhjötät näin upealla säällä!" .. "Kyllä tulee talvella ikävä helteitä ;)" .. jne jne jne

Onneksi sentään brittiotus perheineen ymmärtää tuskani, he kun joutuvat itsekin paahtumaan päivästä toiseen täällä Ranskan auringon alla. Suomessa em. kommentteihin törmää jostain syystä enemmän...
 
Vaikka minä kaipaan sitä että joka kesä saataisiin se joku viikon helleputki että vedet lämpenisivät kunnolla, saisi kulkea varpaat hiekkaisina kotipihassa pelkillä kesämekoilla ja sukat unohtuisivat kaappiin niin että kun on taas aika vetää ne jalkaan niin tuntuu vaan ihan väärältä niin minusta erilaisia toiveita ja mielipiteitä pitää kunnioittaa. Kotona kyllä ihan rehellisesti sanottuna syyllistyn noihin samoihin kommenteihin mitä Sirkku tuohon laittoi (viimistä lukuunottamatta, koska oli millaiset helteet kesällä tahansa niin talvella on niitä ikävä ja kesällä taas on ikävä lumikasoja, mäenlaskua ja tähtikirkkaita öitä.

Minua ärsyttää jääräpäinen anoppi joka ei suostu korjaamaan mökin parven kaidetta vaan tekee jonkun "väliaikaisratkaisun" johon kuuluu umpilevy ja liinat. Tosi kaunista. Me voidaan sitten purkaa tämä "väliaikaisratkaisu" ja tehdä kunnolla joskus kun hallinta siirtyy meille, mutta minä luulen että se auttaa enää meidän lapsenlapsia. Minä en taida haluta edes nähdä koko ratkaisua vaan lomailen tästä eteenpäin Itäsuomessa.
 
Vuoden urheiluhetkeksi tai -teoksi tai joksikin vastaavaksi oli saanut paljon kannatusta kansalta Räikkösen ja Ferrarin toiminta keväältä, jolloin Räikkösen kisa oli loppunut alkuunsa. Tässä yhteydessä oli ilmeisesti kuvattu itkuun purskahtavaa pikkupoikaa, jonka Ferrari oli sitten kutsunut varikolleen lohdutukseksi. Eihän siinä sinällään ole mitään pahaa, mutta kuitenkin sen nostaminen esiin häiritsee minua.

Ensinnäkin tällaisista tapauksista, joissa kerrotaan jonkun firman hienosta teosta pettyneelle asiakkaalle tai onnettomuuden uhrille, tulee paljon mainosta. Ja tuskin tällainen toiminta aina on vain pyyteetöntä, koska myönteisen julkisuuden arvo on näissä niin selvä. Toiseksi julkisuuteen nousee aina tasaisesti näitä yksittäisiä epäonnekkaita, joita sitten potkaisee oikeastaan onni, sillä he voivat saada moninverroin sen mitä menettivät. Tällöin kuitenkin jäävät sivuun ne kaikki muut pettyneet pikkupojat, joita katsomossa varmaankin oli.

Viime kuussa uutisoitiin myös, että Suomesta on taas löytynyt tuhkarokkotapaus, oliko Hämeenlinnasta. Tartunta oli Italiasta, jossa on epidemia ja useita tuhansia on sairastunut. Seuraavaksi kerrottiin Jemenissä koleraan sairastuneen tänä vuonna puoli miljoona ihmistä.
 
Viime kuussa uutisoitiin myös, että Suomesta on taas löytynyt tuhkarokkotapaus, oliko Hämeenlinnasta. Tartunta oli Italiasta, jossa on epidemia ja useita tuhansia on sairastunut.
Huh. Onneksi Mushu on rokotettu. Minua jotenkin ärsyttää suunnattomasti ihmisten piittaamattomuus tai ehkä se on enemmän jääräpäisyyttä kun eivät suostu näkemään sitä miten rokottamattomat lapset vaikuttavat koko väestöön. Joissain asioissa yhteinen hyvä pitää asettaa yksilön edun edelle. Riskit rokotteissa ovat kuitenkin niin pienet ja hyöty todella suuri.
 
Tämä saa nyt varmaan jonkun hymähtelemään. Ehkä jopa vähän hymyilemään kun tulen tällaisesta asiasta vautumaan ärsytystopikkiin. Näen itsekin asian huvittavan puolen :p

Törmäsin (taas vaihteeksi) netissä kuvaan ja tekstiin jossa ihmisiä kehotetaan jättämään negatiiviset ihmiset ja hakeutumaan vain positiiviseen seuraan voidakseen itse paremmin. Myönnän että seuran mielialoilla on vaikutusta, mutta kuulun itse varmasti näihin melko negatiivisiin ihmisiin. Osaksi taustalla varmasti edelleen masennusoireet, osaksi ehkä ihan totuttu tapa ja ehkä myös osaksi ihan vaan luonnekysymys. Ja se että elämä on opettanut varomaan liikaa positiivisuutta. Tulee todella kurja olo kun ihan suoraan sanotaan että minun seurani on vahingollista muille ja ihmisten pitäisi vältellä minua voidakseen paremmin. Tähän masentunut minäni nyökyttelee hyvin vakuuttuneena ja on täysin samaa mieltä. Osa minusta taas tahtoisi lähteä puolustamaan myös negatiivisten ihmisten oikeutta saada viettää aikaa muiden kanssa, mutta silloin saisi vielä vankemmin sen nagatiivisen ihmisen leiman. Eristäminen ja ihmisten kaikkoaminen ympäriltä ei ainakaan varmasti auta asiaa.
Ymmärrän että jos joku ihminen on oikeasti vahingoksi toisen mielenterveydelle, kaataa aina kaiken örkinulosteen toisen niskaan ja aiheuttaa suhteettoman paljon huolta ja murhetta koskaan antamatta mitään takaisin niin jokaisen on ensisijaisesti huolehdittava omasta hyvinvoinnistaan ja terveydestään, mutta minusta tällaiset "hyvänmielen" meemit jotkä kehottavat syrjimään tietyn laisia ihmisiä ovat kaikkea muuta kuin hyvää mieltä aiheuttavia.
 
Tuostahan voisi tehdä meemin, jossa kehotetaan hylkäämään kaikki masentuneet, mutta muistutetaan olla sitten valittamatta, jos itselle tehdään samoin.
 
Päätin tänään kokeilla työpaikkakunnan kiinalaista ravintolaa, koska olin kuullut kehuja sen lounaspöydästä. Kävi ilmi, että siellä oli neljää lämmintä ruokaa, ja kaikissa niistä oli lihaa. Lisäksi oli ilmeisesti friteerattuja kanapalleroita, ja joitain friteerattuja rinkuloita, joiden arvelin olevan esimerkiksi sipulirenkaita, mutta niissäkin oli jotain eläintä. Maistui ja näytti joltain merenelävältä, joten uskalsin peskovegetaristina syödä pari. Mutta ärsytti silti. Olisi edes yksi niistä neljästä voinut olla vain kasviksia kastikkeessa. Tai voisi olla edes esillä, mitä missäkin on.
Salaattitarjontakin oli aika säälittävä.
Tämän lisäksi olen pari kertaa käynyt yhdessä toisessakin lounaspaikassa, ja vaikka siellä onkin todella hyvät ruoat, lounaspöydän kasvissyöjäystävällinen puoli on yleensä jotain melko lisäkemäistä. Parempi sekin kuin tämänpäiväinen...

Olen suurimman osan kesästä syönyt omia eväitä, ja taidan palata käytäntöön.
 
Ylen uutissivuilla viljellään hirveän usein sanaa someraivo.
Eivät ihmiset takavuosina tainneet niin paljon raivota ja saada pultteja mitä nykyisin. Raivo on mielestäni hyvin voimakas sana, enkä usko nytkään että ihmiset oikeasti raivostuvat milloin mistäkin. Ärsyttäminen olisi toisinaan paljon kuuvavampi sana, eikä siitä tule mielikuvaa sellaisesta järjettömästä raivosta, jonka aikana voi päässä naksahtaa pahasti.

Jos ihmiset oikeasti raivoavat milloin mistäkin niin pahasti, mitä uutisoidaan, on parempi muuttaa erämaahan ja pysytellä piilossa.
 
Jos ihmiset oikeasti raivoavat milloin mistäkin niin pahasti, mitä uutisoidaan, on parempi muuttaa erämaahan ja pysytellä piilossa.
Itseasiassa minusta tuntuu että tuota ihan aidon oloista raivoa tuntuu olevan enenevässä määrin. Netissä "huudetaan", kiroillaan, toivotaan että toiselle tapahtuu jotain pahaa, haukutaan milloin milläkin nimellä ja viesteistä oikein tihkuu miten ihminen ihan tärisee raivosta jonkun kohtalaisen pienen asian takia. Minä näen että tuo someraivo on ihan todellinen asia. Ja minsutakin raivo on todella vahva sana joka tarkoittaa sellaisia tunteita missä ihminen ei enää edes täysin hallitse itseään.
Myöskään ärsytystä ei osata purkaa asiallisesti, mutta ärtymys, loukkaantuminen yms. tuntemukset kuitenkin erottuvat selkeästi ihan todellisista vihaviesteistä ja raivosta.
Oikeastaan luulen että jo peruskoulussa pitäisi opetukseen sisällyttää tunteidenhallinta sekä nettikäyttäytyminen. Ei varsinainen käytöskoulu, mutta opettaa sitä miten kirjoittamalla ilmaista itseään ja tuntemuksiaan niin että samalla kunnioittaa myös kanssakeskustelijoita. Jonkunlaista ilmaisutaitoa netissä.
 
Pelasin tänään Pokémon Go:ssa toisen raidini (eli porukalla käytävän taistelun yhtä voimakasta Pokémonia vastaan), ja yllättäen voitimme sen! Mutta kun minulla tämän kukistamisen jälkeen oli mahdollisuus saada tämä ison Cp:n Pokémon itselleni, onnistuin sössimään kaappausyritykset, vaikka minulla oli 10 pokepalloa. Se siitä Pokemonista sitten.
 
Tähän Jaamarin mainitsemaan "jätä negatiiviset ihmiset" asiaan, itse ajattelisin sen koskevan niitä semmoisia ihmisiä jotka suoranaisesti kiusaavat toisia tai muuten ovat suoranaisia koettelemuksia, esim puhuvat paljon pahaa muista ja ylistävät itseään. Tämä "negatiivisuus" olisi silloin tiedostettua, kun taas masentunut/muusta mielenterveyden ongelmasta kärsivä ihminen tuskin tekee sitä tahallaan vaan yrittää jo parhaansa, onhan hän ulkona muun maailman keskellä tapaamassa ihmisiä.
 
Nettikäyttäytymisen ongelma nivoutuu ainakin osittain siihen, että voidaan toimia anonyymisti - varsinkin jos käytössä on VPN. Jos omasta käytöksestä ei tule koskaan seuraamuksia niin onhan sekin melkoinen suo. Jos itsellä on ikävä olo niin sitä on helppoa purkaa muihin ja myös sillä ikävällä tavalla. Sitten on vielä ne ihmiset joilla se ajattelu menee kutakuinkin niin 'ettei ole väliä välittääkö mistään', mutta samalla se oma ego tuntuu säilyttävän tärkeän aseman ja muita voi potkia päähän minkä jaksaa.
 
Profiiliviesti
Keskustelu on suljettu.
Ylös