Ärsyttää!

Profiiliviesti
Keskustelu on suljettu.
Kyllä minusta jossain artikkeleissa on kehotettu välttämään juuri sellaisia "ei tämä kuitenkaan onnistu", "mistään ei tule mitään" ja "ei minusta kuitenkaan ole mihinkään" -tyyppejä. Eikä tuollainen epätoivossa rypeminen tietenkään ole hyvästä ja masentaa muitakin, minkä takia kehotetaan jättämään tälläiset ihmiset. Olennaista minusta on se, ettei tuollainen saisi olla jatkuvaa ja perusteetonta, sillä pessimismissä ei mielestäni sinällään ole mitään pahaa. En pidä liiallisesta optimismista ja positiivisuudesta, mutta pitäisi kuitenkin nähdä välillä hyviäkin puolia. Joskus kyllä ainainen valittaminen muuttuu jo huvittavaksi, kuten yhden inttikaverin kohdalla.
 
Tähän Jaamarin mainitsemaan "jätä negatiiviset ihmiset" asiaan, itse ajattelisin sen koskevan niitä semmoisia ihmisiä jotka suoranaisesti kiusaavat toisia tai muuten ovat suoranaisia koettelemuksia, esim puhuvat paljon pahaa muista ja ylistävät itseään. Tämä "negatiivisuus" olisi silloin tiedostettua, kun taas masentunut/muusta mielenterveyden ongelmasta kärsivä ihminen tuskin tekee sitä tahallaan vaan yrittää jo parhaansa, onhan hän ulkona muun maailman keskellä tapaamassa ihmisiä.

K-päät, joita on kiusaajista enemmistö, ehkä ymmärtävätkin tekevänsä pahaa, mutta kunnolla persoonallisuushäiriöiset narsistit eivät. He ymmärtävät elävänsä täydellisen ihmisen elämää epätäydellisten ihmisten kansoittamassa maailmassa. Heillä on upeita suunnitelmia ja ällistyttävän nerokkaita hankkeita, joiden epäonnistuminen ei ole koskaan heidän omaa syytään. Vika löytyy aina toisista ja heidän epätäydellisyydensä osoittaminen heille ja muille palvelee viime kädessä heidän omaa etuaan, jotta hekin voisivat tavoitella narsistien saavuttamaa täydellisyyttä – siinä luonnollisesti epäonnistuen, mutta itse tavoittelukin on itsessään arvokasta. Jos joku epätäydellisistä romahtaakin ja menettää työkykynsä narsistin kiusaamisen seurauksena, niin sellaista nyt vain sattuu. Narsisti ei tunne omantunnontuskia sortuneen vuoksi, vaan porskuttaa eteenpäin. Muu maailma seuratkoon perässä, jos pystyy.

Persoonallisuushäiriöiset ovat kiehtovia seurattavia, mutta mieluiten matkan päästä. Lähipiiriinsä heistä ei haluaisi yhtäkään. Eräs entinen pomoni saattoi olla yksi heistä, mutta hän taisi sittenkin pudota vahvasti k-päisten luokkaan. Elämäni on rikkaampaa ilman häntä.
 
Ärsyttää, kun yhden teinin kanssa ollaan painittu jo pitkään huonosta omantunnosta, tunteista ja kaikista syvistä pettymyksistä. En siis itse ole näitä aloittanut, mutta olen ollut olkapäänä tilanteissa. Ärsyttää, kun kaikki tuntuu kasaantuvan hänelle juuri yhden - kahden päivän ajaksi, jolloin hän ei voi keskittyä mihinkään muuhun kuin siihen pahaan oloon. Se voimattomuuden tunne, kun et voi auttaa toista. Yrität piristää ja auttaa, muttei siitä tunnu olevan minkäänlaista hyötyä, kun vähän saadaan paremmaksi, niin tulee aina uusi ikävämpi juttu. Miksei vaikeudet voisi jo helpottaa hänen kohdallaan? Ahdistaa katsoa, kun toinen on ihan maansa myynyt :(
 
Ärsyttää työkaveri, joka on omasta mielestään aina oikeassa. Aina ja kaikessa, ilman neuvotteluvaraa. Hän on vieläpä oppinut kuljettamaan keskusteluja niin, että vasta-argumenttien esittäminen ja perille saaminen on vaikeaa. Hänen tarvitsee vain nojata tuolissaan laiskasti taakse ja todetta että kyllä se asia on näin, eihän se nyt noin ole, sillä selvä.
 
Kurkku alkoi kipeytyä yöllä. Olen aloittanut sinkkiasetaattikuurin, toivotaan, että tämä kuolisi alkuunsa. Aika pieni ärsytyksen aihe kuitenkin, harvoin olen kipeä.
 
Pesin aamulla kaikki talvimatot. Kesä on ollut niin kiireinen ja sateinen että vähiin ovat jääneet päivät kun tuon olisi voinut tehdä. Katsotaan kuivuvatko ennen joulua. Ärsyttävää on se että sen jäljiltä kroppa ihan hajalla. Puolen päivää särkenyt selkää ja kylkiä niin että hyvä kun liikutuksi saa ja jotta oleminen ei olisi liian helppoa niin moinen rehkiminen saa aikaan myös supistuksia, mikä tekee olemisen vielä tukalammaksi. Ja minä sentään käytin vain painepesuria ja vaahdotinta. En kontannut harjan kanssa kuuraamassa. Enkä edes itse nostellut mattoja kuivumaan. Inhottavaa olla näin vaivainen.
 
Itte koitti mattojen pesun suhteen tahranpoistoainetta. Saaviin kylmään veteen sekoittaa desin tuota, matto sinne lillumaan 1,5 tunniksi hiukan välillä nyrkkipyykäten. On se puhtaampi nyt kuin nurkassa maatessaan, ehkä tuon toisen ottaa jopa käyttöön. Kuivatus on ongelma tähän aikaan täälläkin, kolmannella yrittämällä sain tuon nostettua tangolle ja sitten piti siirtää sateen vuoksi. Nyt pääsee yhdestä liian painavasts matosta eroon, vielä on yksi joka pitäs korvata ohuemmalla ja lyhyemmällä.
 
Katon yksin Game of Thronesin uusinta jaksoa, enkä osaa oikein edetä. Oon aina ihan huonona kun ollaan Muurin toisella puolella. Kuka pitäis kädestä! Rasittaa tää viiden minuutin osissa kattelu!
 
Yliopisto alkaa ensi viikolla, viimeinen muuttokuorma leviää käsiin, stressitaso on aivan liian suuri ja yleisesti rimakauhu muuttoon on valtaisaa. Tiedän että ensi viikolla helpottaa mutta nyt vain ahdistaa ja hermostuttaa. :knockout:
 
Mua ärsyttää niinkin höhlä asia kuin se, etten saa kirjoitetuksi tänne vaikka asiaa olisi tuutin täydeltä vaikka mistä. On ollut niin paljon tekemistä, etten jaksa vapaa-ajalla enää hirveästi eritellä ajatuksiani kirjalliseen muotoon. Plääh!
 
Nyt nyppii kun Mellon ei ole edistynyt kolmena edellisenä päivänä niin hyvin kuin olisi halunnut ja on jäänyt omista tavoitteista jälkeen. Eihän tämä sinänsä vielä haittaa hirveästi, ei ole vieläkään mikään tulipalokiire aikataulullisesti, mutta pitäisin siitä että touhu pysyisi lunkimpana, sillä tällä projektilla kuitenkin on olemassa kova deadline, johon mennessä järjestelmän pitää olla käytettävällä tasolla toiminnassa. Ja minä en kauheasti pidä deadlineistä, ne alkavat väistämättä turhan päiten stressata, ensin alitajuisesti ja sitten lopulta niin että sen huomaa ja se alkaa häiritä. Tietynlaisesta levottomuudesta on hankala päästä eroon. Ja sitten sitä alkaa tehdä mieli skippailla asioita, jotta pystyy edistymään, mutta sitten tulee omaa tyytymättömyyttä siitä, ettei tee niin hyvää jälkeä kuin haluaisi tehdä. Varsinkin virheiden hallinnasta fiksulla tavalla on helppo luistaa.
 
En ole vähään aikaan ollut näin ärsyyntynyt erääseen ihmiseen.. itsellänihän on ollut jo vähän aikaa lievää masennuksen poikasta, koska burnout ei ole vieläkään kokonaan hoidettu 3vuoden takaa. Se ihminen oikeasti kehtasi tulla valehtelemaan päin naamaani, kehtasi sanoa, että kaikki ystäväni yhteisessä harrastuksessamme vihaavat minua ja minun tulee lopettaa oma häntä häiritsevä käytös nyt heti. En saa kuulemma myöskään korottaa ääntäni harrastustiloissa, koska hän ärsyyntyy siitä, vaikka harrastuksen vetäjä on nimenomaan pyytänyt nostamaan ääntä ja sanomaan hänen asiansa kaikille. En kuulemma saa nyt kysellä asiasta mitään, enkä pyytää anteeksi ystäviltäni käytöstäni, vaan minun pitää olla aivan hiljaa koko asiasta.

Olen kuulemma nolla, enkä ole hänen silmissään mitään ja minun tulee lopettaa harrastuksessa tähän mennessä tekemäni heidän mainostuksensa ja muut juoksevat asiat, jotka olen tähän mennessä tehnyt. Ne pitää tästä lähtien hoitaa kuulemma yhdessä, niin että koko porukka kutsutaan kasaan ja sitten se asia käsitellään, muokataan ja hyväksytään porukalla. Öö.. 5min homma siirtyy siis 10päivän pituiseksi työsaarrokseksi, jossa minun pitää ensin koota porukka, järjestellä asiakirjat, ottaa tyhjä paperi, johon sitten kaikki yhdessä suunnittelemme samaan aikaan piirtäen mainoksen, josta sitten valmiina pitää vielä erikseen saada hyväksyntä kaikilta, jotta voin vain saada haukut puhelimessa tältä ihmiseltä, että olen taas tehnyt jotain ilman hänen lupaansa? Kyseinen ihminen siis oikeasti soittelee minulle 24/7 ja puhuu terävästi piikitellen. Sitten, jos sanon hänelle jotain vastaan, hän nostaa siitä sellaisen haloon, että tuhoaa kaikki ihmissuhteeni ja yhteyteni tällä paikkakunnalla.

Epäilen hänen olevan kateellinen, mutta kohta en enää jaksa hänen ainaista hyökkäilyä minun kimppuuni. Olen jo itkenytkin, koska hän ei jätä minua rauhaan, vaikka kuinka sanoisin terävästi takaisin. Aina, jos jokin asia menee pieleen, siitä hän syyttää minua ja kääntää kaikki muutkin minua vastaan. Hän on jo kahden ihmisen kohdalla näin tehnyt, että puhunut minusta pahaa selän takana ja nyt ne kaksi ihmistä välttelevät minua, eivätkä puhu minulle. Julkisesti tekisi mieli esim. Facebookissa asiasta mainita kaikkien kesken asiasta, että suuri anteeksipyyntöni, että olen tälläinen Mordorin sanansaattaja ja aiheutan pelkkää närää ja pahaa oloa ympärilläni oleville. Onnellisesti kävi nyt niin, että tämä minusta pahaa puhunut ihminen jää nyt vuoden tauolle harrastuksestamme, mutta se ei tarkoita sitä, ettenkö olisi hänen hampaissaan näiden ihmisten kautta, jotka hän on manipuloinut vihaamaan minua.

Pitkä viesti, mutta nyt ärsyttää ihan huolella.
 
Argh Henane, kuulostaa tosi kaamealta persoonalta. Toivottavasti löytää jotain muuta puuhaa vuoden tauon aikana eikä enää palaa yhteisen harrastuksenne pariin, mieluiten jopa muuttaa kokonaan toiselle paikkakunnalle - tai joutuu vaikka örkkien syömäksi, jos niillekään noin kitkerä otus kelpaa ruuaksi.
 
Kyllä minä niin olen ärsyyntynyt! Rahin torpalla elukat tunkevat lupaa kysymättä tiluksille ja töllin nurkalle tekemään pahojaan. Alan pikkuhiljaa ymmärtää, miksi muutaman töllin ja mökin pihamaiden ja puutarhojen ympärille on pykätty pitkät riista-aidat.

Tapaus 1: Ilahduin edellis viikonloppuna, kun huomasin, että yli kolme vuotta kituuttaen kasvaneeseen ruusupuskaani oli ilmestynyt kolme nuppua. Seuraavana aamuna havahduin, että niistä kaksi oli hävinnyt. Häviämisen syy selvisi iltapäivällä: huomasin tuvan ikkunasta vilkaistessani, että peuran peijooni on pistelemässä poskeensa viimeistä nuppua. Toivottavasti elukka sai edes turpansa piikkejä täyteen. Ilmeisesti samainen peura on pistellyt suihinsa myös uusien mustaviinimarjapensaiden latvukset. Kolme vuotta sitten peurat typistivät tyngiksi kahden uuden Kustavin päärynäpuun kaikki oksat. Ympäröimme päärynäput verkolla ja nyt varmaan pitää pykätä verkkosuojaukset ruusun ja marjapuskien ympärille ja päälle. Toinen vaihtoehto on sitten pystyttää monta sata metriä riista-aitaa tontin ympärille.

Tapaus 2. Mäyrä (ehkä mukana myös sen puoliso ja kaverit) riehuu viikolla poissaollessamme ympäri tonttia. Se kaivaa pieniä ja suurehkoja koloja ympäriinsä ilmeisesti matoja tms. etsiessään. Viime viikolla se oli kaivanut ison kuopan ja sen jatkeeksi toista metriä pitkän käytävän. Mies sitä ihmetteli ja kokeili haravan varrella, kuinka kauas käytävä jatkuu. Maakäytävästä pörähti esille vihainen ampiainen ja pesän rippeitä. Mäyrä oli ilmeisesti nautiskellut ampiaispesäaterialla.

Tapaus 3: En kerinnyt toissa viikonloppuna poimimaan punaisia viinimarjoja, tosin ilmakin oli siihen puuhaan sadekuurojen takia huono. Viime viikonloppuna ei tarvinnut poimia marjoja, kun niitä ei enää ollut. Marjapensaiden viereisten omenapuiden oksilla kökötti rastaita vatsat pinkeinä, joten syyllisiä ei tarvinnut hakea kaukaa.
 
Kyllä minä niin olen ärsyyntynyt! Rahin torpalla elukat tunkevat lupaa kysymättä tiluksille ja töllin nurkalle tekemään pahojaan. Alan pikkuhiljaa ymmärtää, miksi muutaman töllin ja mökin pihamaiden ja puutarhojen ympärille on pykätty pitkät riista-aidat.

Öh joo. En halua haastaa riitaa tai mitään sellaista. Ymmärrän, että mäyrät ovat pahimmillaan tuloeläimiä ja ne olisi hyvä saada jonnekin kauemmas omalta tontilta. Muuten niistä voi jatkossa olla suoraista riesaa. Minä kuitenkin tällaisia kuunnellessani (ja lukiessani) en voi olla miettimättä niitä betonilähiöissä asuvia köyhiä ihmisiä, jotka voivat vain haaveilla omista maista ja mannuista, mutta heillä ei ole sellaista mahdollisuutta muuttaa muualle. Kaikilla ei ole omaa viherpihaplänttiä, jossa kasvaisi ihan omia puita ja marjapensaita. Ei ole riesana ne ihanat koivut, jotka varistavat lehtensä ihmisen kiusaksi... kun pitää harvavoida ja tehdä pihatöitä. Pääsen nimittäin välillä töissä kuuntelemaan tämän tyylistä kitinää.

Silloin pidän mölyt mahassani ja olen hiljaa. Olisivat tyytyväisiä kun on oma piha, jossa on puita ja jossa elukat käyvät. Jos elukat käyvät liian röyhkeiksi, sitten asialle pitää vain tehdä jotain. Minä tykkäisin jos peura söisi pensaani viimeiset kukat. Se tarkoittaa että minulla ylipäänsä on pensaita ja pihallani vierailee elämiä. Jos peura toistamiseen söisi kukkani ja pensaani, voisi ärsytys kasvaa. Mutta tämä on nyt se näkökulma, joka näkee sen hyvän ja hienon mitä siinä ympärillä on. Sitä kun kaikilla ei ole. Viimekuun vaihteessa mietin sitäkin, että ne köyhimmät joutuvat hankkimaan marjansakin torilta, jos siihen edes on varaa. Ei heillä välttämättä ole sukulaisia joiden puskiin pääsevät marjoja talven varalle poimimaan. Sieni- ja mustikkametsään voi olla älyttömän pitkä matka ja jos se matka pitää vaikka matkustaa bussilla ja bussia pitää ehkä välillä vaihtaakin, niin ei se ole ihan mutkatonta elämää sekään.

Ärsyynnyn helposti tällaisia omistusasioista ja köyhyysasioita liippaavat asiat. Tällainen piha/tonttiaihe valitettavasti tuo mieleeni juuri tällaisen asetelman mieleeni. Köyhä ja kipee. Omavaraisuus on rikkautta ja sitä soisin suuremmalle määrälle ihmisiä. Ehkäpä näen oman työni kautta liikaa niukkuutta ja kärvistelyä. Se on valitettava tosiasia.
 
Minäkään en halua haastaa riitaa, mutta olen vuosia ärsyyntynyt aina kun kuulen jonkun mitätöivän tai vähättelevän toisen ihmisen ongelmia sillä perusteella että joillakin toisilla on vielä kurjempaa. Kaikenmoiset surut, murheet ja ärsytyksen aiheet kun suhteutuvat aina ihmisen omaan tilanteeseen. Ärtymys on tunne siinä missä muutkin tuntemukset ja niiden olemassaoloa ei minusta tule kieltää. Se tunne voi tulla yhdellä siitä että tapetti on väärän värinen ja toisella siitä että koko talo on homeessa ja tunne voi olla ihan yhtä voimakas vaikka asiat ovat ihan eri mittasuhteessa. Ei se tapetista ärsyyntyvä varmasti kuvittele että hänen ongelmansa olisi lähelläkään samaa luokkaa kuin hometalossa asuvan ongelmat, mutta kyllä se saa silti ärsyttää häntä.
Minuakin ärsyttää että ampiaiset syövät joka vuosi omenat ja myyrät tekevät kekojaan pihalle. Jos minulla ei olisi pihaa niin todennäköisesti voisin henkisesti paljon huonommin, mutta myös asioiden omistamisesta on oma taakkansa ja siihen liittyvät omat murheensa.
Jatkuvasti joka asiasta valittaminen on tietysti eri asia ja on myös sellaisia ihmisiä joilla menee ihan super paljon paremmin kuin minulla ja jos he valittavat jostain mistä voin vain uneksia niin saattaahan se ottaa päähän.
On myös hyvä välillä suhteuttaa omaa tilannettaan muihin ihmisiin. Se on ihan terveellistä meille kaikille, mutta ei minusta silti tarvitse tuntea syyllisyyttä jos omassa elämässä kokee ärsyyntymistä joistain asioista joista joku muu voi vain haaveilla.
 
Profiiliviesti
Keskustelu on suljettu.
Ylös