Ärsyttää!

Profiiliviesti
Keskustelu on suljettu.
Aina kun puhutaan siitä, miten jollakulla voi mennä vielä huonommin, niin tulee mieleeni episodi lapsuudesta. Äiti naputti vieressä, että ruokaa pitää syödä, koska Afrikassa lapset näkevät nälkää. Minä, pieniruokainen, itkin, söin ja aina silmän välttäessä annoin ruokaa pöydän alla odottavalle koiralle.

Ärsyynnyin tänään täyttäessäni taas koulukuvauslappuja. Nykyään ei voi enää valita siinä lapulla mitä haluaa, vaan pitää mennä erikseen nettisivuille valitsemaan. Muuten tulee koko paketti. Sen voi toki palauttaa, mutta selkeästi on laskettu, ettei monikaan viitsi nähdä tätä ylimääräistä vaivaa ja saadaan myytyä enemmän. Monen lapsen koulukuvat ovat iso rahallinen paukku meillekin, vaikka olemme molemmat töissä. Voin vain kuvitella, miten sell perheissä, joissa asiat eivät ole niin hyvin.

Tästä oli Hesarissa aihetta sivuava juttu: http://www.hs.fi/elama/art-2000005346827.html

Tuttavaperheen äiti sairastui yllättäen vakavasti ja perheen tulotaso romahti. Silloin joutuu oikeasti miettimään esim. onko minulla nyt varaa ostaa tätä lääkettä, jonka tarvitsen. Puhumattakaan silmälaseista tai muista välttämättömistä hankinnoista. Mistään tarpeettomammasta ei tarvitse haaveillakaan. Kodinkoneen hajoaminen on katastrofi jne.
 
Facebook ei viihdytä minua tänä aamuna, vaan tyrkyttää silmieni eteen toinen toistaan itsekeskeisempiä ja omahyväisempiä narsisteja viisastelemassa päivänpolttavissa kysymyksissä. Tästä syystä suljen mokoman tuutin tältä päivältä ja tartun islamkriitikoiden parjaaman Jaakko Hämeen-Anttilan tuoreimpaan teokseen Uusi Islamin käsikirja. Suosittelen muitakin akateemisen intelligentsian lukijoiksi noiden iänikuisten suunpieksijöiden sijaan.
 
Lauantaina paikallissääennuste näytti kymmenen päivän poutaa. Nyt lupaa sadetta ainakin torstaista maanantaihin joka päivälle, yhteensä ainakin 20 mm. Ei taida kotiin menosta olla mitään hyötyä tälläkään viikolla.
 
Ketuttaa.
Olin viime vuonna tekemässä abikronikkaa, josta ei tullut mitään. Helmikuussa -16 sanottiin että Sidhiel hei, hommaa painopaikka kronikalle viikossa, nyt heti on kiire. Tein tämän, painopaikka viikossa.
Sitten sitä ei tarvita kolmeen kuukauteen. Kaikki jättävät työnsä ja itse roikun vähän alle tonnin painosopimuksessa ilman tietoa siitä, milloin valmistuu. Eipä valmistunut, mutta kaikki vakuuttivat että kyllä sieltä tulee, pidä paino vapaana. Ei tullut kronikkaa.
Oli vähän noloa. Ihan vähän. Omat osani tein mutta käytännössä kukaan muu ei tehnyt mitään, ja vähän vaikeaa siinä ylppäreiden, ahdistuksen, nimenvaihdon, autokoulun ja kuusien pääsykokeiden sumussa enää yrittää mitään.
Viikkoa ennen ylppäreitä kaikki alkavat huutaa rehtorista lähtien, miksei kronikkaa ole.
Ja nyt eräs pieni kääpä alkaa haukkua abiryhmässä meitä, että olemme saamattomia kakkoja joille ei olisi mitään vastuuta koskaan pitänyt antaakaan.
Sitten samainen kääpä väittää että olisi itse voinut tehdä kronikan jos hänen olisi antanut tehdä.
Hänpä ei pyytänyt päästä mukaan. Hän on haukkunut kaikkia kronikkalaisia rehtorin selän takaa nyt kohta 9kk, ja minulta alkaa mennä hermo. Niinpä sanoin itselleni että seuraavasta pilkkasanasta jätkä on suossa amishaiveniaan myöten, koska ihan tosi mielenterveys ei kestä tätä jatkuvaa saamattomaksi haukkumista. Ketuttaa että tämmöisiä ihme metrisauroneita hyppii nenille joka nurkasta..
 
:D Anteeksi huvittuneisuuteni :joy: Metrisauroneita oli vaan jotenkin mainio ilmaus :grin: Toki noin yleisesti on vähän arveluttaa kiukuspäissäänkään vetää ihmisen fyysisiä ominaisuuksia mukaan haukkumiseen. Ne kun tuskin ovat syynä huonoon käytökseen. Mutta silti... Metrisauroneita :grin:
 
Eilen olin siinä mallissa että teki mieli hakata päätä seinään.:knockout: Enää ei onneksi niin, mutta silti ärsyttää. Ajattelin että nytpä keksin itselleni uutta mielenkiintoista tekemistä jota voi tehdä vaikka pyörälenkin ohessa tai metsäpatikan ohessa. Nimittäin geokätköjen etsintää. Ensimmäiset kätköt löytyivät kivuttomasti tai pienen etsinnän jälkeen. Sen jälkeen olenkin saanut ainoastaan verenpaineeni nousemaan koko touhusta, sillä helpotkin kätköt jäävät löytymättä ja tunnen itseni täysin idiootiksi, lahjattomaksi, hoksottimia vailla olevaksi paukapääksi. (Kuulen jo kontulaisen yleisön hymistelevän samanmielisesti kanssani).

Viimeiset etsintäkerrat eivät ole olleet virkistäviä tai mukavia. Olen ottanut kerraksi aina kaksi kätköä siltä varalta että jos toinen ei löydykään, niin voisin onnistua siinä toisessa. Mutta kun tämä tukintolvana ei löydä yhtään mitään. Pahuksen mustat muovirasiat maastoutuvat kyllä toivottoman hyvin ympäristöön. Enkä ole mielestäni periksikään antanut vaan yrittänyt kärsivällisesti etsiä ja lähestyä kätköä uudesta kulmasta jne jne. Eilen oli hieno pyöräilykeli, mutta toisen kätkön kohdalla alkoi selvästi ärräpäät pyöriä mielessä ja verenpaine oli taatusti nousussa. Näitä olisi kyllä kivampi etsiä jonkun muun kaverina, että voisi jakaa "tyhmyyden" ja myös ne onnistumiset. En ole siis ihan varma onko tämä sittenkään mun juttuni.:|

Muoks: Ärsytys onneksi haihtui, sillä tänäänkin iltapäivällä oli kaunis keli. Oli mukava kävellä pitkästä aikaa Naantalin rannalla ja kirkkopuistossa. Löysin kaksi geokätköä, joista toinen oli tuo eilen kiusaa aiheuttanut kätkö.
 
Last edited:
Tänään pyöräilin ensimmäistä kertaa töihin sateessa. Opin ainakin sen, että Bundeswehrin sadeasun housut eivät pidä vettä pyöräillessä, samoin vanhat trekking-kenkäni eivät pidä vettä eikä myöskään itävaltalainen jääkärireppu pidä vettä kuin läpän kohdalta. Hiukan ärsyttää, kun kengät ja sukat ovat edelleen märät, sadeasun alla olleet housut kosteat ja reppu sisältä nihkeä, vaikka ne ovat olleet kuivumassa aamukahdeksasta. Tunnin päästä pitää sonnustautua taas noihin kosteisiin vetimiin kotimatkaa varten ja viikonloppuna ilmeisesti käydä hankkimassa parempia varusteita, joihin minulla ei tällä hetkellä oikein olisi varaa.
 
Ärsyttää jo valmiiksi ukin hautajaisten mukana tuleva pakollinen sukulaisten tapaaminen. Sukulaiseni ovat pääasiassa ihan kivoja, mutta kovin usein tapaamiset heidän kanssaan perustuvat tilanteiden määräämään pakkoon eivätkä esimerkiksi siihen, että minulla olisi erityisen sosiaalinen olo. Pitää vaan purra hammasta ja kestää ihmisten tenttailua pari päivää. "Mitenkäs sinä et ole vieläkään valmistunut kun olet jo ollut niin monta vuotta siellä yliopistolla??" Hrrhrhhh...
 
Voi ymmärrän niin hyvin. Pakolliset sukutilaisuudet ovat aika kamalia. Vapaaehtoiset sukujuhlat ihan ok. Siis oikeasti vapaaehtoiset joista voi kieltäytyä ilman että kukaan nurisee asiasta.
 
Join kahvia kun tarjottiin. Koskahan sitä uskoisi että satunnainen kahvinjuonti on suuri virhe ja että minun pitäisi pitäytyä suosiolla kofeiinittomissa valmisteissa. Tapauksesta on jo yhdeksän tuntia ja edelleen on paha olo :knockout:
 
Postin jakelu harvenee, mikä on ymmärrettävää sähköisen viestinnän korvatessa paperisia kirjeitä. Nyt postilaissa lukee, että kirjeistä 80 % on toimitettava seuraavana arkipäivänä ja 95 % kahden päivän sisällä.
Yleispalveluun kuuluvat kotimaan kirjelähetykset, jotka on jätetty yleispalvelun tarjoajan välitettäviksi ja jättöpäivästä lukien toisena arkipäivänä jaettaviksi ja joista on maksettu voimassa oleva maksu, on jaettava siten, että lähetyksistä vähintään 95 prosenttia on perillä viimeistään jättöpäivästä lukien toisena arkipäivänä ja vähintään 98 prosenttia viimeistään kolmantena arkipäivänä. Yleispalveluun kuuluvat kotimaan kirjelähetykset, jotka on jätetty yleispalvelun tarjoajan välitettäviksi ja jättöpäivää seuraavana arkipäivänä jaettaviksi ja joista on maksettu voimassa oleva maksu, on jaettava siten, että lähetyksistä vähintään 80 prosenttia on perillä viimeistään jättöpäivää seuraavana arkipäivänä.

Yle uutisoi postilain muutoksesta ja kertoo taajamissa siirryttävä kolmipäiväiseen jakeluun. Mutta tämä lause yllätti:
Yle sanoi:
Jatkossa yleispalvelukirjeistä eli postimerkeillä varustetuista kirjeistä ja korteista vähintään 50 prosenttia on oltava perillä viimeistään neljäntenä arkipäivänä.
Siis aiemmin 95 % piti toimittaa kahdessa päivässä, nyt 50 % neljässä päivässä. Uudessa postilaissa vaaditaan, että viidentenä päivänä 97 % on jaettu.
Yleispalveluun kuuluvat kotimaan kirjelähetykset, jotka on jätetty yleispalvelun tarjoajan välitettäviksi ja joista on maksettu voimassa oleva maksu, on jaettava siten, että lähetyksistä vähintään 50 prosenttia on perillä viimeistään neljäntenä arkipäivänä ja vähintään 97 prosenttia viimeistään viidentenä arkipäivänä jättöpäivästä.
 
Just. Kaikista normaaleista palveluista typistetään ja supistetaan jatkuvasti. Itse jonkun verran netin kirpputoreja käyttävänä olen tietysti kärsimässä tästä, sillä monet jutut jotka ostan muualta kuin oman paikkakunnan kirpparilta mahtuvat kulkemaan kirjeessä.

Minua ärsyttää kun asiat junnaavat paikoillaan. Haudon ja haudon jo kolmatta päivää sellaisella odotuksella että jotain pitäisi tapahtua, mutta sitten aina homma tyssää kesken.
 
Ennakkotilasin juhla-Hobitin jo elokuussa ja maksoin sen samaan syssyyn. Tänään tuli sähköpstiin Adlibriksestä ilmoitus, että kirja on valitettavasti loppu kustantajalta ja siksi tilaukseni perutaan ja rahat palautetaan, mutta voin laittaa kirjan valvontaan ja saan ilmoituksen heti kun se on taas tilattavissa. Menin siis Adlibriksen sivuille laittamaan kirjaa valvontaan, mutta siellä se olikin ihan normaalisti tilattavissa. Mikä sitä puljua oikein vaivaa? Sama kävi Beren and Lúthienin kanssa. Ihan kuin Adlibriksen ennakkotilaussysteemi olisi jotenkin rikki.

Tilasin nyt kirjan uudelleen. Ainakaan hinta ei tällä kertaa ollut noussut niin kuin Beren and Lúthienin kohdalla kävi. Saa nyt nähdä, saanko kirjani, vai tuleeko taas joku käsittämätön "sori, kirja onkin lopussa kustantajalta, vaikka just vasta laitettiin se myyntiin" -ilmoitus.
 
Ärsyttää kun exä pyörii päässä. Erosta on neljä kuukautta enkä vieläkään pääse tästä yli, tekee mieli avautua mutta taidan sulkea suuni.
 
Sidhiel, se voi kestää pitkään että tuollaiset asiat poistuvat mielestä. Minä ainakin aikoinaan vatvoin yleensä puolisen vuotta näitä asioita. Jaksamista sen kanssa. Vaikka prosessi on hidas niin kyllä se ajan kanssa yleensä tuppaa helpottamaan.
 
Hobitti-saaga jatkuu: tänään tuli ilmoitus, että tilaukseni on peruttu, koska kirja on tilapäisesti loppu kustantajalta. Nyt sitä ei voi enää edes tilata Adlibriksen sivuilta, mutta sen kohdalla on edelleen mainos ennakkotilausmahdollisuudesta ("pääset lukemaan odotetut uutuudet ensimmäisten joukossa". Hah!). Laitoin palautetta Adlibriksen aspaan, koska oikeasti haluaisin kirjan, mutta tämän opuksen suhteen verkkosivut lähinnä trollaavat tilaushaluista asiakasta.

Lisäksi kylkivälilihakseni ovat kipeät. En tiennyt sitä, ennen kuin alkoi aivastuttaa, mutta nyt totisesti tiedän enkä uskalla enää aivastaa tänään. Ehkä lihakset huomenna ovat jo toipuneet eilisistä treeneistä sen verran, että aivastelukin onnistuu ilman suurempia kipuaistimuksia.
 
Olin pyöräilemässä luennolle kun minuun törmättiin pyörällä. Polvi ja kämmen auki ja onneksi jollain ohikulkijalla oli jostain oikusta ensiapupakkaus mukana. Ei aivotärähdystä, kannattaa käyttää kypärää lapset.
Lonksutin siitä sitten teipattuna terveysasemalle teippauttamaan itseäni lisää, jossa todettiin että varpaan kynsi on poikki, ja polvessa ihotonta aluetta noin kämmenen kokoinen alue. Sattuu kivasti vaikka onneksi ei ole polvi muuten vaurioitunut ja raapaleet eivät ole syviä. Jäi runoanalyysi välistä, lempifarkut rikki ja varpaaseen sattuu ainakin kuukauden mikäli tiedän mitään kynsistä ja niiden irtoamisvaaroista. Onneksi kynsi on poikki vasta puolivälistä, joten sen pitäisi kasvaa takaisin. Minuun törmännyt nainen korvaa kyllä farkut ja muut, mutta ottaa tämä silti päähän. Pelkään lähinnä sitä että varvas onkin murtunut, koska se on jo sitten pitkällisempi homma. Onneksi oli maiharit niin jalka oli jokseenkin suojassa.
Nyt syön kotona tai Koas-kämpällä pizzaa ja mietin milloin jompikumpi kämppis tulee kotiin, ja jos hän käy kaupassa niin saa tuoda minulle apteekista sidetarpeita.
 
Last edited:
Vähän liikaa menoja ja hommia arkirutiinien päälle osunut peräkkäisinä viikkoina. Oli kivaa käydä Helsingissä Welcome to Night Vale -livepodcastia kuuntelemassa, mutta töistä lähtö ja töihin paluu kulkematta kotiruudun kautta väsyttää. Ensi viikolla ma-ti luvassa työhaastattelureissu Keski-Suomeen ja ke-pe työmatka pääkaupunkiseudulle.
Arkipoissaoloissa aina kaupan päälle tulee vielä syyllisyys siitä, että laiminlyön osuuttani koiraeläimen hoidosta.

Ärsyttää töissä oikeastaan päivittäinen epävarmuuden tunne siitä, teenkö oikeita asioita, olenko hyödyksi ja valitsivatkohan ne nyt sittenkään oikeaa ihmistä tehtävään. Eli ärsyttää oma epävarmuus, paikottainen osaamattomuus&tietämättömyyskin - ja sitten päälle ärsytys siitä, etten aktiivisemmin tee näille ominaisuuksilleni mitään. Se, että on kuullut huijarisyndroomasta ei paljoa auta. Mutta sain sentään tänään jo yhdisteltyä kahden ja puolen viikon aikana lukemiani käsitteitä ja ideoita, ehkä tämä tästä.

Ärsyttää, että FB pommittaa turhia ilmoituksia sivusta, jossa olen ylläpitäjänä.
 
Näköjään LG:n 'äly'kännyn tietojen ns. varmuuskopiointi EI ota talteen muita kuin ne numerot jotka löytyy muualtakin. Mä taidan siirtyä taas puhelinmuistion (nuoremmille, siis sellainen paperista kasattu vihko) käyttäjäksi. n. 40 % numeroista on tallessa. Eipä siinä sitten muuta kuin muistiota kanniskelemaan seuraavat pari vuotta niin saa kenties kaikki numerot talteen uudestaan. Olisihan ne voinut kyllä ottaa paperille ennen kuin päivittää...
 
Profiiliviesti
Keskustelu on suljettu.
Ylös