Jaahas, jes, tulin sitten kipeäksi juuri täydelliseen aikaan ensi viikon keikkaa ajatellen! Yskää, kurkkukipua, kuumetta, sitä tavallista. En voi uskoa, että onnistun aina tulemaan kipeäksi juuri silloin, kun sille on kaikkein huonoin aika! Viime kesänä tulin kuumetautiin juuri ennen näytösputken alkua ja olin 39 asteen kuumeessa buranan voimalla riehumassa näyttämöllä. Ja koska en osaa levätä, tai sitten jostain muusta toistaiseksi tuntemattomasta syystä, jos tulen kipeäksi, saan yleensä semmoisen 2-3 kk kestävän jälkiyskän. En tiedä mitään niin ärsyttävää. Vedin 11 näytöstä kesällä kipeänä. Ei ole ollenkaan tapaistani esiintyä missään mitään puoliteholla, mutta kyllä se nyt pakostakin vähän häiritsee, kun koko ajan pitää miettiä, milloin seuraavan kerran voi yskiä niin, ettei peitä jonkun muun repliikkiä. Varsinkin erittäin jatkuvasti laulavassa, tanssivassa ja huutavassa roolissa. Ja nyt jos ei ihmettä tapahdu, niin sama toistuu. Ja vaikka tiedän, ettei vielä pitäisi miettiä eteenpäin, vain vaan elää päivä kerrallaan ja koittaa parantua niin en voi olla kiroamatta jo etukäteen sitä, että varmaan olen lomallakin siinä jälkiyskässä ja varsinkin ensi viikon keskiviikkona. Rakastan keikkailua, en ole ollut pitkään aikaan kunnon trio-keikalla ja nyt sinne pitäisi mennä jotain säästelemään niin haistakoon universumi Melkorin pyllyä. Pystyn varmaan ihan fine laulamaan kaiken Bohemian rhapsodysta Thank you for the musiciin, mutta en varmasti saa sitä itse sellaista fiilistä, että nyt meni hyvin. Aamulla pystyin hädin tuskin puhumaan. Aaarrgghh, kauheaa valitusta, mutta minulla vaan nyt ei ole aikaa olla kipeä! Haluan mennä tänään balettiin ja harjoitella calypso-hyppyjä käytävällä ja äänittää huomenna videon. Minusta ei ole makaamaan sängyssä ja syljeskelemään kattoon.
Miten-estää-flunssayskän-pitkittyminen-vinkkejä otetaan vastaan!