Ärsyttää!

Profiiliviesti
Keskustelu on suljettu.
Elämä on vaikeaa ja ärsyttävää ja tunnepurkaukset hirveän hankala asia. Oishan se kivaa olla viilipytty ja rauhallinen, muttei se aina onnistu. Tai melkein läheskään aina.
 
Kyllä nyt ottaa päähän. Kone päivitti windowsin ja sen jälkeen kirjoitusohjelma päätti delata, enkä saa sitä hyvällä enkä pahalla enkä uudeelleen asentamallakaan pelittämään. Enhän olisi halunnutkaan kirjoittaa mitään (voihan £@%€&Å tähän liuta Keski-Maan mustimpia kirouksia). Ja olen #v... sentään yksin kotona seuraavat viisi päivää. Tää ei ole ensimmäinen kerta kun ilmainen kirjoitusohjelma sekoaa. :x
 
Tämä viikko on alkanut kovin väsyneissä merkeissä. Tänään olen joutunut perumaan jo vapaaehtoishomman ja tukiopetuksen, huomenna pitäisi kuitenkin taas jaksaa, kun on maksettu keikka.
 
Noin viikko sitten, perjantaina 13. päivänä, tietokoneeni ensimmäinen kiintolevy päätti lakata toimimasta. Menin aivan hämilleni tästä, irrotin sen ja aloin ajaa toissijaiselle 1 teran kokoiselle asemalle hätäratkaisuna toista käyttöjärjestelmää.

Toimin täysin vaistonvaraisessa tilassa enkä ajatellut sen enempiä. Kuitenkin toissijaisella asemalla oli kaikki tekemäni luova sisältö viimeisten kolmen vuoden ajalta. Paino sanalla "oli", sillä hädissäni onnistuin tuhoamaan kaiken tuon sisällön, "moneen kertaan". Kaiken lisäksi suurimmasta osasta matskusta ei ole varmuuskopioita missään, sillä olin lykännyt kunnollisen backup-kiintolevyn hankkimista aivan liian kauan.

Tämä oli noin 10 vuoden sisään 4. tai 5. kerta, kun menetän tiedostoni kokonaan.

En ymmärrä, miksi näin aina käy. Tiedän perusasiat, olen tiedostojen organisoinnin ja tietokoneen huoltamisen suhteen järjestelmällinen, ja ymmärrän vieläpä rautapuolestakin jotain. Silti onnistun kämmimään omat tietokoneasiani aina samalla tavalla.

Kadonneiden tiedostojen mukana oli mm. seuraavaa: omakustannekirjani käsikirjoitus ja graffat, seuraavan kirjani käsikirjoitus ja graffat ja promomatskut, kaikki kolmen vuoden aikana tekemäni sävellystyö ja demoäänitteet sekä iso kokoelma musiikkia, jota ei (enää) löydä fyysisinä laitoksina mistään.

Vaikka tämä ärsyttää suuresti, olen myös tavallaan jonkinlaisen tyynen helpotuksen vallassa edelleen. Ehkä tämä tarjoaa vähän erilaisen jatkon luomistyölleni, kenties aivan uuden alun?
 
Kadonneet aurinkolasit. Ne on vielä aika kalliit ja hyvät lasit joita ajattelin käyttää vielä ainakin seuraavat viisitoista vuotta ja nyt ovat mokomat hukassa. Olen etsinyt monta päivää.
 
Olisin tullut tänne kitisemään jo vaikka kuinka monta kertaa, mutta en ole kehdannut. Miksi ketään kiinnostaisi typerät arkiset ärsytykset kuten se, että joku taukki on ruuvannut vessapaperitelineen käsipaperitelineen alapuolelle, jolloin vessapaperi hyvin usein kastuu, kun eräät ottavat käsipaperia märin käsin eivätkä vaivaudu varomaan rullaa. En kyllä käsitä sitäkään kuinka ihmiset voivat saada vessan lattialle aikaiseksi pientä paperinmurua siellä asioidessaan. Pidän yleisesti ottaen työpaikkani naishenkilöitä siisteinä ihmisinä, mutta kukahan heistä onkin vessa-possuttelija?

Auto päätti nyt syödä rahaa. Kun en saanut aikaiseksi korjauttaa valonsäädintä, pakoputki alkoi prutisemaan. Se oli pakko korjauttaa heti. Nyt on vuorossa tuo valonsäädin, yksi turhanpäiväisimpiä ominaisuuksia autossa, jota en ole tajunnut edes koskaan käyttää. Mutta kun autossa tuo ominaisuus on, sen täytyy näemmä olla kunnossa. Kun valonsäätö on huomenna korjattu, on aika hommata uudet talvirenkaat. Ja vielä kun saisi sen vahauksen ja pesun myös. Auto vie tällä hetkellä rahat.

Monet työpaikat, omani mukaanlukien tuntuvat menevän mukaan kaiken maailman muotitrendeihin, kuten avokonttorien ihannointiin, ah kun ihanaa. Monia tiloja raivataan tuohon naurettavaan suuntaan, vaikka samaan aikaan uutisoidaan myös avokonttorien haitoista. Suurin osa ei niistä välitä eivätkä niistä pidä. Itse saan parhaillani istua yksin kahden hengen huoneen sijaan ja olen tykännyt. Ei soi radio, eikä kukaan pölise vieressä. TYökaverini istuvat huoneessa nelisin, eivätkä tykkää. Aluksi heillä ei ollut edes sermejä välissä, nyt heillä on kaapit väliseinänä, jotta saavat "nenänkaivuurauhan" kuten me täällä sanomme. Monet käyttävät avokonttoreissa kuulosuojaimia. Juu, hyvä että sellaiset on tarjolla. Minulla on nuo vähän aikaa nuo kevyet skypekuulokkeet koulutuksen tai palaverin ajan päässä, niin ahdistaa. Ne puristavat ikävästi silmälasin sankaa kiinni korvaan. Tein varmasti selväksi sen, että vihaan ja inhoan avokonttoreita yli kaiken.

Sitten vielä yksi ärsytys. Laiskuus ja joutenolo ovat luikerrellut minuun. Töiden jälkeen vain istuisin ja söisin. En saa itseäni liikkeelle. Monet kauniin aurinkoiset päivät menevät ihan harakoille, kun vain istun ja kirjoitan tai luen. Tai syön.
 
Autokauppiaiden suhtautuminen naisasiakkaisiin. Ajan autolla 30-40000 km vuoteen ja haluan autolta tiettyjä ominaisuuksia. Vedin melkoiset herneet siitä, kun myyjä jätti minut odottamaan esitelläkseen autoja välillä sisään tulleelle miesasiakkaalle meillä homman ollessa kesken.

Paljon ajavana tärkeitä asioita ovat kiihtyvyys ohituksessa, jarrusydeemit yms. turvallisuuteen vaikuttavat jutut. "Minkä värisen auton rva (pikkurouva, kuulin päässäni) haluaa? £¥@# väliä sillä on Tai no, en mustaa, valkoista enkä vihreää, koska haluan TURVALLISUUDEN takia erottua. Jnejne.
 
Lumi ja räntä ja jää. Olen valmiiksi ärtynyt huomisesta urakasta. Se voi olla kaunista, mutta vain jos joku muu tekee lumen siirrot.
 
Hups ja ainiin. Meilläkin on "talkkariviikko" joten pitää iltapäivällä muistaa katsoa pitäisikö vähän siistiä pihaa. Jätinkin auton kotipihalle (koska kesärenkaat) ja tulin bussilla töihin.
 
Naapurin äijä tuli, kiitos vain, jeesimään ja nyt on yli puolet siirrettynä. Ei tuota loppujen lopuksi tullutkaan kuin ehkä 5 tuumaa niin kolan käyttökin onnistui. Ensi yönä loput jäätää maahan kiinni, siitä seuraava ärsytyksen aihe.
 
Syysflunssa. Nenä vuotaa, kuumetta on vain hitusen ja ulkona on mitä kaunein sää!! Meillä päin saatiin eilen lunta ja aurinko paistaa, enkä tietenkään ole terveenä:x En myöskään päässyt kuvistunneille, jotka piti olla juuri tänään...
 
Olen pelannut Steamin mukaan PC-peliä Jagged Alliance 360 tuntia, eli 45 täyttä työpäivää. Suomalaisten keskimääräisellä tulotasolla se tarkoittaisi 5000 euron palkkaa. On tämä s**tana työmaa!
 
Oli nätti sää, joten ajattelin, että kunhan olen käynyt kaupassa ja laittanut lapsille ruuan, lähden pitkästä aikaa metsään. Nyt siellä sitten sataa.
 
Elämäni yllätykset sen kuin jatkuvat. Ensin hajosi se kiintolevy ja kolmen vuoden työt, nyt sitten viime keskiviikon ja torstain välisenä yönä tul(v)i yläkerran naapurilta vedet asuntoni katosta läpi. Kaikeksi onneksi nousin tekemään yösyöntileipää jääkaapille ja silloin tämän vedentulon huomasin. Oitis soitto huoltomiehelle, ja nyt vaan odotellaan vesivahingon kartoitusta. Pistää kyllä sapettamaan tapa, jolla sekä isännöintiyhtiö että vahinkourakoitsija hommiaan tekevät. Saa olla koko ajan oikomassa heidän vääriä oletuksiaan ja selkeästi virheellistä viestintäänsä.

Ainoa hyvä, mikä tästä voi seurata on se, että vihdoin pääsisin pois tästä kirotusta taloyhtiöstä, joka tuntuu olevan toinen toistaan pahempien omaannapaantuijottajien asuttama.
 
Flunssa iski toisen kerran tänä syksynä, ja jos mahdollista vielä hankalampaan aikaan kuin aiemmin. Tällä viikolla pitäisi saada paljon asioita aikaan - niin kouluun, kotiin kuin harrastuksiinkin liittyen - ja tämä tauti on kovin voimat vievää sorttia... Lisäksi minulla on tälle viikolle liput kahteen konserttiin, joista etenkin jälkimmäistä olen odottanut kärsimättömästi jo kuukausia. Toivottavasti perinteinen flunssan jälkivaiheen yskä jättää minut tällä kertaa rauhaan.
 
Lääkkeiden sivuvaikutukset, varsinkin unen laadun heikkeneminen. En tässä väsymystilassa kaipaa nyt yhtään mitään lisää väsymystä aiheuttavaa, kun en muutenkaan jaksa mitään, mutta tietysti olen nukkunut todella huonosti viimeiset viisi yötä. Pakko vain luottaa siihen että olo paranee kahden viikon päästä kun nämä alkavat toimia kunnolla.
 
Olen sellaisessa pisteessä, jossa hyvinkin pieniltä ja turhanpäiväisiltä vaikuttavat asiat saavat minussa suuren ärsytyksen aikaiseksi. Olen kuin sytytysherkällä nesteellä voideltu. Kun joku vähänkin sohii tulitikulla eli sanoo jonkun asian vähän poikittain, niin roihahdan. Pikkukersan itku, suojatielle pysähtymätön auto, väärin sanottu lause jossain, surkean makuinen kebabannos, kastunut vessapaperirulla, pimeä vuodenaika, töissä tarjolla olevat karkit, yövalvominen ennen seuraavaa työpäivää. :x
 
Morgoth sentään. Yleensä muistan treenejä seuraavana päivänä niissä tehdyt asiat kyllin hyvin kirjoittaakseni muutaman sanan mittaisten treenimuistiinpanojen perusteella kattavamman treenipäiväkirjan, vaan nytpä olen ihan aivosolmussa, muistissa on vain katkelmia sieltä täältä eikä mitään järkevää kokonaisuutta. Kirjoita tässä nyt sitten harjoituspäiväkirja, jonka avulla voi kerrata eilen opittua...
 
Kajaanin lukion kuvataidelinjaa ollaan ilmeisesti lakkauttamassa. Itse kävin ihan normaalilinjan, mutta olen kuitenkin aina ollut ylpeä siitä että lukiollamme (joka on muuten ainut koko kaupungissa) on jonkinlaista taidelinjojen tuomaa omaa identiteettiä.

Tämä menee ehkä vähän mainostamisen puolelle, mutta netissä pyörii jo adressi aiheeseen liittyen. Mikäli monipuolisen taideopetuksen jatkuminen pienilläkin paikkakunnilla kiinnostaa, saa allekirjoittaa!
 
Profiiliviesti
Keskustelu on suljettu.
Ylös