Loistava idea!Lathron sanoi:
Voisin todellakin hommata tuollaisen
kissan lisäksi niitä popsimaan.
Ärsyttää!
- Keskustelun aloittaja Steelsheen
- Aloitettu
- Profiiliviesti
Voisin todellakin hommata tuollaisen
kissan lisäksi niitä popsimaan.
No niin ärsyttää. En tykkää olla yksin puolustamassa jotain oikeasti hyväksi havaittua kun kaikki muut vääntävät sen negatiiviseksi ja kurjaksi. Jos olisin rikas niin alkaisin kiusallaankin tehdä kaikki ostokseni tästä lähin Taavetin K-kaupassa. Örkintakapuolikarva #¤R¤*
eowynofmay
Kontulainen
Mitämitä? Minä olen myös etulinjassa Taavetin K:n puolesta...
Amroth
Vaeltava haltianeito
Onkohan tämä ärsytyksen vai minkä aihe,en tiedä. Saan nykyään itkukohtauksia lähes missä tahansa. Aloin parkua kurssipaikassani. Äsken kun pelasi pikkuveljen kanssa tietokonepeliä, jouduin lähtemään eteiseen kyynelehtimään. Jolloin herra 13-vuotias äkämystyi ekiä enää suostunut pelaamaan minua vastaan. Taitaa liittyä jotenkin siihen, että olen nuori ja nuoen tunteet tuppaavat menemään melkoista vuoristorataa. Iloinen,surullinen, vihainen jne. kaikki tuntemukset tulevat milloin sattuu. Huokaus.:just:
E
Elbereth
Vieras
Ärsyttää hyvin paljon, ja hermostuttaa.
Rästissä 4 isoa koulutehtävää ja kaikki tietysti pitää tehdä tietyssä ajassa. Tosin yksi on opinnäytetyö, jonka tekemiseen on runsaasti aikaa, joten siitä en oo huolissani, mutta muista kyllä. Miksi juuri nyt ja kaikki samaan aikaan? Ja sitten niiden lisäksi on vielä autokoulu, joka syö vapaa-aikaa... Juuri nyt niitä harrastuksia tarvittaisiin, mutta missä välissä sitä ehtii?
On muitakin asioita, jotka ärsyttää, mutta niistä ei oikein joutaisi kantaa huolta. Onpahan vaan tosi typerä olo.
Ai niin, unohdin ihan, että tulin taas kipeäksi, vaikka vasta noin kuukausi sitten olin kuumeessa. No, nyt ei ole kuumetta, mutta läheltä liippaa, kauhea yskä päällä ja sen sellaista.
Rästissä 4 isoa koulutehtävää ja kaikki tietysti pitää tehdä tietyssä ajassa. Tosin yksi on opinnäytetyö, jonka tekemiseen on runsaasti aikaa, joten siitä en oo huolissani, mutta muista kyllä. Miksi juuri nyt ja kaikki samaan aikaan? Ja sitten niiden lisäksi on vielä autokoulu, joka syö vapaa-aikaa... Juuri nyt niitä harrastuksia tarvittaisiin, mutta missä välissä sitä ehtii?
On muitakin asioita, jotka ärsyttää, mutta niistä ei oikein joutaisi kantaa huolta. Onpahan vaan tosi typerä olo.
Ai niin, unohdin ihan, että tulin taas kipeäksi, vaikka vasta noin kuukausi sitten olin kuumeessa. No, nyt ei ole kuumetta, mutta läheltä liippaa, kauhea yskä päällä ja sen sellaista.
Fuinur
Kontulainen
Järvenpäässä oli tänä viikonloppuna karateleiri, jolle osallistuin, kuten yleensä leireille aina osallistun. Tälle leirille sisältyi Junioreiden SM-kisat, joihin myös osallistuin. Kisat olivat lauantaina. Kaikki alkoi hyvin, tein katani taitojeni rajoissa, mutta hävisin Benjamin Bruunille. Se ei harmittanut yhtään, koska tiesin tehneeni katani hyvin ja tiesin, että Benkku oli maailmanmestari ja hänen tekemä Seipai-katansa oli huomattavan paljon monimutkaisempi kuin minun Gin-katani ja siten myös mallikkaasti suoritettuna paljon parempi.
Kun kumite eli ottelusarjat alkoivat, niin sitten kävikin se itse ärsytyksen aihe. Sarjani oli poikien -93 raskas sarja. Ensimmäiseksi vastustajakseni sattui kanssani samalla luokalla oleva Janne. Aloimme siinä sitten ottelemaan ja ottelu alkoi tasaisesti. Sitten, ihan normaalissa valmiusasennossa, tunsin selvän napsahduksen polvessani, sen jälkeen jalasta katosi kantokyky ja kaaduin maahan. Sen jälkeen tuli kipu ja eräänlainen puutunut tunne. Ensiapuhenkilöt tulivat katsomaan jalkaa ja kerroin heille mitä tunsin. He laittoivat siihen jääpussin ja sanoivat, että ottelu pitäisi keskeyttää. Jatkoin kuitenkin ottelua (tyhmää tai ei) loppuun asti hammasta purren ja melkein yhdellä jalalla hyppien. Ottelu päättyi yllättäen tappiooni, mutta en ollut ahdistunut ottelutuloksesta, onnea Jannelle kun voitti minut, mutta eniten minua ahdisti polvi, joka oli lähes käyttökelvoton. Voitin kuitenkin kaikesta huolimatta SM-pronssia ja siihen on tyytyminen, vaikka hopeaankin olisi ollut mahdollisuudet ilman loukkaantumista.
Menin otteluiden jälkeen ensiapupisteeseen ja siellä laitettiin kylmäpussi jalkaan ja otettiin vakuutustiedot ylös. Ensiapuhenkilöt ja otteluni tuomari epäilivät, että jalasta olisi katkennut nivelkierukka ( http://en.wikipedia.org/wiki/Tear_of_meniscus ). Kysyin, onko se pahakin vamma ja vastaukseksi tuli suositus mennä heti kotona lääkäriin ja vähintään kaksi viikkoa lepoa jalalle ja eikä harjoituksia. Ei karatea kahteen viikkoon. Sen ehkä vielä kestäisin, mutta jos jalka ei ole kuukauden loppuun mennessä kunnossa, en voi osallistua täällä Lappeenrannassa pidettävälle kansainväliselle sensei Bill Bressawin vetämälle karateleirille. Ahdistavaa!
Ja kaiken tämän "hyvän" lisäksi loukkasin myös ranteeni enkä voi erikoisemmin kääntää sitäkään. Parempi olisi, että se ei ole mikään pahempi tapaus. Syöminenkin on yllättävän hankalaa, kun ei voi edes haarukkaa kunnolla käyttää.
Koulukin painaa päälle, olisi taas esseitä ja aineita ja tiivistelmiä ja läksyjä ja kaikkea, mitä pitäisi tehdä, vaikka ainoa mitä tekee mieli tehdä on maata hiljaa yksin huoneessa ja yrittää unohtaa kaikki mitä ulkomaailmassa tapahtuu. Yrittää tukahduttaa lääkkeillä pahanolontunteen ja vain olla hiljaa.
Kun kumite eli ottelusarjat alkoivat, niin sitten kävikin se itse ärsytyksen aihe. Sarjani oli poikien -93 raskas sarja. Ensimmäiseksi vastustajakseni sattui kanssani samalla luokalla oleva Janne. Aloimme siinä sitten ottelemaan ja ottelu alkoi tasaisesti. Sitten, ihan normaalissa valmiusasennossa, tunsin selvän napsahduksen polvessani, sen jälkeen jalasta katosi kantokyky ja kaaduin maahan. Sen jälkeen tuli kipu ja eräänlainen puutunut tunne. Ensiapuhenkilöt tulivat katsomaan jalkaa ja kerroin heille mitä tunsin. He laittoivat siihen jääpussin ja sanoivat, että ottelu pitäisi keskeyttää. Jatkoin kuitenkin ottelua (tyhmää tai ei) loppuun asti hammasta purren ja melkein yhdellä jalalla hyppien. Ottelu päättyi yllättäen tappiooni, mutta en ollut ahdistunut ottelutuloksesta, onnea Jannelle kun voitti minut, mutta eniten minua ahdisti polvi, joka oli lähes käyttökelvoton. Voitin kuitenkin kaikesta huolimatta SM-pronssia ja siihen on tyytyminen, vaikka hopeaankin olisi ollut mahdollisuudet ilman loukkaantumista.
Menin otteluiden jälkeen ensiapupisteeseen ja siellä laitettiin kylmäpussi jalkaan ja otettiin vakuutustiedot ylös. Ensiapuhenkilöt ja otteluni tuomari epäilivät, että jalasta olisi katkennut nivelkierukka ( http://en.wikipedia.org/wiki/Tear_of_meniscus ). Kysyin, onko se pahakin vamma ja vastaukseksi tuli suositus mennä heti kotona lääkäriin ja vähintään kaksi viikkoa lepoa jalalle ja eikä harjoituksia. Ei karatea kahteen viikkoon. Sen ehkä vielä kestäisin, mutta jos jalka ei ole kuukauden loppuun mennessä kunnossa, en voi osallistua täällä Lappeenrannassa pidettävälle kansainväliselle sensei Bill Bressawin vetämälle karateleirille. Ahdistavaa!
Ja kaiken tämän "hyvän" lisäksi loukkasin myös ranteeni enkä voi erikoisemmin kääntää sitäkään. Parempi olisi, että se ei ole mikään pahempi tapaus. Syöminenkin on yllättävän hankalaa, kun ei voi edes haarukkaa kunnolla käyttää.
Koulukin painaa päälle, olisi taas esseitä ja aineita ja tiivistelmiä ja läksyjä ja kaikkea, mitä pitäisi tehdä, vaikka ainoa mitä tekee mieli tehdä on maata hiljaa yksin huoneessa ja yrittää unohtaa kaikki mitä ulkomaailmassa tapahtuu. Yrittää tukahduttaa lääkkeillä pahanolontunteen ja vain olla hiljaa.
A
Aehtla
Vieras
Incánus sanoi:
Unen puute ja väsymys on hyvin ärsyttävää! Minulla ei ole ikinä ollut nukahtamis-/nukkumisongelmia, mutta nyt viime aikoina kaikenmaailman ajatukset pyörivät päässä. Olen muutamana iltana mennyt hyvinkin ajoissa nukkumaan ja on se sitten ärsyttävää ja turhauttavaa kun ajatukset kiertävät outoja ratoja eikä vaan nukahda. Aamulla huomaa valvoneensa...
Pagba
Pronominit hän/hänen
Fuinurilta oli tuossa jupakassa kaikkein pahin veto otella ottelu hammasta purren loppuun. Sen tosin ymmärtää, että vammautuminen aiheuttaa välittömän sisuuntumisen. Kun pari viikkoa sitten astuin nukkekodin pöydän päälle ja sain verta vuotavan haavan jalkapohjaani, niin mitä ensimmäiseksi tein? Menin lenkkisaunaan kaikenlaisten ihastuttavien bakteerien pariin avohaava jalkapohjassani. Tyhmää mutta niin inhimillistä.
Jos kaikkein pahin skenaario toteutuu, eli et enää voi harjoittaa karatea tai muita rakastamiasi lajeja, niin älä jää murehtimaan kohtaloasi, vaan löydä sellaisia lajeja, joissa jalkoja ei niin tarvita. Soutu ja melonta vaikkapa. Liikkuminen on tärkeintä. Kierivä kivi ei jäädy eikä vierivä virta sammaloidu.
Nämä foorumin ideasta piittaamattomat "Hei, ihailkaa ainutlaatuisia ajatuksiani!"-tulokkaat vuoroin ärsyttävät ja omaperäisyydellään ilahduttavat.
Jos kaikkein pahin skenaario toteutuu, eli et enää voi harjoittaa karatea tai muita rakastamiasi lajeja, niin älä jää murehtimaan kohtaloasi, vaan löydä sellaisia lajeja, joissa jalkoja ei niin tarvita. Soutu ja melonta vaikkapa. Liikkuminen on tärkeintä. Kierivä kivi ei jäädy eikä vierivä virta sammaloidu.
Nämä foorumin ideasta piittaamattomat "Hei, ihailkaa ainutlaatuisia ajatuksiani!"-tulokkaat vuoroin ärsyttävät ja omaperäisyydellään ilahduttavat.
Pari-kolme päivää putkeen jatkunut päänsärky. Alkoi alunperin viime viikolla, oli yläselkä ja hartiat niin jumissa, että ainoa mikä auttoi oli lihasrelaksantti. Ärsyttävintä tässä on se, että itselläni ei tietenkään ole lihasrelaksantteja enää enkä muutenkaan viitsisi niitä jatkuvasti syödä. Koska käsiäkin välillä puuduttaa, soitin ja varasin lääkäriajan. Valitettavasti seuraava vapaa aika oli 30.11. eli kolmen viikon kuluttua. Pitää varmaan katsoa josko menisi terveyskeskukseen joku aamu tai soittaisi ja varaisi päivystysajan. Aiemmin päänsärky oli vain iltaisin, mutta nyt on näköjään jo päivällä päänsärkyä, joten ei ole kivaa. Tämä on vieläpä sellaista migreeninomaista, jolloin tulee myös jonkin verran huono olo, mikä ei todellakaan ole kivaa! Ärrrr.
Voi että olen taas idiootti.
Me teemme historiankurssilla tutkielmaa valitsemastamme antiikkiin liittyvästä aiheesta. Opettaja sattuu olemaan aika raivostuttava henkilö ja vaatii hirveän laajan ja tarkasti tehdyn tuotoksen. Sitä on tehty koko jakson ajan atk-luokassa ja nyt tiistaina se pitää palauttaa.. Edessä on siis projekti nimeltä "historiantutkielma viikonloppuna".
Ei sillä, että sitä olisi muutoin raivostuttavaa tehdä, mutta pistää vaan miettimään miksi ihmeessä en tehnyt sitä jo perjantai- ja lauantai-iltoina.. Nyt kaikki hommat jäi ikävästi sunnuntai-illalle, johon kuuluu myös ruotsin ja ranskan sanakokeisiin valmistautuminen. Kyllä, kello ei ole edes puoltapäivää, mutta tiedän, että keksin vielä jonkin verukkeen lykätäkseni hommien hoitamista jonnekin myöhäisiltaan.
Koeviikkokin olisi tulossa ja pitäisi alkaa harkita miettiä oppikirjojen avaamista. En vaan millään jaksaisi.. Mitenköhän minä sitten joskus - kun mahdollisesti pääsen yliopistoon - tulen selviämään mistään, kun kerran jo lukiossa napisen lukemisen määrästä?
Lisäksi raivostuttaa portaiden/yläkerran aulan remontti, josta lähtee taas ikävän paljon puupölyä ympäröiviin huoneisiin. Tuossa on muka joku koje, jonka pitäisi ilmeisesti imaista niitä pölyjä pihalle, mutta se ei kyllä toimi erityisen hyvin. Ainakin minun huone on saanut kauniin kerroksen puuainesta osakseen, mikä sinällään raastaa hermoja. On nimittäin aika vaikeaa olla "pyyhin pölyt heti kun sitä on" -ihminen sillä aikaa kun pölyä tulee koko ajan lisää.. =P
Me teemme historiankurssilla tutkielmaa valitsemastamme antiikkiin liittyvästä aiheesta. Opettaja sattuu olemaan aika raivostuttava henkilö ja vaatii hirveän laajan ja tarkasti tehdyn tuotoksen. Sitä on tehty koko jakson ajan atk-luokassa ja nyt tiistaina se pitää palauttaa.. Edessä on siis projekti nimeltä "historiantutkielma viikonloppuna".
Ei sillä, että sitä olisi muutoin raivostuttavaa tehdä, mutta pistää vaan miettimään miksi ihmeessä en tehnyt sitä jo perjantai- ja lauantai-iltoina.. Nyt kaikki hommat jäi ikävästi sunnuntai-illalle, johon kuuluu myös ruotsin ja ranskan sanakokeisiin valmistautuminen. Kyllä, kello ei ole edes puoltapäivää, mutta tiedän, että keksin vielä jonkin verukkeen lykätäkseni hommien hoitamista jonnekin myöhäisiltaan.
Koeviikkokin olisi tulossa ja pitäisi alkaa harkita miettiä oppikirjojen avaamista. En vaan millään jaksaisi.. Mitenköhän minä sitten joskus - kun mahdollisesti pääsen yliopistoon - tulen selviämään mistään, kun kerran jo lukiossa napisen lukemisen määrästä?
Lisäksi raivostuttaa portaiden/yläkerran aulan remontti, josta lähtee taas ikävän paljon puupölyä ympäröiviin huoneisiin. Tuossa on muka joku koje, jonka pitäisi ilmeisesti imaista niitä pölyjä pihalle, mutta se ei kyllä toimi erityisen hyvin. Ainakin minun huone on saanut kauniin kerroksen puuainesta osakseen, mikä sinällään raastaa hermoja. On nimittäin aika vaikeaa olla "pyyhin pölyt heti kun sitä on" -ihminen sillä aikaa kun pölyä tulee koko ajan lisää.. =P
Last edited:
Isilmírë
Kuukivi
Círdan, kuulostaa todella tutulta. Mieleen on jäänyt erityisesti iso lukioaikainen hissankoe, johon luin sitä edeltävänä aamuyönä - alusvaatteisillani ja ikkuna auki pakkasyöhön, että kylmyys pitäisi minut hereillä. Ja äikäntunnin puhe, jonka valmistelin välitunneilla sinä päivänä, kun se piti pitää. Ja kuviksen lopputyö, jota maalasin yli yön, menin aamulla kouluun nukkumatta yhtään välissä ja maalasin vielä kaikki välitunnit, samoin ne lukuaineiden tunnit, joilla opettajat suhtautuivat kyllin myötämielisesti siveltimen kanssa hosumiseen heidän opettaessaan (ehkä se kuvataidelukiossa katsottiin jotenkin ymmärrettäväksi puuhaksi), ja lopuksi vielä koko kuviksen kaksoistunnin, joka oli päivän viimeinen ja jonka päätteeksi työ piti palauttaa, jos aikoi läpäistä kurssin.
En siis oppinut kunnon opiskelutaitoja lukiossa, ja ainakin oman kokemukseni perusteella väitän, että sellainen ihan oikeasti kostautuu yliopistossa. Siellä kun on niin helppo lykätä tenttien suorittamista tenttipäivästä toiseen ja ajatella, että milloin minkäkin kurssin voi suorittaa sitten kun se seuraavan kerran on tarjolla, ei nyt. Pidä siis todellakin varasi!
En siis oppinut kunnon opiskelutaitoja lukiossa, ja ainakin oman kokemukseni perusteella väitän, että sellainen ihan oikeasti kostautuu yliopistossa. Siellä kun on niin helppo lykätä tenttien suorittamista tenttipäivästä toiseen ja ajatella, että milloin minkäkin kurssin voi suorittaa sitten kun se seuraavan kerran on tarjolla, ei nyt. Pidä siis todellakin varasi!
Telimektar
Fundamentalisti
Círdani sanoi:
Komppaan Isilmírëä, tässä on todellisia vaaroja. Minä pärjäsin aikanaan peruskoulun ja lukion reaaliaineissa (matematiikkaa lukuunottamatta) liian helpolla, enkä totutellut pänttäämään sitkeästi tylsiä asioita, ei-suosikkiaineissani tyydyin menemään läpi rimaa hipoen. Yliopisto-opinnot sitten lupaavan alun jälkeen todella venyivät. Jos ei ole totutellut työskentelemään silloinkin kun ei huvita, niin edes kiinnostaviakaan asioita ei jaksa opiskella systemaattisesti.
Ereine
Kontulainen
Minullakin on sama vika, pärjäsin peruskoulun ja lukion lähinnä hyvän muistin ansiosta, riitti kun luin asiat edellisenä iltana ja sain ihan tarpeeksi hyviä numeroita. Mutta en ikinä oppinut opiskelemaan ja minulla oli vaikeuksia selvitä ammattikorkeassa tenteistä, niistä ehkä korkeintaan kahdesta joita meillä vuosittain oli. Pänttääminen on hyvä taito 
Isilmírë
Kuukivi
Samoin muistissa pitäminen on hyvä taito. Sitäkään minä en tullut opetelleeksi lukiossa. Yliopistolla sitten ihmettelin silmät ymmyrkäisinä, kun ihmiset muistivat edellisellä lukukaudella opetettuja asioita ja pystyivät soveltamaan niitä muilla kursseilla niin kuin pitikin, kun minä olin autuaasti unohtanut suurimman osan tenttien jälkeen kun en olut vaivautunut kertaamaan. Ts. muut kurssilaiset ymmärsivät, että nyt opiskellaan ammattia varten eikä siksi, että päästäisiin läpi tenteistä. Minulla sen asian sisäistäminen ei oikein onnistunut ennen kuin ammattikorkeassa. Silloin perheessä olikin jo lapsi, ja minun oli vihdoinkin pakko oppia ensinnäkin suunittelemaan ajankäyttöni kunnolla ja toisekseen työskentelemään valmistumista ajatellen eikä vain tentistä tenttiin asioita eläen.
Ärsyttää pikkusiskon puolesta. Jumalaton myötä-ärsytys.
Siskolla olisi nyt seiskalla tulossa ensimmäinen iso äikänkoe, ja hän ja muut samalla ala-asteella opiskelleet ovat ihan hukassa. Edellinen opettaja (joka ikävä kyllä opettaa nyt pikkuveljeäni) on aivan mielettömän epäpätevä, eikä käsitellyt kaikkia asioita mitä kutosluokan äidinkieleen olisi kuulunut! Onneksi itselläni oli täysin eri opettaja eri koulussa (joka lakkautettiin -.-).
No, pitää itse opettaa siskoa.
Siskolla olisi nyt seiskalla tulossa ensimmäinen iso äikänkoe, ja hän ja muut samalla ala-asteella opiskelleet ovat ihan hukassa. Edellinen opettaja (joka ikävä kyllä opettaa nyt pikkuveljeäni) on aivan mielettömän epäpätevä, eikä käsitellyt kaikkia asioita mitä kutosluokan äidinkieleen olisi kuulunut! Onneksi itselläni oli täysin eri opettaja eri koulussa (joka lakkautettiin -.-).
No, pitää itse opettaa siskoa.
Steelsheen
teräskiiltovotjake
Minäkin olen huomannut että yliopisto kyllä kostaa ihanasti sen kun ei ole opetellut oppimaan (tosin sitä en ole vielä ymmärtänyt miten se muka on minun vikani jos lukiossa vaan vielä oli niin helppoa, miksi ihminen pänttäisi hiki hatussa kun pienelläkin lukemisella tulee hyviä tuloksia? Syytän mieluummin esim. järjestelmää, lukiosta yliopistoon vaan on ihan käsittämätön kuilu. Ja yliopisto ihan muutenkin on tosi ärsyttävä laitos, en ole edelleenkään selvillä yhtään mistään käytännöistä ![[22]](/styles/kontu/hymiot/22.png "Kakskakkonen [22]")
). Itselläni on tässä periodissa niin harva aikataulu että tuntuu siltä kuin ei aikataulua olisikaan enkä osaa siis rytmittää ajankäyttöäni sitäkään vähää kuin aikaisemmin. Lisänä tietysti se ettei opiskelualani tai sen sisaraineet kiinnosta pätkän vertaa. Mutta tuskin opiskelumäärä vaihtamalla ainakaan helpottaa, eli pakko olisi kai opetella vaikka olenkin käsittämättömän laiskaksi käynyt.
Vampiren ärsytyksenaiheesta puolestaan tuli mieleen muisto jostain yläasteajoilta. Olin kipeänä poissa koulusta ja kysyin kyllä ihan asiallisesti kavereilta läksyt, mutta poissaollessani oli ilmoitettu myös äidinkielen kokeen päivämäärä, jonka tietäminen ei ilmeisesti kuulunut olennaisiin asioihin, sillä kouluun palatessani kuulin että jaaha, koe on huomenna (enkä ollut poissa mitään kuukautta, korkeintaan viikon). Opettajaltakaan ei herunut ymmärrystä, ilmeisesti siis olisi ollut minun vastuullani tietää ettei minulle ollut kerrottu kaikkea mitä olisi pitänyt tietää. Kummallisia epäloogisuuksia tässä maailmassa.
Varsinainen ärsytyksenaiheeni liittyy sekin ajankäyttöön, NaNoni on kohta kymmenentuhatta sanaa aikataulusta jäljessä koska viime viikolla en saanut aikaiseksi juuri mitään. Ja yritin yhtä kohtausta varten kuunnella Mozartin Requiemia, mutta totesin että kaikki taltioinnit siitä jotka nyt tähän hätään jaksoin löytää ovat puuduttavan hidastempoisia nyt kun olen sitä itse ollut esittämässä huomattavasti kiireisemmän johtajan kanssa.
). Itselläni on tässä periodissa niin harva aikataulu että tuntuu siltä kuin ei aikataulua olisikaan enkä osaa siis rytmittää ajankäyttöäni sitäkään vähää kuin aikaisemmin. Lisänä tietysti se ettei opiskelualani tai sen sisaraineet kiinnosta pätkän vertaa. Mutta tuskin opiskelumäärä vaihtamalla ainakaan helpottaa, eli pakko olisi kai opetella vaikka olenkin käsittämättömän laiskaksi käynyt.Vampiren ärsytyksenaiheesta puolestaan tuli mieleen muisto jostain yläasteajoilta. Olin kipeänä poissa koulusta ja kysyin kyllä ihan asiallisesti kavereilta läksyt, mutta poissaollessani oli ilmoitettu myös äidinkielen kokeen päivämäärä, jonka tietäminen ei ilmeisesti kuulunut olennaisiin asioihin, sillä kouluun palatessani kuulin että jaaha, koe on huomenna (enkä ollut poissa mitään kuukautta, korkeintaan viikon). Opettajaltakaan ei herunut ymmärrystä, ilmeisesti siis olisi ollut minun vastuullani tietää ettei minulle ollut kerrottu kaikkea mitä olisi pitänyt tietää. Kummallisia epäloogisuuksia tässä maailmassa.
Varsinainen ärsytyksenaiheeni liittyy sekin ajankäyttöön, NaNoni on kohta kymmenentuhatta sanaa aikataulusta jäljessä koska viime viikolla en saanut aikaiseksi juuri mitään. Ja yritin yhtä kohtausta varten kuunnella Mozartin Requiemia, mutta totesin että kaikki taltioinnit siitä jotka nyt tähän hätään jaksoin löytää ovat puuduttavan hidastempoisia nyt kun olen sitä itse ollut esittämässä huomattavasti kiireisemmän johtajan kanssa.
- Profiiliviesti
