Ärsyttää!

Huomasin eilen Maikkarilla mainoskatkolla siinä "Juuri nyt MTV3:n netissä" -osiossa raivostuttavan kirjoitusvirheen. Siinä luki jotakuinkin "f1-talleissa alkaa putoilemaan päitä". Ei ala putoilemaan, alkaa putoilla!! Är. Lisäksi Scan Burgerin ketsuppipusseissa ym. lukee "Kun koko ja maku ratkaisee." ÄR!

Tällä hetkellä ärsyttää, että olo on varsin hutera ja sairas ja koulusta voisin hyvin lähteä kotiin, kun ei ole enää tuntejakaan, ja soittotunnin voin perua, kansalaisopiston kiinantunnille ei ole pakko mennä, mutta minä en uskalla soittaa ja perua fobiaterapiaa tältä päivältä! En kyllä halua, että äitikään soittaa, mutta en minä vain uskalla soittaa sille. Eilenkin olin kotona kipeänä ja arvoin, että jaksanko tänään kouluun, mutta tulin siksi, jotta menisin sinne terapiaan. Enminäuskallasoittaasillemuttapitäisikohtajosmeinasinajoissailmoittaa!

Miksi ihmeessä HKL ei lisää Helsingin bussilinja 59:n aamulla 8: ja 9: välillä ajettavia vuoroja?! (linja ajaa reittiä Pajamäki-Herttoniemi/Herttoniemi-Pajamäki) On örkkimäisen ärsyttävää joutua luikertelemaan ulos täpötäydestä bussista kuin joku voro! Ärh. No, turhaanhan minä täällä rähisen, mutta kun olen ko. asian takia kuin ärsytetty terrieri: Haukkuja tulee tuutin täydeltä ja kertaryminällä.

Tänään atk-tunnilla kävi ilmi, että käyttämäni muistitikku on hukkunut. Kuukausi työtä, ja nyt se on jossain hukassa. Ärsyttää.

Sen siitä saa, kun on laiska. Nyt pitää äikän esseetä kirjoittaa puolille öin, kun ei aiemmin saanut aikaiseksi. Ja aamulla pitäisi herätä seitsemältä kouluun. Tämä ei sinäänsä harmita yhtä paljon kuin silloin, kun jää tekemään jotain turhaa (Pelaamaan pasianssia koneelle!), ja huomaa kellon olevan kaksitoista. Ja kun matikan tunnilla leikkii laskimella tehtävien teon sijaan, ei siinä opi tehokkaasti. Siis kotona pitää kuluttaa aikaa opiskeluun, joka meni hukkaan tunnilla laskimeela leikkiessä.

Olen vähän sairaana, sen verran etten ole menossa töihin mutta en missään kauheassa taudissa. Ongelmana on se että olen työllistetty ja työkkäri vaatii todistuksen jo ensimmäisestä sairaspäivästä ja minä joudun vaivaamaan terveysasemaa tuollaisella, kun he eivät voi kuitenkaan tehdä taudille mitään. Onneksi terveydenhoitajan todistus sentään riittää.

Minulla lähti biologian koe 40 pisteellä. L:n raja oli pyörinyt aiempina vuosina siinä 40-42 rajalla, joten siinä sitten odottelin pari kuukautta kauhun vallassa pisteideni kohtaloa. Mutta kuinka ollakaan, koe tuli tutkintolautakunnalta takaisin 41 pisteellä, ja sinä vuonna ällään olisi riittänyt se 40 pistettäkin. Että välillä niinkin päin. Itsekin olisin aivan takuuvarmasti uusinut jos olisi parista pisteestä jäänyt kiinni, sellainen vaan menee kestokyvyn yli.

Mutta tällä hetkellä ärsytyskynnykseni on todella rankasti ylittynyt. Puoleen väliin ehtinyt työssäoppimisjakso erittäin kiinnostavassa paikassa keskeytyi ties kuinka pitkälle jatkuvaan sairauslomaan, kun heti aamuvuoron alkajaisiksi onnistuin telomaan selkäni. Olin viemässä erittäin painavia kuvantamislaitteita leikkaussalista toiseen, vieläpä jokseenkin ahtaan kulkuväylän kautta, ja koska aikaa ei ollut loputtomiin jouduin riuhtaisemaan vempelettä oikein voimalla. Mikä oli tietenkin äärimmäisen typerä ratkaisu, seurauksena sanoinkuvaamaton lamaannuttava kipu alaselässä. Jokainen noidannuolen kokenut tietää mistä puhun.

Tällä hetkellä sairauslomaa on viikon loppuun asti, mutta se tuskin riittänee saamaan selkääni työkuntoon kun en edes kenkiä saa jalkaan vahvasta kipulääkityksestä ja lihasrelaksanteista huolimatta. Ja pahimmassa tapauksessa joudun siis keskeyttämään työssäoppimisen, en pääse näyttöön parin viikon päästä enkä näin ollen vietäkään valmistujaisia joulukuussa. :-(

Että juu, ärsyttää kyllä, lievästi sanottuna, ja vähän muutakin. GRRRRR!

(Alun kommentti liittyy yo-kokeiden tuloksiin, jotka kovin ärsyttivät useitakin kontulaisia. Viestit, joissa käsitellään pelkästään ko. aihetta on siirretty Majatalon yo-kirjoitus-topikiin. Terv. Lehtokuusama)

Oijoi, Ravenheart, C-kaari koitui kohtaloksesi. Osanottoni.

Tänään töissä tein yksin kahden ihmisen työt, mutta se ei juuri ärsyttänyt. Vain pari kertaa tuli piesty olo. Puhelutkin sain siirtää ajanvaraukseen ja purin siirron aina kun tuli luukullaistumisaikaa. Jos jokin on ärsyttänyt, niin kalanmakuiset röyhtäykset ruokailun jälkeen. Duunilohi maistui tällä kertaa enemmän kalalta kuin vesinisäkkäältä.

Taloyhtiön pesutuvan koneilla on joku ongelma, joten ne eivät sitten huuhdelleet pyykkiä lainkaan, pyörittivät pesuvaihetta vain koko pesuohjelman oletetun ajan. Piti katkaista virta seinän hätäkatkaisijasta, jotta sain pyörinnän keskeytettyä ja luukun auki koneesta.

Jännityksellä odotan kuinka nopeasti taloyhtiö reagoi äsken lähettämääni sähköiseen vikailmoitukseen. Pari päivää? Viikko?

Voin kuvitella taloyhtiön työhönopastuksen: "Tosta linkistä pääsee vikailmoituspostilaatikkoon. Siellä voi käydä jos ei tosiaankaan ole mitään muuta tekemistä. Mä kävin siellä viimeksi apaut kuukausi sitten kun joku idiootti oli poistanut pasianssin tästä koneesta. Ei siellä mitään tärkeää ollut."

Jäykkä niska ja alkava päänsärky. Kokemuksesta tiedän, ettei särky hellitä itsestään, vaan jomottaa koko loppupäivän, ellen sorru lääkitykseen. Tulee pilleriä niellessä niin luuserifiilis.

Poskihampaastani lohkesi palanen normaalin pureskelutoimituksen yhteydessä. :censor:

Kumma kyllä mitään särkyä tms. ei ole ilmaantunut.

Joidenkin ihmisten halu kuolla ihmetyttää määrältään minua suuresti, päätellen siitä miten väärän henkilön työmatkapyörää ne menevät ensin ansoittamaan ja sitten kaksi päivää myöhemmin rikkomaan.

Tämä jatkuva väsymys! Nukun kyllä riittävästi, yleensä, ja silti olen ihan väsy jo klo 17:a aikoihin. En nuku päiväunia, en osaa muuten enää nukkua illalla. Toisaalta toissailtainen valvominen yö2:n ja eilinen valvominen 1:n yöllä vaikuttavat varmaankin tällä hetkellä.
Tänään jalkapalloharjoituksissa en alkuun jaksanut keskittyä yhtään jalkapallon pelaamiseen ja harjoituksissa parinani toiminut pelikaverini joutui oikaisemaan peliäni sanomalla, että minun olisi pitänyt keskittyä harjoituksiin eikä muihin asioihin. Siinä hän oli kyllä 100% oikeassa, silä eihän joukkuepeleistä tule mitään jos yksi osallistuja on ihan tumput suorina eikä keskity itse tekemiseen pätkän vertaa.

Lisäksi ärsyttää, kun pikkuveli kuuntelee radiota ja telkkaria liian kovalla!

Mahtava olo itselläni kun menin vastaamaan sähköpostiviestiin, jonka olin saanut eräältä pojalta, joka sanoo ´´olevansa ihastunut minuun´´. Ongelman nimi on se, että itse en ole tippaakaan kiinnostunut hänestä. Eihän vastaamisessa sinänsä ole mitään väärää, mutta kun minä onneton menin kirjoittamaan, että suostun hänen seurustelupyyntöönsä, vaikken olisi halunnutkaan! Tunnen itseni inhottavaksi, valehtelevaksi örkiksi.:evil:
Kaiken huipuksi en voi myöntää valehdelleeni, se olisi kerrassaan mahdotonta. Enkä kyllä kerro vanhemmille vaikka mikä olisi, vielä. Voi suutari, olenpa nyt kerrassaan ihanasa tilanteessa.:just:

Mari, olisikohan nyt kuitenkin järkevintä ottaa ja kirjoittaa uusi viesti jossa selvittää asiat kunnolla ennen kuin homma karkaa käsistä entistä pahemmin. Ikävää, kyllä, mutta vielä ikävämpää se on jos asiaa ei selvitä heti.


Chrome päätti ruveta takkuamaan eikä mikään auta. Selaimen vaihto sotki kaiken mitä olin lukemassa ja tekemässä. x)

Enemmän tympii tämä aikaansaamattomuus, tunne ettei vain osaa tehdä mitään. Turha elämä ja tuhat sivua angstia joka pitäisi vuodattaa johonkin, mutta, eh.

Niin, tietystikin olisi parasta hoitta asia heti, eikä odottaa kunnes vastassa on vallan kauhea katastrofi, ja katastrofi on taattu, jos ko. poika saa itse vaheeni selville. Olen minäkin varsinainen pölkkypää. No, eip ainakaan paranna asiaa ruveta haukkumaan itseään. Kyseinen poika kerkesi jo kirjoittaa, että seurustelu-asiaa ei mainita opiskelupaikassa. Tahtoo sanoa, etten uskalla mennä huomenna opiskelupaikkaan ja kohdata häntä. Enkä tietenkään voi olla poissa opiskelupaikasta. Ei hyvä juttu alkuunkaan.

Juu.. laatuaika Miesystäväni kanssa vaihtui sairaalareissuun viime perjantaina. Oikea käsi on nyt 90asteen kulmakipsissä keskiviikkoon saakka. Sitten katsotaan, onko mitään vai löytyikö jonkinlainen hiusmurtuma.

Kaatusin vintin rappusissa ja oli miesystävän mukaan erittäin pahan näkönen ilmalento.. kipu kyllä kertoo, että näin on tapahtunut.. olen kuitenkin hengissä

Ärsyttää kuitenkin, etten voi tehdä mitään normaaleja asioita. En voi myöskään ajaa autoa. Tässä sitä odotellaan, josko saisin tiedon kyynerpään tilanteesta ja päivät yksin kotona, ovat aika Mordorista.

Ja se, ettei vintin rappusille laitettu jarruteippiä, vaikka pyysin, ärsyttää vielä enemmän. Ei tarvitse tehdä mitään ennen kuin heille itselleen tapahtuu jotain. Itse olin vain huolimaton ja kömpelö, koska liukastuin villasukilla (joita on pakko pitää siellä, koska se on vanha talo ja paleltuisin ilman niitä..) vintin rappusilla, joita anoppi on kävellyt jo yli 40vuotta. Että minua kiukuttaa! Noh, pääasia on, että olen kuitenkin elossa, eikä käynyt pahemmin.

Huolestumiseni, Henkka.

Olen ollut samanlaisessa tilanteessa, Mari. Silloin minulla itselläni ei ollut rohkeutta tunnustaa, että en vastannut toisen tunteisiin, vaikka seurustelimmekin. Yhteinen ystävä teki sen puolestani luullen, että olin tunnustanut ja sai itkevän tytön syliinsä. Ystäväni ei säästellyt sanojaan tapauksesta kertoessaan ja häpeän lisäksi tunsin ensimmäistä kertaa itse toiselle aiheuttamani tuskan. Se oli hyödyllinen opetus, vaikka sen viulut maksoikin syytön tyttö.

Sain työvuorolistan ensimmäiseen hoitovapaan jälkeiseen työjaksoon. Kävi ilmi, että vakikohteeni työajat ovat muuttuneet. Aiemmin myöhempi päivävuoro tuotti joskus hankaluuksia, jos se venyi ja osui yhteen miehen yövuoron kanssa, mutta aiempi päivävuoro sopi kuin nappi silmään. Vaan eipä enää. Nyt aiempaan vuoroon pitää lähteä jo ennen kuin mies ehtii kotiin yövuorostaan, ja myöhempi jatkuu entistä pidempään, niin etten varmasti ehdi kotiin ennen kuin mies lähtee yövuoroon. Kummassakin tapauksessa ongelmana on yksivuotias piipero, jota ei voi jättää tunniksi kahden kesken kahdeksanvuotiaan isoveljensä kanssa sen paremmin aamulla kuin illallakaan. Alkaa mennä mahdottomaksi, en minä voi sitäkään edellyttää, että vanhempani ovat jatkuvasti lapsenvahteina aamuin illoin.

Pikaista paranemista Henanelle, inhottavan kuuloinen tilanne

Silmiä särkee, eli päätä särkee. Johtuu näistä silmälaseista, jotka on tosin ostettu vasta noin puolitoista vuotta sitten. Tympii kun koko ajan näkö menee joko huonommaksi tai paremmaksi ja näitä saa olla koko ajan vaihtamassa.
No, onhan nämä nähneet jo elämääkin, kun toisessa linssissä on kolme naarmua ja sankojen pinnoitukset alkavat rapistua pois. Kärsin siis vielä tammikuuhun asti ja hyökkään alennuksien kimppuun.

Ravenheart sanoi:

Jokainen noidannuolen kokenut tietää mistä puhun

Click to expand...

Jollaista juuri täällä podetaan, parit piikit ja reseptilääkkeet eivät kauheasti ole helpottaneet. Toinen kerta elämässäni. Sympatiani sinnepäin!
Ja Henanelle oikein nopeaa parantumista!