Aika entinen ei koskaan enää palaa

Kuten voimme päätellä niin tämä on topikki menneiden aikojen muisteluun. Niin hyvässä kuin pahassakin. Ei kaikki ennen ollut paremmin vaikka välillä siltä saattaisi äkkiseltään tuntuakin.
Eikä mitään rajoituksia että joku asia olisi liian uutta muisteltavaksi. Jos on itse vaikka 15 niin 10 vuotta taaksepäin on kaksi kolmannesta elämästä. Ja eihän vuoden takaistakaan aikaa enää voi takaisin saada.

Minä haikailin tässä sitä aikaa kun posti vielä otti kirjeitä vastaan ihmisten postilaatikoista. Moni varmaan muistaa vielä ne klipsillä olleet heijastimet mitkä kiinnitettiin postilaatikon reunaan kun laittoi kirjeen sinne niin postinkantaja noukki kirjeen matkaansa.
Joudun laittamaan tänään kirjeen postiin ja tuntuu ihan hullulta että sen takia pitää lähteä autolla aikaisemmin ja pysäyttää auto ja stratata se taas uudestaan. Vain viedäkseen yhden pahuksen kirjeen laatikkoon. Kun olen juuri lähdössä kävelylle ja voisin vaan tiputtaa sen postilaatikkoon ohikulkiessani.
Kyllä on vähän ikävä myös sitä kun posti kantoi kirjeen jokaisena arkipäivänä. Ei ole postin palvelut enää kuten ennen...

Edit. Kirjoitusvirheitä.

Loistava topsu! Tähän tulee varmaan kirjoiteltua kaikenlaista...

Jaamar sanoi:

Minä haikailin tässä sitä aikaa kun posti vielä otti kirjeitä vastaan ihmisten postilaatikoista. Moni varmaan muistaa vielä ne klipsillä olleet heijastimet mitkä kiinnitettiin postilaatikon reunaan kun laittoi kirjeen sinne niin postinkantaja noukki kirjeen matkaansa.

Click to expand...

Mä en muista tällaista ollenkaan Liekö syynä se, että olen (paria varhaislapsuuden vuotta lukuunottamatta) asunut oikeastaan aina taajamassa? Täytyypäs huvikseen kysäistä vanhemmilta tästä joskus...

70-luvun lopulla asuttiin Siuntiossa, ja vaikka posti ja lehdet normaalisti jaettiin postilaatikkoon, niin sunnuntaisin jakajilla oli vapaapäivä ja hesarit piti käydä itse hakemassa parin kilsan päästä Siuntion rautatieasemalta. Siellä oli sellainen HS-logolla varustettu lukitsematon puulaatikko (vieressä oli samanlainen laatikko, jossa oli talvisin hiekkaa), johon lehtiniput oli jakeluautolla aamuyöstä käyty pudottamassa, ja sieltä sitten tilaajat hakivat omansa pois. Vaikka laatikko oli tosiaan lukitsematon, en muista ikinä kuulleeni että joku olisi jäänyt lehteään paitsi.

Siuntiosta Helsinkiin tai mummolaan Kauklahteen pääsi helpoiten junalla. Ensin piti mennä sellaisella sinivalkoisella lättähatulla eli kiskobussilla Kirkkonummelle, ja sitten paikallisjunalla Hesan suuntaan. Aikatauluttaminen oli tarkkaa, koska lättähattuja ei kulkenut kuin muutama päivässä. Myöhemmin, kun oltiin jo muutettu Kirkkonummelle, menin kerran luokkakaverin synttäreille Siuntioon. Oli tosi jännää kun liikenteessä olikin oikein tosi vanha (ja hieno!) puuvaunu, jossa oli puupenkitkin ja toisessa päässä kamiina (ei käytössä) ja seinällä kyltti 3. lk. Vaunu tuoksuikin vanhalta tervatulta puulta.

Minä taas asuin haja-asutusalueella ja siellä toimittiin näin.
Se on tuo oranssi oikeassa laidassa. Tosin muistaakseni meillä tuo "runko" oli valkoinen. Mutta sama malli.

Meillä oli viikonloppupostilaatikko avonainen ja isomman tien vieressä. Sinne postinkantaja heitti kaikkien sen tienvarren asukkaiden viikonloppulehdet (myös siis muistaakseni lauantain). Tuo postilaatikko oli meiltä n. puolen kilometrin päässä. Oli sovittu muiden kanssa että se joka aamulla ensimmäisenä ehtii laatikolle tuo kaikkien postit omiin postilaatikoihinsa puoleenväliin matkaa. Itsekin lapsena joskus kannoin posteja ja jännitin osaanko laittaa lehdet oikeisiin paikkoihin.
Joskus tuohon viikonloppulaatikkoon kannettiin myös kesämökkiläisten lehtiä kauempaakin ja muistan miten ärsyttävää oli kun siellä välillä lojui tyhjänpanttina lehtiä monta kuukautta. Eivätkä mökkiläiset kuulemma olisi saaneet käyttää meidän laatikkoa, mutta niin vaan käyttivät. Muita häiriöitä en muista tuosta avoimesta postilaatikosta koskaan olleen.

Jaamar sanoi:

Minä haikailin tässä sitä aikaa kun posti vielä otti kirjeitä vastaan ihmisten postilaatikoista. Moni varmaan muistaa vielä ne klipsillä olleet heijastimet mitkä kiinnitettiin postilaatikon reunaan kun laittoi kirjeen sinne niin postinkantaja noukki kirjeen matkaansa.

Click to expand...

Nyt kyllä myönnän, että en ole tiennyt tuollaista käytäntöä olleen ikinä Suomessa. Aku Ankka -lehdestä ovat tutut ne postilaatikkoviirit, jotka laitetaan eri asentoon, jos siellä on postinkantajalle mukaan otettavaa postia. Että tällainen aukko minun sivistyksessäni.

Joskus muinoin, kun olin 4-vuotias pääsin kotikaupungistani Raumalta lättähatulla Tampereelle Särkänniemen huvipuistoon. Tuli mieleeni tuosta Huskyn lättähattumaininnasta. Se oli aivan ensimmäinen junamatkani ikinä. Asemarakennus oli keltaiseksi maalattu puurakennus, jonka kaltaisia on Suomi tällä hetkellä pullollaan. Missä lie käytössä mikäkin asema nykyisin on.

Fairy tale sanoi:

Aku Ankka -lehdestä ovat tutut ne postilaatikkoviirit, jotka laitetaan eri asentoon, jos siellä on postinkantajalle mukaan otettavaa postia.

Click to expand...

Meillä oli myös muovinen viiri, mutta se nousi kun nosti postilaatikon kannen ja kertoi että laatikossa on postia. Kun postin haki niin samalla piti laskea viiri alas.

Olisikohan tuo heijastinjuttu voinut sitten olla jotenkin paikallinen? Ajattelin aina sen olevan joku ihan yleinen systeemi.

Jaamar sanoi:

Olisikohan tuo heijastinjuttu voinut sitten olla jotenkin paikallinen? Ajattelin aina sen olevan joku ihan yleinen systeemi.

Click to expand...

Meillä ainakin Savon syrjäseudulla oli käytössä tuo sama postilaatikkosysteemi klipsiheijastimella.
Muistan käyttäneeni sitä aktiivisesti joskus 10-vuotiaana, kun laitoin kirjekavereille postia.

Maaseudulla tuo postin kulkutapa oli käytössä Lounais-Suomessakin, olisiko ollut niin että taajamien ulkopuolella näin piti tehdä. Käytännössä homman hoiti paikkakunnan postityöntekijät jakaessaan tilattuja lehtiä. Kuntakeskuksissa piti mennä laatikolle jo ainakin 1980-luvun alusta.

Meilläkin oli omassa postilaatikossa heijastin lähtevää postia varten. Ei ole ollut vanhempien kanssa puhetta asiasta, mutta en ollut ajatellutkaan, etteikö se se systeemi edelleen toimisi. Jos ei toimi, niin aika kurjaa, koska lähimmälle erillisille postilaatikolle taitaa olla kymmeniä kilometrejä...

En kyllä ole koskaan kuullut että tuo systeemi olisi lopetettu!!! Nyt kun mainitsit Oletin vain että se on lopetettu, koska noita heijastimia ei näe missään ja kaikki postin palveluiden leikkaukset yms. Jos jollain on ihan faktatietoa asiasta niin kertokaa miten asia on. Onkohan täällä ketään postin työntekijää joka osaisi vastata tuohon. Koska JOS meillä toimii tuo systeemi (ollaan taajaman ulkopuolella, mutta alle 10km taajamasta) niin ehdottomasti haluan sen käyttöön. Tosin meillä koululaiset saattaisivat varastaa heijastimen bussia odotellessaan...

@Jaamar , löysin Postin sivuilta (joskin toissavuotisesta pikku-uutisesta) tällaisen maininnan:
"Haja-asutusalueella kuluttajat voivat postittaa tavallisia kirjeitä myös omasta postilaatikosta käyttämällä noutomerkkiä. Postinjakaja poimii valmiiksi maksetun kirjeen kuljetettavaksi silloin, kun postilaatikkoon jaetaan saapuvaa postia. Postin asiakaspalvelusta voi kysyä lisätietoa noutomerkkipalvelusta omalla asuinalueella."

Postin sivuilla on otsikolla palvelut 75-vuotiaille ja erityisryhmille näin:
"Postin lähettäminen omasta postilaatikosta

Tietyillä alueilla haja-asutusalueilla kuluttajat voivat postittaa pieniä määriä valmiiksi maksettuja tavallisia kirjeitä ja paketteja jättämällä ne omaan postilaatikkoon noutomerkkiä käyttäen. Lähetysten tulee mahtua postilaatikon sisään. Valmiiksi maksetut tavalliset kirjeet ja paketit otetaan kuljetettavaksi silloin, kun postilaatikkoon jaetaan saapuvaa postia. Oikeuden palveluun voi tarkistaa Postin asiakaspalvelusta."

Eli toimii, mutta varmaan rajoitetummin.. (Muoks / Hidas )

Oma haikailu on junan pysähtyminen tuossa lähiasemalla. Teininä oli parasta, kun saattoi pyöräillä tai kävellä tuon parisen kilometriä asemalle, maksaa lasten/opiskelijalipun (alle 2e) ja mennä lähikaupunkiin ostoksille. Helppoa, ja ekologista. Nykyään pitää aina mennä 10 kilometrin päähän asemalle, eli käytännössä aina autolla sinne...

Lättähattuja on ja ei ole ikävä. Olihan ne sympaattisia, ja minun isoisä ehti olla sellaisen kuljettajana hetken aikaa ennen eläkkeelle jäämistään (suurimman osan työurastaan hän ajoi höyryveturia).

Mutta muistan kyllä lapsuudestani myös sen järkyttävän katkun ja käryn mikä dieselillä toimivista Lättähatuista lähti! Sitä ei ole ikävä! Eikä myöskään Helsingin Rautatientorin höyryjä ajalta jolloin kaikki bussit olivat dieseleitä. Pakkaspäivinä ilmanlaatu oli karsea ja kaupungissa lumi oli aina mustaa.

Jos joku muukin kuin minä tykkää fiilistellä menneitä rautatietunnelmia, niin eri puolilla Suomea ajetaan lähinnä kesäisin Lättä- ja höyryveturijunilla. Esim. Helsingistä Porvooseen ajetaan molemmilla useamman kerran kesässä. Varsinkin loppumatkasta pääsee aikamatkalle, koska rataosuus on poistettu käytöstä. Porvoon asemamiljöö on myös ihana ja vie menneisiin aikoihin. Joitakin vanhoja rataosuuksia (esim. käytöstä poistetulla Haapamäki-Pori -radalla) pääsee ajamaan resiinalla, ja se vasta onkin yhtä kivaa!

Joka kesä yhtenä päivänä kulkee höyryveturin vetämä juna Lahden ja Heinolan välillä. Olen kertaalleen matkustanut sillä Lahteen ja takaisin. Se savun haju oli läpitunkevaa.

Uusikaupunkiin on päässyt myös höyryveturin kyydittämänä pari kertaa kesässä, en tiedä jatkuvatko nämä edelleen. Jokioisilla on hieno museo kapearaiteista kalustoa, resiinan voi myös siellä vuokrata.

Fairy tale sanoi:

Joskus muinoin, kun olin 4-vuotias pääsin kotikaupungistani Raumalta lättähatulla Tampereelle Särkänniemen huvipuistoon. Tuli mieleeni tuosta Huskyn lättähattumaininnasta. Se oli aivan ensimmäinen junamatkani ikinä. Asemarakennus oli keltaiseksi maalattu puurakennus, jonka kaltaisia on Suomi tällä hetkellä pullollaan.

Click to expand...

Vuonna 1984 syntynyt puoliso muistelee aika ajoin haikeasti, miten ala-asteen luokkaretkellä Pohjanmaalta Särkänniemeen vielä pystyivät jäämään tuolla samaisella Amurin seisakkeella, joka on paljon lähempänä huvipuistoa kuin rautatieasema. Lähijunaliikenne taitaa olla harventunut 1970-1980-lukuihin verrattuna kaikkialla paitsi pääkaupunkiseudulla?

Omaa muistelua kulkemiseen liittyen ovat fyysiset 10 kerran lippukortit, joita Helsingin mummolassa ollessa käytettiin. Kortista lähti leikatessa pala pois ja leimassa näkyi myös päiväys ja kellonaika Ja niistä tuli mieleen uimahallin sarjakortti, josta kassalla ruksattiin yksi ruutu ja kirjoitettiin päivämäärä yläpuolelle. Siitä näki kätevästi oliko ollut pitkä tauko uimareissujen välissä.

Uimahallin kahvio oli talviaikaan ainut paikka, mistä Valkealan kirkonkylällä sai irtojäätelötötteröitä. Mistä johtuikin mieleeni: saakohan pääkirjasto Metson yläkerran kahvilasta yhä jäätelöannoksia?

En tiedä mistä tällainen muisto yhtäkkiä tuli, mutta tuuppaan sen vaikka tänne, junajuttujen jatkoksi.

Olin neljännellä luokalla, kun yhtenä ihan tavallisena viikkona koulussamme alkoi kiertää huhu että perjantaina klo 18 tulee maailmanloppu. Huhu herätti oppilaissa kummallista käyttäytymistä: jutulle naureskeltiin tyyliin "harmi ku ei sit perjantaina nää Muppet-showta", mutta aika kireästi ne vitsit tulivat. Koulun aikuisilla ei luultavasti ollut tällaisesta huhusta hajuakaan, ainakaan meidän luokallamme kukaan ei saanut puhuttua asiasta opettajalle. Vuonna 1980 ei ollut edes nettiä jossa olisi voinut käydä anonyymisti kyselemässä asiasta muilta/ahdistumassa lisää.

Itse en oikein tiennyt mitä ajatella koko jutusta. Se vaikutti ihan naurettavalta ajatukselta - siis että yhtäkkiä nyt vaan tulis joku maailmanloppu - mutta entäs jos se onkin totta ja me kaikki kuollaan perjantaina. Tuon ikäisenä on kuitenkin jonkin verran vielä kiinni mielikuvitusmaailmassa. En saanut kysyttyä myöskään vanhemmiltani. Tuntui tyhmältä ja pelotti yhtaikaa. Tiedätte varmaan tunteen.

Tuli perjantai. Vanhempani vähän ihmettelivät kun tulin heidän kanssaan istumaan olohuoneeseen heidän katsoessaan jotain varhaisillan ajankohtaisohjelmaa, kun yleensä viihdyin omassa huoneessani. "Mä tulin tänne lukemaan." Ajattelin että jos me vaikka ihan oikeesti kuollaan niin en halua ainakaan olla yksin eri huoneessa. Kello tuli 18, mitään ei tapahtunut. Maailmanloppu oli peruttu! Se helpotuksen tunne. Jota ei oikein voinut näyttää.

Jälkeenpäin ajatellenhan mun olisi pitänyt kysyä vanhemmiltani että mikä tämmönen maailmanloppujuttu oikein on. Ei jostais syystä kyennyt. Oon kyllä miettinyt että pitäisköhän joku kerta viihdyttää heitä tällä jutulla. Oon siis aikuisena viihdyttänyt heitä monella muullakin päivänvaloa kestämättömällä jutulla, kuten sillä miten sylkäisin samassa talossa asuvan tytön kenkään.

Itse muistan vähän samanlaisen jutun, joka herätti massahysteriaa ja lopulta aika uskomattomia puskalähettimen mittasuhteita. Kuuleman mukaan ensinnäkin alakoulun rehtorilla oli Musta Kirja, johon hän kirjoitti niiden oppilaiden nimet, jotka jäisivät luokalle/ käyttäytyivät muuten huonosti. Kerran sitten rehtori oli kirjoittanut joskus kauan sitten erään Jenna-nimisen tytön (jota luultavasti ei ole koskaan edes ollut olemassa) nimen tähän Kirjaan, koska tämä oli ollut jotenkin huono oppilas. Tämä Jokeri-Jenna (joka huhun mukaan kulki aina Jokereiden pelipaidassa), oli sitten hermostunut tästä niin, että uhkasi polttaa koulun, kun oppilaat olivat sisällä, niin, että kaikki kuolisivat.
Massahysterian ainekset olivat kasassa. Sitten, koulun edustalla olevat jotkin vanhat putket, jotka oli laitettu kasaan putkiremontin tieltä, yritettiin polttaa jonkun paikallisen nuorisojoukon "hyvän idean" seurauksena viikonloppuna. Palo oli pieni, ja ei koulurakennus ei millään tavalla ollut vaarassa, palokunta kävi sammuttamassa vähän kytevät muoviputket, ja lähtivät. Maanantai-aamuna iski sitten massahysterian aalto: se oli varmasti Jokeri-Jennan varoituslaukaus, hän oli käynyt näyttämässä, mitä aikoo tehdä.
Muistan itse olleeni niin pelokas, että kuljin koko päivän reppu tiukasti vierellä, siltä varalta että palohäly alkaisi soida ja pitäisi äkkiä rynnätä ulos. Osa ykkösluokkalaisista kävi itkemässä pelästystään vessoissa, ja joku heistä ilmeisesti ilmoitti sitten opettajalle, joka lopulta kuulutti radiossa, että koko juttu on vain isompien oppilaiden levittämä pelotteluhuhu, koska joku isommista huhua levittäneistä oli tunnustanut, että kyseessä oli pila, ja että heillä ei ollut tarkoitusta saattaa pienempiä oppilaita sellaiseen hysteriatilaan. Tietysti me kakkosluokkalaiset emme uskaltaneet sanoa kenellekään mitään, olimme vain koko ajan valmiina sinkoamaan pakoon.
Mystistä Jokeri-Jennaa nähtiin aina välillä joidenkin toimesta koulun alueella, ja aina kun jotain outoa tapahtui, niin se oli sitten tämän "Jennan" aikaansaannosta. Ajan kuluessa Jokeri-Jenna alkoi saada mystisiä ominaisuuksia, kuten "Se nukkuu koulun kellarissa", "Se kidnappaa nuorempia oppilaita" tai "se vaanii yhdessä toimimattomassa vessassa". Kävin myöhemmin, vitosluokalla open pyynnöstä hakemaan lisää jotain värikyniä samaisesta kellarista, ja yllätys yllätys, ei Jokeri-Jennaa mailla halmeilla.
Ilmeisesti tämä samainen juttu Jokeri-Jennasta tai vastaavasta lätkäpaitaan pukeutuneesta hahmosta on pyörinyt myös muissa Pohjois-Helsingin kouluissa 2000-luvun alussa, olisi hauska tietää, ovatko muut törmänneet vastaavaan urbaanilegendaan.

On sikäli jännä, että tuollaiset ikuisuus huhut voivat kiertää joka paikassa, ja silti niihin uskotaan. Toki osa on (ainakin melkein kaikille) pelkkiä hassuja juttuja, mutta osa tuntuu yhä netin aikakaudellakin elävän sitkeässä. Joku kertoo, että siellä oli kuulemma joskus käynyt jotakin, mihin toinen toteaa, että tuota nyt kerrotaan ympäri Suomen. Mutta ensimmäinenpä väittää, että hänen kertomansa on se tosi juttu. Kai tätä tehostaa, jos juttuun liitetään tuttuja paikkoja ja henkilöitä, joiden luonteeseen huhutut tapahtumat sopisivat.

Täytyy myöntää, että itse taidan mennä (valitettavan) helposti halpaan. Tulee mieleen esimerkiksi riparilta "teomave"-niminen leikki, jota jossain iltaohjelmassa oli tarkoitus leikkiä, mutta ohjaajien mielestä se oli liian vaarallinen. Isosten mielestä se oli kuitenkin hyvä leikki, mutta se jäi siltä erää leikkimättä. Taisi jollain isosellakin olla siitä huonoja kokemuksia, kun hän oli kiistassa ohjaajien puolella. Yritettiinhän sitä leikkiä myöhemminkin, ehkä salaakin. Kai tämä perustuu siihen, että tietyssä määrin vaarallinen ja luvaton kiehtovat, ja ohjaajien ajatellaan korostavan liikaakin turvallisuutta. Vieläköhän tätä harrastetaan, vai onko netti pilannut tällaiset?