Ammattikoulu

Cerízhah

Hobitti
"Lukio" keskutelun vastapainoksi. En tiedä, pitäisikö nämä yhdistää samaan topiciin, mutta teenpä nyt jokatapauksessa tälle omansa.
Eli: Onko ammattikoululla/amiskalla vielä nykyäänkin "epäonnistujien ja yksinkertaisten ihmisten opinahjon maine" Miksi on/Miksi ei enää? Oletko itse ammattikoulussa, miten perheesi ja tuttavasi/sukusi suhtautuvat siihen. Muutenkin ylipäätänsä [color=red:9e653c0c23]ammatilliseen koulutukseen liittyvää keskustelua[/color].


Ilokseni olen huomannut, että nykyään on enenevässä määrin on sellaisia nuoria, jotka alkavat tajuta ammatillisen koulutuksen tärkeyden ja merkityksen ja uskaltavat sanoa pää pystyssä, että "olen amiskassa".
(Lukio vaikuttaa itselleni selvältä valinnalta, koska minua kiinnostavat yhteiskuntatiede ja valtiotiede kaipaavat hieman lukion käymistä. Toisaalta, en ole mitenkään kovin kauheasti teknisesti lahjakas(mitä nyt piirtelen) eli en osaa kummemmin tehdä käsitöitä tai kokata, eikä minulla ole sen suurempaa intohimoa niitä kohtaan.) Joskus ennenvanhaan, kun lukion käyminen oli harvinaisempaa, alkoi jonkinlainen lukion yliarvostus, joka on minusta jatkunut vielä näihin päiviin saakka. Sen huomaa myös siitä, että YO juhlat ovat paljon suuremmat, kuin valmistujaiset.

Jos joku sanoo minulle, että opiskelee ammattikoulussa, en todellakaan tilttaa häntä epäonnistuneiden amisten joukkoon, vaan ajattelen yleensä, että häntä kiinnotaa enemmän konkreettinen tekeminen, kuin lukeminen. Se on sama, kuin kaikki ammattikoululaiset laittaisivat kaikki lukiolaiset kirjaviisaiden nörttien kastiin. Nykyään kaivataan yhä enemmän kädentaitajia. Muurareiden ja putkimiesten palkatkin hipovat kohta pilviä.
 
Yhdistin viestisi yhteen ja samaan. Muokkaa -komento on ihan kätevä, jos haluaa korjata viestiään. :)

Mutta siis, asiaan. Toivottavasti tästä ei tule pelkästään lukion ja ammattikoulun vertailua, koska sitten voimme yhdistää nämä kaksi topikkia. Mutta katellaan.

Hyvä ystäväni meni ammattikouluun meidän muiden lähtiessä lukioon. Eikä hänen päätöksensä vaikuttanut mitenkään siihen, mitä me hänestä ajattelimme. Hän kävi ensin ammattikoulun ja jatkoi sitten ammattikorkeakoulussa samaa alaa. Nykyään hän on meistä ensimmäisenä valmistunut, lahjakas insinööri. Työpaikka, oma talo ja sitä rataa. Me muut nysväämme vielä opintojen parissa eläen Kelan rahoilla.

Samahan tuo on, missä ihminen on oppinsa hankkinut. En ole oikein koskaan ymmärtänyt asennetta, jonka mukaan lukio tai yliopisto on vain ja ainoastaan kunnon koulutusta, muut opinahjot olisivat vain jotain näpertelyä. Mitä se sellainen ajattelu on?

Muuten, miten neljätoistavuotiasta kiinnostaa valtio-oppi? Mitä on maailman nuorille tapahtunut? Nim. Yritti ottaa valtio-oppia sivuaineekseen ja luovutti ennen ensimmäistäkään luentoa. :D
 
Kappas.

Itse olen ammattikoulussa ja ennen kun hain tänne, mietin ihan samaa. Siis että saisinko kauhean leiman.
Kun vanhemmille ilmoitin hakevani ensimmäisellä sijalla ammattikouluun, kyllä ne kysyivät syytä siihen ja pyysivät vielä harkitsemaan. Ei se tietenkään sitten loppujen lopuksi riipu kuin itsestään että minne pyrkii ja ei vanhempani tietenkään vastaan pistäneet vaan olivat vaan ihan iloisia kun sitten jopa sinne pääsin.

Muutamalle sukulaiselle on pitänyt selittää, miksi menin mielummin ammattikouluun kun lukioon, mutta nämä sukulaiset ovat olleet nimenomaan sitä vanhempaa luokkaa. Jos teen vaikka uutta tuttavuutta ja tulee puheeksi opiskelupaikka, niin ei ainakaan tähän mennessä kukaan ole mitenkään negatiivisesti siihen suhtautunut, että käyn ammattikoulua.
En edes välitä koko 'amis' -leimasta enää. Ihan yksi hailee minulle.

Nykyään ammattikoulujen suosion kasvamisen luulisi johtuvan nimenomaan siitä, että ala vaihtoehtoja on niin monenlaisia. Jokaiselle löytyy jotain kiinnostavaa.
Itse opiskelen audiovisuaalista viestintää, enkä ole koskaan ennen nauttinut koulun käynnistä samalla tavalla. Nimenomaan se, että meillä on käytäntöä enemmän kuin lukemista (toki siis lukemistakin on), saa itsensäkin innostumaan siitä mitä opiskelee. Pääsee itse heti hiomaan taitojaan.

En missään nimessä kuitenkaan voi verrata lukiota ja ammattikoulua keskenään, koska se on silkkaa mielipidekysymystä loppuun asti. Ja nostan hattua niille jotka lukioon menevät, mutta ihan yhtälailla niille, jotka päättävät tahtovansa ammatilliseen oppilaitokseen. Toisille sopii paremmin se, että puurtavat koeviikkojen kanssa ja todella yrittävät pärjätä aineissa. Toiset taas vaan tahtovat käytäntöä.
 
Itse valinnan koittaessa hain lukioon, sillä käpykylä Imatran ammattikoulu ei tuntunut tarjoavan mitään, mikä minua sykähdyttäisi.
Jos minulla olisi ollut pakottava tarve erikoistua johonkin ja olisin päässyt tähän tavoitteeseeni vain amiksen kautta, niin olisin mennyt ilman muuta ammattikouluun.
Rehellisesti on tunnustettava, että minulla on ammattikoulusta tiettyjä ennakkokuvia (edellä mainittuja asenneongelmia), mutta tunnen monta ammattikoulua käyvää, jotka ovat osoittautuneet harvinaisen mukaviksi ja fiksuiksi persooniksi.
Toisaalta olen huomannut myös ennakkoluuloja toiseenkin suuntaan, usea ammattikoululainen oli sitä mieltä että "lukio on yliarvostettu" ja lukiolaiset ajatellaan itseään muita parempina pitävinä.

Loppujen lopuksi lienee sama mitä tahtoo, edellä puhunutta myötäilläkseni kaikille ei sovi sama.
 
Thali sanoi:
Muuten, miten neljätoistavuotiasta kiinnostaa valtio-oppi? Mitä on maailman nuorille tapahtunut? Nim. Yritti ottaa valtio-oppia sivuaineekseen ja luovutti ennen ensimmäistäkään luentoa. :D

Eihän valtio-opissa mitään vikaa ole. Se on nykyään muutakin kuin ns. virallisten puolueiden analysointia ja tutkimusta. Esim. mielenosoitukset ja vaikka elokuva-analyysi voivat olla poliittista. Tosin teillä Turussahan on valtio-opin laitos aika vanhoillinen ja se on pelkkää äänestysprosenttien laskemista. Mutta kukaan järkevä ihminen ei muutenkaan astu jalallaan Turkuun, tai sellainen huhu meillä täällä Tampereella ainakin liikkuu. :wink:

Sitä paitsi valtio-oppi ja yhteiskuntatieteet eivät ole sama asia. Minäkin luulin vielä ensimmäistä kertaa hakiessani, että nimenomaan valtio-oppi on se yleinen yhteiskuntatiede. Oikeasti se on sosiologia. Myös sosiaalipolitiikka on nimestään huolimatta aika mielenkiintoista (sitä pääsee vielä opiskelemaan suhteellisen helposti). Esim. mikä on hauskempaa kuin tehdä käytännön tutkimusta suomalaisten käyttäytymisestä baareissa juomalla olutta ja keskustella ihmisten kanssa? Ja sitä voi vielä nimittää tieteeksi! Ja vielä jonain päivänä voi löytää itsensä jonkin kaupungin tai kunnan sosiaalitoimen johtajana.

Ja aina on mahdollista alkaa historian ja yhteiskuntaopin opettajaksi myös lukemalla valtio-oppia pääaineena. Puhumattakaan diplomaatin tai toimittajan urasta. Yhteiskuntatieteissä ei todellakaan ole mitään vikaa.
 
Vohobitti sanoi:
Eihän valtio-opissa mitään vikaa ole.

Yhteiskuntatieteissä ei todellakaan ole mitään vikaa.

Hyvänen aika, enhän minä missään vaiheessa ole moista väittänytkään. Totesin vain leikin varjolla, ettei se minulle tuntunut sopivalta. Poliittinen elokuvatutkimus on kyllä tullut hyvinkin tutuksi.

Ei olla ihan niin herkkiä siellä Tampereella. ;)
 
Kyllähän tuon eron kauppaoppilaitoksen ja lukion käymisellä huomasi. Sisko tienasi kauhiasti rahaa ja paljon vieraita käymään, kunnon pippalot suorastaan - minä taas sain yhden vieraan joka antoi minulle kaksikymppiä. Jippii. Eipä siskoa haitannut lukion yliarvostus... :roll:

On tuossa koulutuksessa eroa, johtuen paljon oppilasmateriaalista: Riihimäellä monet taidokkaat oppilaat menevät lukioon. Ammatillisille oppilaitoksille jää sitten se mitä jää, harvemmat ovat lahjakkaita tai kunnollisia opiskelijoita. Tai kunnolla kiinnostuneita alasta jota opiskelevat. Koulutusta kuitenkin on ja oppia voi, siinä ei ongelmaa.
 
Olenkohan minä jotenkin poikkeava, kun ensin kävin lukion ja nyt opiskelen amiksessa? :D

Kirjoitan lisää, kunhan jaksan.
 
Thali sanoi:
Muuten, miten neljätoistavuotiasta kiinnostaa valtio-oppi? Mitä on maailman nuorille tapahtunut? Nim. Yritti ottaa valtio-oppia sivuaineekseen ja luovutti ennen ensimmäistäkään luentoa. :D
En tiedä... Pidän historiasta ja politiikasta(ennenkaikkea) ja olen kiinnotunut erilaisista kulttuureista. Kai sellaiselle ihmiselle sopii valtiotieteiden opiskelu. Niin ja että 14 vuotiaana, no suurin osa kavereistani pitää minua hieman outona :D Ensin ajattelin että haluan hissan maikaksi, mutta en ehkä jaksasisi sitä pitemmän päälle. (ja nyt loppu sitten OFF-topicit :) )
 
Omalla kohdalla ainut kerta, jolloin oikiastaan olen huomannut, että lukiota arvostettaisiin ammattikoulua enemmän, oli kun vanhenpani eivät ottaneet kuuleviin korviinsakkaan, etten kävisi lukiota. Muuten vaikkakin osa asenteista on ollut sellaista, että ammattikouluun menee vaan tyhmät, joita ei opiskelu kiinnosta ollenkaan, on melkeinpä kaikilla tutuillani, jotka ammattikoulun ovat käyneet, ollut mm. melkeinpä yhtä isot juhlat kuin lukionkin käyneillä.

Ja niin. Joillain aloillahan on myös mahdollista suorittaa tuplatutkinto, eli ammattikoulu ja lukio samassa. Joten mikäli asiat niin menee, niin syksystä asti olen sekä Kainuun ammattiopiston että Kajaanin lukion oppilas. Tarkoitus olisi valmistua neljässä vuodessa media-assistentiksi, ja saada valkolakki. Ainoat huonot puolet tuossa näin etukäteen tuntuu olevan tuo yksi lisävuosi opiskeluun ja se, että lukiossa suoritettaan vain aikuislukion oppimäärä.
Tietysti hieman pelottaa, että kun kouluja on käytävänä kaksi, työmäärä saattaa paisua taivaallisiin mittoihin, mutta siitä toivon selviäväni, jos onnistun asennoitumaan, niin, että hoidan kaikki hommat niin pian kuin mahdollista pois työn alta. Toinen huolenaihe on se, miten käy, jos kumpaankaan kouluun ei onnistu keskittymään kunnolla, vaan molemmat tulee käytyä vähän hutaisemalla. Mutta aika kait näyttää.
 
Useiden ihmisten asenteet ovat kyllä yhä edelleen sen suuntaisia, että ammattikoulussa opiskelevat ovat jotenkin "ala-arvoisempia" kuin lukiolaiset. itse olen saanut huomata tämän monellakin tapaa, valitettavasti myös omien vanhempieni kanssa keskustellessani. He kun olivat ehdottomasti sitä mieltä, että minun kuuluu mennä lukioon, koska olen hyvä koulussa ja keskiarvonikin peruskoulun päättötodistuksessa oli 9.4. Eihän sellaisella keskiarvolla varustettu nuori voi missään tapauksessa mennä ammattikouluun! Siis sehän olisi aivan kamalaa, suorastaan lainvastaista. :roll:

Kieltämättä sain käydät pitkät keskustelut porukoitten kanssa opiskelupaikkani suhteen. Eikä se keskustelu todellakaan aina sujunut kovin rauhallisissa merkeissä. Huudettiin ja itkettiin ja raivottiin, kun vanhemmat eivät suostuneet ymmärtämään, että ammattikoulu on vaihtoehto siinä missä lukiokin. Lopulta jääräpäinen asenteeni kuitenkin voitti. Teimme kompromissin porukoiden kanssa: Saan mennä ammattikouluun, jos suoritan siinä samalla kaksoistutkinnon. Noh, päätin sitten kuitenkin, etten minä rupea sitä kaksoistutkintoa suorittamaan; se kun kuuleman mukaan on vielä rankempaa kuin lukio! Ja äiti oli tietysti taas ihan raivona. Minä en vain käsitä sitä miksei nuori saisi itse valita opiskelupaikkaansa. Hänhän siellä kuitenkin loppujen lopuksi opiskelee, eivätkä esimerkiksi vanhemmat. Olen kyllä omalta osaltani todella ylpeä itsestäni, kun en alistunut siihen joukkopainostukseen, jonka sukulaiset minuun kohdistivat, vaan valitsin opiskelupaikkani oman kiinnostukseni mukaan.

En väitä, että lukiossa olisi jotain vikaa. Se nyt ei vaan yksinkertaisesti tunnu minulle sopivalta vaihtoehdolta. Ammattikoulusta saa sitä paitsi ammatin, toisin kuin lukiosta ja se on mielestäni aika tärkeä tekijä. Toisaalta, aika harva nuori varmaan vielä teini-iässä tietää tarkalleen miksi haluaa valmistua "isona", joten lukio on hyvä vaihtoehto jos haluaa miettiä tulevaisuuden ammattia rauhassa.

Hämmästyin muuten todella, kun viime lauantaina kevätjuhlassa rehtori sanoi puheessaan, että suurin osa nuorista valitsee lukion ammattikoulun sijaan. Minä kun olin aina siihen asti kuvitellut, että lukioihin menee vain murto-osa nuorista :D '

Tässä samaisessa kevätjuhlassa muuten tuli taas esille se, miten ylioppilastutkinnon suorittaneet ovat yhä edelleen paljon yliarvostetumpia kuin "pelkät" ammattikoulusta valmistuvat: Kevätjuhlassa jokainen kaksoistutkinnon suorittanut sai 100 euron stipendin ja hirveät hehkutukset kaupan päälle. Onhan se tietysti totta, että kaksoistutkinnon suorittaminen on rankkaa, mutta tuo menee jo minusta hieman liiallisuuksiin.. vaan tämä on tietysti vain minun mielipiteeni.
 
Polecat sanoi:
Useiden ihmisten asenteet ovat kyllä yhä edelleen sen suuntaisia, että ammattikoulussa opiskelevat ovat jotenkin "ala-arvoisempia" kuin lukiolaiset. itse olen saanut huomata tämän monellakin tapaa, valitettavasti myös omien vanhempieni kanssa keskustellessani.

Tässä samaisessa kevätjuhlassa muuten tuli taas esille se, miten ylioppilastutkinnon suorittaneet ovat yhä edelleen paljon yliarvostetumpia kuin "pelkät" ammattikoulusta valmistuvat: Kevätjuhlassa jokainen kaksoistutkinnon suorittanut sai 100 euron stipendin ja hirveät hehkutukset kaupan päälle. Onhan se tietysti totta, että kaksoistutkinnon suorittaminen on rankkaa, mutta tuo menee jo minusta hieman liiallisuuksiin.. vaan tämä on tietysti vain minun mielipiteeni.

Minun vanhempani olisivat täysin hyväksyneet menoni ammattikouluun, jos olisin näin valinnut. Heillä ei ole odotukset kovin korkealla opiskeluni suhteeni, sillä veljeni toisen asteen koulutus oli täysi epäonnistuma. Uskoisin että vanhempani olisivat tyytyväisiä kunhan edes jostain valmistuisin, oli se sitten lukio tai ammattikoulu tai jokin muu vaihtoehto. Valitsin kuitenkin lukion. Tuntui oikeammalta, vaikka olenkin tällainen laiska, enkä edes yhtään lukijatyyppiä. Lukio kuitenkin vaikutti viihtyisämmältä, kun lähes kaikki ystävät menivät lukioon.

Tuota arvostusjuttua olen itsekin miettinyt, minusta on varsin typerää että lukiolaisia arvostetaan niin paljon. Aika suuri osa lukiolaisista (itseni mukaanlukien) käy lukion lähes lukematta, ponnistelematta tulosten eteen. Sillä sen käsityksen olen saanut että lukiossa arvostetaan juuri tuota "tiedon ja oppimisen määrää" mikä siellä lisääntyy. En minä edes opiskele. Ensimmäinen vuosi meni täysin laiskotellessa. Jotenkin itseasiassa kuvottaa kaikki arvostetut valkolakit. Arvostaisivat yksilösuorituksia, eivät kaikkia lukiolaisia.
 
Jossain vaiheessa ylioppilastutkinnolla oli niin suuri arvostus, varsinkin suvuissa joissa ei juuri koulutusta ollut, että vaikka se onkin vähän kokenut inflaation niin lukiota arvostetaan edelleen, ehkä turhankin paljon.
Itse olen kulkenut samaa reittiä kuin Ered. Alunperin en kyllä halunnut lukioon, pidin sitä ajanhukkana mutta arkkitehdiksi ei oikein ilman päässyt. Lukiossa mieli kyllä vaihtui ja pidän lukion käymistä edelleen itselleni hyvänä ratkaisuna. Lukion jälkeen olin kunnon ylioppilaan tavoin pyrkimässä korkeakouluun, halusin maisteriksi ja vieroksuin ammatillista koulutusta. Kun lopulta pääsin edes jonnekin opiskelemaan ei ollut juuri väliä että paikka oli halveksuttu amis.
Tarkkaan ottaen en kyllä opiskellut ammattikoulussa vaan suoritin toisen asteen ammatillisen tutkinnon käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa. Pelkällä perustutkinnolla en edes harkinnut hakea töitä, mutta se antoi todella hyvän pohjan jatko-opintoihin. Antaa itseluottamusta kun muut opiskelukaverit ovat pitäneet välivuosia ja suoritelleet kaikenlaista yliopistolla ja minulle on jo ammatti. Kaksi vuotta on aika lyhyt aika koulutukselle ja se ei todellakaan mennyt hukkaan.
 
Olen nyt itse siinä tilanteessa ensi kertaa, että oma lapsi on päättänyt peruskoulun. Varsinkin viime syksynä keskustelimme paljonkin siitä, mitä tyttäreni toivoo ja mitä kenties minä toivoisin. Jätin päätöksen lopulta kokonaan tytärelleni, koska en usko, että pakottamalla häntä kouluun, johon hän ei tahdo, saisi mitään hyviä tuloksia aikaiseksi. Hän siis valitsi ammatillisen oppilaitoksen lukion sijaan.
Sukulaisten puolelta oli kyllä sangen voimakstakin painostusta lukioon. Se ärsytti jo minuakin ja varmasti vielä enemmän tytärtäni.

Juuri tuosta lukion "yliarvostuksesta" ja amiksen huonosta maineesta johtuen ammattikouluihin eivät ehkä hae nekään lahjakkaat nuoret, joita se oikeasti kiinnostaisi ja jotka voisivat omalla esimerkillään mainetta parantaa.

Henkilökohtaisesti en pidä ylioppilasta yhtään sen parempana kuin ammattikoulusta valmistunuttakaan. Melkeinpä päin vastoin. Lukio kun ei vielä valmista mihinkään. Antaa se tietysti yleissivistystä ja valmiuksia opiskella korkeakoulussa, mutta ei sillä vielä töihin pääse.

Olen jo aika kauan ihmetellyt tätä suomalaista koulutuspolitiikkaa, jonka tavoitteena on, että likipitäen jokaisella (liioiteltua, tiedän) on korkeakoulututkinto. Onhan siinä tietysti se pointti, että Suomen kaltaisessa maassa teollistumisen menestyminen on hyvin pitkälle kiinni tuotekehittelystä, kun ei voida työvoiman hinnalla kilpailla. Mutta kaipaisin kyllä arvostusta niille tavallisille duunareillekin, joita ilman ei yhteiskunta kovin montaa päivää pyöri. Ja heitä valmistuu ammattikouluista!
 
Eikös nykyään ole olemassa sellaisia kouluja, joissa lukio ja ammattikoulu on yhdistetty? Ne kestävät yleensä neljä vuotta ja niissä opiskellaan sekä lukion oppimäärä että jokin ammatti. Esim. putkiasentaja. Tällaisen koulutuksen jälkeen opiskelija on aika vahvoilla. Hän voi valmistuttuaan siirtyä halutessaan suoraan työelämään, mennä ammattikorkeakouluun tai jopa (teknilliseen) yliopistoon.

Vohobtti on samaa mieltä kuin täällä on esitetty, että lukio on vähän liian yliarvostettu. Varsinkin kun suurin osa ylioppilaista menee tänä päivänä opiskelemaan ammattikorkeakouluun. Helpompi ja tavallaan parempi tie sinne olisi nimenomaan ammattikoulun kautta. Sitä paitsi yliopistoonkaan ei välttämättä tarvitse ylioppilastutkintoa. Tosin kiertotietä sinne meneminen vaatii aikamoista kikkailua, säätämistä ja oma-aloitteisuutta.
 
Vohobitti, yhdistelmätutkinnossa voi käydä sekä lukion että ammattikoulun, haluamassaan ajassa. Yhdistelmätutkinnon voi oikeastaan suorittaa missä tahansa, se ei vaadi mitään erityistä koulua. Ainoastaan lujan tahdon. Niin ja tietty lukion ja ammattikoulun samassa kaupungissa/kunnassa, sillä koulujen välillä hypitään päivittäin. Pikkuveljelläni on pari tuttavaa, jotka ovat lähteneet yhdistelmätutkinnon kimppuun, eikä se kyllä kevyt urakka ole.
 
Yhdistelmätutkintoja on kahdenlaisia. On se yleisempi jossa suoritetaan ammatti ja ylioppilastutkinto (ei saada lukion päästötodistusta, suoritetaan vain tietyt kurssit), sen voi yleensä suorittaa alalla kuin alalla. Toinen vaihtoehto on suorittaa sekä lukio että ammatillinen tutkinto, se kestää neljä vuotta ja täytyy suorittaa paikassa joka tarjoaa ko. tutkintoja. Opiskelija saa ammatin sekä suorittaa lukion, ei tule pelkäksi ylioppilaaksi.
Toisaalta yhdistelmätutkinto voi olla hyödyllinen, mutta jatko-opiskelujen kannalta sillä ei ole niin suurta merkitystä kuin kuvitellaan, millä tahansa kolmevuotisella toisen asteen tutkinnolla voi hakea mihin tahansa korkea-asteen koulutukseen, siis vaikka kokkina yliopistoon. Käytännössä se ei ole niin helppoa, yleensä yliopistoon vaaditaan laajemmat tiedot ko. aineesta kuin mitä ammatillisen koulutuksen yleissivistävät opinnot antavat. Mutta ei tarvitse olla ylioppilas tai lukion käynyt päästäkseen yliopistoon, se ei siis vaadi yhdistelmätutkintoakaan. Toisaalta yleissivistyksestä on tuskin haittaakaan tai kielitaidosta.
 
Ered Engrin sanoi:
Olenkohan minä jotenkin poikkeava, kun ensin kävin lukion ja nyt opiskelen amiksessa? :D

Et kai sentään poikkeava, mutta vähemmistönähän me tällaiset taidetaan olla.
Itselleni tuo lukioon meno oli aina yksinkertaisesti itsestäänselvyys. Ihan jo senkin vuoksi, että siltä pohjalta olisi sitten tulevaisuudessa helpompi lähteä valikoimaan alaa. Lukio kun ei sulje mitään pois. Siellä sitten vietin rennot neljä vuotta, kunnes viime keväänä nappasin lakin päähäni. Jo silloin olisin halunnut opiskelemaan kulttuurialalle ammattikorkeaan, mutta kun en päässyt, oli valittava kahdesta alasta yliopistossa. Päädyin siis opiskelemaan englannin kääntämistä, vaikka ala ei loppujen lopuksi sitten niin mielekkäältä tuntunutkaan. Olin jo loppukesästä alkanut voivottelemaan itsekseni, että miksi ihmeessä en tullut ajatelleeksi amikseen hakemista. Vaan ei siinä vaiheessa enää auttanut kuin muuttaa toiselle puolelle suomea yliopiston merkeissä. Parin kuukauden kääntämisen jälkeen päätin sitten ottaa loparit siitä hommasta, totesin osaavani englantia ihan riittävän hyvin omiin tarpeisiini, enkä halunnut viettää loppuikääni leivänpaahtimien käyttöohjeita suomentaen.

Otin yhteyttä muutamaan ammattikouluun ja sattui käymään niin hienosti, että pääsin kesken vuoden aloittamaan opinnot juuri haluamallani alalla saman paikkakunnan koulussa. Vähänhän tuttavat kyllä ihmettelivät tuollaista radikaalia alan ja koulutustason vaihtoa, mutta kyllä selvästi suurin osa oli ihan positiivisilla mielin minua kannustamassa. Kyseessä on kuitenkin sellainen ala, joka itseäni todella kiinnostaa ja jota ei oikein edes voi amk:ssa opiskella.

Mutta nyt on siis jo jonkin verran kokemusta niin lukiosta kuin amiksestakin, ja täytyy ikäväkseni todeta, että ne kuuluisat ennakkoasenteet amislaisia kohtaan eivät ainakaan minun kohdallani ole muuttuneet. Olo on tuntunut aika ulkopuoliselta tuolla koululla, ainakin aina kun on eksynyt käsi- ja taideteollisen siivestä talon muihin osiin. Suurin järkytys ammattikouluun siirtyessä ainakin minulle olivat kuitenkin opettajat, tai pikemminkin heidän suhtautumisensa oppilaisiin. Ihan pätevää väkeä tuntuivat kyllä suurimmaksi osaksi olevan. Aika pitkälle sai kuitenkin puuhissaan olla oman onnensa nojassa ja odotella, että milloin se opettaja sattuisi saapumaan paikalle ja näyttäisi, miten tuon tasohiomakoneen kanssa tulisi toimia. Uskon ja toivon, että kyse oli pikemminkin huonojen tapausten sattumisesta yhteen paikkaan ja lähden luottavaisin mielin syksyllä jatkamaan saman alan opintoja toiselle paikkakunnalle pari sataa kilometriä lähemmäksi kotia. Täysin omiin kokemuksiini pohjaten täytyy kuitenkin sanoa, että yhtälailla ammattikouluihin mahtuu fiksuja tyyppejä, kuin lukioon idiootteja. Täällä päin termi "amis" toimiikin yleispätevänä määritteenä kaikille kuvaan sopiville tyypeille, pohjakoulutukseen katsomatta.

Itse olen ollut siinä määrin onnellisessa asemassa, että miltään tahoilta ei ole tullut kyselyjä tai painostusta suuntaan tai toiseen. Sukulaistenkin lapset kun ovat melko tasaisesti jakautuneet lukion ja amiksen kesken, joten suhtautuminen molempiin on aika lailla samanlainen. Koulu kuin koulu, pääasia että lapset tekevät jotain mikä heitä itseään kiinnostaa.

No joo, tulipahan selostettua.
 
On meitä tosiaan muitakin. Meidän koulussa ehkä tavallista amista enemmän, kun kyseessä on kuitenkin käsi- ja taideteollisuusoppilaitos. Meillä ei tavallisia amislinjoja, parturikampaajaa ja autoasentajaa ja mitä niitä on, ole lainkaan, joten sekin vähän karsii pahimpia amis-stereotyyppejä.

Opettajat ovat kyllä sitten asia erikseen. Esimerkkinä voisi olla valokuvauslinjan opettaja, joka kieltäytyi välillä opettamasta, koska oli sitä mieltä, että oppilaat olivat liian huonoja :roll: . Periaatteessa me emme saa pajalla käyttää mitään laitteita, jos opettaja ei ole paikalla, mutta käytännössä se on aika hankalaa, kun opettaja tykkää pitää tunnin kahvitaukoja. Siinä on sitten kiva pyöritellä peukaloitaan. Hoh, meidän opettajastamme voisin kertoa paljonkin, mutta jääköön nyt, ettei mene solvaukseksi :wink: . No, ei vaan. Kyllä meillä ihan asiallinen opetus on, ja opettajat ovat päteviä ammatti-ihmisiä. Jos ne vaan joskus saa kiinni.

Yleisesti olen sitä mieltä, että amis on arvokas siinä missä lukiokin. Toisaalta olen vähän sitä mieltä, että lukiossa ei oikeastaan oppinut juuri mitään (paitsi sanomaan latinaksi, että Sisilia on suuri saari :D ). En kuitenkaan kadu lukioon menoa, sain sinä aikana ehkä elämäni parhaat ystävät. Ja olen hieman ylpeä siitä, että kittuutin läpi sen kolme ja puoli vuotta, mitkä lukion penkkejä kulutin. Ylpeä siis siitä, etten luovuttanut vaikka koulumatka oli loppuaikana 65 km ja mieli kyllä teki.
 
Käyn ammattikoulua ja päätin etten lukioon mene sillä en jaksa lukea ja opiskella. Ammattikoulusta saa ammattin kolmen vuoden jälkeen ja nykyään pystyy jatkamaan amiksesta.
Minä en ole lukiota vastaan, mutta se ei ollut minua varten. Minusta on ikävää huomanut olen, että missä opiskelen tällä paikkakunnalla niin amiksessa olevat on jotenkin "ala-arvoisia" kuin lukiossa olevat. Minusta se on väärin sillä ei amiksessa ole sen tyhmenpiä kuin lukiolaiset. Toiset ei vaan halua mennä lukioon.
Jopa minun mummolla on tämä huono ajattelu tapa. Sen on monta kertaa kysynyt minulta miksi en ole mennyt lukioon. Hänen on jotenkin vaikea tajuta sitä, että hänen lapsenlapsi haluaa johonkin puutarha-alaa opiskella.
 
Ylös