amtjoskan töitä ja harrastuksia (päiv. 7.12)

amtjoska

Kontulainen
Pitää kokeilla jos osaisin vaikka laittaa tänne kuvia ilman kenenkään kädestäpitäen-apua.
Kaikkea saa kommentoida ja kritisoida.
 
Tekemäsi täkänä kelpaisi mieluusti koristamaan esim. laukkua tai koristetyynyä. Kuvio on upea ja väritys mielestäni jollakin tapaa keskiaikainen, mikä tietenkin sopii myös kuva-aiheeseen. Hyvännäköistä jälkeä.

Ylpeän naisen kasvot näyttävät todellakin ylpeiltä. En ole koskaan itse koittanut tehdä tuon tyyppisiä töitä, ja siksi tämä menetelmä kiinnostaakin. Millä tavoin se toteutetaan? Millaisia nuo mainitsemasi askartelusavi ja paperimassa ovat käsitellä? Millä tavoin olet käyttänyt niitä työssäsi yhdessä? Kuvasta on ainakin minun hieman vaikeaa nimittäin käsittää, mikä materiaali on mitäkin, koska ne eivät ole minulle ennalta tuttuja. Naisen silmät ovat todela mielenkiintoiset, ja selkeästi sinun tyylisesi, koska myös Kaverilla on samantyyppiset silmät. Ne ovat vangitsevat.

Kaveri-työ on kokonaisuutena hauska. Valokuvatessa syntynyt varjo tuo kuvaan eloa. Kasvojen muodot ovat erikoiset, etenki silmien lievä ulkonevuus tuo hahmoillesi persoonallisuutta, samoin kulmien korostaminen, vaikka nämä piirteet saattavatkin viedä hahmoilta luonnollisuutta tai ihmisyyttä. Tämä ei ole minusta mitenkään huono asia siis - päin vastoin, etenkin kun en tiedä, oletko edes tavoitellut hahmoihisi ihmismäisyyttä.

Mielenkiintoisia töitä. Laita ihmeessä lisää näytille. :)
 
Kiitos kommenteista.

Käyttämäni askartelusavi on jotain massaa mitä tiimaristakin saa, sellaista joka kovettuu itsekseen. Sitä on aika hyvä muokkailla käsin ja puutikuilla ja kuivuttua maalata peiteväreillä. Kaverin sisällä on runkona sellainen hassunmuotoinen roll-on-dödö-pullo (minulla on pakkomielle yrittää muuntaa tuottamani muovijäte taiteeksi.. paitsi tuotan paljon enemmän muovijätettä kuin mitä minulla on inspiraatiota taiteeseen...)

Hahmojen silmien tekemisen opin paperimassanukke kurssilla, ensin pyöritellään silmämunapallo, joka halkaistaan kahtia, sitten tehdään pää, johon painetaan sormin syvät kuopat silmien kohdalle ja puolipallot astetaan kuoppiin. Sitten vain lisäillään luomet ja koitetaan saada ne asettumaan nätisti. Minä kun aina haluan hahmoilleni ylisuuret silmät, ne tahtovat jäädä vähän ulkoneviksi helposti.

Paperimassaa ei kuvissa näykkään. Ylpeän naisen vartalo on katiskaverkosta kyhätty runko, joka päällystetty liisteröidyllä sanomalehti- ja talouspaperilla. Mekon huovutin suoraan siihen päälle, kun tuli tarve kokeilla pystyykö paperijuttujen päälle huovuttamaan... (aika hankalaa, ja tulos on melko epätasainen) hiukset on merinovillasta liimatut.
 
Hassunhauskoja nukkeja.

Voin suositella nukkejen tekemiseen askartelukaupoista löytyvää Fimo-massaa, joka kovetetaan tavallisessa kotiuunissa ja joka on vähän kuin muovailuvahaa. Itse olen jo muutaman nuken repaleen tehnyt sillä ja voin sanoa että todella helppokäyttöistä! Sillä saa helposti pienetkin yksityiskohdat (esim. ihojen uurteet vaikkapa neulalla tai hammastikulla) ja sitä on monia eri värejä (Olen myös kokeillut sekoittaa vesiväriä kovettamattomaan valkoiseen massaan hieromalla ja sekin onnistuu aika hyvin).
 
Fimo on kai aika samantyyppistä kuin cernit-massa? Joskus pari vuotta sitten mulla oli cernit-kausi, mutta nyt en ookkaan vähään aikaan mitään siitä tehny.. (paitsi että just nyt muistin, että joululomalla tein yhen nuken pään, joka saattaa vieläkin olla jääkaapissa oottamassa paistamista.. toivottavasti iskä ei oo syöttäny sitä meijän koiralle tms..)

Cernitissä on se ongelma, että se on aika kallista, jos haluaa jotain isompaa värkätä, ja kun se pitää paistaa, niin ei voi ihan mitä tahansa sinne sisälle täytteeksi pistää. Minä tykkään nuista ilmassa kovettuvista massoista ja materiaaleista, kun sitten voi tehdä hahmon rungon vaikka tyhjistä pulloista, sanomalehdistä ja teipistä, ja sitten päällystää vain jollain massalla, säästyy rahaa ja materiaaleja.. Muutenkin olen ruvennut tykkäämään ihan vahingossa kierrätystaiteesta entistä enemmän, lähinnä siksi, kun yleensä ei satu kämpillä olemaan kovin kummoisia materiaaleja, mutta kaikkea roskaa sitäkin enemmän..
 
nukkeinnostukseni on melko uusi juttu minulle, niin en tiedä oikein muista massoista mitään. Fimo-massaa saapi semmosissa 5cmx5x1,5 klönteissä ja maksaa muutaman euron. Itse oon tehnyt semmoisia max 10cm korkuisia nukkeja ja täytteeksi on löytynyt varsinkin nyt pääsiäisen alla suklaamunien käärepapereita ja rautalangasta sitten jotain runkoa yrittänyt siihen päälle kun sen saa hyvin tiettyyn muotoon (erityisesti kädet).

En kyllä toisaalta tekisi fimosta mitään suurempaa, ellei sitten tee vain päätä ja sitten ruumista jollain muulla materiaalilla esim. jotenkin yhdistämällä polton jälkeen jostain muusta massasta tehdyn ilmakuivavan ruumiin ja sitten tehdä vaatteet (joita en muuten ole vielä osannut tehdä nukeilleni..).
 
Tuo kuva jossa nukkesi seisovat lavuaarin reunalla on jotenkin kamalan pelottava.
Pidän nukkejen persoonallista kasvoista. Niissäkin on jotain pelottavaa, ehkä sen tekee se että jokaisella lähes sama ilme tms. Ne ovat melkein elossa mutteivat ihan, sen näköisiä että jos selkäsi käännät ne alkavat tekemään jotakin mutta jos katsot takaisin niin siinä ovat mihin ne jätitkin.

Olipas hieno analyysi taas, hyvä minä. :grin:
 
Minusta on aivan tavattoman hienoa, että käytät nukkejesi yms. runkoina kierrätysmateriaalia. Todella järkevää, ekologista ja varmasti myös halpaa ja kätevää. Deodoranttipulloille kun ei usein kyllä keksi mitään uusiokäyttötapoja. :D Aivan mahtava idea! ^__^
 
Lisäilin muutaman uuden kuvan vanhoista töistä, kun sain inspiraation koettaa kuvailla niitä kotona.

Ja oman piparikuvan joulun kunniaksi.
 
Pidän näistä töistä tosi paljon, erityisesti tuosta mammutista! Ehkä siihen olisi saanut sitä kaipaamaasi vakavuutta jos kuva olisi otettu hieman alaviistosta? Myös valokuvat ovat itsessään todella hienoja, erityisesti "ylpeä nainen" ja "kaveri".
 
Mammutti on kyllä tosi suloinen ja tykkään kuvakulmasta, minusta siinä on jotenkin jännää surumielisyyttä. Voi johtua auringonvalosta, se saa poikasen tuntumaan vähän etäiseltä, kuin muistolta. Toisaalta myös poikasen ilme on aika alakuloinen, ehkä se tietää olevansa viimeinen mammutinpoikanen?

Ylpeästä naisesta pidin myös, ilme on vähän jännittynyt. Minulle tuli mieleen, että nainen olisi mennyt ylpeydessään liian pitkälle ja tajunnutkin sen, ja nyt hän odottaa pelolla rangaistusta.

Mtös muista pidin, mutta nuo kaksi olivat suosikkejani. Kahtoo jos saisi myöhemmin kootumpaa analyysia aikaiseksi.
 
Ylös