Arjen nyrjäyttäminen

Ihan pakko heittää kehiin vähän offia, mutta Pikku Myy, ootko sä Tuusulasta? Mistä päin? :)

T. Entinen tuusulalainen
 
Ensimmäistä kertaa junamatkallani viikonloppuna oli käytössäni kannettava cd-soitin ja koko matkan ajan (reilu 3 tuntia suuntaansa) oli ihan sellainen fiilis kuin olisi ollut yhdessä pitkässä musiikkivideossa. Suuri ongelma oli minulle siinä eläytyessäni oli etten laula mukana ja moneen kertaan olisin halunnut tanssia sekä hehkuttaa musiikkia. Tein sen sitten ihan vain mielikuvitusmaailmassani. Hyvin outo olotila.
 
Semmoiset luonnonilmiöt, joihin ei ole tottunut, on joskus kauhean taianomaisia. Tartossa on hirmuisen paljon naakkoja. Joka ilta, juuri kun alkaa tulla hämärää, ne kerääntyvät muutamaksi jättiparveksi, ja esittävät sellaista ihmeellistä kuviolentoa kaupungin yllä. Ne lentävät välillä yhtenä parvena, ja jakautuvat sitten pienempiin osiin, ja parvet lentävät ristiin ja näyttää välillä kuin niillä olisi jokin tarkkaan mietitty koreografia.
Ensimmäisellä kerralla kun satuin näkemään tämän ulkona, olin sillalla, ja säikähdin kun taivas yhtäkkiä täyttyi linnuista ja niiden huudoista. Nyt olen nähnyt lentonäytöksestä osia monena iltana myös ikkunastani. Se on tosi kaunista, ja jotenkin alkaa kuvitella että tässä on muutakin kuin vain normaaleja lintuja, joilla on joku luonnollisen syy tällaiseen käytökseen... Onneksi en tiedä mitään naakoista oikeasti, se olisi niin tylsää...

muoks. Kuulinpa juuri yhdeltä eestiläiseltä.. Että tarina kertoo, että naakat pelkäävät pimeää, ja sen takia ne huutavat ja kokoontuvat parviksi illan hämärtyessä...
 
Minun mp3-soittimeni sisällä asuu pieni kääpiö, jolla on harvinaisen ironinen huumorintaju. Laite on mukamas randomilla, mutta kappalevalinnat vaikuttavat varsin osuvilta silloin tällöin. Esimerkkitilanne: kiipeän jyrkkää vuorenseinämää ylöspäin, allani mukava pudotus ja oksa, josta roikun, alkaa vähitellen irrota. Kääpiön kappalevalinta: "Mies jolle ei koskaan tapahdu mitään" J. Karjalaiselta.
 
Kvarg (maitorahka toisella kotimaisella).

Leipoessa ihmettelin hetken mitä noin eksoottinen nimi, selkeästi miespuolisen, tekee maitotuotetölkissä. Minulle ei ehtinyt selkeytyä olisiko nimi mahdollisesti ihan ihmismuotoisen henkilön vai useampisilmäisen tai -ulokkeisen, kun äiti heitti purkin roskiin ):
 
Sängyssäni asuu paha henki. Se päättää räväyttää sängyn laidat pois paikoiltaa juuri silloin, kun en niitä jaksaisi lähteä säätämään paikoilleen. Se saa myös poikkipuut menemään pois paikoiltaan juuri sellaisilta kohdilta, että selän alle muodostuu hyvin epämukavia kuoppia. Se sama hyypiä kerää myös pölypalloja aivan yliluonnollisella vauhdilla sinne sängyn alle...
 
Eilen sadetansiin tanssittuani ja tietty sateen tehtyäni jämähdin älypään sudokuun. Tilanne oli pelottava. Olin ja en ollut koko sateisena päivänä kotona. Maan nimi oli sudoku. Inhoan ja rakastan sudokuja. Olen harrastellut niitä nyt yht. n. 7 päivän verran. Täysin sekaisin sudokuista...
 
Huomasin tässä pari päivää sitten televisiosta tulevaa "lumisadetta" tuijotellessani, että kun sitä katsoi sivusilmällä, erotti melkein kuin riimukirjoitusta. Aloin pohtia, josko siellä asuu joku kenttiläinen henki, joka koettaa herättää minua arjen kiireen keskellä. Oli sen verran hassu ajatus, että oli pakko lähteä katsomaan pihallamme olevaa tammea. (Joka muuten heiluu aina samaan aikaan kun erään keijupojan tammi Punkaharjulla. Narniamaista.)
 
Almdudler sanoi:
Esimerkkitilanne: kiipeän jyrkkää vuorenseinämää ylöspäin, allani mukava pudotus ja oksa, josta roikun, alkaa vähitellen irrota. Kääpiön kappalevalinta: "Mies jolle ei koskaan tapahdu mitään" J. Karjalaiselta.

Eikös Rammsteinin Rosenrot olisi myös ollut aika hyvä? :D

Vehka sanoi:
Huomasin tässä pari päivää sitten televisiosta tulevaa "lumisadetta" tuijotellessani, että kun sitä katsoi sivusilmällä, erotti melkein kuin riimukirjoitusta.

Tosiaan, telkkarin lumisateessa näkyy varsin psykedeelisiä kuvioita. Aaltoja ja sellaisia! Ulkoavaruuden olennotko koettavat saada meihin yhteyttä, tuloksetta?
 
Hathaldir sanoi:
Tosiaan, telkkarin lumisateessa näkyy varsin psykedeelisiä kuvioita. Aaltoja ja sellaisia! Ulkoavaruuden olennotko koettavat saada meihin yhteyttä, tuloksetta?

Intiaanien hautausmaan räyhähenkijoukko se siellä kurotteleikse luista käsivarttans. Mutta:

Huomattavasti paljon psykedeelisempää on kuunnella televisiosta yömyöhäisten kolme ristiin, kuusi poikki (tai "Missä on Kampala? a) Ugandassa, b) Brutopiassa, c) Syldaviassa, d) Cimmeriassa")-pelien taustamusiikkia ja ajoittain kuuluvia klunk-ääniä, kun pelissä jotakin on tapahtuvinaan.

Ja VIELÄ JOKSEENKIN PALJON psykedeelisempää on vaihtaa sille kanavalle, jolla joku ihmisparsa puhumistaan puhuu yötä myöten ja kommentoi yöostioiden lähettämiä tekstiviestejä ja keskittyä kuuntelemaan mistä oikein lätty jauhautuu.

Mutta entä jos vain meneekin nukkumaan ja näkee rivakan painajaisen? Täytyy vain muistaa syödä iso pätkä lauantaimakkaraa ilman palanpainiketta ja jättää käymättä vessassa ennen maatemenoa. Ah ja voi, incubukset rinnalleni pomppikaa!
 
Eräs tie Keravalla. En nyt muista nimenomaisen tien nimeä mutta menee Tuusulasta Keravalle ja siitä sitten eroaa pienempi tie joka jakautuu t-ristekseksi. Toinen ohjaa Keravan hautuumaalle ja toinen Keravan lihansavustamoon...
 
Huomasin tänään, että portaiden yli hypätessä tuntee olonsa lentäväksi. Kun jalka laskeutuu taas maahan, sitä hidastuu, lähes kokee pehmeän, onnistuneen laskeutumisen riemun (tai kolauttaa nenänsä lattiaan, mutta ei se mitään.) Viime aikoina ole kiinnittänyt ohikulkijoihin entistä enemmän huomiota, ja monesti on tullut sellainen "kas, tuossa on selvästi hobitti" tai "tuossapa vasta keijumainen otus"-olo. Se on ollut aivan ihanaa huomata, arkea pitäisi nyrjäytellä enemmänkin.
 
Hauska tulevaisuutensa tappokeino on myös alkaa lausua englannin sanoja väärin, esim. <i>-ance</i>, <i>-ence</i> -päätteisiä sanoja kuten ranskassa, <i>adjacent</i> > /'adžəsent/ jne.
 
Näin tänään Gandalfin ratissa. Vanha setä, jolla oli vaaleanharmaa tukka ja parta istui ikivanhan Nissanin ratissa Tikkurilassa. Ehkä FotR:in katsomisella on vaikutuksensa. [22]
 
Heh.. tänään kun kävelin koulun pihalla, veti joku mummo rollaattorillaan pihan poikki, ja voin vaikka vannoa että ko. mummo näytti aivan robotilta, niin konemaisesti meni eteenpäin jalan heilahtaessa taakse, uudestaan ja yhä uudestaan. Näytti myös siltä, että mummolla ei ollut niskaa vaan pää oli upotettu suoraan hartioiden väliin. (huom. en väheksy mummoja millään tavoin)

Ei välttämättä myöskään aina arkista asiaa johonkin muualle, vaan jotain ihan muuta arjen keskelle. Joskus ajattelen, että miltä näyttäisi jos vaikka... kadulla kävellessä kulman takaa tulisi.. jotain aivan absurdia... vaikka se äskeinen mummo suurennettuna 15m:n kokoon, jyräten alleen autot ja rullaten tien yli vaikkapa talosta läpi. Sitten voisi tulla vaikka semmoinen Monty Python jalka ja liiskata kyseisen hirviömummelin.

On se mielikuvitus eri kiva juttu ja yöllähän se vasta laukkaakin. Joo, enkä ole ottanut mitään :D
 
Olin tanaan Villa d'Esten puutarhassa ja jos joku on koskaan kaynyt siella voi yhtya mielipiteeseeni etta jos missaan maailmassa on keijuja niin siella.
 
En ole pitänyt itseäni suurenakaan Star Trek -fanina, mutta jos uusinta Pelit-lehteä on uskominen, niin kuulun sittenkin tuohon veljes- ja sisaruskuntaan. Pidän niin arvossa noita yltiöoptimistisia tulevaisuudenkuvauksia. Varmemmaksi vakuudeksi aina pankkiautomaatilla asioidessani mutisen itsekseni painaessani "Saldo näytölle"-nappia: "On screen."
 
Tänään löysin kuin paraskin salapoliisi betoniseinästä onton kohdan. Makailin sängyssä ja naputtelin seinää aikani kuluksi ja kas, yhdessä kohtaa kuului ontto ääni. Kiinnostaisi tietää, mitä siinä kohdalla on. Ehkä joku on asentanut mikin sinne ja nauhoittaa salaa upeaa lauluani ja myy sitä eteenpäin ilman lupaa!
 
Tänään oli samanlaikaisesti palmusunnuntai JA aprillipäivä. Olin valmistautunut virpojiin siten, että minulla oli sekä suklaata että kalasäilykkeitä. Ajattelin että kun virpojat tulee, niin tarjoan niille aluksi niitä kalasäilykepurkkeja ja sitten JOS ovat niin kohteliaita että ottaisivat, NIIN sitten tulisi perinteinen "aprillia" -hokema, ja saisivat ihan kunnon suklaapuput(ihan OK kokoiset)

Eivät tulleet, ilmeisesti maineeni on kiirinyt tai jotain...


*MUOKS*
Illalla, yllättävän myöhään, kävi joku tuntematon pikkupoika virpomassa(ilman naamiota), jolle tosiaan sanoin että "meillä ei valitettavasti ole kuin tätä tonnikalaa": Annoin toki suklaan ja kerroin syyn. Jotenkin tuntui että vitsi meni ohi. No, koristeissa oli banaanikotka(se keltainen tipu) jonka tienasin. Itse oksa meni allergian vuoksi pihalle aitaa koristamaan.
 
Öh... En tiedä minne tämä kokemus kuuluisi mutta en nyt keksi parempaakaan paikkaa ja jotenkin on tarve jakaa:
Seisoskelin tänään about kello vartin yli kaksi Aleksanterinkadulla odottelemassa isää jolta saisin kyydin kun joku tuntematon sänkinen, ehkä viisikymppinen mies luovi väkijoukon läpi luokseni ja pyysi naimisiin kanssaan. Häkellyin asianmukaisesti ja mutisin jotain kieltävää, mies kysyi (murtaen kummasti) että miksei ja vastasin että ikäero saattaisi olla ylitsepääsemätön. Mies varmisti että hän siis oli liian vanha. Vahvistin asian. Mies totesi että olen kaunis nainen ja ettei aio unohtaa minua koskaan ja läksi pois.

Hämmentävää... Mutta nyt siis virallisesti minua on ensimmäisen kerran kosittu, satakunta vuotta sitten tämä olisi ollut merkittävä tapahtuma ;)
 
Ylös