Toissapäivänä sattui hauska tapaus kun kävelin koiran kanssa. Minulla on paha tapa unohtua haaveilemaan kävellessäni ja tuolloin pohdin miten mukavaa olisi saada jonkinlainen yliluonnollinen suhde luontoon. Että voisi tavallaan kommunikoida eläinten ja kasvien kanssa tunnetasolla. Pystyisi esimerkiksi käärmeen nähdessä välittämään käärmeelle viestin että en ole uhka. Sitten käärme voisi vaikka luikerrella nilkoissa ihan rauhassa. (Onkohan muilla tapana ajatella tällaisia vai olenko vaan omituinen tapaus?)
Nämä mietteet keskeytti pieni piste joka lensi minua kohti. Ajattelin että se on vaan ötökkä mikä lentää yli, mutta olin vielä vähän ajatuksissani ja tuijotin vaan kun se lensi kohti. Onneksi oli aurinkolasit. Se nimittäin laskeutui linssille. Hetken aikaa meni tajuta mitä oli tapahtunut. Sitten riisuin lasit ja totesin tämän tunnistamattoman lentävän esineen olleen leppäkerttu. Siinä se taapersi laisessa jonkun aikaa ja tuli ilmeisesti tulokseen että niissä ei ollut mitään hauskaa ja lensi pois.
Oli aika epätodellinen olo loppulenkin ajan.
Nämä mietteet keskeytti pieni piste joka lensi minua kohti. Ajattelin että se on vaan ötökkä mikä lentää yli, mutta olin vielä vähän ajatuksissani ja tuijotin vaan kun se lensi kohti. Onneksi oli aurinkolasit. Se nimittäin laskeutui linssille. Hetken aikaa meni tajuta mitä oli tapahtunut. Sitten riisuin lasit ja totesin tämän tunnistamattoman lentävän esineen olleen leppäkerttu. Siinä se taapersi laisessa jonkun aikaa ja tuli ilmeisesti tulokseen että niissä ei ollut mitään hauskaa ja lensi pois.
Oli aika epätodellinen olo loppulenkin ajan.