Lindëalda
Kontulainen
Päätin viime yönä 11:n päiväkirjani, ja jäin samalla pohtimaan, miten haikeaa on lopettaa kirja kun tarina jää kesken. Toisaalta odotan innolla uuden kirjan täyttämistä elämänmakuisilla jutuilla. Mutta kun tämä yksilö on kulkenut elämäni vaikeimman kaksivuotisen taipaleen mukana, ja olen kirjoittanut siihen kaikkea mahdollista. Kaikenlaiset absurdit kysymykset pyöri päässä nukkumaan mennessä:
Mutta entä jos se on vain kirjan pituinen luku elämässäni? Jos itse olen hahmo tarinassa, joka ei koskaan pääty? Vai onko edellisen tarinan loppu uuden ja paremman alku? Vai onko tämä hetki näitä kaikkia?
Mutta entä jos se on vain kirjan pituinen luku elämässäni? Jos itse olen hahmo tarinassa, joka ei koskaan pääty? Vai onko edellisen tarinan loppu uuden ja paremman alku? Vai onko tämä hetki näitä kaikkia?