Arjen nyrjäyttäminen

Ärsytyksen aihe (eli kännyn yhteystietojen häviäminen suureksi osaksi) lieventyi reilusti kun hämmästyksekseni löysin vain noin 6 vuotta vanhan paperisen muistion jossa on aika lailla vielä käytössä olevia numeroita. Se on siitä asti ollut erään laatikon peränurkassa. Kyllä sitä on joskus ollut fiksu.
 
Last edited:
Tänä syksynä lähes jokaisena tiistaina, kun olen mennyt konservatorion alakertaan hakemaan varastosta soitintani ennen soittotuntia, tai kun olen menossa palauttamaan sitä tunnin jälkeen, siellä on yhdessä nurkassa istunut ala-asteikäinen tyttö ja miesvanhus vieretysten, ja mies on lukenut tytölle ääneen kirjaa englanniksi. Se on jotenkin niin lumoava hetki. Vanha brittimies lukee tytölleen rauhallisesti ja sopivasti eläytyen kirjaa, kun yläkerroksissa lapset ja vanhemmat hosuvat soittoharjoituksiin menemisiä ja pihalla autot kaahaavat iltapäiväruuhkassa. Minusta tuntui tänään aivan kamalalta, kun hirveällä kiireellä syöksyin alas – melkein kuin olisin rikkonut jonkin taian, kun kehtasin sillä lailla juoksennella ja riuhtoa ovia auki, kun nurkan sohvalla on niin rauhallinen ja kaunis lukuhetki.

En tiedä yhtään, keitä he ovat ja miksi he ovat juuri siellä juuri silloin.
Ainakin kerran se tyttö on tervehtinyt minua, kun hän on tullut sinne ennen miestä.
 
Minusta on hauskaa että Kontulaisten keskuudesta löytyy Mushulle ikätoveri Vorlon ja Spyrolle tämä uusin tulokas. Eikä näillä kahdella ole ikäeroa kuin reilu kaksi viikkoa :) Silti tuntuu jo hassulta ajatella aikaa ennen Spyroa. Tuntuu kuin hän olisi kuulunut perheeseen jo iät ja ajat.
 
Minä en nyt yhtään ymmärrä tätä tilannetta, että jos vain haluan, minulla on varmasti töitä vuodeksi eteenpäin. Minuahan on vuosi kasvatettu siihen, ettei humanistit koskaan töitä saa, tai korkeintaan vain huonosti palkattuja pätkätöitä.

Noh, en nyt tee perinteistä humanistityötä. Ilman syrjähyppyjäni kaupallisille aloille ei varmasti olisikaan tätä tilannetta, mikä tavallaan suututtaa. Mutta onneksi kuitenkin sattumalta olen näissäkin töissä ihan hyvä eikä tämä tunnu kamalalta.
 
Eilen junassa oli ensimmäistä kertaa lipuntarkistus. Täällä pääkaupungissa lipuntarkastajia on kyllä näkynyt parinkuukauden aikana, mutta kaukojunassa ei ole koskaan ennen tarkastettu lippuani, vaikka olen jo vuosia matkustanut liki viikottain.
 
kaukojunassa ei ole koskaan ennen tarkastettu lippuani
Mua hämmentää tämä kovasti, sillä minulta on katsottu lippu ihan joka ikisellä kaukojunamatkalla mitä olen elämässäni tehnyt, ja junamatkoja pääsi etäsuhdevuosina jokunen kertymään. Kerran tosin olin jossain erikoispitkässä junassa ja ehdin Helsingistä Kouvolaan asti ennenkuin konnari kerkesi kohdalle.
 
Siis tottakai konduktööri leimaa tai siis nykyään lukee lipun. Joskus olen matkustanut Parikkalasta Joensuuhun näkemättä konnaria, mutta aika harvinaista on matkustaa yhtä asemaväliä pitempää matkaa ilman, että konnari sattuu kohdalle. Mutta tarkoitin siis sitä, että kaikkien matkustajien liput tarkastettiin erikseen siinä tarkoituksessa, että liputtomia matkustajia sakotetaan. Konnari oli siis jo kertaalleen lukenut lippuni tätä ennen.
 
Tämä on valtava ilonaihe, mutta myös suurta epätodellisuutta tajuntaan tuottava seikka: ostotarjouksemme rivitalokolmiosta on hyväksytty. Parin viikon sisällä kaupanteko, muutto olisi mahdollista jo joulukuun alussa. :D:o[22]

(Tämä on se asunto, josta puhuin syysmiitissä aika paljon.)
 
Istun tässä tietokoneella ja mietin voiko tämä oikeasti toimia. On TODELLA kummallista että koneesta kuuluu vain hyvin hyvin pieni surina kun yleensä sen käynnistäessä on alkanut hirmuinen kohina ja humina. Kun painoin käynnistysnappia niin luulin hetken että kone ei toimikaan, mutta kun näyttöön alkoi tulla kuvia niin pakko se oli uskoa.
Nova siis purki koneeni osiin ja vaihtoi sinne jotakin ja nyt sen sisällä palaa outo valo ja se on ihan hiljainen ja uskomattoman nopea!
 
Vihdoinkin näyttäisi siltä, että olemme oppineet lämmittämään torpan kamarin lämmitysuunin ja tuvan hellan muurin niin, ettei kämppään tule ollenkaan savua sisälle. Siitä huolimatta, että ulkona sataa ja ei tuule. Nuo torpan tulisijat ovat vähän hankalia: ennen joka ikistä lämmityskertaa pitää tuvan hellan muurin hormissa polttaa sanomalehteä vähintään kymmenen sivua, sen jälkeen voi sytyttää tulen hellaan. Hyvällä tuurilla, ja jos EI tuule lännen, etelän tai pohjoisen suunnasta, savua tulee tupaan vain vähän. Kamarin uunin lämmittämistä ei kannata edes harkita kuin vasta parin tunnin päästä tuvan hellan muurin lämmittämisen jälkeen. Jos tuulee idän suunnasta, pitää sanomalehteä polttaa myös kamarin uunin hormissa ennen tulen sytyttämistä uuniin. Tänään oli jo kolmas peräkkäinen savuton lämmityskerta :joy:.

Opetteluun on mennyt nyt nelisen vuotta. Toisaalta tuohon savustumiseen oli ehtinyt jo tottua...
 
Last edited:
Tämä noin viikko sitten syntynyt pikkuihminen kyllä nyrjäytti arkea melkoisesti. Joku nick hänelle pitäisi vielä kehitellä... ja varmaan se oikeakin nimi keksiä tässä piakkoin.
Tätä piti kommentoida jo aikaa sitten, mutta unohtui. Joka tapauksessa ehdotan kontunimeksi Haraldia.

Sen sijaan mitään nyrjäyttävää ei mieleeni juuri nyt tule.
 
Nyrjäytin koko arjen ihan totaalisesti..

Viikonloppuna otin ensimmäisen kerran haltioiden tammitynnyreiden sisältöä yhden lasillisen yli kahteen kuukauteen peukalon lääkityksen takia, ja olin perheeni seurassa. Siellä siis olivat tätini, pappani ja ydinperheeni. Yksi tyyppi lähetti miulle inhottavan sävyisen viestin messengerin välityksellä, hän oli ottanut varmaan örkin verta, mutta pahoitin mieleni ja kuppi meni nurin ihan totaalisesti. Lähetin tyypille tiukan viestin takaisin ja kerroin tädilleni, mitä tämä oli laittanut, mistä tätini sitten kimpaantui, ettei minun tarvitse sietää tuollaista. Sain sovittua tyypin kanssa ja ei varmaan edes muista minulle laittamaa viestiään.

Siinä itkin ja kerroin kaikki mieltäni painavat asiat sukulaisilleni. Se auttoi. Ensimmäisen kerran mummini kuoleman jälkeen rentouduin niin, että minulla meni kuppi nurin oikein kunnolla. Itkin ja puhdistin mieleni ihan totaalisesti minulle rakkaiden ihmisten ympäröimänä. Olen oikeasti erittäin rauhallinen tällä hetkellä ja tajusin, kuinka paljon tarvitsin tällaista purkamista. Arki painaa niin kovasti päälle, että kaikki 6vuoden patoumat tuli ulos kerralla ja lähennyin kummitätini kanssa pitkästä aikaa.

Kaipa sitä ihminen oikeasti tarvitsee arkensa nyrjäyttämistä, jotta elämä palautuu jonkinlaiseen tasapainoon. En panikoi tällä hetkellä mistään, harmittelen toki kiirettä teatterin asioissa, mutten ota siitä stressiä.
 
Länsimetrossa oli vähän hämmentävää, se toimi oikeasti.

Olin puoli kuuden maissa Hakaniemen metroasemalla tarkoituksenani päästä Elielinaukiolle. Kuului "plim plom", ja liikenteenohjaus kuulutti metroliikenteen olevan toistaiseksi pysäytettynä teknisen ongelman takia. Ongelman luvattiin kuitenkin olevan ohi noin viidessä minuutissa. Viiden minuutin kuluttua kuulutus toistui, siitä reilu viisi minuuttia eteenpäin meille kuulutettiin, että rikkoutunutta mterojunaa siirretään parhaillaan pois raiteilta. Lopulta liikenne taas alkoi ja minäkin ehdin vielä viittä yli kuusi lähteneeseen bussiini, mutta liikenteenohjaus informoi matkustajia vielä siitä, että seisauksen sekoittamien aikataulujen takia vuorovälit tulisivat olemaan ainakin jonkin aikaa epäsäännölliset ja saattaisivat venyä vartin mittaisiksi. Länsimetro se ei vain kykene toimimaan kompastelematta =D
 
Arkeni nyrjähti jo muutama viikko sitten, kun telkkarimme HDMI -liitin hajosi. Lopulta nyrjäytin arkeni kunnolla.. Minäkin sorruin ja lähdin ostamaan Black Friday -tarjouksena telkkaria. Olin varmaan ensimmäistä kertaa ikinä (nyrjäytin arkeni tässäkin) klo 5.55 jonottamassa kauppaan sisälle ja löysin telkkarini, tosin.. en tiedä mikä päässäni naksahti, kun näin samaan hintaan, kunnollisen, paremman ja kivannäköisen telkkarin. Päätin ostaa sen. Muutoin hyvä asia, mutta olin tulossa ostamaan 50" telkkaria ja ostin sitten 55" ajattelematta, että mahtuuko se autoon. Varastopojat olivat sitä mieltä, ettei mahdu ja minun tulisi tulla takaisin peräkärryn kanssa. Minä otin mittanauhan reippaasti mitaten autoni takapenkin ovet kiinni ja ilmoitin, että mahtuu kyllä! Pahvi menee sisällepäin n. 1cm verran ja siellä on styroxia sisällä, joten kyllä se mahtuu. Varastopojat laittoivat sen ohjeitteni mukaan autoon ja toivottivat hyvää viikonloppua. Hihii.. milloinkas katsotaan meillä elokuvia, nyt kun olkkaria muutenkin uudistetaan? :grin:
 
Ylös