Arjen nyrjäyttäminen

Mulla on vähän sellainen olo, kuin eläisin jossain parodiassa. Ei todellisuudessa voi tapahtua näin vai voiko? Näemmä voi.
Pulju X kohtelee ikävästi puolisoani huonolla palvelulla.
Puljusta X tehdään valitus.
Soten takia pulju X on ydistämässä työtiloja puljun Y kanssa.
Minä työskentelelen itse pulju Y:ssä.
Pulju X:n ihmiset ovat viemässä minun työhuoneeni puljusta Y, kävivät äsken katsomassa tilaa ja mies totesi siinä että "kai nuo työpöydät siirretään täältä jonnekin?" Mun työpöytäni! Kyllä se mun mukana siirtyy. Mulla ei vain ole tällä hetkellä järkevää paikkaa mihin siirtyä. Puljun X edustaja kohtelee myös minua kuin ilmaa! Valitus puljun X toiminnasta lojuu vielä tässä työpöydälläni.
 
Last edited:
Ompas jännää olla tällä lailla itsenäisyyspäivänä yksin kotona. Itsenäisyyspäivään liittyy aina ne tietyt traditiot, niin nyt en ole oikein toteuttanut niistä mitään. En ole katsellut linnanjuhlia tai Tuntematonta sotilasta tai syönyt tavallista parempaa ruokaa tai käynyt sukuloimassa. Olin minä aamulla kirkossa lauleskelemassa ja sen jälkeen vähän veteraaneille lauleskelemassa, mutta sitten tulin kotiin ja olen käytännössä istunut ja tuijottanut kynttilää viimeiset viisi tuntia. Luulin, että perheeni, joka on ollut perjantaista asti Lapissa tulisi tänään kotiin, mutta tämä olikin virheellistä tietoa ja he tulevat vasta huomenna. Ei siinä, nyt pitää vain keskittyä vielä nämä viimeiset 12h siihen, ettei polta taloa. On muutenkin ollut aika nyrjäyttävää olla viikko yksin kotona. Tosi kivaa tosin, tykkään hirveästi olla yksin, mutta en ole koskaan ennen ollut yksin näin kauaa. Onhan se erilaista, ja siinä huomaa tiettyjä omia heikkouksiaan, mutta aika vapauttavaa oikeastaan.

Meidän talossa asuu myös aaveita. Ne pelkäävät muita perheenjäseniä ja pitävät ääntä vain silloin, kun olen täällä yksin. (Meillä on oikeasti aika valtava talo.) Mutta tulen hyvin toimeen niiden kanssa. Nekin pitävät siitä, että valoja ei käytetä kuin pakkotilanteissa.

Ai niin, ylihuomenna neljältä aamulla pitäisi lähteä kohti Saksaa. Kuoromme perinne, bussissa laulaminen, ei taida vielä niin aikaisin luonnistua. Siihenkään en ole vielä ollenkaan orjentoitunut. Ihanaa lähteä kylläkin! Me olemme maan parhaita lapsikuoroja (niin haluan uskoa) ja toivon, että pääsemme saksalaiseenkin radioon (meidät mainittiin pari vuotta takaperin Viron radiossa, sillä meillä on tapana laulaa myös kaduilla. Siis aina, kun kävelemme kaduilla. Kolmi-neliäänisesti. Täysillä.)

Joka tapauksessa, hyvää Itsenäisyyspäivää joka hobitille!
 
Iltalehden sivuilta Suomi 100 -juhlavuoden lopulta. Voisivat käyttää vähemmän aggressiivisia kielikuvia urheilutoimituksessa näin pyhän sodan muistopäivinä.

indep2017.jpg
 
Koin juuri rajun shokin tajutessani, että Brexit-kansanäänestys pidettiin jo kesällä 2016 eikä tänä vuonna. Tuntuu, kuin facebookseinälläni olisi meuhkattu asiasta aivan vastikään! Kyllä ihmisen ajantaju on vain heikoilla kantimilla. :knockout:
 
Arkeni nyrjähti pidemmäksi aikaa kaksinapaiseksi. Hassua nauttia elämänsä ensimmäisen yksiön sisustamisesta, vaikka samaan aikaan on jatkuva ikävä toiseen kaupunkiin ja sinne jääneiden luokse.
 
Pääkaupungin katuja tallatessa törmää ruotsiin huomattavasti Joensuuta tai muuta Karjalaa useammin. Kirjakaupassakin myödään oikeasti tilpehööriä (tillbehör).

Tajusin myös, miksi Twitter kaksinkertaisti viestipituuden: nykyajan otsikothan eivät enää mahtuneet 140 merkkiin.
 
Katsoin 1990-luvulla kuvattua Villi Pohjola (Northern Exposure) nimistä televisiosajaa.
Eräässä jaksossa keskusteltiin siitä millaista tulee olemaan tulevaisuudessa vuonna 2000.

Piti laittaa jakso pauselle kun jäin pohtimaan että sarjan hama tulevaisuus on minun näkökulmastani tällä hetkellä ajallisesti kauempana menneisyydessä kuin mitä se oli sarjan kuvausaikana tulevaisuudessa.

Hieman creepyä oli kuunnella kun 1990-luvun "hullu ekopöpi" selostaa sarjassa miten ilmastonmuutos tulee ja harmittelee kun yhdysvaltalaisille autonvalmistajille asetettavien päästörajatiukennusten voimaantuloa lykätään aina vain eteenpäin tai miten lentoliikenteen päästöjä ei edes yritetä rajoittaa.
Kummatkin asiat taitavat olla tasan samassa jamassa tänäkin päivänä.
 
Last edited:
Työkaverin arjen nyrjäytys nyrjäytti ja ravisteli äsken myös omaa arkeani.
Hänen nimissään on tehty monen sadan euron tilaus suomalaisen firman tuotteita ja eilen työkaverille tuli tämä lasku kotiin. Perheen nuori vähän töngittyään selvitti mitä tuotteita ostos on sisältänyt ja he olivat perheenä todenneet että ovat näitä kyseisiä tuotteita nähneet kyläillessään erään tuttavansa luona. Että silleen. Tuttavan aika on ilmeisesti päästä/joutua hoitoon tai holhouksen alaiseksi. Työkaveri on tietysti aivan käärmeissään.

Tämä keissi ratkeaa poliisin avulla oletettavasi aika nopeastikin, mutta kyllä tämä herätti täällä töissäkin pohdintaa identitettivarakauksista tms. Mitä oikeasti voi tavallinen kuluttaja tehdä, kun laskuttava oikeasti joskus rahansa takaisin haluaa, eikä kimurantissa tilanteessa poliisikaan ole rosvoa saanut kiinni. Eihän siinä voi muuta kuin päästä kiukkuisena sonnat housuihin? (sori kielenkäyttö, mutta suodatin sentään jo pahimman).
 
Arkeani nyrjäytteli tänään 3 eri asiaa:

1.) Löysin kouluni vessan seinästä tekstin "kirjoita tähän seinään tämä lause jollain epätavallisella osaamallasi kielellä" ja espanjan, ranskan, latinan, italian ja venäjän lisäksi oli tämä lause kirjoitettu queanyaksi tengwarilla, sekä Angrethas-riimuilla. Pidän koulustani päivä päivältä enemmän.

2.) Yhteensä 8 tanssituntia sisältäneen viikon jälkeen laskin huvikseni mustelmani, ja sain luvuksi 13. Toivon sen johtuvan mieluumminkin lattiasarjojen suuresta määrästä, sekä toivottomasta kömpelyydestäni, kuin diagnosoimattomasta leukemiasta.

3.) Vaikka mitä luultavimmin epäonnistun tänäkin vuonna surkeasti kesätöiden etsinnässä, maksetaan minulle kuitenkin ihan oikeaa rahaa siitä, että kirjoitan kaiken musiikin tulevaan kesänäytelmäämme, jonka hyvä ystäväni jo kolmatta vuotta peräkkäin käsikirjoittaa (tosin hän tekee sitä ihan ammatikseen). Tähän kieltämättä aika massiiviseen tehtävään, minulla on tästä hetkestä aikaa noin kolme kuukautta. Jos ylipäätään saan koko homman valmiiksi siihen mennessä, olen virallisesti ihmelapsi, saatikka sitten jos onnistun nimeksikään. Oikeasti olen ihan hirveän stressaantunut (vaikkakin innoissani) tästä, mutta onhan se nyt aika nyrjäyttävää, että joku ihan oikeasti maksaa minulle musiikin tekemisestä. Onneksi onnistuin juuri jättäytymään pois hiihtolomamatkalta, joten minulla on koko loma aikaa tehdä tätä yksin kotona.
 
Kävin äsken ohimennen palstalla fiilistelemässä tulevaa satokautta, ja musta- ja lehtikaalit jotka kuvittelin korjanneeni lokakuussa niin että pelkät rangat jäivät maahan olivatkin kasvaneet reilusti uusia lehtiä tässä etelän laimean talven aikana :wtf: Maistoin paria kaalinlehteä, aivan priimakamaa olivat ja kyllä se nyt on niin että huomenna on vissiin valoisan aikaan lähdettävä sadonkorjuuseen, niin hyviä nuo hieman pakkasenpuremat lehdet olivat. Nuo on varmaan säilöttävä tekemällä niistä lehtikaalisipsejä, muunlaista säilöntää tuskin kestävät kun ovat jo kertaalleen pakastuneet. Mutta miettikääpä tätä: mulla on huomenna 4. helmikuuta tuoretta kaalisalaattia omasta maasta!!
 
Nyrjäytin oikeastaan arkeni jo 12.1. mutta maanantaina nyrjäytin sen uudelleen. Hankin itselleni turhakkeet näytelmää varten, ettei minun tarvitse laittaa käsi paketissa ripsiliimalla ripsiä. Ostin tuuheuttavat ripsien pidennykset, jotka tuttuni teki minulle. On hurjan naisellinen olo, mikä on tosi harvinaista ja kaikki jotka minut tietää, olen aika jätkämäinen pääsääntöisesti. Nyt on alkanut vasta tulemaan muutamia juttuja, että voisi sitä kai olla vähän naisellisempi :grin:
 
Perheettömänä koin varsin nyrjäyttäväksi, kun edessäni kassalla ollut 10-11 vuotias maksoi omalla pankkikortilla ostoksensa. Minä kun olen edelleen seteleiden ja kolikoiden kannattaja niin tapahtuma tuntui varsin huimalta. Jälkikäteen kyllä tuumin että mahtaako nykyään saada tiliä edes perustettua niin ettei mukana ole korttia. Olihan minullakin jo tili tuon ikäisenä, vaikkei sitä voinutkaan käyttää helposti yksinään.
 
Luottokorttia tuskin nassikoille vielä myönnetään kuitenkaan... :D Mikäköhän oli omana aikanani automaattikortin myöntämisen alaikä? En kyllä muista.
 
Veikkaan, että kyseisellä mukelolla oli joku electronin variantti. Meidän esikoisella on ollut sellainen siitä asti kun siirtyi yläkouluun, koska koulu on naapurikaupungissa, mukelo menee tämän tästä sieltä koristreeneihin käymättä kodin kautta ja käteistä on hankala pitää jatkuvasti käsillä niin, että kyseinen ihmistaimi saisi ruokarahaa koulun ja treenien välissä käytettäväksi. Niinpä hänellä on kortti ja tili, jolle ruokarahaa laitetaan.
 
Nuoruusvuosien suosikkibändi esiintyy kesällä kotikaupungissani, hieman tuntuu hämmentävältä kun Jyväskylä ei tunnu varsinaisesti kansainväliseltä rock-kaupungilta.
 
Ylös